Koiranpentua mahdoton saada, kasvattajat töykeitä

Olen kuullut paljon samaa tutuilta, että todella vaikea saada koiraa. Ihmeellisen eri lailla täällä myös tulkitaan ihmistä - minusta AP ei vaikuta lainkaan hankalalta, vaan vilpittömästi ihmettelee missä on vika kun ollaan töykeitä tai ei edes vastata viesteihin.

Toivottavasti löydätte haluamanne pennun, tsemppiä etsintään. Vaikutatte mukavalta perheeltä.

Metsästyslinjaisen noutajan suositteleminen seurakoiraksi on suunnilleen yhtä järkevää kuin käyttömalikan ehdottaminen perheeseen, joka hakee reipasta paimenkoiraa lapsiperheen kaveriksi. Tietyissä roduissa linjajako on olemassa ihan syystä. Suosittelen perehtymään edelliselle sivulle linkattuun Sarkkisen haastatteluun.

Tosiasia on, että ei sitä käyttisnoutajaa kukaan ap:lle myy. Yksi kasvattaja kertoi hiljattain, että hänen pentuettaan koskien tuli yli sata kyselyä. Yksi tuttava, jolla on useita käyttövalioita pk-puolelta, ei meinaa saada tavoitteelliseen harrastamiseen käyttölabbista mistään, koska ei ole kiinnostunut rodunomaisista lajeista taipumuskoetta pisemmälle. Käyttiskasvattajien keskuudessa vallitsee myös todella vahva yhtenäisyys sen suhteen, että pennut yritetään saada harrastaviin perheisiin.

Kasvattajille tulee tällä hetkellä niin järjettömiä määriä kyselyitä, kymmeniä päivässä, ja suurin osa on ihan normaaleja töissäkäyviä ihmisiä, joilla on omatkin koirat hoidettavana. Ihan turha loukkaantua siitä, jos ei saa vastausta tai se on lyhyt.

Tällä hetkellä pennut menevät tutuille ja ihmisille, jotka lupaavat harrastaa ja käyttää pennun terveystutkimuksissa. Se on voi voi. Nämä ihmiset toimivat pääsääntöisesti ihan harrastuspohjalta, ei heillä ole mitään velvollisuutta varmistaa, että jokainen suomalainen koiranpentua hinkuva saa sellaisen silloin kuin haluaa.

Ei niille kasvattajille tarvitse puhua totta. Mielistelet vaan. Itse olen aina saanut haluamani koiran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen aikuista kodinvaihtajakoiraa. Niitä on pilvin pimein Suomessakin tarjolla (ihmiset ottavat koiria hetken mielijohteesta ja kohta on myynti-ilmoitus "pitovaikeuksien vuoksi" kun tajuavat mitä koiran omistaminen vaatii) ei tarvitse ulkomailta rahdata rescuekoiraa. Eettinen vaihtoehto ja hyvä etenkin jos koira tulisi ensisijaisesti seurakoiraksi ja perheenjäseneksi, ei kilpa- tai jalostuskäyttöön. Itsekin tarjosin kodin tällaiselle koiralle ja olen onnellinen valinnastani <3

Meille etsittiin aikuista kodinvaihtajaa puolisen vuotta. Ei niitäkään niin paljon ole, tai kyselijöitä on enemmän kuin riittävästi. Lisäksi kriteereitä oli meillä ilmeisesti liikaa, pitää pärjätä toisinaan kotona yksin 5-6 tuntia ja osata remmikäyttäytyminen ison kaupungin lähiössä kulkiessa (autot, pyörät, potkulaudat ym pitää sietää). Kyselimme niin sekarotuisia kun rotukoiriakin, melko laajasti.

Meillä kävi tuuri, vuoden vaihteessa meille muutti parivuotias labradori. Kiltti, pahimman lapsuuden hömpötykset hömpötetty, tulee kaikkien kanssa toimeen. Ei rescuekoira, vaan kodinvaihtaja. Ei pitovaikeuksien vaan omistajien elämänmuutoksen vuoksi. Olemme oikein onnellisia. Se mitä myyjä meiltä vaati, että piti olla lapsi (koska vanhassa kodissakin oli ja meillä suunnilleen saman ikäinen poika) ja kerromme kuulumisia, lähettelen kuvia ja videoita välillä.

