Lue keskustelun säännöt.
Voisitko ryhtyä parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, joka ei puhu suomea?
19.03.2021 |
Siinäpä se tulikin!
Olen itse aina ajatellut, että suomi on "sydämeni kieli" ja vaikka osaan englantia ihan kohtalaisesti en kuitenkaan pystyisi ilmaisemaan englanniksi itseäni tarpeeksi syvästi. Noh, nyt olen sitten lääpälläni ihmiseen, jolle Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat kyllä hyvinkin tuttuja, mutta suomea hän ei puhu kovinkaan sujuvasti. Luulen, että oma kömpelö englantini kohentuisi kyllä ajan saatossa, mutta tämä asia silti askarruttaa... Vielä ainakin toistaiseksi kun englannin puhuminen vaatii eri tavalla "ponnisteluja" kuin suomen. Toista osapuolta asia ei vaikuta vaivaavan.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Vitsailu, sanaleikit, letkautukset, kaksoismerkitykset?
Käytän itse englantia paljon töitä ja keskustelut menevät sujuvasti, mutta en voisi kuvitella kommunikoivani niin parisuhteessa. Miehen kanssa on sen verran värikäs vuorovaikutus, etten saisi samoja asioita ilmaistua vieraalla kielellä. Ystävyyssuhteissa on ollut sama, asuin ulkomailla tovin ja vaikka paikallisten kanssa ystävystyin, ei suhteiden syvyys koskaan yltänyt samalle tasolle kuin suomenkielisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Kieli, sanat ja ilmaisut kantavat mukanaan paljon muutakin kuin sanojen konkreettisen merkityksen. esimerkiksi uusien hellittelynimien keksiminen toiselle on ihan erilaista silloin, kun sen tekee äidinkielellään, jonka vivahteet toinenkin ymmärtää, kuin jos niitä keksii vieraalla kielellä. Myös kaikki kielellä leikittely on ihan erilaista omalla kielellä. Ja tietysti joku kieleen perustuva huumori, mikä toki ei ole suoranaisesti suhteeseen liittyvä asia, olisi esimerkki sellaisesta, mitä ei voi noin vain kääntää toiselle kielelle.
Ihan supisuomalaisenkin kanssa on välillä niin haastavaa ymmärtää toisiaan, että tuntuisi suorastaan mahdottomuudelta elää suhteessa kieltä puhumattoman kanssa. Tietysti, jos oikein sattuisi rakastumaan, mutta aika huonot näkymät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Ei siihen itsensä ilmaisemiseen aina tarvitse sanoja.
Kuulostaa aivan kuin suhteelta lemmikkieläimeen. Osapuolet eivät oikein ymmärrä toisiaan, mutta oletetaan, että toinen on ihan tyytyväinen, kun ei pure eikä karkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Kyllä minulle tulee ainakin eteen uusia sanontoja ja merkityksiä, jotka nämä natiivit vain tietävät, joista itsellä ei ole mitään hajua.
Normi arki tietenkin sujuu ja kauppalistan tekeminen, mutta kyllä niitä ongelmia tulee, kun yrittää saada ajatuksiaan täydellisesti käännettyä toiselle.
Siis kyllähän näitä uusia sanontoja ja merkityksiä varmasti tulee vastaan, mutta miksi se on vastenmielinen asia että ei tiedä kaikkea automaattisesti ensimmäisellä kerralla? Itse ainakin vain pyydän toista selittämään asian merkityksen ja seuraavalla kerralla sitten tiedän. Omasta mielestä on ainakin vaan hienoa oppia koko ajan uusia asioita ja ei ihmisen todellakaan tarvitse kaikkea tietää pärjätäkseen hyvin elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tuota asiaa aika usein, teorian kannalta kuitenkin, koska olen viisikymppisenä edelleen sinkku.
Nuorempana olisin varmasti ollut avoin parisuhteelle, jossa toinen osapuoli ei puhu suomea, mutta vuosien myötä olen arvostanut yhä enemmän sitä, että kummallakin osapuolella on samankaltainen tausta. Minun tapauksessani siis 60-70-lukujen lapsuus, nuoruus 80-luvun Suomessa ja aikuistuminen (joka muuten on yhä kesken) samassa, hurjaa vauhtia muuttuneessa kulttuuripiirissä. Erilaisuus ei enää viehätä minua yhtä paljon kuin ennen.
