Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto hoitoalalle kolmekymppisenä
Olen tehnyt pitkän työuran kaupanalalla erilaisissa tehtävissä, nyt kolmekymppisenä kaipaisin kuitenkin pätevyyttä ja ammattiosaamista työssä jossa työllistyminen olisi varmempaa, eikä yhteen työpaikkaan tarvitsisi lukittautua niin pitkäksi aikaa jos esimerkiksi työympäristö on aivan kauhea.
Koen houkutusta lähteä opiskelemaan uuden uran, terveydenhoitajan työ kiinnostaa todella paljon. Näkisin itseni esimerkiksi työterveydessä töissä. Voiko sairaanhoitaja työskennellä työterveydessä?
Alaa ympäröi aivan valtava negatiivisuus ja monet lähipiirissäni ovat pitäneet ajatuksiani aivan hulluna. Olen ihmisläheinen ihminen joka on kiinnostunut ihmisestä kokonaisuutena, kaupan alan työ on ihan mukavaa, muttei tarjoa vaihtelua ja kiinnostavia tehtäviä riittävästi.
Alan jo epäillä itseäni haaveideni kanssa, kun hoitoalaa pidetään niin kamalana kaiken kaikkiaan. Mitä hyviä puolia on esimerkiksi terveydenhoitajan työssä? Entä sairaanhoitajan?
Kommentit (268)
Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.
Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.
Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).
Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.
Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.
Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti ap et kuuntele näitä pelottelijoita, vaan hakeudut alalle. Kohta meillä ei ole ketään hoitamassa vanhuksia ja sairaita, kun kaikkialla vaan toitotetaan miten hirveän raskasta ja huonosti palkattua hoitotyö on.
Minulla on tuttava, joka on nimenomaan terveydenhoitaja ja hänellä on myös esimiehen koulutus, ja pätevyys neuvolatoimintaan.
Hän pystyy todella hyvin päättämään omista työpäivistään ja tekee siis päivätyötä.
Hän viihtyy erittäin hyvin työssään ja on vielä jaksava harrastamaan ja huolehtimaan neljästä kouluikäisestä lapsestaan.
On siis varmasti todella eri asia millaisessa tehtävässä työskentee. Sitten taas liian moni vanhustenpuolella toimiva lähihoitajatuttuni on ihan liian kuormitettu ( ja huomasin, että esim. täällä missä asumme pyritään tätä vajetta nyt paikkaamaan palkkaamalla 10 lähihoitajaa oppisopimuksella kesää vasten. Ihmiset eivät täällä enää mene noihin sijaisuuksiin esim. kotihoitoon, kun näkevät, että tahti on ihan hullu).
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.
Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.
Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).
Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.
Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.
Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.
On mahtavaa että moni täällä petaa minulle insinöörin koulutusta, valitettava tosiseikka kuitenkin on, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä matemaattis-luonnontieteellisestä osiosta pääsykokeissa. Ja tämä on fakta joka on minun pakko itselleni tunnustaa. Vaikka tätä matemaattista osaamista ei opiskellessa tarvitsisi, niin sisään pitäisi päästä kuitenkin.
Maailmassa on niin paljon aloja jossa voisi työskennellä, mutta minua tämän ikäisenä, näine taitoineni mitä minulla on kiinnostaa terveydenhoitajan koulutus. Koen harmillisena nämä ”Älä missään nimessä hae” tokaisut, niiden ihmisten toteamana jotka ovat burn outin saaneet ja haluavat vaihtaa alaa tehtyään töitä alalla. Aloja joissa ihmisiä palaa loppuun on muitakin kuin hoito-ala, itse olen käynyt läpi burn outin. En siltikään sanoisi omasta koulutusalastani kiinnostuneille ihmisille että ”älä vaan lähde sinne!” Joskus se oma ala on vaan niin kertakaikkiaan nähty että pois on päästävä, sen ymmärän aivan täysin.
Palkka on suhteellinen käsite, minulle riittää vähempikin kunhan tulen toimeen ilman että joka penni täytyy laskea.
Miksi hakeutua väkisin alalle, joka ei voi tällä hetkellä hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.
Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.
Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).
Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.
Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.
Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.
On mahtavaa että moni täällä petaa minulle insinöörin koulutusta, valitettava tosiseikka kuitenkin on, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä matemaattis-luonnontieteellisestä osiosta pääsykokeissa. Ja tämä on fakta joka on minun pakko itselleni tunnustaa. Vaikka tätä matemaattista osaamista ei opiskellessa tarvitsisi, niin sisään pitäisi päästä kuitenkin.
