Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentua mahdoton saada, kasvattajat töykeitä
20.03.2021 |
Perheemme on nyt etsinyt 2 vuotta (!!!) koiranpentua. Meillä kaksi rotua valittuna, josta haluaisimme itsellemme perheenjäsenen. Olen kokenut koirankasvattaja (3 koiraa ollut), mutta tämä ei auta. Kasvattajat ovat usein todella töykeitä ja vaatimukset ovat ihan suhteettomia. Ollaan tosissaan mietitty rescue-koiraa, koska hyvän sukulinjan omaavaa koiraa ei vain saada.
Meillä ilmeisesti tyssää näihin seikkoihin (rivien välistä lukenut ja suoraan myös sanottu):
- Meillä kolme lasta nuorin 7v ja vanhin 15v. Eräs kasvattaja sanoi, että koiraa ei anna pehmoleluksi!!! Mitä ihmettä!!! Lapsemme eivät ole vauvoja, osaavat olla eläimen kanssa. Vanhemmilla vastuu koirasta. Mutta ei, lapset ovat este
-Haluamme aktiivisen kotikoiran. Harrastamme ulkoilua, etenkin vaeltaminen on meidän juttu. Koira ulkoilisi meillä paljon. Tämä ei riitä, vaaditaan agility tms. harrastusta koiralle.
-Näyttelyt eivät ole meidän juttu. Monet kasvattajat edellyttävät, että koira käy näyttelyssä x kertaa
Ei siis auta, että olemme
-aktiivinen ja eläinrakas perhe
-kokemusta on jo entuudestaan rodusta jota haemme
-asumme omakotitalossa, jossa iso piha
-koiran ei tarvitse olla yksin, koska teen töitä kotona perheyrityksessämme
Kasvattajat saavat sen puolesta käyttäytyä miten haluavat:
-ei vastata viesteihin, soittoihin
-jos vastataan ollaan todella tylyjä mm. huokaillaan jos itse esim. yrittää aloittaa keskustelun kysymällä milloin olisi seuraava pentue tulossa
-tentataan ja kysellään todella henk.koht asioita. Ihan kuin olisin hakemassa töihin FBI:lle.
Todella turhauttavaa! Mihinkään ei voi tehdä reklamaatioita. Kasvattajat saavat käyttäytyä miten haluavat ja tentata ostajaa. Eikä siltikään saada koiraa :(
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Koirat otetaan pelastettuna eikä tueta pentutehtailua, tietenkään. Edellisetkin on vielä käyttämättä mutta uutta uuden perään vaan.
No eihän nyt kaikki kasvattajat mitään pentutehtailijoita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sen myös antaa toimeksiantona jollekin tutulle, joka kelpaa kasvattajille.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan enää niin tyhmä ole että shoppailee koiria. Puhdasrotuiset on sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat otetaan pelastettuna eikä tueta pentutehtailua, tietenkään. Edellisetkin on vielä käyttämättä mutta uutta uuden perään vaan.
No eihän nyt kaikki kasvattajat mitään pentutehtailijoita ole.
Ovat koska koiria on ylenmäärin jo valmiiksi olemassa odottamassa kotia.
Samoja ongelmia. Olen jo luovuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No omituista. Luulisi tosiaan että rescuekoiran saisi helposti hyvään tavalliseen perheeseen.
Sitäpaitsi kaikenlaisilla idiooteilla näyttää olevan koiria, mistä nekin ne saa en tajua.
Vähän kuin suomalaisilla, taudit lisääntyvät kun voi lisääntyä vain tiettyjen, omaa rotua olevien, kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tosiaan myös rodusta kiinni. Jack Russeleilla on tällä hetkellä 2-5 vuoden jonot ja meillä kun ei one ollut koiraa aiemmin (vaikka molemmilla kokemusta koirista) niin turha edes alkaa kyselemään lähivuosina :(
Siitäkin on nyt puhuttu paljon että kuinka paljon on kohta näitä kodinvaihtajakoiria jotka on otettu koronakoiriksi ja totuus iskee kun palataan lähitöihin ja normielämään. Moni koronavuonna otettu koira ei ole tottunut olemaan pitkiä aikoja yksin.