Kielitaidosta tämä ei ole kiinni, koska olen kouluttautunut perinpohjaisesti ja toiminut työelämän kieltenopena jo kaksikymmentäviisi vuotta. Pääkieltäni taidan niin hyvin, ettei minua erota syntyperäisistä mitenkään, mutta silti en haluaisi olla sen varassa kumppanin kanssa juuri yhteisen taustan puuttumisen vuoksi. Kahta muuta kieltä puhun erittäin hyvin, mutta ajatuskin siitä, että joutuisin parisuhteeseen, jossa puhuttaisiin vain niitä, ei ole mukava. Suomen kieli on minulle niin tärkeä, ja se kantaa mukanaan niin valtavan määrän muuta "olennaista sälää", että haluan kumppanini jakavan sekä kiinnostukseni kieleen että taidon käyttää sitä.
Osaan auttavasti kahta muuta kieltä, mutta parisuhteen rakentaminen niiden varaan ei onnistuisi. Olen niin vanha ja niin mieltynyt suomen kieleen, että rakkauden kielellä ei enää tilkitä sitä, mikä puhekielellä jää ilmaisematta.
Olen ikätoverisi ilmeisesti ja mietin onko todella se, että se kasvu tapahtui suomenkielisessä kontekstissa jotenkin niin erityistä. Oma mies on saman ikäinen ja kasvoi toisessa länsimaassa. Ihan samanlaisia juttuja hänen nuoruuteensa ja kasvuunsa kuului kuin omaanikin vaikka maa ja kieli olivatkin toiset.
Oli se erityistä. Suomi on minulle erityinen maa, suomen kieli taas niin perusteellisen erityinen, etten edes sanotuksi saa.
Kieli ja kielet ovat ammattini, johon päädyin jo lapsuudessani syntyneen kiinnostuksen vuoksi. Jatkuvasti huomaan, että kieli ja sen vaikutukset eivät kerta kaikkiaan kiinnosta useimpia muita ihmisiä yhtä paljon kuin minua, ja selittäminen vain pahentaa asiaa. Olen kerran ollut rakastunut ihmiseen, jolla sattumoisin oli sama asenne ja tausta (ja pääaine) kuin minulla, ja oloni oli kuin paratiisissa. Emme me kielestä puhuneet, mutta jonkinlainen laajempi, sanaton ymmärrys oli olemassa. Sitä en ole kokenut ennen, enkä varmaan tule kokemaankaan.
Korjaan vastaustani ap:n kysymykseen: varmasti voisin ryhtyä, mutta ryhtyisin kuitenkin mieluummin suomenkielisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No helposti. Ei kielellä ole mitään tekemistä mihinkään rakkauteen liittyvässä asiassa. Kyllä sitä itseään oppii ilmaisemaan vaikka miten päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Kieli, sanat ja ilmaisut kantavat mukanaan paljon muutakin kuin sanojen konkreettisen merkityksen. esimerkiksi uusien hellittelynimien keksiminen toiselle on ihan erilaista silloin, kun sen tekee äidinkielellään, jonka vivahteet toinenkin ymmärtää, kuin jos niitä keksii vieraalla kielellä. Myös kaikki kielellä leikittely on ihan erilaista omalla kielellä. Ja tietysti joku kieleen perustuva huumori, mikä toki ei ole suoranaisesti suhteeseen liittyvä asia, olisi esimerkki sellaisesta, mitä ei voi noin vain kääntää toiselle kielelle.
Kyllä hyvin kieltä puhuva osaa keksiä hellitellynimiä, käyttää vieraan kielen huumoria ja leikitellä kielellä aivan mainiosti. Mielestäni ongelmia syntyy lähinnä silloin kun kummankin kielitaito on surkea eikä kumpaakaan edes kiinnostaa opetella kunnon yhteistä kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Vitsailu, sanaleikit, letkautukset, kaksoismerkitykset?
Käytän itse englantia paljon töitä ja keskustelut menevät sujuvasti, mutta en voisi kuvitella kommunikoivani niin parisuhteessa. Miehen kanssa on sen verran värikäs vuorovaikutus, etten saisi samoja asioita ilmaistua vieraalla kielellä. Ystävyyssuhteissa on ollut sama, asuin ulkomailla tovin ja vaikka paikallisten kanssa ystävystyin, ei suhteiden syvyys koskaan yltänyt samalle tasolle kuin suomenkielisten kanssa.
