Koiranpentua mahdoton saada, kasvattajat töykeitä

Mitä rotua haet?

Mä epäilen että johtuu noista roduista mitä teillä on ajateltu, luultavasti hyvin suosittuja ja kasvattajat tahtovat koiriltaan tulosta.

Nyt on niin kova kysyntä koirista että voivat valita mieleisensä asiakkaan ja asettaa aivan epärealistisia vaatimuksia. Ei tarvitse kiinnittää huomiota esim. kohteliaaseen kanssakäymiseen kun asiakkaita on liikaa. Sinuna kyllä hankkisin sen rescue-koiran, turha niiden kasvattajien kanssa on vääntää kun ovat mitä ovat.

Kuulostat aggressiiviselta, minä minä. Keskity lastesi hoitoon ja kasvatukseen.

Lapsiahan saa hankkia kuka vaan.

Ymmärrän, että kasvattajat hakevat kasvateilleen mahdollisimman hyviä koteja ja nykyään on jos jonkinlaista pennunostajaa liikkeellä.

Samaistun kylläkin vahvasti myös tähän, että ns. tavallista kotikoiran saaminen on lähes mahdotonta, koska monissa roduissa on selkeät piirit ja ilman näyttelyjä ja muita ohjatumpia harrastuksia ei kyseisen rodun edustajaa ole mahdollista saada itselle.

Rescuekoirissa tai monirotuisissa on tietysti vaikeampi tietää niin hyvässä kuin huonossa, millaisia ominaisuuksia koiralla todennäköisesti on. Teidän tilanteessanne uskoisin, että tällainen koira voisi kuitenkin olla hyvä vaihtoehto, saatte varmasti helpommin rescuekoiran kuin rotukoiran ja pystytte tarjoamaan lemmikille paljon ulkoilua ja virikkeitä.

Koiraihmiset ovat kyllä usein ihan pimeitä. Järkevä oleminen ja tekeminen katoaa, koska rekku sitä ja rekku tätä. Tarkoitan koiraihmisillä niitä henkilöitä, joille koirat ovat elämän keskipiste ja niiden pillin mukaan mennään. Huom! Itselläni on koiria, ne on mun kavereita metsällä yms. MUTTA ei mun elämä ainoastaan niiden ympärillä pyöri.

En osaa varsinaisesti auttaa, sori. Ehkä toi rescue-koira ois hyvä ajatus, kun noin vaikeeta on muuten koira saada

Haemme kultaista noutajaa tai labradoria. Näistä roduista on aiempaa kokemusta. Ap

"Minua kiinnostaa koiraharrastukset, voisimme harrastaa sitä tätä ja tuota..." Kun koira on sinulle myyty, ei sijoitettu, se on sinun omaisuutta, kasvattajalla ei ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta olla vailla mitään harrastamista. Myyntipuheessasi et kuitenkaan ole edes luvannut varsinaisesti toteuttaa mitään harrastussuunnitelmiasi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on niin kova kysyntä koirista että voivat valita mieleisensä asiakkaan ja asettaa aivan epärealistisia vaatimuksia. Ei tarvitse kiinnittää huomiota esim. kohteliaaseen kanssakäymiseen kun asiakkaita on liikaa. Sinuna kyllä hankkisin sen rescue-koiran, turha niiden kasvattajien kanssa on vääntää kun ovat mitä ovat.

Ei kannata ottaa rescue-koiraa, jos tietää mitä koiraltaan haluaa. Ne kun tuppaavat olemaan seropeja ja viettimaailma voi olla mitä hyvänsä, jos ei roduista ole varmaan tietoa -ja vaikka olisikin, ne voi seropilla ilmetä aika yllättävästi. Poislukien jos koirassa on pisarakaan metsästyspystykorvaa, se tuntuu olevan aika dominoiva osa geenipoolia kaikissa tapauksissa. 