No jotain merkillistä sinussa ja ulosannissasi on oltava, koska tuttavapiirissä useampi ihan tavallinen lapsiperhe on korona-aikanakin saanut hommattua noutajanpennun, parille tullut ensimmäiseksi koiraksi jopa. Joku puolen vuoden - vuoden viive on tainnut keskimäärin olla pennun hankintapäätöksestä sen saamiseen. Ja ihan hyvistä paikoista ja tutkituista vanhemmista on tullut. Toki näiltä ihmisiltä on löytynyt joustoa - jos kasvattaja haluaa viedä lupaavan kasvattinsa muutaman kerran näyttelyyn, siihen on suostuttu, samoin kasvattajan toiveeseen käydä pentukurssilla tms. Millekään himoharrastajille pennut eivät ole menneet.
Ei muuta kuin viestiä vaan eri kasvattajille, pitää olla valmius tapaamiseen ja kannattaa miettiä, voisiko joustaa vaikka siinä näyttelyasiassa. Rescue-koiran suhteen kannattaa muistaa, että koira voi vaatia hyvinkin paljon kuntoutusta ja koulutusta, eroahdistus ja arkuudet ovat yleisiä. Jos helppoa perhekoiraa hakee, rescue tuskin on ratkaisu ja aika monet koiria välittävät yhdistykset suosivat aikuisista koostuvia perheitä.
Metsästyslinjaista ei missään nimessä ap:n tilanteeseen pidä ottaa, eikä yksikään tolkullinen kasvattaja pentua seurakoiraksi annakaan. Metsästysnoutajat ovat täysiverisiä työkoiria, ja jos niiden kanssa ei ole valmis tekemään töitä, on luvassa ongelmia. Pääosa pennuista menee metsästäville ja kokeissa käyville ihmisille, ja hyvä niin. Näille roduille ei riitä metsässä samoilu, vaan ne vaativat treeniä ja koulutusta. Onneksi tällä hetkellä on myyjän markkinat, pentueita koskien tulee kymmeniä, jopa yli sata kyselyä, mikä takaa sen, että ne menevät rodunomaista toimintaa arvostaviin koteihin. Minulla on kaksi metsästyslinjaista labbista, joten tunnen kentän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haemme kultaista noutajaa tai labradoria. Näistä roduista on aiempaa kokemusta. Ap
Oletko katsonut metsästyslinjaisia myös? Sillä puolella kasvattajat ovat yleensä täysjärkisempiä. Ja koirat terveempiä ja parempia.
Tuo on totta! Meillä on ihana metsästyslinjainen musta labbis.
Se on meidän rakas lenkkikaveri, vilkas mutta myös tottelevainen. Emme metsästä, emmekä käy näyttelyissä.
Samalla kasvattajalla on nyt pennut, ikä 4 vkoa. Valkoisia kaikki.
Uskon, että saatte labran kun kysytte oikeasta paikasta.
Tsemppiä! ❤️
Minulle suorastaan tarjotaan koiria, vaikken harrasta mitään ja asun kerrostalossa, kaupungissa. Muistan mainita aina, että edellisetkin koirat on terveystarkistettu. Kasvattajat arvostavat sitä panosta ja ennalta-arvattavuutta enemmän kuin isoa pihaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jotain merkillistä sinussa ja ulosannissasi on oltava, koska tuttavapiirissä useampi ihan tavallinen lapsiperhe on korona-aikanakin saanut hommattua noutajanpennun, parille tullut ensimmäiseksi koiraksi jopa. Joku puolen vuoden - vuoden viive on tainnut keskimäärin olla pennun hankintapäätöksestä sen saamiseen. Ja ihan hyvistä paikoista ja tutkituista vanhemmista on tullut. Toki näiltä ihmisiltä on löytynyt joustoa - jos kasvattaja haluaa viedä lupaavan kasvattinsa muutaman kerran näyttelyyn, siihen on suostuttu, samoin kasvattajan toiveeseen käydä pentukurssilla tms. Millekään himoharrastajille pennut eivät ole menneet.