"Vitsailu, sanaleikit, letkautukset, kaksoismerkitykset" Mikä estää vieraskielistä oppimasta näitä?
Minä taas pidän englannin kielellä puhumisesta todella paljon. Pidän siis koko kielestä kokonaisuudessaan erittäin paljon ja koen, että englannin kielessä on niin paljon nyansseja ja ilmauksia, joita suomen kielessä ei ole ja siksi ilmaisu suomen kielellä voi jäädä vajaaksi. Toiset tässä ketjussa nimenomaan haluavat kommunikoida suomeksi kun suomen kielellä on heille niin suuri merkitys. Minulla ei ole. Taas tulee hyvin esille se miten erilaisia me kaikki olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Kyllä minulle tulee ainakin eteen uusia sanontoja ja merkityksiä, jotka nämä natiivit vain tietävät, joista itsellä ei ole mitään hajua.
Normi arki tietenkin sujuu ja kauppalistan tekeminen, mutta kyllä niitä ongelmia tulee, kun yrittää saada ajatuksiaan täydellisesti käännettyä toiselle.
Siis kyllähän näitä uusia sanontoja ja merkityksiä varmasti tulee vastaan, mutta miksi se on vastenmielinen asia että ei tiedä kaikkea automaattisesti ensimmäisellä kerralla? Itse ainakin vain pyydän toista selittämään asian merkityksen ja seuraavalla kerralla sitten tiedän. Omasta mielestä on ainakin vaan hienoa oppia koko ajan uusia asioita ja ei ihmisen todellakaan tarvitse kaikkea tietää pärjätäkseen hyvin elämässään.
Ei se olekaan, kunhan vain totesin ettei se ole niin helppoa kuin alussa luulin, ihan hyvin pärjätään näinkin, mutta kyllä siitä rajoitteita tulee ja ei puolisoni tietenkään ymmärrä suomenkielen nyansseja, eikä meidän juttuja. Onneksi on länkkäri, niin ollaan sillä tavalla samanlaisia, uskoisin että on vaikemampaa jos tulee täysin erilaisesta kulttuurista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Vitsailu, sanaleikit, letkautukset, kaksoismerkitykset?
Käytän itse englantia paljon töitä ja keskustelut menevät sujuvasti, mutta en voisi kuvitella kommunikoivani niin parisuhteessa. Miehen kanssa on sen verran värikäs vuorovaikutus, etten saisi samoja asioita ilmaistua vieraalla kielellä. Ystävyyssuhteissa on ollut sama, asuin ulkomailla tovin ja vaikka paikallisten kanssa ystävystyin, ei suhteiden syvyys koskaan yltänyt samalle tasolle kuin suomenkielisten kanssa.
"Vitsailu, sanaleikit, letkautukset, kaksoismerkitykset" Mikä estää vieraskielistä oppimasta näitä?
ketjun kysymyshän koski seurustelua henkilön kanssa, joka ei osaa suomea. Kyllähän vieraskielinen voi oppia, mutta ei se ihan vuodessa tai kahdessa tapahdu, jos alkutilanne on se, ettei osaa ollenkaan. Ne, jotka tässä ketjussa puhuvat kaksoismerkityksistä ja nyansseista, tarkoittavat vähän monimutkaisempia ja hienovaraisempia asioita kuin esim. sitä, että sana "panna" voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Tuollaiset simppelit jutut oppiikin nopeasti, mutta syvällisempi kielen omaksuminen on jo ihan toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tuota asiaa aika usein, teorian kannalta kuitenkin, koska olen viisikymppisenä edelleen sinkku.
Nuorempana olisin varmasti ollut avoin parisuhteelle, jossa toinen osapuoli ei puhu suomea, mutta vuosien myötä olen arvostanut yhä enemmän sitä, että kummallakin osapuolella on samankaltainen tausta. Minun tapauksessani siis 60-70-lukujen lapsuus, nuoruus 80-luvun Suomessa ja aikuistuminen (joka muuten on yhä kesken) samassa, hurjaa vauhtia muuttuneessa kulttuuripiirissä. Erilaisuus ei enää viehätä minua yhtä paljon kuin ennen.
