Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä
Olen tehnyt pitkän työuran kaupanalalla erilaisissa tehtävissä, nyt kolmekymppisenä kaipaisin kuitenkin pätevyyttä ja ammattiosaamista työssä jossa työllistyminen olisi varmempaa, eikä yhteen työpaikkaan tarvitsisi lukittautua niin pitkäksi aikaa jos esimerkiksi työympäristö on aivan kauhea.
Koen houkutusta lähteä opiskelemaan uuden uran, terveydenhoitajan työ kiinnostaa todella paljon. Näkisin itseni esimerkiksi työterveydessä töissä. Voiko sairaanhoitaja työskennellä työterveydessä?
Alaa ympäröi aivan valtava negatiivisuus ja monet lähipiirissäni ovat pitäneet ajatuksiani aivan hulluna. Olen ihmisläheinen ihminen joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, kaupan alan työ on ihan mukavaa, muttei tarjoa vaihtelua ja kiinnostavia tehtäviä riittävästi.
Alan jo epäillä itseäni haaveideni kanssa, kun hoitoalaa pidetään niin kamalana kaiken kaikkiaan. Mitä hyviä puolia on esimerkiksi terveydenhoitajan työssä? Entä sairaanhoitajan?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksaisi käydä noin pitkää koulutusta. Lähihoitajalla yli puolet lyhempi koulutus ja peruspalkassa vain 200€ eroa. Jokainen vuosi lisää opiskelua maksaa kymmeniä tuhansia kun töitä ei voi paljon tehdä. Sh tai TH koulutuksella ei kannata minnekään hoivapuolelle edes mennä. Niillä ei ole siellä yövuoroja joten tienaavat vähemmän kuin lähihoitajat. Th olisi koulutuksena kiinnostava kylläkin, jos tykkää opiskella niin miksipäs ei, mutta käytännössä erot työssä ei välttämättä ole isot.
Ihan näin kokemuksesta voin sanoa että lähihoitajan työ eroaa kyllä aika tavalla sairaanhoitajan työstä saati terveydenhoitajan. Mahdollisuuksia on huomattavasti enemmän erilaisiin töihin ja työaikoihin. Ihmettelen tätä palkkapäivittelyä, jos sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja tienaa 2500-2700€ päivätyössä, ei se ole todella niin huono palkka että lähtisin sen takia lähihoitajaksi opiskelemaan jotta voin työskennellä vanhainkodissa yövuoroissa.
Mutta näkemys se on tuokin.
Opiskellakko 2 vuotta lähihoitajaksi vai 4 vuotta terveydenhoitajaksi joka avaa sitten aika eri tavalla ovia työelämään - ei ole kovin vaikea kysymys.
Minulla on lähihoitajana päivätöistä palkka 2440 euroa. Ei tarvitse tehdä vanhainkodilla yövuoroja.
Tällä hetkellä olen syksyyn asti päivätöissä. Mutta siirryn syksyllä takaisin entiseen työpaikkaani vuorotyöhön, missä vuorolisien kanssa palkkani oli parhaimmillaan 3500-4000 euroa. Ja siistiä ja helppoa sisätyötä
Eli lähihoitajan työtkin ovat erilaisia paikoista riippuen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen sosionomin tutkintoa! Saa työskennellä ihmisten kanssa ja töitä riittää. Itse sain valmistumiseni jälkeen heti töitä lastensuojelusta. Mukavaa ja merkityksellistä työtä :)
Mä vaihdoin vähän alle nelikymppisenä kaupan alalta röntgenhoitajaksi, olen ollut valtavan tyytyväinen. Palkka on sama kuin muilla amkista valmistuneilla hoitajilla, töitä on todella hyvin tarjolla. Mä en kunnolla ennen hakua edes tiennyt mitä röntgenhoitaja tekee ja yllätyin matkan varrella positiivisesti työn monipuolisuudesta.
Minä en kaivannut kovin pitkää hoitosuhdetta potilaisiin vaan kohtaamisia ja terveysteknologiaa, enkä halunnut kolmivuorotyöhön.
