Lue keskustelun säännöt.
Vanhat vanhemmat ovat lapsen etu, sanoo tiede
tiedehenkilö
18.03.2021 |
Tästähän on ollut palstalla vääntöä, että minkäikäiset vanhemmat ovat lapsille paras vaihtoehto. Jonkun mielestä on noloa, jos ala-asteikäisen lapsdn vanhemmat ovat 50v täyttäneitä vanhuksia. Toisten mielestä taas alle 25v ikäisten aivot ovat vielä niin kehittymättömiä, että eivät ole mitenkään valmiita vanhemmuuteen.
Nyt vauva.fin kanssa samaan mediakonserniin kuuluvat hs.fi on antanut tieteelle sanansijan asiasta. Mitäs mieltä palsta on, onko tiede oikeassa, vai onko palstalla tiedevastaisuutta ja parempaa tietoa?
Kommentit (52)
Olen saanut lapset 19v, 26v, 32v ja 41v ikäisinä.
Tietysti ikä tuo elämänkokemusta.
Nuorena esikoisen äitinä sitä jaksoi remuta, leikkiä ja raahata lasta kaikkialle. Aktiivista elämää. Elämän otti rennolla asenteella.
Kaksi seuraavaa siitä välistä. Oli jo kokemusta perhe-elämästä.
Suurin muutos oli tähän iltatähteen. Esikoisen ja kuopuksen väli on kuin yötä ja päivää. Kuopuksen kohdalla informaatiota on ihan liikaa. Nyt on myös eri tavalla taloudellinen tilanne.
Jaksaminen näin vanhoilla päivillä on ihan toista kuin nuorena.
Myös suhde isovanhempiin on eri. Kaikki 4 elävät vielä. Mutta isovanhemmatkin ovat vanhentuneet eivätkä kuopuksen kanssa samalla tavalla oleskele kuin vaikka esikoisen kanssa.
Paras ikä on siinä kolmenkympin hujakoilla. Ei liuan nuori eikä liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli alle kuusikymppisenä ja samoin veljeni. Ja ihan eri juttuihin, melko terveellistä elämää elivät. Tokihan sitä voi kuukahtaa vaikka kaksikymppisenä, mutta miettikää nyt tätäkin, kun harkitsette lapsia joskus nelikymppisenä. Ei ole kiva menettää vanhempiaan jo teininä tai vaikka vielä aikaisemminkin. Ja vaikka saisi lapset aikuisiksi, olisi ehkä kiva olla vielä osallistuva mummo tai vaari.
Tämä on totta. Tunnen miehen, joka syntyi 55-vuotiaalle isälle. Isä kuoli syöpään kuusikymppisenä, ja tuttavani on koko ikänsä potenut isän ikävää, vaikka on itsekin jo viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti teinivanhempiin nähden lapselle on turvallisempaa ja vakaampaa jos vanhemmat ovat vakavaraisia ja vakaita aikuisia eli 25-35 v, joilla on elämä järjestyksessä ja puitteet kunnossa. Kun vanhemmat ovat yli 35 v alkaa sitten ikääntyneistä sukusoluista johtuvat geenivirheet lisääntyä. ADHD, autismi, skitsofrenia ym. Kehitysvammat.
Kannattaa lukea se juttu.
"Entä sitten iäkkäämpien synnyttäjien lasten kohonneet terveysriskit, kuten riski saada Downin oireyhtymä, olla autistinen tai sairastua lapsuuden ajan syöpään?
Myrskylä ei kiistä havaintoja, mutta kaipaa tässäkin suhteellisuudentajua. Riski, että syntyvällä lapsella on Downin oireyhtymä, on 30-vuotiaalla odottajalla promillen luokkaa.
”Riski kolminkertaistuu 35 vuoden iässä ja kymmenkertaistuu 40 vuoden iässä. Kymmenkertaistumisesta huolimatta riski on noin yksi sadasta. Lisäksi haluttaessa Down havaitaan seulonnoissa melko hyvin.”
On silti totta, että tietyt terveysriskit kasvavat synnyttäjän ikääntyessä.
”Muihin iän mukana parantuviin kehityskulkuihin verrattuna riskien vaikutus jää kuitenkin pieneksi. On tarkoitushakuista puhua niistä niin paljon. Esimerkiksi riski, että lapsi olisi alipainoinen syntyessään, saattaa kasvaa äidin iän mukana. Toisaalta jos myös lapsen saavuttama koulutustaso nousee äidin iän mukana, onko syntymäpaino sitten niin merkityksellinen?”
Myrskylän mukaan kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että vanhempana äideiksi tulevat pitävät tyypillisesti raskauden aikana parempaa huolta itsestään ja terveydestään kuin nuoremmat. Esimerkiksi raskauden aikana tupakointi on yleisempää nuorilla äideillä."
En voi lukea juttua, kun en ole tilaaja, mutta kiinnostaisi tietää miten tutkimuksessa on otettu huomioon iäkkään siittäjän aiheuttamat kohonneet riskit (autismia, skitsofreniaa)? Vai onko asiaa lähestytty pelkästään iäkkään synnyttäjän näkökulmasta?