Kielitaidosta tämä ei ole kiinni, koska olen kouluttautunut perinpohjaisesti ja toiminut työelämän kieltenopena jo kaksikymmentäviisi vuotta. Pääkieltäni taidan niin hyvin, ettei minua erota syntyperäisistä mitenkään, mutta silti en haluaisi olla sen varassa kumppanin kanssa juuri yhteisen taustan puuttumisen vuoksi. Kahta muuta kieltä puhun erittäin hyvin, mutta ajatuskin siitä, että joutuisin parisuhteeseen, jossa puhuttaisiin vain niitä, ei ole mukava. Suomen kieli on minulle niin tärkeä, ja se kantaa mukanaan niin valtavan määrän muuta "olennaista sälää", että haluan kumppanini jakavan sekä kiinnostukseni kieleen että taidon käyttää sitä.
Osaan auttavasti kahta muuta kieltä, mutta parisuhteen rakentaminen niiden varaan ei onnistuisi. Olen niin vanha ja niin mieltynyt suomen kieleen, että rakkauden kielellä ei enää tilkitä sitä, mikä puhekielellä jää ilmaisematta.
Olen ikätoverisi ilmeisesti ja mietin onko todella se, että se kasvu tapahtui suomenkielisessä kontekstissa jotenkin niin erityistä. Oma mies on saman ikäinen ja kasvoi toisessa länsimaassa. Ihan samanlaisia juttuja hänen nuoruuteensa ja kasvuunsa kuului kuin omaanikin vaikka maa ja kieli olivatkin toiset.
Oli se erityistä. Suomi on minulle erityinen maa, suomen kieli taas niin perusteellisen erityinen, etten edes sanotuksi saa.
Kieli ja kielet ovat ammattini, johon päädyin jo lapsuudessani syntyneen kiinnostuksen vuoksi. Jatkuvasti huomaan, että kieli ja sen vaikutukset eivät kerta kaikkiaan kiinnosta useimpia muita ihmisiä yhtä paljon kuin minua, ja selittäminen vain pahentaa asiaa. Olen kerran ollut rakastunut ihmiseen, jolla sattumoisin oli sama asenne ja tausta (ja pääaine) kuin minulla, ja oloni oli kuin paratiisissa. Emme me kielestä puhuneet, mutta jonkinlainen laajempi, sanaton ymmärrys oli olemassa. Sitä en ole kokenut ennen, enkä varmaan tule kokemaankaan.
Korjaan vastaustani ap:n kysymykseen: varmasti voisin ryhtyä, mutta ryhtyisin kuitenkin mieluummin suomenkielisen kanssa.
Kiitos, kirjoitit juuri minun ajatukseni.
Kai tässäkin sitten on ihmisillä eroja. Sanotaanhan, että "rakkauden kieli" on jokaisella erilainen. Toisille se on puhuttua kieltä, toisille kosketusta, toisille lahjoja ja kodin remontointia toisen iloksi. Minulle se todellakin on kieli itsessään. Ilman yhteistä rakkautta sanoihin ja elämistä kielen kautta tuntuu vuorovaikutus todella pinnalliselta ja etäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä oman kielen vivahteet ja nyanssit oikein ovat, jotka on monen mielestä mahdotonta oppia toisella kielellä? Itselleni ei ole ainakaan ikinä tullut ulkosuomalaisen mieheni kanssa vastaan tilannetta, jossa olisin joutunut miettimään, että suomeksi asian voisi ilmaista paremmin ja että nyt en kyllä saa itseäni ymmärretyksi halutulla tavalla.
Vitsailu, sanaleikit, letkautukset, kaksoismerkitykset?
Käytän itse englantia paljon töitä ja keskustelut menevät sujuvasti, mutta en voisi kuvitella kommunikoivani niin parisuhteessa. Miehen kanssa on sen verran värikäs vuorovaikutus, etten saisi samoja asioita ilmaistua vieraalla kielellä. Ystävyyssuhteissa on ollut sama, asuin ulkomailla tovin ja vaikka paikallisten kanssa ystävystyin, ei suhteiden syvyys koskaan yltänyt samalle tasolle kuin suomenkielisten kanssa.
"Vitsailu, sanaleikit, letkautukset, kaksoismerkitykset" Mikä estää vieraskielistä oppimasta näitä?
ketjun kysymyshän koski seurustelua henkilön kanssa, joka ei osaa suomea. Kyllähän vieraskielinen voi oppia, mutta ei se ihan vuodessa tai kahdessa tapahdu, jos alkutilanne on se, ettei osaa ollenkaan. Ne, jotka tässä ketjussa puhuvat kaksoismerkityksistä ja nyansseista, tarkoittavat vähän monimutkaisempia ja hienovaraisempia asioita kuin esim. sitä, että sana "panna" voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Tuollaiset simppelit jutut oppiikin nopeasti, mutta syvällisempi kielen omaksuminen on jo ihan toinen asia.
