Vanhat vanhemmat ovat lapsen etu, sanoo tiede

Vierailija kirjoitti:

Joskus naisten lisääntymisikää käsittelevässä ketjussa mulle tultiin väittämään, ettei ole biologisesti mahdollista saada lapsia yli nelikymppisinä, että he ovat kaikki tuotettu hedelmöityshoidoilla ja väitettiin, että valehtelen, kun kerroin 1800-luvun puolella syntyneen isoäitini äidin saaneen toisen sarjan lapsia yli nelikymppisenä, koska edellinen sarja kuoli tauteihin ja tapaturmiin.

Lisäksi kerroin sen saman tiedon mikä tuossa artikkelissa on eli ennen lapsia saatiin koko hedelmällinen ikä ainakin 50-vuotiaaksi asti eli huomattavasti vanhempina kuin nyt, nykyisin näin vain lestadiolaisten keskuudessa, mutta se ei nyt mennyt perille, ei sitten millään, vaan väitettiin, että valehtelen. 

Naiset ei lisäänny 50-vuotiaaksi kuin poikkeustapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus naisten lisääntymisikää käsittelevässä ketjussa mulle tultiin väittämään, ettei ole biologisesti mahdollista saada lapsia yli nelikymppisinä, että he ovat kaikki tuotettu hedelmöityshoidoilla ja väitettiin, että valehtelen, kun kerroin 1800-luvun puolella syntyneen isoäitini äidin saaneen toisen sarjan lapsia yli nelikymppisenä, koska edellinen sarja kuoli tauteihin ja tapaturmiin.

Lisäksi kerroin sen saman tiedon mikä tuossa artikkelissa on eli ennen lapsia saatiin koko hedelmällinen ikä ainakin 50-vuotiaaksi asti eli huomattavasti vanhempina kuin nyt, nykyisin näin vain lestadiolaisten keskuudessa, mutta se ei nyt mennyt perille, ei sitten millään, vaan väitettiin, että valehtelen. 

ps. Ja noita lapsia oli peräti 4 kpl, mikä oli itsellenikin yllätys, koska vain kaksi heistäkin säilyi hengissä (espanjantauti niitti satoa). 

Äsch, ps2 tarvitaan eli tuossa artikkelissahan todetaan sama fakta kuin itse silloin kerroin ja jonka jokainen historiaan perehtynyt tietääkin eli ennen lapsia saatiin huomattavasti vanhempina.

Myös avioliittoon syntyminen oli ennen 1920-lukua melko harvinaista työväestön keskuudessa ja lapset olivat eri isille. Yksinhuoltajat eivät siis ole mikään tämän ajan ilmiö - tätäkään faktaa ei ole palstalla koskaan uskottu.

Jos vanhemmat vielä energisiä niin hieno homma.

Jos lapsen terveydellä ei ole väliä, niin totta kai. Jos vanhempien terveydellä ja odotetulla eliniällä ei ole väliä, niin totta kai. Niin ajatteli Timo T.A. Mikkonenkin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena saa parhaat geenit ja biologia suotuisin. Vanhemmiten riskit kaikkeen kasvaa. Vanhat vanhemmat, vanhat ”rakennusmateriaalit”.

Nuorena jaksaa enemmän valvoa, leikkiä, tehdä lapsekkaita asioita kuten pelata, kiipeillä, touhuta erilaisia juttuja lapsen kanssa. Vanhemmiten huolet kasvavat, nuoruuden tietynlainen huolettomuus on mielestäni eduksi lapselle. Nuorena ollaan avarakatseisempia, eikä sellainen iän myötä usein tuleva itsekkyys ja itsenäisyys ole vielä valloilla. On helpompi elää toisen ehdoilla nuorena kuin vanhempana.

Vasta kun itselleni on tullut ikää, olen tajunnut että ne lapset todella kannattaa tehdä nuorena. Biologia on sen suunnitellut niin.

Höpö höpö, jos olisit lukenut jutun, niin olisit saanut suhteellusuuden tajua noihin lääketieteellisiin riskeihin. 

Nuorena jaksaa valvoa, voi myös tarkoittaa, että ei ole kunnollista unirytmiä ja valvoo herkästi myöhään ja yöunet jää lyhyiksi. Eikös vanhemmat ihmiset yleensä jaksa aamuheräämisiäkin paremmin? Ja vanhempainvapaalla saa nukkua iästä riippumatta päivällä, päiväkoti-ikäiset nukkuvat yleensä jo yönsä paremmin.

