Vanhat vanhemmat ovat lapsen etu, sanoo tiede
Tästähän on ollut palstalla vääntöä, että minkäikäiset vanhemmat ovat lapsille paras vaihtoehto. Jonkun mielestä on noloa, jos ala-asteikäisen lapsdn vanhemmat ovat 50v täyttäneitä vanhuksia. Toisten mielestä taas alle 25v ikäisten aivot ovat vielä niin kehittymättömiä, että eivät ole mitenkään valmiita vanhemmuuteen.
Nyt vauva.fin kanssa samaan mediakonserniin kuuluvat hs.fi on antanut tieteelle sanansijan asiasta. Mitäs mieltä palsta on, onko tiede oikeassa, vai onko palstalla tiedevastaisuutta ja parempaa tietoa?
Kommentit (52)
Ei pysty lukemaan, kun en halua maksaa.
Onhan se ihan maalaisjärjelläkin todettavissa, että jos hankintaan 1-2 lasta niin silloin pystyy tarjoamaan parhaat resurssit jos on siihen mennessä ehtinyt hankkia korkeakoulutuksen ja vakiotyön. Ja ennen kaikkea ehditään hankkia ne lapsetkin ennen kuin hedelmällisyys loppuu ja kiitos hyvä terveydenhuollon lasten eloonjäämisen todennäköisyys on riittävän suuri.
Eri asia on sitten miten lapset kokevat asian. Kyllä minä yhtä luokkakaveria säälin jonka isä oli jo pappaiässä yläkoulun alkaessa. En koskaan kuullut isän vieneen häntä minnekään tai jaksaneen juuri viettää aikaa hänen kanssaa. Korkeintaan koko perhe jotain yhdessä puuhaili ja pääasiassa vanhemmat kotona asuvat sisarukset pitivät nuoremmista huolta. Ajattelet jos heitä ei olisi ollut. Aika yksinäinen lapsuus sekä sitten kaikki vanhempainillat ja koulujen kekkerit ym. niin siellä pappa päivystää (no oikeasti ei tainnut jaksaa tai välittää olla paikalla) muiden nuorempien isien joukossa.
Lapsi on lapsi, ja vanhemmalleen rakas ja odotettu.
Kaikkien etu on nuori teini-ikäinen äiti ja vanhempi isä.
Mutaatioiden määrä nousee rajusti kun mennään naisilla yli kolmenkympin ja miehillä yli neljänkympin.
Toki on teoreettisesti mahdollista että esim. 46v nainen ja 75v mies hankkivat lapsen, mutta kehitysvammaisuuden jne. riski on tässä vaiheessa jo ~monituhatkertainen verrattuna siihen että nainen olisi 25v ja mies 30v.
Jos se raskaus siis ylipäätään onnistuu, kun siihen on tuossa iässä joku 0,1% mahdollisuus (ja keskenmenon riski suuri vaikka raskaus alkaisi).
Varmasti teinivanhempiin nähden lapselle on turvallisempaa ja vakaampaa jos vanhemmat ovat vakavaraisia ja vakaita aikuisia eli 25-35 v, joilla on elämä järjestyksessä ja puitteet kunnossa. Kun vanhemmat ovat yli 35 v alkaa sitten ikääntyneistä sukusoluista johtuvat geenivirheet lisääntyä. ADHD, autismi, skitsofrenia ym. Kehitysvammat.
Vierailija kirjoitti:
Biologia sanoo toista.
Biologia ja yhteiskunta kulkee osittain erisuuntiin. Yhteiskunta on koko ajan monimutkaisempi ja siinä selviämiseen tarvitaan koko ajan esimerkiksi pidempää koulutusta. Nyt oppivelvollisuus on nostettu jo 18-vuotiaaksi, kun noin 100 vuotta sitten oli tavallista, että lapset kävivät ainoastaan 4 vuotta kansakoulua, menivät sitten töihin (joita löytyi helposti) ja perustivat nuorina perheen.
Minä tunnen yhden vanhuuseläkkeellä olevan isän, jonka lapset ovat yläkoulussa. Hänellä on pitkä työura takana melko hyvin palkatuissa töissä. Niin osallistuvaa isää saa hakea. Hänellä on aikaa ja varaa osallistua lastensa harrastuksiin, käyttää heitä lomamatkoilla, kuskata kavereille jne.