Niin tässä korostuu se miten hyvin kumpikin sitä yhteistä kieltä puhuu. Jos ollaan ihan aloittelijan tasolla yhteisen kielen kanssa niin silloin varmaan turhaantuu helposti ja kokee, että ei saa itseään ilmaistuksi haluamallaan tavalla. Jos taas puhutaan vaikka suhteesta, jossa kumpikin esim. jo opiskelee ja tekee töitä tuolla vieraalla kielellä niin se yhteinen keskustelukin varmasti sujuu tuolloin jo varsin sujuvasti.
Aika hassu kysymys. Nuoruudessani vietin useita vuosia opiskellen vieraassa maassa, ja mulla oli pitkiä seurustelusuhteita vieraalla kielellä. Yhden lopetin lyhyeen, koska toinen osapuoli ei osannut kieltä riittävästi voidaksemme keskustella syvemmin (olimme molemmat siinä maassa ulkomaalaisia). Ne muut suhteet olivat todella hyviä ja lämpimiä. Jos joskus tuli joku ilmaisuvaikeus, niin se selvitettiin yhdessä. Samalla opimme toistemme kieliä jonkin verran. Mulla on oikein hyvät muistot niistä ihmisistä. Välimatkaan ne kaikki lopulta kaatuivat, kun milloin kumppanini, milloin minä jatkoimme matkaa pitkin maailmaa.
Katso muutama klippi 90 day fiancé -ohjelmasta Youtubesta niin näet, miten hyvin menee, kun ei ole yhteistä kieltä :D esim Anna ja Mursel, Paul ja Karini ja vaikka ketä löytyy.
Mutta siis oikeasti, kyllä sitä sitten oppii kommunikoimaan, vaikka kielitaito ei olisikaan täydellinen. Itsekin seurustelen ulkomaalaisen kanssa, ja hänen englantinsa on todella huono :D mutta olen jo oppinut ymmärtämään mitä hän tarkoittaa, vaikka kukaan muu ei varmaan ymmärtäisi :D Toisaalta välillä on kyllä ihan oikeasti turhauttavaa ja riippuu tietenkin aika paljon persoonista. Jos esimerkiksi huumori perustuu paljon sanaleikeille tms, voi se vähän harmittaa kun toinen ei välttämättä koskaan saa tietää, kuinka hauska olisit omalla äidinkielelläsi.
Kyllä, mutta jos asuisimme Suomessa odottaisin että opettelee Suomea. Tunnen monta jotka asuneet Suomessa 5+ vuotta eikä osaa kuin muutamia sanoja. Siis ihan vaimo ja lapset Suomessa / Suomesta ja hyvä työpaikka, muttei vaan vaivaudu edes kieltä opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdyin suhteeseen suomenruotsalaisen kanssa, joka oli niin ruotsinkieliseltä alueelta, ettei hän ollut ikinä tarvinnut eikä oppinut suomen kieltä. Kotona heillä katsottiin Ruotsin televisiota ja kaikki sukulaiset ja ystävät olivat ruotsinkielisiä.
Hän oli onneksi lukenut suomea jonkin verran yliopistossa, joten alkuun päästiin ja sillä tiellä ollaan edelleen 30 vuotta myöhemmin. Kotikielemme on suomi.
Piti oikein katsoa päivämäärä, olenko minä kirjoittanut tämän? Niin sama tarina minulla! Sillä erolla, että perheemme on kaksikielinen. Molemmat puhuvat lapsille äidinkieltään. Yhdessä puhutaan nykyään milloin mitäkin. Alussa puhuttiin monta vuotta ruotsia, koska miehen suomi oli huteroa (vaikka koulussa lukenut pakkosuomen). On oppinut oikein hyvää suomea sittemmin.
En ja juuri tuosta samasta syystä. Mulle aiheuttaa tuskaa jo suomea äidinkielenään puhuva mies, joka ymmärtää usein sanomiseni väärin. Kaipaisin nimenomaan sellaista syvällisten puhumista ja toisen lähes täydellistä tuntemista sen kautta.