Ei muuta kuin viestiä vaan eri kasvattajille, pitää olla valmius tapaamiseen ja kannattaa miettiä, voisiko joustaa vaikka siinä näyttelyasiassa. Rescue-koiran suhteen kannattaa muistaa, että koira voi vaatia hyvinkin paljon kuntoutusta ja koulutusta, eroahdistus ja arkuudet ovat yleisiä. Jos helppoa perhekoiraa hakee, rescue tuskin on ratkaisu ja aika monet koiria välittävät yhdistykset suosivat aikuisista koostuvia perheitä.
Metsästyslinjaista ei missään nimessä ap:n tilanteeseen pidä ottaa, eikä yksikään tolkullinen kasvattaja pentua seurakoiraksi annakaan. Metsästysnoutajat ovat täysiverisiä työkoiria, ja jos niiden kanssa ei ole valmis tekemään töitä, on luvassa ongelmia. Pääosa pennuista menee metsästäville ja kokeissa käyville ihmisille, ja hyvä niin. Näille roduille ei riitä metsässä samoilu, vaan ne vaativat treeniä ja koulutusta. Onneksi tällä hetkellä on myyjän markkinat, pentueita koskien tulee kymmeniä, jopa yli sata kyselyä, mikä takaa sen, että ne menevät rodunomaista toimintaa arvostaviin koteihin. Minulla on kaksi metsästyslinjaista labbista, joten tunnen kentän.
Oletpa höpsö. Maailman koirista 90% tekee ihan muuta mihin ne on jalostettu. Ihminen on niin jo laittanut näppinsä peliin. 'linjoilla' ei tätä nykyä enää juuri ole merkitystä 😊
Kultsu ja labbis ovat varmaan siellä suosituimpien rotujen kärkipäässä. Kasvattajilla on siten varmaan valinnanvaraa uusien ja yhteistyökykyisten kotien etsinnässä. Suuri vaikutus on myös sillä, miten aikoo pennun kanssa olla. Jos harrastavia koteja on tarjolla tarpeeksi, vain kotikoiraa etsivälle ei pentua ole tarjota. Tämä johtuu ihan siitä, että kasvattajat haluavat kasvateistaan tietoa tulevia pentueita ajatellen. Oliko tämä pentue terve, rotumääritelmän mukainen, ja luonteiltaan ok, vai eikö omistajia kiinnostanut pätkääkään? Vaikka koira on kaupanteon jälkeen omistajansa omaisuutta, pitäisi edes sen verran vaivautua, että tutkituttaisi koiransa sen saavutettua riittävän iän. Monet kasvattajat jopa maksavat omasta pussistaan nämä terveystutkimukset saadakseen tietoa pentueen terveydestä. Mutta ei. Kun ei me tehdä mitään niillä tiedoilla. Silti kasvattajat ovat ahneita näiden tyyppien mielestä.
Jos itselläni olisi kasvattajana tilanne, että pennuille olisi tarjolla harrastavat ja kokeneet kodit, kaikki kotikoiraa etsivät jäisivät ilman. Toki vastaisin viesteihin, että pentuja ei ole tarjota. Se kun on ihan peruskohteliasta. Ymmärrän kyllä hyvin, jos sähköposti on täynnä viestejä, ettei vastaa kaikkiin. Osalla kuitenkin se pennun hinta on pääkriteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat otetaan pelastettuna eikä tueta pentutehtailua, tietenkään. Edellisetkin on vielä käyttämättä mutta uutta uuden perään vaan.
No eihän nyt kaikki kasvattajat mitään pentutehtailijoita ole.
Ovat koska koiria on ylenmäärin jo valmiiksi olemassa odottamassa kotia.
Kun ei ole.