Maailmassa on niin paljon aloja jossa voisi työskennellä, mutta minua tämän ikäisenä, näine taitoineni mitä minulla on kiinnostaa terveydenhoitajan koulutus. Koen harmillisena nämä ”Älä missään nimessä hae” tokaisut, niiden ihmisten toteamana jotka ovat burn outin saaneet ja haluavat vaihtaa alaa tehtyään töitä alalla. Aloja joissa ihmisiä palaa loppuun on muitakin kuin hoito-ala, itse olen käynyt läpi burn outin. En siltikään sanoisi omasta koulutusalastani kiinnostuneille ihmisille että ”älä vaan lähde sinne!” Joskus se oma ala on vaan niin kertakaikkiaan nähty että pois on päästävä, sen ymmärän aivan täysin.
Palkka on suhteellinen käsite, minulle riittää vähempikin kunhan tulen toimeen ilman että joka penni täytyy laskea.
AMK-pääsykokeet on helpot, niissä pärjää kun kertaa vähän peruskoulun matikkaa ja fysiikan tai kemian ykköskurssin.
Palkka voi tuntua suhteelliselta, mutta kun tekee vuosikymmeniä 2500 euron palkalla, alkaa jossain vaiheessa realiteetit tulla esille.
Kyllä niitä muitakin aloja on, mutta hoitoalaa en voi suositella kenellekään. Alan täytyy muuttua eri tavalla kuin se muuttuu nyt, tällä hetkellä revitään kaikki työntekijän nahasta.
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Miksi hakeutua väkisin alalle, joka ei voi tällä hetkellä hyvin?
Koska tilanne voi muuttua enkä voi perustaa koko loppuelämän työllistymiskuviota tilanteelle nyt. Jos jokin on varmaa, niin se että alalla riittää töitä.
Samaa ei voi sanoa esimerkiksi tekniikan alan koulutuksista joissa sisältö vanhenee jo ennen kuin valmistut. Lisäksi valmistuisin it-alalle reilusti 30+ vuotiaana ja kokemattomana ja samaan aikaan kilpailisin alan samanikäisten konkareiden ja jo lapsena koodaamaan alottaneiden parikymppisten kanssa. Jotenkin tuo yhtälö epäilyttää minua aika tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.
Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.
Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).
Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.
Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.
Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.
On mahtavaa että moni täällä petaa minulle insinöörin koulutusta, valitettava tosiseikka kuitenkin on, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä matemaattis-luonnontieteellisestä osiosta pääsykokeissa. Ja tämä on fakta joka on minun pakko itselleni tunnustaa. Vaikka tätä matemaattista osaamista ei opiskellessa tarvitsisi, niin sisään pitäisi päästä kuitenkin.
Maailmassa on niin paljon aloja jossa voisi työskennellä, mutta minua tämän ikäisenä, näine taitoineni mitä minulla on kiinnostaa terveydenhoitajan koulutus. Koen harmillisena nämä ”Älä missään nimessä hae” tokaisut, niiden ihmisten toteamana jotka ovat burn outin saaneet ja haluavat vaihtaa alaa tehtyään töitä alalla. Aloja joissa ihmisiä palaa loppuun on muitakin kuin hoito-ala, itse olen käynyt läpi burn outin. En siltikään sanoisi omasta koulutusalastani kiinnostuneille ihmisille että ”älä vaan lähde sinne!” Joskus se oma ala on vaan niin kertakaikkiaan nähty että pois on päästävä, sen ymmärän aivan täysin.
Palkka on suhteellinen käsite, minulle riittää vähempikin kunhan tulen toimeen ilman että joka penni täytyy laskea.
AMK-pääsykokeet on helpot, niissä pärjää kun kertaa vähän peruskoulun matikkaa ja fysiikan tai kemian ykköskurssin.
Palkka voi tuntua suhteelliselta, mutta kun tekee vuosikymmeniä 2500 euron palkalla, alkaa jossain vaiheessa realiteetit tulla esille.
Kyllä niitä muitakin aloja on, mutta hoitoalaa en voi suositella kenellekään. Alan täytyy muuttua eri tavalla kuin se muuttuu nyt, tällä hetkellä revitään kaikki työntekijän nahasta.