Ihana juttu! Tulipa oikein hyvä mieli tuosta. Selvästi koira on saanut hyvän kodin. Rakkautta (ja rajoja) koira tarvitsee. Sekin rakastaa meitä koko sydämestään niin paljon ja ehdoitta! 💓

Terv. Labbiksen emäntä ja isäntä.

Veli kasvattaa käyttölinjaisia labradoreja ja jono on pitkä ja kaikki pennut menevät joko metsästäviin koteihin ja muutama myös virkakoiriksi, ei missään nimessä pelkäksi lenkkikaveriksi sovi nämä aktiiviset koirat.

Epätoivoiselta tuntuu löytää koiraa, emme noin pitkään ole etsineet vielä kuin ap, mutta hankalaa on. Mutta ehdottomasti kannatan tuota, että jatkat rehellisellä linjalla. Noloa olisi jäädä kiinni valehtelusta ja koen että kyllä kasvattajalla on oikeus pyrkiä löytämään koiralle sellainen koti mikä heidän mielestään paras aidosti vaikka se tekeekin koiran saamisen hankalammaksi niin ap:lle kuin itsellenikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jotain merkillistä sinussa ja ulosannissasi on oltava, koska tuttavapiirissä useampi ihan tavallinen lapsiperhe on korona-aikanakin saanut hommattua noutajanpennun, parille tullut ensimmäiseksi koiraksi jopa. Joku puolen vuoden - vuoden viive on tainnut keskimäärin olla pennun hankintapäätöksestä sen saamiseen. Ja ihan hyvistä paikoista ja tutkituista vanhemmista on tullut. Toki näiltä ihmisiltä on löytynyt joustoa - jos kasvattaja haluaa viedä lupaavan kasvattinsa muutaman kerran näyttelyyn, siihen on suostuttu, samoin kasvattajan toiveeseen käydä pentukurssilla tms. Millekään himoharrastajille pennut eivät ole menneet.

Ei muuta kuin viestiä vaan eri kasvattajille, pitää olla valmius tapaamiseen ja kannattaa miettiä, voisiko joustaa vaikka siinä näyttelyasiassa. Rescue-koiran suhteen kannattaa muistaa, että koira voi vaatia hyvinkin paljon kuntoutusta ja koulutusta, eroahdistus ja arkuudet ovat yleisiä. Jos helppoa perhekoiraa hakee, rescue tuskin on ratkaisu ja aika monet koiria välittävät yhdistykset suosivat aikuisista koostuvia perheitä.

Metsästyslinjaista ei missään nimessä ap:n tilanteeseen pidä ottaa, eikä yksikään tolkullinen kasvattaja pentua seurakoiraksi annakaan. Metsästysnoutajat ovat täysiverisiä työkoiria, ja jos niiden kanssa ei ole valmis tekemään töitä, on luvassa ongelmia. Pääosa pennuista menee metsästäville ja kokeissa käyville ihmisille, ja hyvä niin. Näille roduille ei riitä metsässä samoilu, vaan ne vaativat treeniä ja koulutusta. Onneksi tällä hetkellä on myyjän markkinat, pentueita koskien tulee kymmeniä, jopa yli sata kyselyä, mikä takaa sen, että ne menevät rodunomaista toimintaa arvostaviin koteihin. Minulla on kaksi metsästyslinjaista labbista, joten tunnen kentän.