Itse en myöskään ikinä ottaisi mitään kapista katukoiraa jostain Espanjasta tai Venäjältä. Sieltä tulee mukana jotain ongelmia, joko koiran päänsisäisiä tai loisia, alkueläimiä jne. Kaikkiin ei auta matokuurit ym, itse olen kissan kanssa käynyt läpi tritrichomonas-helvetin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat otetaan pelastettuna eikä tueta pentutehtailua, tietenkään. Edellisetkin on vielä käyttämättä mutta uutta uuden perään vaan.
No eihän nyt kaikki kasvattajat mitään pentutehtailijoita ole.
Ovat koska koiria on ylenmäärin jo valmiiksi olemassa odottamassa kotia.
Kun ei ole.
Itse en myöskään ikinä ottaisi mitään kapista katukoiraa jostain Espanjasta tai Venäjältä. Sieltä tulee mukana jotain ongelmia, joko koiran päänsisäisiä tai loisia, alkueläimiä jne. Kaikkiin ei auta matokuurit ym, itse olen kissan kanssa käynyt läpi tritrichomonas-helvetin.
Lemmikkiä ei ole pakko ottaa, eikä pidä ottaa jos ei ole varaa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen aikuista kodinvaihtajakoiraa. Niitä on pilvin pimein Suomessakin tarjolla (ihmiset ottavat koiria hetken mielijohteesta ja kohta on myynti-ilmoitus "pitovaikeuksien vuoksi" kun tajuavat mitä koiran omistaminen vaatii) ei tarvitse ulkomailta rahdata rescuekoiraa. Eettinen vaihtoehto ja hyvä etenkin jos koira tulisi ensisijaisesti seurakoiraksi ja perheenjäseneksi, ei kilpa- tai jalostuskäyttöön. Itsekin tarjosin kodin tällaiselle koiralle ja olen onnellinen valinnastani <3
Meille etsittiin aikuista kodinvaihtajaa puolisen vuotta. Ei niitäkään niin paljon ole, tai kyselijöitä on enemmän kuin riittävästi. Lisäksi kriteereitä oli meillä ilmeisesti liikaa, pitää pärjätä toisinaan kotona yksin 5-6 tuntia ja osata remmikäyttäytyminen ison kaupungin lähiössä kulkiessa (autot, pyörät, potkulaudat ym pitää sietää). Kyselimme niin sekarotuisia kun rotukoiriakin, melko laajasti.
Meillä kävi tuuri, vuoden vaihteessa meille muutti parivuotias labradori. Kiltti, pahimman lapsuuden hömpötykset hömpötetty, tulee kaikkien kanssa toimeen. Ei rescuekoira, vaan kodinvaihtaja. Ei pitovaikeuksien vaan omistajien elämänmuutoksen vuoksi. Olemme oikein onnellisia. Se mitä myyjä meiltä vaati, että piti olla lapsi (koska vanhassa kodissakin oli ja meillä suunnilleen saman ikäinen poika) ja kerromme kuulumisia, lähettelen kuvia ja videoita välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotain merkillistä sinussa ja ulosannissasi on oltava, koska tuttavapiirissä useampi ihan tavallinen lapsiperhe on korona-aikanakin saanut hommattua noutajanpennun, parille tullut ensimmäiseksi koiraksi jopa. Joku puolen vuoden - vuoden viive on tainnut keskimäärin olla pennun hankintapäätöksestä sen saamiseen. Ja ihan hyvistä paikoista ja tutkituista vanhemmista on tullut. Toki näiltä ihmisiltä on löytynyt joustoa - jos kasvattaja haluaa viedä lupaavan kasvattinsa muutaman kerran näyttelyyn, siihen on suostuttu, samoin kasvattajan toiveeseen käydä pentukurssilla tms. Millekään himoharrastajille pennut eivät ole menneet.