En tiedä yhtäkään suorittavaa työtä jossa tulosta ei revittäisi työntekijän selkänahasta. Jonkinlainen vääristymä lienee tässä hoitoala vs. muut alat kuviossa - ihan samaa piiskurointia on touhu hyvin hyvin monella alalla. Järjetöntä johtamista, juorukerhoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki haluavat hoitoalalle? Ohjelmistoalalla on järkky työvoimapula eikä edes katsota koulutusta, tärkeintä on että osoitat taitosi harrastuneisuudella, omilla projekteilla. Pulaa on erityisesti Javascript-osaajista.
Tuttavani, ex-saikkari, opiskeli ohjelmointia itse vapaa-ajallaan muutaman vuoden ja tienaa nyt 8000-11000 €/kk ohjelmistokehittäjänä. Työ on kuulemma iisipiisiä verrattuna teho-osaston hoitajan työhön, jossa palkka oli 2500, yölisien kanssa muutaman satkun enemmän.
Tuota, koskas hän on ohjelmistoalalle lähtenyt? Tiedän ihmisiä jotka ovat valmistuneet yliopistosta ja edes useamman vuoden työkokemuksella eivät tienaa alalla 4000€/kk. Sama alan insinööreillä. Aikamoinen munkki käynyt hänellä jos pelkällä JavaScript osaamisella pääsee kymppitonnin kuukausiansioille ilman mitään koulutusta. Mitään ruohonjuuritason koodamista hän tuskin noilla palkoilla tekee vaan täytyy olla todella vahva osaaminen ja pitkä työkokemus.
Ehkä hieman ärsyttää, että tätä ohjelmistoalan osaajapulaa ja palkkoja paisutellaan tällä tavalla, se antaa epärealistisen kuvan alasta. Ei sinne kukaan valssaa pelkällä JavaScript osaamisella kymppitonnin ansioille, jos se olisi niin helppoa niin eihän tässä kenenkään kannattaisi opiskelemaan lähteä jos ilmainen Java-kurssi netistä takaa kymmenien tuhansien tulot ja varman työpaikan.
Tiedän yhden naisen joka harrasti koodausta n. 10 vuotta, lähinnä .NET, Python, Java, C, C#, C++. Päätti kokeilla onneaan ja hakea .NET ohjelmistokehittäjän paikkaa, sai sen. Nyt muutaman vuoden ollut ja palkka kuulemma käsittämättömän hyvä verrattuna työn luonteeseen, ja ennen kaikkea kirjanpitäjän työhön jossa oli aiemmin. Sanoo että ei koodaaminen ole tylsää edes harrastuksena, jos vaan kärsivällisyyttä sen oppimiseen riittää. Tunnustaa myös, että sukupuolistereotypioiden takia ei nuorena uskaltanut lähteä opiskelemaan tietotekniikkaa.
Miesvaltainen ala, siksi niin hyvä palkka...
Täytyypi tästä aloittaa vuosikymmenen koodausharrastus niin voin sitten ehkä munkilla työllistyä yli neljäkymppisenä ohjelmistoalalle.
Tai sitten ei.
Ja nää tarinat on aina se ”kaverin kaveri” ”tutun tuttu”. Tiedän että näitä tapahtuu, mutta koodibuumissa tuntuu unohtuneen realismi ihan kokonaan näistä jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Miksi hakeutua väkisin alalle, joka ei voi tällä hetkellä hyvin?
Haluan vielä lisätä, että tämän koronapandemian myötä kaikissa eri maissa valtioilla on velvollisuus lisätä hoitohenkilökuntaa ja kohentaa palkkausta, sillä jos valtiot eivät sitä tee, tulevista virusaalloista ei tulla selviytymään, tämän tietävät alan asiantuntijat ja tätä vaativat kaikki kansalaiset iästä riippumatta.
Koen että viimeistään tämän pandemia tulee olemaan muutoksen hetki sote-alalla.