Työn kuva on todella vaihteleva sen mukaan minkälaisessa yksikössä työskentelet mikä on tosi iso plussa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalle sopii parhaiten sellainen ihminen, joka haluaa aidosti auttaa ihmisiä. Silloin se että saa auttaa tuo työhön iloa, jaksamista ja tyytyväisyyttä. Jos sinne lähtee vain siksi että hoitoalalla on töitä ja jotain työtä pitää tehdä, niin ei ihme että kyllästyttää. Jos työyhteisössä on ylimielisiä lääkäreitä tai johtajia, niin niihin pitää suhtautua ymmärtäväisesti tiedostaen että narsismi on mt-ongelma. Eikä saa siis ottaa sairaan ihmisen sanoja itseensä eikä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja omaan hyvinvointiin. Jutut vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Hoitoalan resurssit eivät ole sellaiset, että aidosti voisi kokea ketään auttavansa. Auttaminenhan on siis lähinnä sitä, että tässä lääkkeet ja vaihdetaanpas vaatteet. Seuraava hoidettava jo odottaa ja hoitajakutsut piippaavat kilpaa.
Valtaosa työvuoroista päättyy siihen tunteeseen, että en taaskaan pystynyt tekemään työtäni niin kuin haluaisin. Ja tämä uuvuttaa työssä.
Kiire on monessa paikassa. Millä koulutuksella helpoiten pääsee siihen vähiten kiireettömään hoitotyöhön, en osaa sanoa. Työterveyden terveydenhoitaja? Ap:lle neuvo suuntautua työhön, jonka asiakkaat itsenäisesti pärjääviä ja toimintakykyisiä kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti ap et kuuntele näitä pelottelijoita, vaan hakeudut alalle. Kohta meillä ei ole ketään hoitamassa vanhuksia ja sairaita, kun kaikkialla vaan toitotetaan miten hirveän raskasta ja huonosti palkattua hoitotyö on.
Suunta on jo se, että hoitajat tuodaan ulkomailta, älä siis huoli. Muuan hoivajättikin tuo 1000 hoitajaa Aasiasta seuraavan neljän vuoden sisään. Ihmiskauppa pelastaa hoitoalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa toistoa hoitsuna kuin tehtaassakin.
Potilas vaihtuu tehtävät vähän,mutta olet tehnyt janähnyt kaiken tuhat kertaa.
Ainaku kuulee "jokainen päivä on erilainen" hoitsulta niin mietin että ehkä sulle kun et muista aina edes omaa nimeäs.
Ja jos hommia ois niinkuin media vuodesta toiseen toitottaa, palkat ois paremmat ku insinööreillä ja työajat sais jokainen itse päättää.
Hoitoalan väsyneillä työntekijöillä on harha-ajatuksia elämästä työelämässä muilla aloilla. Vaikka hoitoalan ongelmista puhutaan julkisuudessa jatkuvasti ei ala ole ainoa jossa on ongelmia. Tässä ihan muutamia ongelmia täällä muissa työelämän hommissa:
- Järjetön johtaminen, päätöksillä ei ole mitään kosketuspintaa tehtävään työhön
- Hoitoalaakin huonompi palkkaus jossa työntekijä on ”köyhä työllistetty” , palkka alle 1300€ kk
- Suuri palkka = järjetön määrä työtä joka seuraa kotiin ja vapaa-ajalle aamuin illoin
- Epämääräiset työtehtävät : Sinut saatetaan palkata yhteen tehtävään, mutta päädytkin tekemään jotain aivan muuta joka ei liity hakemaasi tehtävään millään tavalla
- Odotukset työn tuloksista järjettömät resursseihin nähden, yhden ihmisen pitäisi tehdä kymmenen ihmisen työt - joko teet tai itket ja teet, ylitöinä aamusta iltaan
- Työnhaussa ammattiosaamisellasi ei ole väliä, väliä saattaa olla esimerkiksi sosiaalisenmedian tileilläsi tai väärän värisellä huulipunalla
- Rekrytointitilaisuudet voivat sisältää ryhmätöitä, ryhmähaastatteluja, erilaisia tehtäviä joilla todistat olevasi parempi kuin muut. Näissä jos et pärjää sinua ei palkata.