Kannattaa oikeasti lukea tuo hyvä artikkeli ennen kuin huutelee kommentteja, siinä oli hyvää tutkittua tietoa sekä tutkijan näkemyksiä perustuen tutkimiinsa aineistoihin.
Mielenkiintoinen pointti oli mielestäni se, että biologiset seikat painavat loppujen lopuksi aika vähän, riskit olivat mitättömät myöhemmin lapsen saaneilla vanhemmilla verrattuna positiiviin tekijöihin jotka iäkkäämpien vanhempien lapsilla oli. Esimerkiksi tämä
”Muihin iän mukana parantuviin kehityskulkuihin verrattuna riskien vaikutus jää kuitenkin pieneksi. On tarkoitushakuista puhua niistä niin paljon. Esimerkiksi riski, että lapsi olisi alipainoinen syntyessään, saattaa kasvaa äidin iän mukana. Toisaalta jos myös lapsen saavuttama koulutustaso nousee äidin iän mukana, onko syntymäpaino sitten niin merkityksellinen?”
Ihanteellista tietenkin iästä riippumatta olisi, että lapsentekoon ryhdytään, kun niitä todella halutaan, pystytään ja halutaan pitämään huolta, elämäntilanne ja mieli on vakaa, pidetään itsestä huolta, jaksetaan kiinnostua ja osallistua lapsen elämään, eikä tehdä vain, jotta niistä päästään nuorena eroonkin.
Tuossa kyllä puhuttiin vaan kovin materialistisista asioista, mahdolliset downit voi abortoida.
Ja tottahan tuo, vanhemmilla vanhemmilla on ehkä vakaampi parisuhde, korkeampi koulutus, paremmat taloudelliset resurssit, äiti pitää itsestään parempaa huolta raskaana ollessaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti teinivanhempiin nähden lapselle on turvallisempaa ja vakaampaa jos vanhemmat ovat vakavaraisia ja vakaita aikuisia eli 25-35 v, joilla on elämä järjestyksessä ja puitteet kunnossa. Kun vanhemmat ovat yli 35 v alkaa sitten ikääntyneistä sukusoluista johtuvat geenivirheet lisääntyä. ADHD, autismi, skitsofrenia ym. Kehitysvammat.
Kannattaa lukea se juttu.
"Entä sitten iäkkäämpien synnyttäjien lasten kohonneet terveysriskit, kuten riski saada Downin oireyhtymä, olla autistinen tai sairastua lapsuuden ajan syöpään?
Myrskylä ei kiistä havaintoja, mutta kaipaa tässäkin suhteellisuudentajua. Riski, että syntyvällä lapsella on Downin oireyhtymä, on 30-vuotiaalla odottajalla promillen luokkaa.
”Riski kolminkertaistuu 35 vuoden iässä ja kymmenkertaistuu 40 vuoden iässä. Kymmenkertaistumisesta huolimatta riski on noin yksi sadasta. Lisäksi haluttaessa Down havaitaan seulonnoissa melko hyvin.”
On silti totta, että tietyt terveysriskit kasvavat synnyttäjän ikääntyessä.
”Muihin iän mukana parantuviin kehityskulkuihin verrattuna riskien vaikutus jää kuitenkin pieneksi. On tarkoitushakuista puhua niistä niin paljon. Esimerkiksi riski, että lapsi olisi alipainoinen syntyessään, saattaa kasvaa äidin iän mukana. Toisaalta jos myös lapsen saavuttama koulutustaso nousee äidin iän mukana, onko syntymäpaino sitten niin merkityksellinen?”
Myrskylän mukaan kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että vanhempana äideiksi tulevat pitävät tyypillisesti raskauden aikana parempaa huolta itsestään ja terveydestään kuin nuoremmat. Esimerkiksi raskauden aikana tupakointi on yleisempää nuorilla äideillä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia sanoo toista.
Biologia ja yhteiskunta kulkee osittain erisuuntiin. Yhteiskunta on koko ajan monimutkaisempi ja siinä selviämiseen tarvitaan koko ajan esimerkiksi pidempää koulutusta. Nyt oppivelvollisuus on nostettu jo 18-vuotiaaksi, kun noin 100 vuotta sitten oli tavallista, että lapset kävivät ainoastaan 4 vuotta kansakoulua, menivät sitten töihin (joita löytyi helposti) ja perustivat nuorina perheen.