Mites kätilön työ? Onko ilmapiiri, arvostus ym yhtään parempi kuin sairaanhoitajilla? Olen hiukan tuotakin vaihtoehtoa itse pyöritellyt mielessäni. Olen it-alalla (en koodari kylläkään) ja ihan kypsä jatkuviin deadlineihin, stressiin, valittaviin asiakkaisiin, pomojen painostukseen ja vaatimuksiin toimittaa sitä mitä joku muu on luvannut. Niin, hoitoala ei todellakaan ole ainut missä saa paskaa niskaan ja työpäivät voi olla pitkiä. Sentään hoitotyön voinee suurimmaksi osaksi jättää taakseen kun lähtee työpaikalta. Minun nykyisessä työssä näin ei ole, vaan usein stressi painaa iltaisinkin. Kaipaan inhimillisyyttä työhön. Jotain ihan muuta kuin bisnestä. Kätilöys on noussut vaihtoehdoksi omien raskauksien ja synnytysten myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten olisi anestesiahoitajan työ? käsittääkseni useimmiten päivätyötä ja vähemmän ihmiskeskeistä kuin vuodeosastotyö. jos itse olisin hoitoalalle lähdössä, suuntaisin leikkaussaliin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt bioanalyytikoksi hakemista. Osaako joku kertoa kokemuksia alasta ja opiskelusta?
Opiskelu on ihan mielenkiintoista perusopintojen jälkeen, kun käydään läpi eri erikoisaloja (mm. Mikrobilsa, hematologia, kliininen kemia, isotooppilääketiede, patologia, genetiikka). Melko paljon saa tosin tehdä palkattomia harjoitteluja eikä kaikille löydy harjoittelupaikkaa opiskelupaikkakunnalla. Lisäksi opintojen taso vaihtelee, sillä kursseja opettaa välillä vähän kuka sattuu vaihtelevalla asiantuntemuksella.
Itse työelämä vaihtelee todella paljon riippuen paikasta, johon päädyt. Yliopistosairaaloissa on tiettyyn erikoisalaan erikoistuneita labroja ja työ voi olla joko päivätyötä tai kaksi/kolmivuoroa. Pienissä keskussairaaloissa pyöritetään samalla henkilökunnalla koko labraa,johon kuuluu suppeasti monia eri erikoisaloja ja näissä työ on lähes aina monipuolista kolmivuorotyötä. Yksityisellä puolella ja terveyskeskuksissa työ on pitkälti näytteenottoa, mutta joissain paikoissa myös suppeaa analytiikkaa ja fysiologian tutkimuksia (esim. Rasitus-ekg, unitutkimuksia, keuhkofunktiotutkimuksia) ja näissä paikoissa työ on päivätyötä tai päivä- ja iltavuoroa. Näiden lisäksi pieni osa työllistyy tutkimuspuolelle esim. yliopiston labraan, joissa palkka ja työajat on joustavampia.
Alalla on samoja ongelmia kuin muuallakin hoitoalalla eli arvostusta ei johdon puolelta juuri heru, palkka on heikohko (varsinkin päivätyössä), työilmapiiri/johtaminen joissain paikoissa huonoa ja työntekijöiden määrä alimitoitettu. Mielestäni alana kuitenkin ihan ok perustyötä, etenkin jos on jo työttömyydestäkin kokemusta. Töitä nimittäin löytyy hyvin ympäri Suomea ja palkallakin pärjää ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella ihan hyvin. Töissä on vastuuta, mutta pääosin ne voi kuitenkin jättää työpaikalle ja vaihtaa ongelmitta vapaalle. Potilaskontaktit on lyhyitä ja siksi ihan siedettäviä hankalienkin asiakkaiden kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla kaiken keskeisin asia on se hoidettava, joka on ihminen. Ei tavara, ei objekti, vaan ihminen. Kun tiputat laatikon vahingossa, saat aina uuden. Kun tiputat vanhuksen vahingossa lattialle, seurauksena on lonkka- tai kallomurtuma. Kun teet varastossa väärän tilauksen, se ei kaada maailmaa. Kun annat potilaalle väärät lääkkeet, se voi olla hengenmeno. Kun sinulle tulee erimielisyyttä jostakin asiasta, voit aina reklamoida. Kun sinulle tulee deliriumissa oleva potilas, jota pitää ohjata, se voi vetää sinua tai muita turpaan.
Tajuatteko mikä se ongelma siellä on? Järjetön vastuu huonoilla resursseilla. Se hajottaa monen pään.
