Voisitko ryhtyä parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, joka ei puhu suomea?

Asuin Saksassa, jossa solmin parisuhteen sikäläisen miehen kanssa. Pari vuotta sitten muutin hyvän työpaikan vuoksi takaisin Suomeen, mutta suhde jatkuu edelleen etänä. Koko ajan olemme puhuneet saksaa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tuota asiaa aika usein, teorian kannalta kuitenkin, koska olen viisikymppisenä edelleen sinkku.

Nuorempana olisin varmasti ollut avoin parisuhteelle, jossa toinen osapuoli ei puhu suomea, mutta vuosien myötä olen arvostanut yhä enemmän sitä, että kummallakin osapuolella on samankaltainen tausta. Minun tapauksessani siis 60-70-lukujen lapsuus, nuoruus 80-luvun Suomessa ja aikuistuminen (joka muuten on yhä kesken) samassa, hurjaa vauhtia muuttuneessa kulttuuripiirissä. Erilaisuus ei enää viehätä minua yhtä paljon kuin ennen.

Kielitaidosta tämä ei ole kiinni, koska olen kouluttautunut perinpohjaisesti ja toiminut työelämän kieltenopena jo kaksikymmentäviisi vuotta. Pääkieltäni taidan niin hyvin, ettei minua erota syntyperäisistä mitenkään, mutta silti en haluaisi olla sen varassa kumppanin kanssa juuri yhteisen taustan puuttumisen vuoksi. Kahta muuta kieltä puhun erittäin hyvin, mutta ajatuskin siitä, että joutuisin parisuhteeseen, jossa puhuttaisiin vain niitä, ei ole mukava. Suomen kieli on minulle niin tärkeä, ja se kantaa mukanaan niin valtavan määrän muuta "olennaista sälää", että haluan kumppanini jakavan sekä kiinnostukseni kieleen että taidon käyttää sitä.

Osaan auttavasti kahta muuta kieltä, mutta parisuhteen rakentaminen niiden varaan ei onnistuisi. Olen niin vanha ja niin mieltynyt suomen kieleen, että rakkauden kielellä ei enää tilkitä sitä, mikä puhekielellä jää ilmaisematta.

Olen ikätoverisi ilmeisesti ja mietin onko todella se, että se kasvu tapahtui suomenkielisessä kontekstissa jotenkin niin erityistä. Oma mies on saman ikäinen ja kasvoi toisessa länsimaassa. Ihan samanlaisia juttuja hänen nuoruuteensa ja kasvuunsa kuului kuin omaanikin vaikka maa ja kieli olivatkin toiset. 

Oli se erityistä. Suomi on minulle erityinen maa, suomen kieli taas niin perusteellisen erityinen, etten edes sanotuksi saa.

Kieli ja kielet ovat ammattini, johon päädyin jo lapsuudessani syntyneen kiinnostuksen vuoksi. Jatkuvasti huomaan, että kieli ja sen vaikutukset eivät kerta kaikkiaan kiinnosta useimpia muita ihmisiä yhtä paljon kuin minua, ja selittäminen vain pahentaa asiaa. Olen kerran ollut rakastunut ihmiseen, jolla sattumoisin oli sama asenne ja tausta (ja pääaine) kuin minulla, ja oloni oli kuin paratiisissa. Emme me kielestä puhuneet, mutta jonkinlainen laajempi, sanaton ymmärrys oli olemassa. Sitä en ole kokenut ennen, enkä varmaan tule kokemaankaan.

Korjaan vastaustani ap:n kysymykseen: varmasti voisin ryhtyä, mutta ryhtyisin kuitenkin mieluummin suomenkielisen kanssa.

Kiitos, kirjoitit juuri minun ajatukseni.

Kai tässäkin sitten on ihmisillä eroja. Sanotaanhan, että "rakkauden kieli" on jokaisella erilainen. Toisille se on puhuttua kieltä, toisille kosketusta, toisille lahjoja ja kodin remontointia toisen iloksi. Minulle se todellakin on kieli itsessään. Ilman yhteistä rakkautta sanoihin ja elämistä kielen kautta tuntuu vuorovaikutus todella pinnalliselta ja etäiseltä.

Uskoisin että ei ole kovin helppoa löytää suomenkielistä miestä jolla olisi "rakkaus sanoihin ja joka eläisi kielen kautta". 

Yliopistolla niitä pörrää, ja muuallakin on harrastuneisuutta. Ihan vaikka joku Aku Ankan kielimaailmasta pitävä mies jo uhkuu poten...tiaalia. Eipä silti, kyllähän seksi ja lätkä ovat yleisempiä kiinnostuksen kohteita kuin lingvistiikan aarteet.