Vierailija kirjoitti:
Biologia sanoo toista.
Tässä asiassa biologia on väärässä. Biologian mukaan jopa 11-12 v ikäiset olisivat valmiita äideiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti teinivanhempiin nähden lapselle on turvallisempaa ja vakaampaa jos vanhemmat ovat vakavaraisia ja vakaita aikuisia eli 25-35 v, joilla on elämä järjestyksessä ja puitteet kunnossa. Kun vanhemmat ovat yli 35 v alkaa sitten ikääntyneistä sukusoluista johtuvat geenivirheet lisääntyä. ADHD, autismi, skitsofrenia ym. Kehitysvammat.
Autismi ja skitosfrenia eivät liity vanhempien ikään. Samoin erilaisia kehityshäiriöitä voi tulla, vaikka vanhemmat olisivat nuoria.
Ennen kuin ehkäisyä oli saatavilla oli ihan tavallista, että lapsia syntyi koko naisen hedelmällisen iän ajan eli naimisiin menosta n. 22 vuotiaana yli 40 vuotiaaksi. Lapsiluku kun oli tavallisesti 6-10 tai jopa enemmän niin vaatihan se useamman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti teinivanhempiin nähden lapselle on turvallisempaa ja vakaampaa jos vanhemmat ovat vakavaraisia ja vakaita aikuisia eli 25-35 v, joilla on elämä järjestyksessä ja puitteet kunnossa. Kun vanhemmat ovat yli 35 v alkaa sitten ikääntyneistä sukusoluista johtuvat geenivirheet lisääntyä. ADHD, autismi, skitsofrenia ym. Kehitysvammat.
Autismi ja skitosfrenia eivät liity vanhempien ikään. Samoin erilaisia kehityshäiriöitä voi tulla, vaikka vanhemmat olisivat nuoria.
Ennen kuin ehkäisyä oli saatavilla oli ihan tavallista, että lapsia syntyi koko naisen hedelmällisen iän ajan eli naimisiin menosta n. 22 vuotiaana yli 40 vuotiaaksi. Lapsiluku kun oli tavallisesti 6-10 tai jopa enemmän niin vaatihan se useamman vuoden.
Liittyvätpä hyvinkin.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006107934.html
https://www.ts.fi/teemat/1074320270/Iakkaiden+isien+lapsilla+enemman+sy…
https://yle.fi/uutiset/3-6268025
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/isan-korkea-ika-lisaa-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti teinivanhempiin nähden lapselle on turvallisempaa ja vakaampaa jos vanhemmat ovat vakavaraisia ja vakaita aikuisia eli 25-35 v, joilla on elämä järjestyksessä ja puitteet kunnossa. Kun vanhemmat ovat yli 35 v alkaa sitten ikääntyneistä sukusoluista johtuvat geenivirheet lisääntyä. ADHD, autismi, skitsofrenia ym. Kehitysvammat.
Kannattaa lukea se juttu.
"Entä sitten iäkkäämpien synnyttäjien lasten kohonneet terveysriskit, kuten riski saada Downin oireyhtymä, olla autistinen tai sairastua lapsuuden ajan syöpään?
Myrskylä ei kiistä havaintoja, mutta kaipaa tässäkin suhteellisuudentajua. Riski, että syntyvällä lapsella on Downin oireyhtymä, on 30-vuotiaalla odottajalla promillen luokkaa.
”Riski kolminkertaistuu 35 vuoden iässä ja kymmenkertaistuu 40 vuoden iässä. Kymmenkertaistumisesta huolimatta riski on noin yksi sadasta. Lisäksi haluttaessa Down havaitaan seulonnoissa melko hyvin.”
On silti totta, että tietyt terveysriskit kasvavat synnyttäjän ikääntyessä.
”Muihin iän mukana parantuviin kehityskulkuihin verrattuna riskien vaikutus jää kuitenkin pieneksi. On tarkoitushakuista puhua niistä niin paljon. Esimerkiksi riski, että lapsi olisi alipainoinen syntyessään, saattaa kasvaa äidin iän mukana. Toisaalta jos myös lapsen saavuttama koulutustaso nousee äidin iän mukana, onko syntymäpaino sitten niin merkityksellinen?”
Myrskylän mukaan kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että vanhempana äideiksi tulevat pitävät tyypillisesti raskauden aikana parempaa huolta itsestään ja terveydestään kuin nuoremmat. Esimerkiksi raskauden aikana tupakointi on yleisempää nuorilla äideillä."
En voi lukea juttua, kun en ole tilaaja, mutta kiinnostaisi tietää miten tutkimuksessa on otettu huomioon iäkkään siittäjän aiheuttamat kohonneet riskit (autismia, skitsofreniaa)? Vai onko asiaa lähestytty pelkästään iäkkään synnyttäjän näkökulmasta?