Uh ärsyttävän paapova kommentti. Ihan kuin ihmiset eivät ymmärtäisi että toimitaan ihmisten kanssa. Lapsellista.
sopivasti aspergerille koodit sopii oikein hyvin, ei juuri muille
Vierailija kirjoitti:
Mites kätilön työ? Onko ilmapiiri, arvostus ym yhtään parempi kuin sairaanhoitajilla? Olen hiukan tuotakin vaihtoehtoa itse pyöritellyt mielessäni. Olen it-alalla (en koodari kylläkään) ja ihan kypsä jatkuviin deadlineihin, stressiin, valittaviin asiakkaisiin, pomojen painostukseen ja vaatimuksiin toimittaa sitä mitä joku muu on luvannut. Niin, hoitoala ei todellakaan ole ainut missä saa paskaa niskaan ja työpäivät voi olla pitkiä. Sentään hoitotyön voinee suurimmaksi osaksi jättää taakseen kun lähtee työpaikalta. Minun nykyisessä työssä näin ei ole, vaan usein stressi painaa iltaisinkin. Kaipaan inhimillisyyttä työhön. Jotain ihan muuta kuin bisnestä. Kätilöys on noussut vaihtoehdoksi omien raskauksien ja synnytysten myötä.
Komppaan niin tätä. Itse haluaisin olla vain työntekijä, tehdä työni ja jättää sen sitten sinne työpaikalle kun työt loppuu. Business alalla ja it-puolellakin jonkin verran elämä on yhtä deadlinea, henkilöbrändäystä, päättymättömiä palavereja ja sitä samaa päivästä toiseen.
On muuten todella erikoinen ajatus tämä että koodipuolella kun vähän tietokonetta näppää niin se on siinä.
Voi tulla aika yllätyksenä kuinka raadollista, kiireistä ja stressaavaa hommaa se on, eikä ole todellakaan niin sanottu että sinne töihin vaan hypätään heti valmistuttua huippupalkoille - palkat alkaa ohjelmistokehittäjäksi siitä 2200 eurosta, ihan oikeesti. Varsinkin mitä suuremmaksi palkka kasvaa niin sitä enemmän saa painaa hommia ensin toimistolla ja sitten kotona. Tässä ajassa tietenkin aamusta myöhään iltaan.
Kiitos AP kun aloitit tämän keskustelun ♡
T: Toinen kaupanalan kolmekymppinen
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Älä hullu edes mieti hoitotyötä. Ala on täynnä hulluja ja työhönsä väsyneitä, paskaa tiettyjä työntekijöitä kiusaavaa johtamista, hoitotyön johtajat harrastavat muutenkin autoritääristä ja yksinvaltaista johtamista. Osa lääkäreistä kohtelee hoitajia kuin palvelijoita, osalle potilaista olet sylkykuppi, vaikket voi asioille mitään. Koska et lääkäriksi tähdännyt, et saa tehdä hoitopäätöksiä, joten oma vaikutuksesi potilaiden hoitoon on minimaalinen tai käytäntöön perustuva.
Työtaakka on valtava, sijaisia ei monessa paikassa saa palkata, hidastelusta sakotetaan ja monella työpaikalla on naurettavia sääntöjä, kuten minun ex-työpaikassani, jossa toimistossa (jossa ei ollut potilaita) ei saanut edes kahvia juoda / välipalapatukkaa syödä. Niinä hetkinä kun sinulla ei ole töitä, pomot ihmettelevät miksi sinulla ei ole töitä jne. Puhumattakaan siitä, että jos työtä ei tee täydellisesti ja ole jatkuvasti sisar hento valkoinen, alkaa potilailta valua negatiivista palautetta.
Opiskelijana olet ilmaa, koulutus on ainakin minun opiskeluaikoinani ollut aika yhdentekevää ja harjoitteluissa ei pääsääntöisesti opeteta "alaa", vaan hoitajien henk koht työtapoja. Tämä johtuu siitä, että hoitajilla ei pääsääntöisesti ole opettamiseen mitään koulutusta ja useat heistä tekevät sitä pakon vuoksi, eivät varsinaisesti siksi että haluaisivat (yliopistosairaaloissa ohjausvelvollisuus).
Palkka on työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden surkea, eikä alalla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta edetä uralla. Tai no on, mutta se tarkoittaa joko yamk- tai yliopistotutkintoa, joista yamk-tutkinnolla saattaa päästä joskus osastonhoitajaksi tai johonkin projektityöhön (hirveä tunku) ja yliopistotutkinnolla suurempi mahdollisuus johtotehtäviin tai tutkimustyöhön (todella paljon hakijoita). Käytännössä siis moni jämähtää yhteen paikkaan ja viettää siellä huonolla palkalla loppuelämänsä tehden pitkälti samankaltaisia hommia.