- Ikärasismi. 40-vuotias koodari tai markkinoinninalan osaaja on jo vanha ja työllistyminen on todella epätodennäköistä. Parikymppiset ”pöhisijät” vievät työsi trendikkäisiin hipsteri-toimistoihin hakiessasi.
- Mikään keskinkertaisuus ei riitä. Olet joko huippuosaaja huipputyössä tai keskinkertainen työntekijä vaatimustasoa vastaamattomalla palkkalla työssä joka ei vastaa koulutustasi mitenkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa toistoa hoitsuna kuin tehtaassakin.
Potilas vaihtuu tehtävät vähän,mutta olet tehnyt janähnyt kaiken tuhat kertaa.
Ainaku kuulee "jokainen päivä on erilainen" hoitsulta niin mietin että ehkä sulle kun et muista aina edes omaa nimeäs.
Ja jos hommia ois niinkuin media vuodesta toiseen toitottaa, palkat ois paremmat ku insinööreillä ja työajat sais jokainen itse päättää.
Kerro minulle työ jossa työpäivät eivät pitkässä juoksussa muistuta toisiaan. Kerro yksikin esimerkki.
Lisäksi kannattaa kirjoittaa työnhakusivustolle sairaanhoitaja niin näet mikä se työpaikkojen määrän realiteetti on - niitä on enemmän kuin on hakijoita.
Hoitoalalla olet vastuussa ihmisten hengestä ja terveydestä. Virheitä sattuu joka päivä ihan joka paikassa. Kiire ja tiedonkulun ongelmat yksi syy.
Toki alalla virheitä kutsutaan "poikkeamiksi" ja niistä tehdään haipro eli vaaratilanneilmoitus (jota kukaan ei edes koskaan lue). Jo koulussa painotettiin, että virheitä esim lääkityksen suhteen ei tule pelätä, koska kaikki niitä virheitä tulevat tekemään. Työkulttuuri siis tämä.
Tarkan ihmisen painajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalan väsyneillä työntekijöillä on harha-ajatuksia elämästä työelämässä muilla aloilla. Vaikka hoitoalan ongelmista puhutaan julkisuudessa jatkuvasti ei ala ole ainoa jossa on ongelmia. Tässä ihan muutamia ongelmia täällä muissa työelämän hommissa:
- Järjetön johtaminen, päätöksillä ei ole mitään kosketuspintaa tehtävään työhön
- Hoitoalaakin huonompi palkkaus jossa työntekijä on ”köyhä työllistetty” , palkka alle 1300€ kk
- Suuri palkka = järjetön määrä työtä joka seuraa kotiin ja vapaa-ajalle aamuin illoin
- Epämääräiset työtehtävät : Sinut saatetaan palkata yhteen tehtävään, mutta päädytkin tekemään jotain aivan muuta joka ei liity hakemaasi tehtävään millään tavalla
- Odotukset työn tuloksista järjettömät resursseihin nähden, yhden ihmisen pitäisi tehdä kymmenen ihmisen työt - joko teet tai itket ja teet, ylitöinä aamusta iltaan
- Työnhaussa ammattiosaamisellasi ei ole väliä, väliä saattaa olla esimerkiksi sosiaalisenmedian tileilläsi tai väärän värisellä huulipunalla
- Rekrytointitilaisuudet voivat sisältää ryhmätöitä, ryhmähaastatteluja, erilaisia tehtäviä joilla todistat olevasi parempi kuin muut. Näissä jos et pärjää sinua ei palkata.
- Ikärasismi. 40-vuotias koodari tai markkinoinninalan osaaja on jo vanha ja työllistyminen on todella epätodennäköistä. Parikymppiset ”pöhisijät” vievät työsi trendikkäisiin hipsteri-toimistoihin hakiessasi.