Taidat ap olla keskittynyt rotuihin, jotka ovat hyvin suosittuja (tai sitten erittäin marginaalisia) ja pentueet pieniä? Laajenna hiukan ajatustasi roduista. Jos otat vaikka norjanharmaan tai jämptin, saat kyllä siitä hyvän lenkkikaverin eikä ole ongelmia ostamisessa, koska koirayksilöitä on Suomessa paljon ja pentueet on isoja. Ovat myös hyvin terveitä, käyttökoiria kun ovat. Riistavietti on merkittävästi pienempi ongelma kuin seurakoirarotujen eroahdistukset.

Lisäksi saat koiran, jonka sukutaulu on täynnä kaksoisvalioita merkittävästi pienemmällä hinnalla kuin jonkun röhkivän epäkoiran.

Vierailija kirjoitti:

Haemme kultaista noutajaa tai labradoria. Näistä roduista on aiempaa kokemusta. Ap

Oletko katsonut metsästyslinjaisia myös? Sillä puolella kasvattajat ovat yleensä täysjärkisempiä. Ja koirat terveempiä ja parempia.

Vierailija kirjoitti:

Haemme kultaista noutajaa tai labradoria. Näistä roduista on aiempaa kokemusta. Ap

Oletko tutustunut mahdollisiin metsästyslinjaisten koirien kasvattajiin? Tokikaan ette ole metsästysharrastajia, mutta sellaiselta kasvattajalta voisi löytyä myös sopiva yksilö vaellusharrastukseen seuraksi jos kaikille pennuille ei löydy metsästyspuolelta koteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haemme kultaista noutajaa tai labradoria. Näistä roduista on aiempaa kokemusta. Ap

Oletko tutustunut mahdollisiin metsästyslinjaisten koirien kasvattajiin? Tokikaan ette ole metsästysharrastajia, mutta sellaiselta kasvattajalta voisi löytyä myös sopiva yksilö vaellusharrastukseen seuraksi jos kaikille pennuille ei löydy metsästyspuolelta koteja.

Metsästyslinjaisista on vielä enemmän kysyntää kuin näyttely ja niitä syntyy vähemmän ja kyllä ne kaikki menevät taatusti metsästäviin koteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haemme kultaista noutajaa tai labradoria. Näistä roduista on aiempaa kokemusta. Ap

Oletko katsonut metsästyslinjaisia myös? Sillä puolella kasvattajat ovat yleensä täysjärkisempiä. Ja koirat terveempiä ja parempia.

Kiitos, en ole katsonut. Perehdyn asiaan. Ap

Mikä siinä on ettet voi koiraa edes kerran mielenkiinnosta näyttelyyn viedä jos kasvattajasta se olisi kiva? Vanhempani ottivat juuri uuden pennun halutusta rodusta, hyvä kasvattaja ja sukulinja jne. Alle kuukaudessa meni koko prosessi. Kerran lupasivat viedä näyttelyyn. Aiemmin ollut samanrotuinen koira jo 2 kertaa, joten kokemusta on niinkuin sinullakin. Joku sinun päässäsi ei nyt vaan toimi. 2vuotta koiraa yrittänyt hankkia, voi luoja!

Vierailija kirjoitti:

Koiraihmiset ovat kyllä usein ihan pimeitä. Järkevä oleminen ja tekeminen katoaa, koska rekku sitä ja rekku tätä. Tarkoitan koiraihmisillä niitä henkilöitä, joille koirat ovat elämän keskipiste ja niiden pillin mukaan mennään. Huom! Itselläni on koiria, ne on mun kavereita metsällä yms. MUTTA ei mun elämä ainoastaan niiden ympärillä pyöri.

En osaa varsinaisesti auttaa, sori. Ehkä toi rescue-koira ois hyvä ajatus, kun noin vaikeeta on muuten koira saada

Rescue-koiraa on ihan yhtä vaikea saada. Pitäisi olla omakotitalo, iso piha jne jne. Ymmärrän että ne koirat ovat kokeneet jo kovia eikä niitä voi ihan kaikkialle antaa. Mutta joku järki nyt siihenkin: hyvin ylimielisiä vastauksia saatiin kun tiedusteltiin monesta paikasta. Ei kertaakaan niin että oltaisiin kartoitettu mitkä asiat olisi puoltanut koiran saamista, heti 'ei' jos asuu esim kerrostalossa. En tämän vuoksi enää lahjoita näille yhdistyksille: parempi varmaan niiden koirien sitten pysyä siellä missä ovat.