Terveydenhoitajan hommat nyt voisivatkin olla ihan kiinnostavia, mutta niissä ironisesti on potentiaalisesti huonompi palkka kuin sairaanhoitajilla, koska terveydenhoitajat tekevät lähinnä päivätyötä. Toki sairaanhoitajankaan työ on ihan kivaa paikasta toki riippuen, mutta muut seikat tekivät ainakin minulle työssä jatkamisen mahdottomaksi ajatukseksi.
Tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi ja olen onnellisempi kuin ikinä hoitoaloilla. IT-insinöörin työhön ei tarvita niin paljoa "rahkeita", kunhan on perusmatikka hallussa ja päässä liikkuu muutakin kuin pölyhiukkaset.
On mahtavaa että moni täällä petaa minulle insinöörin koulutusta, valitettava tosiseikka kuitenkin on, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä matemaattis-luonnontieteellisestä osiosta pääsykokeissa. Ja tämä on fakta joka on minun pakko itselleni tunnustaa. Vaikka tätä matemaattista osaamista ei opiskellessa tarvitsisi, niin sisään pitäisi päästä kuitenkin.
Maailmassa on niin paljon aloja jossa voisi työskennellä, mutta minua tämän ikäisenä, näine taitoineni mitä minulla on kiinnostaa terveydenhoitajan koulutus. Koen harmillisena nämä ”Älä missään nimessä hae” tokaisut, niiden ihmisten toteamana jotka ovat burn outin saaneet ja haluavat vaihtaa alaa tehtyään töitä alalla. Aloja joissa ihmisiä palaa loppuun on muitakin kuin hoito-ala, itse olen käynyt läpi burn outin. En siltikään sanoisi omasta koulutusalastani kiinnostuneille ihmisille että ”älä vaan lähde sinne!” Joskus se oma ala on vaan niin kertakaikkiaan nähty että pois on päästävä, sen ymmärän aivan täysin.
Palkka on suhteellinen käsite, minulle riittää vähempikin kunhan tulen toimeen ilman että joka penni täytyy laskea.
AMK-pääsykokeet on helpot, niissä pärjää kun kertaa vähän peruskoulun matikkaa ja fysiikan tai kemian ykköskurssin.
Palkka voi tuntua suhteelliselta, mutta kun tekee vuosikymmeniä 2500 euron palkalla, alkaa jossain vaiheessa realiteetit tulla esille.
Kyllä niitä muitakin aloja on, mutta hoitoalaa en voi suositella kenellekään. Alan täytyy muuttua eri tavalla kuin se muuttuu nyt, tällä hetkellä revitään kaikki työntekijän nahasta.
Jep. Jos selviää noista lääke- ja liuoslaskuista, selviää kyllä amk-inssin matikasta. Ja matematiikkaa oppii lukemalla, tai ainakin saavuttaa sen välttävän tason. Joten inssiksi vaan. Tiedän ettet halua, mutta aika moni on pelastamassa sinua elämäsi suurimmalta mokalta, eli hoitoalalle hakeutumiselta. Parempi itkettää sinua nyt kuin päästää sinne poraamaan lopuksi iäksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla kaiken keskeisin asia on se hoidettava, joka on ihminen. Ei tavara, ei objekti, vaan ihminen. Kun tiputat laatikon vahingossa, saat aina uuden. Kun tiputat vanhuksen vahingossa lattialle, seurauksena on lonkka- tai kallomurtuma. Kun teet varastossa väärän tilauksen, se ei kaada maailmaa. Kun annat potilaalle väärät lääkkeet, se voi olla hengenmeno. Kun sinulle tulee erimielisyyttä jostakin asiasta, voit aina reklamoida. Kun sinulle tulee deliriumissa oleva potilas, jota pitää ohjata, se voi vetää sinua tai muita turpaan.
Tajuatteko mikä se ongelma siellä on? Järjetön vastuu huonoilla resursseilla. Se hajottaa monen pään.
Uh ärsyttävän paapova kommentti. Ihan kuin ihmiset eivät ymmärtäisi että toimitaan ihmisten kanssa. Lapsellista.
No kaikkihan se tietää, että ihmisten kanssa toimitaan, mutta harvempi sitten täysin käsittää, että mitä se lopulta pitää sisällään.
Kaipaisin tänne terkkoja jotka ovat koulutustaan vastaavassa työssä? Millainen polku työhön oli, mikä on työllisyystilanne? Jne :)