Siinä otettiin kantaa sen verran, että yleensä iäkkäämmillä isillä on antaa nuoria enemmä aikaa ja paneutumista lapsen asioihin ja lapsen kanssa olemiseen ja iäkkäämmillä isillä on rahaa ja asemiakin ihan toisella tavalla. Mikä sitten on tärkeää, pieni riski sairauteen vai paneutunut, hyvä ja innokas, varakas isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos trendi menee tuohon, että lapset saadaan lähempänä 40v, tarkoittaa se myös sitä, että isovanhemmat ovat iäkkäitä lapsenlapsen syntyessä ja heistä välttämättä ole osallistumaan lastenlasten elämään. Oma sisarukseni on iltatähti, ja vanhempanne osallustuivat minun, esikoisen, lasten isovanhemmuuteen. Sain lapset 30 ikävuoden molemmin puolin ja lapset ovat lähes aikuisia. Nyt ei heillä enää ole terveyttä eikä jaksamista osallistua sisarukseni alle 5-vuotiaiden lasten elämään.
Koen, että nuorena palautuu paremmin pikkulapsivaiheen rasituksista kuin vaikka 40 ikävuoden korvilla.
Minun vanhempani olivat yli 40 kun synnyin ja onhan vanhemmuus heille ollut varmasti erilaista kuin että he olisivat olleet 20-30 -vuotiaita. En silti koe että olisin jäänyt mistään paitsi, he kyllä jaksoivat leikkiä kanssani. Teini-iässä häpesin heidän ikäänsä mutta sekin taitaa olla ihan luonnollista siinä vaiheessa.
Äitini kyllä kertoi että raskausaikana tehtiin tutkimuksia olisiko minulla ollut kehityspoikkeamia mutta vanhempani eivät eläneet pelossa. Kaikki meni lopulta hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat vielä energisiä niin hieno homma.
On minusta aika hirvittävää, jos meillä on ihmisiä, jotka jo nelikymppisinä ovat niin kuukahtaneita, että eivät lapsia jaksaisi. Ei se kuitenkaan ole mikään teräsmiestriathlon tai Marsin miehitetty lento. Pistää miettimään onko geenit jotenkin heikkolaatuisia tai elintavat ongelmasia, kun kuitenkin elinikää tällaisellä viiskymppiselläkin on vielä 30 vuotta edessä ja nykyisin syntyvillä tytöillä reilut 100 vuotta.
Tämä!
Saimme esikoisemme, kun minä olin 30v ja mies 39v. Ei todellakaan koettu olevamme "iäkkäitä ja väsyneitä" vanhempua, edes vauvavuotena, vaikka unet jäi vähiin. Saatiin vielä kaksi lasta lisää pienellä ikäerolla.
"Miten te noin VANHANA jaksoitte perustaa suurperheen?" uteli miehen sukulaistäti viime kesänä... Öööh, ensinnäkin 3 lasta on mielestäni ihan perus, enkä näin 35-vuotiaanakaan pidä itseäni vanhana äitinä :D
Ihan hyvin tätä rumvaa jaksaa, kun urheilee paljon ja syö terveellisesti, eikä ole ylipainoinen sohvalla tissuttelija... ;)
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat vielä energisiä niin hieno homma.
On minusta aika hirvittävää, jos meillä on ihmisiä, jotka jo nelikymppisinä ovat niin kuukahtaneita, että eivät lapsia jaksaisi. Ei se kuitenkaan ole mikään teräsmiestriathlon tai Marsin miehitetty lento. Pistää miettimään onko geenit jotenkin heikkolaatuisia tai elintavat ongelmasia, kun kuitenkin elinikää tällaisellä viiskymppiselläkin on vielä 30 vuotta edessä ja nykyisin syntyvillä tytöillä reilut 100 vuotta.
Tämä!
Saimme esikoisemme, kun minä olin 30v ja mies 39v. Ei todellakaan koettu olevamme "iäkkäitä ja väsyneitä" vanhempua, edes vauvavuotena, vaikka unet jäi vähiin. Saatiin vielä kaksi lasta lisää pienellä ikäerolla.
"Miten te noin VANHANA jaksoitte perustaa suurperheen?" uteli miehen sukulaistäti viime kesänä... Öööh, ensinnäkin 3 lasta on mielestäni ihan perus, enkä näin 35-vuotiaanakaan pidä itseäni vanhana äitinä :D
Ihan hyvin tätä rumvaa jaksaa, kun urheilee paljon ja syö terveellisesti, eikä ole ylipainoinen sohvalla tissuttelija... ;)N35
Tätä alipeukuttaa just ne läskit jotka ei enää jaksa 😂
Isäni kuoli alle kuusikymppisenä ja samoin veljeni. Ja ihan eri juttuihin, melko terveellistä elämää elivät. Tokihan sitä voi kuukahtaa vaikka kaksikymppisenä, mutta miettikää nyt tätäkin, kun harkitsette lapsia joskus nelikymppisenä. Ei ole kiva menettää vanhempiaan jo teininä tai vaikka vielä aikaisemminkin. Ja vaikka saisi lapset aikuisiksi, olisi ehkä kiva olla vielä osallistuva mummo tai vaari.