Ei muuta kuin viestiä vaan eri kasvattajille, pitää olla valmius tapaamiseen ja kannattaa miettiä, voisiko joustaa vaikka siinä näyttelyasiassa. Rescue-koiran suhteen kannattaa muistaa, että koira voi vaatia hyvinkin paljon kuntoutusta ja koulutusta, eroahdistus ja arkuudet ovat yleisiä. Jos helppoa perhekoiraa hakee, rescue tuskin on ratkaisu ja aika monet koiria välittävät yhdistykset suosivat aikuisista koostuvia perheitä.
Metsästyslinjaista ei missään nimessä ap:n tilanteeseen pidä ottaa, eikä yksikään tolkullinen kasvattaja pentua seurakoiraksi annakaan. Metsästysnoutajat ovat täysiverisiä työkoiria, ja jos niiden kanssa ei ole valmis tekemään töitä, on luvassa ongelmia. Pääosa pennuista menee metsästäville ja kokeissa käyville ihmisille, ja hyvä niin. Näille roduille ei riitä metsässä samoilu, vaan ne vaativat treeniä ja koulutusta. Onneksi tällä hetkellä on myyjän markkinat, pentueita koskien tulee kymmeniä, jopa yli sata kyselyä, mikä takaa sen, että ne menevät rodunomaista toimintaa arvostaviin koteihin. Minulla on kaksi metsästyslinjaista labbista, joten tunnen kentän.
Oletpa höpsö. Maailman koirista 90% tekee ihan muuta mihin ne on jalostettu. Ihminen on niin jo laittanut näppinsä peliin. 'linjoilla' ei tätä nykyä enää juuri ole merkitystä 😊
Oletpa itse höpsö, tai sitten et tunne rotuja lainkaan. Kultaisilla ja labradorinnoutajilla linjajako on erittäin selvä ja merkityksekäs. Kärjistäen niin, että näyttelylinjassa on paljon yksilöitä, joista ei ole edes helppoihin rodunomaisiin töihin, jopa taipumuskokeen läpäisy voi olla iso ongelma (vaaditaan muotovalion arvon saamiseen). Sitten taas metsästyslinjasta joutuu etsimään koiraa, josta ei olisi koulutettavissa vähintään kohtalaista metsästyskaveria. Yksittäisiä kasvattajia lukuunottamatta kaikki metsästyslinjan kasvattajat ovat itse aktiivisia metsästäjiä ja käyttävät koiriaan metsästyskokeissa. Erittäin merkittävä osa metsästyslinjaisista käy käytännön metsällä ja/tai kokeissa (esim omien koirieni kasvattajan kasvateista 95 %). Kasvattajat arvostavat erittäin korkealle sitä, että kasvatit pääsevät rodunomaisiin hommiin ja tällä hetkellä kysyntää on niin paljon, että he voivat hyvin valikoida soveltuvat kodit koirilleen. Kannattaa vähän perehtyä KoiraNetiin ja metsästyslinjaisten koekäyntimääriin ennen kuin alkaa väittää, etteivät koirat tee rodunomaisia töitä.
Tässä vielä sama ajatus pitkän linjan metsästyslabbiskasvattajalta, kouluttajalta ja koetuomarilta: https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/3193505
Noutajilla tuskin kukaan vaatii agia, sen verran huonoja lonkkia ja kyynäriä on niille kertynyt.
Ylipäätään aktiiviseen harrastuskotiin on mukavampi myydä, on samanlainen ajatusmaailma, pentua ja sen kasvua pääsee seuraamaan ja terveystutkimukset ovat myös tulevalle kodille tärkeä etappi. Ja kun on itse aktiivinen harrastaja niin pennutkin menee usein harrastuskavereille, ei tarvitse tuntemattomia yleensä haastatella. Ja jos on itselle tuntemattomampia niin aina voi haastatella sit muita et mikä tyyppi. Koiranetistä näkee myös onko tutkituttanut entisiä koiriaan ja miten niiden kanssa on pärjännyt.
Alue: Aihe vapaa
Ihan sama kokemus. Tää oli aika lohduttavaa kuulla. Luulin et meissä on jotain niin pahasti vialla että ei voi edes puhua tavallisesti.
Vaan ollan nimenomaan todella töykeitä jne.