- Mikään keskinkertaisuus ei riitä. Olet joko huippuosaaja huipputyössä tai keskinkertainen työntekijä vaatimustasoa vastaamattomalla palkkalla työssä joka ei vastaa koulutustasi mitenkään
Lisäksi:
- Työsopimuksessa sovituista asioista ei tarvitse pitää kiinni, voi olla niin että menet päivätyöhön ja puoli vuotta myöhemmin teetkin kolmivuoroa
- Asiakkaat ovat aivan yhtä raivostuttavia, mutta eivät läheskään yhtä hoivattavia kuin hoitoalalla, tämä tarkoittaa sitä että asiakkaat ovat paitsi kykeneviä mutta myös omasta oikeutuksestaan sinua ylempänä (ei hoiva-asetelmaa) ja voivat tehdä aivan mitä huvittaa. Palvelualoilla on iso riski saada nyrkistä, joutua ryöstetyksi kaupassa työskennellessä, saada narkkarin huumeneulasta, kokea henkistä väkivaltaa jne.
- Raivostuttava määrä sosiaalisia aktiviteetteja työnpuolesta, joihin on pakko osallistua ellet halua vaikuttaa ulkopuoliselta - hassuttelu ja puuhapäiviä, väkinäisiä työressuja joille on pakko osallistua.
- Järkyttävä määrä myynti diipadaapaa, väkinäisiä arvoja, yli-innokkaita pyrkyreitä ja pahansuopia työkavereita joiden ainoa tavoite on savustaa heitä pätevämmät työntekijät ulos.
Ihan samanlain monella alalla ollaan vastuussa ihmishengestä, koodarit,insinöörit..
Ette vaan näe sitä.
Jossai romahtaa silta(italiassa) niin ei se ole luonnonvoimien tekemää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi että hyppään tähän näin sivusta. Olen reilusti yli nelikymppinen ja pohtinut vielä hoitoalalle hakeutumista - jopa ikäiselläni olisi mahdollista työllistyä, ja ennen muuta uskoisin sopivani alalle. En kuitenkaan usko pärjääväni siinä yhteisössä, niin epämiellyttävän kuvan olen hoitokodeista saanut. Totta kai on poikkeuksia, mutta sivullisena (henkkoht avustajana ja omaisena) sitä nokkimista, pahanpuhumista ja manipulointia pelästyy liikaa. Joo olen ihan liian herkkä, ja siksi en loppujen lopuksi alalle sovikaan.
Ap, voisivatko täällä mainitut bioanalytiikka ja röntgenhoitajan tutkinto olla vaihtoehtoja?
Minua kiinnostaisi bioanalytiikka ja röntgenhoitajan koulutus, mutta en tiedä juuri mitään luonnontieteistä. Olen humanistisen alan maisteri. Onkohan mahdollista opetella nuo jos ei ole mitään huippuhyvää matikkapäätä? Kokemuksia kellään? Siis ihan fysiikan perusteista pitäisi alkaa opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa tässä asiassa. Piti vain sanoa että kaduttaa, kun en ajoissa ottanut hoitoalan vähän erilaisia töitä kuten juuri röntgenhoitajan tutkintoa ammatinvalinnassa huomioon. Tai mikä sen nimi nykyään onkaan, jotain muuta kuin röntgenhoitaja joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla olet vastuussa ihmisten hengestä ja terveydestä. Virheitä sattuu joka päivä ihan joka paikassa. Kiire ja tiedonkulun ongelmat yksi syy.
Toki alalla virheitä kutsutaan "poikkeamiksi" ja niistä tehdään haipro eli vaaratilanneilmoitus (jota kukaan ei edes koskaan lue). Jo koulussa painotettiin, että virheitä esim lääkityksen suhteen ei tule pelätä, koska kaikki niitä virheitä tulevat tekemään. Työkulttuuri siis tämä.
Tarkan ihmisen painajainen.
Tässä ei ole kyse työkulttuurista vaan ihan elämän realiteeteista, on hyvä että painotetaan virheiden olevan osa työtä, burn out tulee sille joka kuvittelee aina työskentelevänsä virheettömästi ja täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi bioanalytiikka ja röntgenhoitajan koulutus, mutta en tiedä juuri mitään luonnontieteistä. Olen humanistisen alan maisteri. Onkohan mahdollista opetella nuo jos ei ole mitään huippuhyvää matikkapäätä? Kokemuksia kellään? Siis ihan fysiikan perusteista pitäisi alkaa opetella.