Minä tunnen yhden vanhuuseläkkeellä olevan isän, jonka lapset ovat yläkoulussa. Hänellä on pitkä työura takana melko hyvin palkatuissa töissä. Niin osallistuvaa isää saa hakea. Hänellä on aikaa ja varaa osallistua lastensa harrastuksiin, käyttää heitä lomamatkoilla, kuskata kavereille jne.
Toisaalta lapsien ja isovanhempien suhde voi olla ihan erilainen kuin olisi ollut jos isä olisi 20v nuorempi ja isä voisi olla ihan yhtä osallistuva.
Vanhoilta vanhemmilta saa perinnön tarpeeseen, mm. jo opiskeluaikana.
No siis on lapsen etu, jos lapsi syntyy. Syntymätön lapsi ei kärsi. Abortointia ei myöskään laskettu haitaksi, vaan eduksi. Eikä tutkimuksessa arvioitu tahattomasti lapsettomaksi jäävien etua, vaan niiden syntyneiden lasten etua.
Ihan selkeää jo mitä haluttiin tutkia, mutta en johtaisi tästä tutkimuksesta yleisiä elämänohjeita.
Nelikymppisellä on suuri riski jäädä kokonaan lapsettomaksi. Tämä ei haastatellun mielestä ollut ongelma, mutta yleensä se on ongelma sille vastentahtoisesti lapsettomalle.
Nuorena saa parhaat geenit ja biologia suotuisin. Vanhemmiten riskit kaikkeen kasvaa. Vanhat vanhemmat, vanhat ”rakennusmateriaalit”.
Nuorena jaksaa enemmän valvoa, leikkiä, tehdä lapsekkaita asioita kuten pelata, kiipeillä, touhuta erilaisia juttuja lapsen kanssa. Vanhemmiten huolet kasvavat, nuoruuden tietynlainen huolettomuus on mielestäni eduksi lapselle. Nuorena ollaan avarakatseisempia, eikä sellainen iän myötä usein tuleva itsekkyys ja itsenäisyys ole vielä valloilla. On helpompi elää toisen ehdoilla nuorena kuin vanhempana.
Vasta kun itselleni on tullut ikää, olen tajunnut että ne lapset todella kannattaa tehdä nuorena. Biologia on sen suunnitellut niin.
On hyvä koulutus, asuntolaina maksettu (rivari, Hki), baarireissut jo tehty. Ainakin meillä. Olemme nelikymppisinä.
Joskus naisten lisääntymisikää käsittelevässä ketjussa mulle tultiin väittämään, ettei ole biologisesti mahdollista saada lapsia yli nelikymppisinä, että he ovat kaikki tuotettu hedelmöityshoidoilla ja väitettiin, että valehtelen, kun kerroin 1800-luvun puolella syntyneen isoäitini äidin saaneen toisen sarjan lapsia yli nelikymppisenä, koska edellinen sarja kuoli tauteihin ja tapaturmiin.
Lisäksi kerroin sen saman tiedon mikä tuossa artikkelissa on eli ennen lapsia saatiin koko hedelmällinen ikä ainakin 50-vuotiaaksi asti eli huomattavasti vanhempina kuin nyt, nykyisin näin vain lestadiolaisten keskuudessa, mutta se ei nyt mennyt perille, ei sitten millään, vaan väitettiin, että valehtelen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus naisten lisääntymisikää käsittelevässä ketjussa mulle tultiin väittämään, ettei ole biologisesti mahdollista saada lapsia yli nelikymppisinä, että he ovat kaikki tuotettu hedelmöityshoidoilla ja väitettiin, että valehtelen, kun kerroin 1800-luvun puolella syntyneen isoäitini äidin saaneen toisen sarjan lapsia yli nelikymppisenä, koska edellinen sarja kuoli tauteihin ja tapaturmiin.
Lisäksi kerroin sen saman tiedon mikä tuossa artikkelissa on eli ennen lapsia saatiin koko hedelmällinen ikä ainakin 50-vuotiaaksi asti eli huomattavasti vanhempina kuin nyt, nykyisin näin vain lestadiolaisten keskuudessa, mutta se ei nyt mennyt perille, ei sitten millään, vaan väitettiin, että valehtelen.
ps. Ja noita lapsia oli peräti 4 kpl, mikä oli itsellenikin yllätys, koska vain kaksi heistäkin säilyi hengissä (espanjantauti niitti satoa).
Tietysti ovat, heillä on elämänkokemusta.