Nelikymppisten suuret elintasoerot

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.

Näinhän se menee. 40-vuotiaana ei oikein viitsi alkaa ensimmäistä asuntoakaan hankkimaan kun on 15v myöhässä.

Ja sitten meillä on toimeentulotuki joka leikkaa näiltä vähätkin tulot poi,s vaikka osa elää vuosikausia työttömänä köyhänä. Mutta pitäähän veronpalautukset leikata pois kun saa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. 40-vuotiaana ei oikein viitsi alkaa ensimmäistä asuntoakaan hankkimaan kun on 15v myöhässä.

Mten niin?

Itse ostin omat 35v, aiemmin en tiennyt mistä enkä kenen kanssa, ja maksettua se tuli 47v. Eli hyvinkin nelikymppisen projekti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. 40-vuotiaana ei oikein viitsi alkaa ensimmäistä asuntoakaan hankkimaan kun on 15v myöhässä.

Mten niin?

Itse ostin omat 35v, aiemmin en tiennyt mistä enkä kenen kanssa, ja maksettua se tuli 47v. Eli hyvinkin nelikymppisen projekti.

joo jos pääset vakituiseen työhön, mutta monella pätkätöitä vaan jos sitäkään.

Olihan se jo kolmikymppisenäkin ne erot. Minä kuntoutustuella ja toimeentulotuella ja kaverilla juuri valmistumassa uusi omakotitalo Espooseen. Tämä oli hänen kolmas asuntonsa. Edelliset oli Helsingissä ja Espoossa. Kaksio ensin opiskeluaikana ja sitten ostivat uuden kolmion.

Joo. Aika eri maailmassa ollaan toisten kanssa. Mä sain vasta kolmekymppisenä opiskeltua itselleni ammatin ja toiset oli siinä vaiheessa painanu jo jopa 10 vuotta töitä (vakkaripaikassa tietysti) ja rakentanu kaksi taloa.. Nyt oon 40, asun vuokralla eikä mulla ole muuta omaisuutta kuin 25 vuotta vanha auto ja vähän irtaimistoa. Opintolainaa kyllä on sit ihan riittävästi, kun kuvittelin että korkeakoulututkinto auttaisi mut työelämään. Aika hiljasta on ollut.

Kyllä puolison tulot vaikuttaa aika paljon siihen elintasoon. On huomattavasti helpompaa hankkia sitä omaisuutta ympärille jos on kaksi hyvin tienaavaa ihmistä jakamassa kustannuksia. Yksin kun yrittää maksaa asuntolainaa ja autoa niin huomaa kyllä hyvin miten rahat eivät juuri ylimääräiseen riitä. Tuon ikäiset ovat myös saattaneet tehdä hyvät asuntokaupat aikoinaan ja rikastua hintojen kuplaantuessa. 

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.[/quote

Ehdotan, että arvostat jotain muuta kuin omistamista.

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.[/quote

Ehdotan, että arvostat jotain muuta kuin omistamista.

Hyvä kommentti. Ei ne jotka omistaa paljon ja on rikkaita ole silti välttämättä onnellisempia. Voivat olla jopa onnettomampia. Elämä saattaa olla yhtä suorittamista, että etenis vielä ylemmäs ja sais enemmän ja enemmän rahaa, jonka sitten kuvittelee tekevän lopulta onnelliseksi. 

-sivusta

No jotkut elää velaksi ja joitakin ei kiinnosta tehdä valtavasti töitä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Ikävää olla se huonoimman elintason omaava sukulaisten ja kaveriporukan kesken. Muut ajavat uudella henkilöautolla, minä pyörällä tai bussilla. Muilla on omakotitalo ja kesämökki, mulla vuokrayksiö.

Elämä meni pieleen ja ei ole enää paljon motivaatiota elää.

Ehdotan, että arvostat jotain muuta kuin omistamista.