Oletpa höpsö. Maailman koirista 90% tekee ihan muuta mihin ne on jalostettu. Ihminen on niin jo laittanut näppinsä peliin. 'linjoilla' ei tätä nykyä enää juuri ole merkitystä 😊

Linjoilla on suuri merkitys. Metsästys- ja näyttelylinjaiset ovat eri näköisiä, mutta ennen kaikkea ne ovat eriluonteisia. Metsästyslinjaiset ovat paljon vilkkaampia ja aktiivisempia, ja jos sellaisen haluaa ainoastaan seurakoiraksi voi joutua hankaluuksiin, kun osoittautuu ylivilkkaaksi joutuessaan sohvaperunan rooliin. Niillä on niin suuri luonne-ero, että metsästyslinjaista suosittelen ainoastaan aktiiviharrastajalle, sama juttu springerspanieleissa.

Sama kokemus. Saimme koiran lopulta, kun löysimme kasvattajan, jolla oli kaksi omaa pientä lasta ja kelpasi meidän perhe, jossa oli 5v. ja 10v. valmiiksi. Lisäksi "huolimme" sekundapennun eli ei jalostuskelpoinen tai näyttelykelpoinen. Sinänsä aivan sama. Tarkoitus ei ollutkaan jalostaa tai ravata näyttelyissä, joten 300 Euron alennus oli tervetullut ja ei tarvinnut puhua mistään näyttelyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rescuekoira on hyvä vaihtoehto! Muista vaan valita luotettava ja tunnettu yhdistys.

Kaveri kertoi, että näillä on ihan kohtuuttomat vaatimukset ja kyttäävät koiraa läpi elämän? Pitääkö paikkaansa?

En halua kasvattajaa tai luovuttajaa perheen jäseneksi. Vain koiran.

Mulla on ollu 4 rescueta ja ei omasta mielestäni ole ollut mitenkään kohtuuttomat vaatimukset heiltä. Hyvä vaan että katsovat että koirat menee hyvään kotiin. Alussa kyselevät kuulumisia ja toivovat että itse otan yhteyttä jos tulee ongelmia koiran kanssa, olen kokenut tämänkin vain hyvänä asiana. Ettei anneta rescueta ja jätetä sitten mahdollisten ongelmien kanssa yksin.

4 maailman parasta koiraa oon saanu pelastettua <3

Toivoisi kyllä että monella olisi kireämmät ehdot ja tiukemmat kriteerit, sen verran epäilyttäville tyypeille koiria kuitenkin koko ajan päätyy. Vai liekkö nuo narkit ja koiran lasten leluksi ottavat hankkii koiransa pentutehtaista.

Vierailija kirjoitti:

Ei niille kasvattajille tarvitse puhua totta. Mielistelet vaan. Itse olen aina saanut haluamani koiran. 

Seuraavaa et sitten välttämättä enää saa. Kasvattajat pitävät yhteyttä ja sana kiertää. Ja tosiaan Koiranetistä on helppo tarkistaa et oletko edellisen kanssa tehnyt mitä. Vai et mitään 🙂

No jo on! Aika hurjalta kuulostaa. Mistä roduista mahtaa olla kyse, jos kasvattajilla on vara valikoida noin jyrkästi ostajia.

Koiria on moneen lähtöön, kannattaa ehkä vaihtaa rotua tai jopa ostaa sekarotuinen. Kun kerran ette ole näyttelykoiraa etsimässä, niin ottakaa tosiaan sekarotuinen. Se on kumminkin kiva hankkia pentuna, niin saatte kasvatettua sen hyvin talon tavoille, eläinsuojeluyhdistystyksissä on aikuisia koiria, joilla voi olla aika yllättäviäkin tapoja. Niillä on myös koiria tosi vähän tarjolla.

Ikävä ihminen. Sinä siis. Tee elämäsi hyvä teko ja ota tosiaan se rescuekoira.

Miten niin SAA? Eikös rotukoirat ole aika kalliita, joten ne myydään ja ostetaan, ei saada.

Vaihda rotua. Tai eläinlajia. Kissoissa on paljon etuja koiriin verrattuna, ja iso etu on, että niitä ei tarvitse ulkoiluttaa. Vaikka kuinka tykkäisi itse liikunnasta, on kiva kun ei aamulla kiireessa tarvitse käyttää koiraa tarpeilla räntäsateessa.