Tuo ylempänä kirjoitellut kieltenope

Totta. On onneksi Suomessa myös kielistä kiinnostuneita miehiä! Sitä juuri tarkoitinkin tuolla että ei niitä ihan helpolla löydy. Onneksi kuitenkin löytyy joitakin. Toivon että kieltenope löytää tai on jo löytänyt itselleen kielellisesti lahjakkaan kumppanin!! :)  

T: Tuo sinulle kieli poskella vastannut tyyppi. 

Kieltenope kiittää toivomisesta. Tilastot kertovat, että ei varmasti löydy edes lahjatonta, mutta en silti pane oviani lukkoon. :)

Mun ystäväni oli Kiinassa. On aina halunnut nähdä Kiinan muurin. Sillä matkalla rakastui yhteen kiinalaiseen, joka puhui vain kiinaa.  Eikä silloin ollut mitään kääntäjiä. Oli ns rakkautta ensi silmäyksellä.

He sitten laitteli viestejä toisilleen faxeilla. Joka aamu, kun tuli töihin, oli faxi odottamassa. Ystäväni ei puhu, kuin suomea, mutta hän sitten sanakirjan kanssa käänsi sanoja. Pari v sitten kävivät toistensa luona ja sitten mies muutti Suomeen, menivät naimisiin ja saivat 3 lasta. Ovat olleet yhdessä nyt, ehkä 25 v ? Mies osaa ihan ok suomea, mun ystävä puhuu edelleen vaan suomea.

Ihan hyvin. Osaan englantia natiivitasoisesti (tai aika paljon paremminkin kuin moni natiivi). Mutta muun kielistä en haluaisi, minulle on tärkeää, että kommunikaatio on helppoa (=ymmärrän ja tulen ymmärretyksi).

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni oli Kiinassa. On aina halunnut nähdä Kiinan muurin. Sillä matkalla rakastui yhteen kiinalaiseen, joka puhui vain kiinaa.  Eikä silloin ollut mitään kääntäjiä. Oli ns rakkautta ensi silmäyksellä.

He sitten laitteli viestejä toisilleen faxeilla. Joka aamu, kun tuli töihin, oli faxi odottamassa. Ystäväni ei puhu, kuin suomea, mutta hän sitten sanakirjan kanssa käänsi sanoja. Pari v sitten kävivät toistensa luona ja sitten mies muutti Suomeen, menivät naimisiin ja saivat 3 lasta. Ovat olleet yhdessä nyt, ehkä 25 v ? Mies osaa ihan ok suomea, mun ystävä puhuu edelleen vaan suomea.

Miten toiseen voi tutustua, jos ei ole yhteistä kieltä?

En enään. Liian raskasta jauhaa schaissea engelskaksi

mies53v

Ainoa mies kenen kanssa olen ollut yhdessä ja nykyään olemme naimisissa puhuu äidinkielenään korean kieltä eli kyllä voin ja olen. En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai käynyt treffeillä suomalaisen kanssa. En pysty puhumaan sydämelläni suomea.

Voisin ja myös ruotsia. Kielitaito kehittyy joka päiväisessä käytössä tosi nopeasti.

Olen ryhtynyt 8 vuotta sitten. Bulgarialaisen kanssa. Englanti oli ja on yhteinen kieli ja sillä on pystytty kaikki tunteet välittämään, kieleen myös tottuu melko nopeasti kun sitä jatkuvasti käyttää. Hän osaa kyllä jo melko hyvin suomea, mutta silti kotona puhe lipsuu yleensä englanniksi koska sillä on nopeampi ja selkeämpi kommunikoida. Itse en osaa bulgariaa kuin muutaman sanan ja kyrillisiä kirjaimia en osaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni oli Kiinassa. On aina halunnut nähdä Kiinan muurin. Sillä matkalla rakastui yhteen kiinalaiseen, joka puhui vain kiinaa.  Eikä silloin ollut mitään kääntäjiä. Oli ns rakkautta ensi silmäyksellä.

He sitten laitteli viestejä toisilleen faxeilla. Joka aamu, kun tuli töihin, oli faxi odottamassa. Ystäväni ei puhu, kuin suomea, mutta hän sitten sanakirjan kanssa käänsi sanoja. Pari v sitten kävivät toistensa luona ja sitten mies muutti Suomeen, menivät naimisiin ja saivat 3 lasta. Ovat olleet yhdessä nyt, ehkä 25 v ? Mies osaa ihan ok suomea, mun ystävä puhuu edelleen vaan suomea.

Miten toiseen voi tutustua, jos ei ole yhteistä kieltä?

Minulle kävi näin. En puhunut kuin kaksi sanaa miehen äidinkieltä eikä mieskään puhunut englantia, joten alussa tutustuttiin google kääntäjän ja elekielen avulla. Nyt on kulunut 27 vuotta ensi tapaamisesta, joista 25 naimisissa ja puhumme miehen äidinkieltä.