Olen yrittänyt ja pakkohan se on, mutta kyllä se raha helpottaa elämää ihan perustasollakin. Moni elämys ja ilo on myös rahasta riippuvainen. Vaikka joku pieni piha, jossa voisin kasvattaa kasveja, joka ei oikein parvekkeella onnistu. Tai välillä edes matka ulkomaille ikuisen lähialuematkailun sijaan. Mitään kartanoa en tarvitse tai satojentonnien autoa, mutta on itsensä huijaamista kuvitella, että elämä voisi olla yhtä hyvää rahattomana kuin suurituloisena. Rahalla on merkitystä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten meillä on toimeentulotuki joka leikkaa näiltä vähätkin tulot poi,s vaikka osa elää vuosikausia työttömänä köyhänä. Mutta pitäähän veronpalautukset leikata pois kun saa liikaa.

Ai toimeentulotuki leikkaa tulot pois? 😁 Se on ihan oma valinta jäädä roikkumaan toimeentulotuen varaan.

Mä valitsin alan, jolle työllistyin jo opiskeluaikana, hyväpalkkainen yksityinen työnantaja ja siinä vaiheessa kun lapsuuden kaverit oli valmistunut kuka mistäkin ja lukioiden ja välivuosien jälkeen, olin jo ehtinyt tienata rahaa sen verran että oli talo hankittu ja lapsi, myöhemmin tulotaso nousi vielä enemmän ja myytiin talo myös isolla voitolla j rakennettiin oma, ja lapsiakin lisää, nyt 42v voin sanoa että tein hyvät valinnat, elämä on aika iisii ja ei huolta mistään, lapset on isoja ja oikeastaan huomaa että ne huoletkin on aika pieniä kun sitä pähkii terassin laajennusta ja mihin aikaan sitä aamulla viittis herätä kun ei oo pakko.

Niin alkaa näkymään ja joidenkin kohdalla taso vähän ihmetyttää ja käy vähän sääliksikin. Esim. vanhasta kaverista, joka sai kouluaikana pelkkiä kiitettäviä,  ei tullutkaan yhtään mitään, vaan ihme haahuilija. Liekö joku diagnosoimaton adhd taustalla. 

Itsekin olen pelannut rahani ja muut ostaneet asuntoja ja osakkeita. Toisaalta asunnolla ei ole minulle väliä ja muita huolia ei ole kuin rahahuolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä tän alotuksen pointti on? Jokainen on voinut valita mm. koulutuksensa, uransa jne. Eri asia tietenkin, jos on joku invalidisoiva sairaus, mutta osalla elämä tuntuu kuluvan ihan muuten vaan pelkkään voivotteluun ja kadehtimiseen. Suomessa kuitenkin kaikilla on mahdollisuus hyvään koulutukseen jne ja työpaikankin saa, jos ei odottele tumput suorina kakkua lautaselle. Eikä se omaisuuskaan takaa sitä, että on hyvä elämä. Jos keskittyy vaan olettamaan ja vertailemaan omaa "surkeaa" oloaan, niin eihän sitä enää kohta näe missään mitään hyvää. Arki se on kaikilla ja sen mukanaan tuomat vaikeudet. Omistusasunto on monelle merkinnyt kieltäytymistä muista huvituksista vuosien ajan , sitten kun se on 40 vuotiaana maksettu, niin heti ollaan kahdehtimassa. Elämässä on monia valintoja, osa valitsi nuorena mm. hauskanpidon koulun kustannuksella.

Ei sitä koulutusta ja uraa noin vain valita edes Suomessa. Kaikki ei ole yhtä älykkäitä, kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, kaikilla ei ole terveyttä, opiskelupaikkoja on rajatusti, työpaikkoja on rajatusti, kaikilla ei käy yhtä hyvä onni, kaikilla ei ole yhtä paljon jaksamista, kaikille ei ole sitä johtajan paikkaa, kaikille ei ole työpaikkaa ollenkaan, joku ostaa hometalon, joku joutuu onnettomuuteen, ihmisille sattuu sitä sun tätä itsestä riippumatta.

Omaisuus ja raha kertyvät minimaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta niille, jotka sen ansaitsevat ja jotka sen eteen tekevät töitä. Moni rahanpuutteesta kitisevä ei vain ole ollut valmis tekemään oikeita valintoja ja uhraamaan paljon, jotta tekee elämästään hyvätuloisen elämää. Mahdollisuudet ovat kaikille samat.

Sä oot selkeästi sellainen hannuhanhi, joka ei ymmärrä eikä tule ymmärtämään, kun itsellä on aina käynyt hyvä tuuri.