Valehtelet minkä ehdit ja jaksat, ja kun kaupat on tehty niin kasvattajan numero estolistalle ja elätte kuten tahdotte.

Tottakai myyjä voi itse päättää kenelle tuotteensa myy (ei tietysti toimi B2C kaupassa, mutta koirien kauppaaminen taitaa olla C2C). Myyjillä on nähtävästi asiakkaita jonoksi asti, jos voivat kunnolla nirsoilla. Mikä tässä on ap:lle niin ihmeellistä? Joskus on ostajan markkinat, mutta ap on ilmeisesti valinnut koirarodun, jossa on myyjän markkinat. Ap vieläpä haluaa mahdollisiman hyvästä sukupuusta oman koiransa, niinkuin kaikki muutkin. Myyjän markkinat.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on ettet voi koiraa edes kerran mielenkiinnosta näyttelyyn viedä jos kasvattajasta se olisi kiva? Vanhempani ottivat juuri uuden pennun halutusta rodusta, hyvä kasvattaja ja sukulinja jne. Alle kuukaudessa meni koko prosessi. Kerran lupasivat viedä näyttelyyn. Aiemmin ollut samanrotuinen koira jo 2 kertaa, joten kokemusta on niinkuin sinullakin. Joku sinun päässäsi ei nyt vaan toimi. 2vuotta koiraa yrittänyt hankkia, voi luoja!

Ap vastaa. Tätä ihmetystä tässä yritän juuri jakaa. Kaksi vuotta, kyllä! Kuulostaa niin ihmeelliseltä, että en itse uskoisi, ellen tätä eläisi. On vain totta, ikävä kyllä. Olemme ihan tavallinen perhe, tavallisella koiratoiveella varustettuna. Voisimme viedä kerran näyttelyyn tai kasvattaja itse saisi viedä useamman kerran, jos haluaisi. Selkeästi olemme vain sanoneet sen, että itse emme ala näyttelyitä ”harrastamaan”. Minusta on reilua sanoa, mitä oikeasti olemme - en halua valehdella.

Sain hyvän vinkin tuosta metsästyslinjaisista ja siitä kiitos. Toisaalta haluan tehdä näkyväksi tämän asian, sillä tiedän ettemme ole ainoita tässä. Jos kasvattajat tätä lukevat, niin ainakin voisivat vähän miettiä omia käytöstapojaan. Vaikka koiraa ei olisi antaa, niin kohtelias viestintä ja vuorovaikutus ei maksa mitään.

Itse aloin etsiä koiraa viime kesänä, aikalailla samalla kokemuksella ja samoilla toiveilla tulevan koiran suhteen kuin teilläkin. Meillä on 7-vuotias lapsi. Laitoin sähköpostia usealle kasvattajalle, eri roduista, ja kaikki yhtä lukuun ottamatta vastasivat tosi ystävällisesti, rehellisesti ja oikeasti paneutuen siihen että olisiko kyseinen rotu ja hänen kasvattamansa rodun edustaja meille sopiva vai ei.

Syyskuussa meille tuli pentu. Joten oman kokemukseni perusteella ei ollut mahdotonta saada.

Toisaalta tuntuu että jotkut myyvät koiransa ihan kelle vaan, kunhan saa pois nurkista ja uudet pennut tilalle. Mun naspuri esim. osti kesällä jopa kaksi pentua melko suositusta rodusta. Ekat koirat ikinä, ei tajua koirista ja niiden kasvatuksesta yhtään mitään. Kantaa koiria autoon ja takaisin päivät pitkät, kusekelevat rappukäytävään jne. Jos ovat sekunninkin yksin niin räjäyttävät niin lujaa että rappu raikuu. Eivät "osaa" yhtään mitään. Pari kertaa on jompi kumpi päässyt hihnasta karkuun eikä ole omin päin takaisin tulleet, yleensä joku jostain naapuripihalta palauttaa karkulainen. En tajua miksi joku on myynyt koiransa ihmiselle jolla ei ole mitään käsitystä (eikä edes kiinnostusta) mitä eroa on koiralla ja vauvalla.