Sote-alan pääsykokeissa riittää perusmatikka. Opiskellessa pärjäät varmasti, kunhan ensin pääset sisään opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi että hyppään tähän näin sivusta. Olen reilusti yli nelikymppinen ja pohtinut vielä hoitoalalle hakeutumista - jopa ikäiselläni olisi mahdollista työllistyä, ja ennen muuta uskoisin sopivani alalle. En kuitenkaan usko pärjääväni siinä yhteisössä, niin epämiellyttävän kuvan olen hoitokodeista saanut. Totta kai on poikkeuksia, mutta sivullisena (henkkoht avustajana ja omaisena) sitä nokkimista, pahanpuhumista ja manipulointia pelästyy liikaa. Joo olen ihan liian herkkä, ja siksi en loppujen lopuksi alalle sovikaan.
Ap, voisivatko täällä mainitut bioanalytiikka ja röntgenhoitajan tutkinto olla vaihtoehtoja?
Voisivat olla vaihtoehto, bioanalytiikkaan aionkin hakea.
Sen verran haluan lisätä että +10 vuotta naisvaltaisella alalla on kyllä minulle rakentaneet aikamoisen muurin ympärille. En ole enää vuosiin jaksanut välittää alan kanakerhoista, juonitteluista ja epäpätevistä esimiehistä. En koe olevani herkkä, vaan oikeasti aika kovaksi keitetty työelämässä. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua, asiakkaat ovat heittäneet tavaroilla, uhkailleet väkivallalla, huutamista, huorittelua, työpaikkakiusaamista, kanakerhoja ja vielä suurempaa arvostuksen puutetta kuin hoitoalalla.
Osataan sitä muuallakin kuin sote-puolella, uskokaa tai älkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla olet vastuussa ihmisten hengestä ja terveydestä. Virheitä sattuu joka päivä ihan joka paikassa. Kiire ja tiedonkulun ongelmat yksi syy.
Toki alalla virheitä kutsutaan "poikkeamiksi" ja niistä tehdään haipro eli vaaratilanneilmoitus (jota kukaan ei edes koskaan lue). Jo koulussa painotettiin, että virheitä esim lääkityksen suhteen ei tule pelätä, koska kaikki niitä virheitä tulevat tekemään. Työkulttuuri siis tämä.
Tarkan ihmisen painajainen.
Tässä ei ole kyse työkulttuurista vaan ihan elämän realiteeteista, on hyvä että painotetaan virheiden olevan osa työtä, burn out tulee sille joka kuvittelee aina työskentelevänsä virheettömästi ja täydellisesti.
Sulle ok, jos itse tai omaisesi kokee hoitovirheen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla olet vastuussa ihmisten hengestä ja terveydestä. Virheitä sattuu joka päivä ihan joka paikassa. Kiire ja tiedonkulun ongelmat yksi syy.
Toki alalla virheitä kutsutaan "poikkeamiksi" ja niistä tehdään haipro eli vaaratilanneilmoitus (jota kukaan ei edes koskaan lue). Jo koulussa painotettiin, että virheitä esim lääkityksen suhteen ei tule pelätä, koska kaikki niitä virheitä tulevat tekemään. Työkulttuuri siis tämä.
Tarkan ihmisen painajainen.
Tässä ei ole kyse työkulttuurista vaan ihan elämän realiteeteista, on hyvä että painotetaan virheiden olevan osa työtä, burn out tulee sille joka kuvittelee aina työskentelevänsä virheettömästi ja täydellisesti.
Sulle ok, jos itse tai omaisesi kokee hoitovirheen?
Ihmiset työssä. Joskus elämä on sarja epäonnisia sattumia, sille ei voi mitään.
Ihan tiedoksi, että valitusoikeutta ihan ylös asti ei tavan työntekijällä ole yhtään missään. Ikävä särkeä mielikuva, jos olet pohtinut että johdon toimiin puuttuminen olisi jollain tapaa helpompaa muissa töissä. Järjettömiä päätöksiä tehdään joka maailmansivu kaikilla aloilla, ei vain hoitoaloilla.