Nuoret eivät välttämättä halua, että lapsen saanti muuttaa elämää ja haluavat jatkaa juhlimista ja menojaan. Kun on enemmän kilometrejä mittarissa, on ehtinyt jo menot mennä ja jaksaa rauhoittua ja haluaa muuttaa elämää lapsen saannin myötä. 

Eikä se taloudellinen tilanne ja parempi työtilanne ole todellakaan haitta. Ei tarvitse kituutella, vaan elintaso on parempi, tasaisempi ja pystyy tarjoamaan enemmän mukavia asioita. Pystyy tekemään enemmän yhdessä perheenä, eikä sitten vanhemmat matkustele ja nauti elämästä vasta kun lapset ovat lähteneet kotoa. Lisäksi työtilanne on vakkampi ja todennäköisesti joustoja on enemmän.  Ja on myös rahaa panostaa hyvinvointiin, liikuntaan ja terveydenhoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus naisten lisääntymisikää käsittelevässä ketjussa mulle tultiin väittämään, ettei ole biologisesti mahdollista saada lapsia yli nelikymppisinä, että he ovat kaikki tuotettu hedelmöityshoidoilla ja väitettiin, että valehtelen, kun kerroin 1800-luvun puolella syntyneen isoäitini äidin saaneen toisen sarjan lapsia yli nelikymppisenä, koska edellinen sarja kuoli tauteihin ja tapaturmiin.

Lisäksi kerroin sen saman tiedon mikä tuossa artikkelissa on eli ennen lapsia saatiin koko hedelmällinen ikä ainakin 50-vuotiaaksi asti eli huomattavasti vanhempina kuin nyt, nykyisin näin vain lestadiolaisten keskuudessa, mutta se ei nyt mennyt perille, ei sitten millään, vaan väitettiin, että valehtelen. 

ps. Ja noita lapsia oli peräti 4 kpl, mikä oli itsellenikin yllätys, koska vain kaksi heistäkin säilyi hengissä (espanjantauti niitti satoa). 

Äsch, ps2 tarvitaan eli tuossa artikkelissahan todetaan sama fakta kuin itse silloin kerroin ja jonka jokainen historiaan perehtynyt tietääkin eli ennen lapsia saatiin huomattavasti vanhempina.

Myös avioliittoon syntyminen oli ennen 1920-lukua melko harvinaista työväestön keskuudessa ja lapset olivat eri isille. Yksinhuoltajat eivät siis ole mikään tämän ajan ilmiö - tätäkään faktaa ei ole palstalla koskaan uskottu.

Aviottomien lasten osuus oli kyllä alle 10 prosenttia. Ei ollut mikään sääntö.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat vielä energisiä niin hieno homma.

On minusta aika hirvittävää, jos meillä on ihmisiä, jotka jo nelikymppisinä ovat niin kuukahtaneita, että eivät lapsia jaksaisi. Ei se kuitenkaan ole mikään teräsmiestriathlon tai Marsin miehitetty lento. Pistää miettimään onko geenit jotenkin heikkolaatuisia tai elintavat ongelmasia, kun kuitenkin elinikää tällaisellä viiskymppiselläkin on vielä 30 vuotta edessä ja nykyisin syntyvillä tytöillä reilut 100 vuotta. 

Pidän vanhempia vanhempia järkevinä, koska heillä on koulutus - ja varaa elättää oma lapsensa.

Hyvin nuoret vanhemmat jaksavat paremmin lasten kanssa, mutta yhteiskunta maksaa monien elämän.

Optimaalisin ikä on minusta 35-vuotta. Siinä iässä ei enää ole nupren aikuiisen ongelmia, on ehditty tasaantua ja parisuhteestakin, toivottavasti, ymmärretään jo jotain vähän enemmän.

Iän kasvaessa vanhempien sairauksien riski kasvaa ja sitä kautta tulee sitä, ettei jaksa enää touhuta samalla tavalla lapsen kanssa, kuin nuorempana. Mutta jos terveyttä piisaa, niin mikäs siinä. Kukaan vaan ei voi etukäteen tietää, koska saa vakavia sairauksia.

Toisaalta ei se vanhemman terveys ole sekään kaikki. Enemmän on merkitystä sillä, miten lapseen suhtaudutaan kuin se, että kuinka paljon jaksaa.

Minä sain lapsen 39-vuotiaana ja pari vuotta sen jälkeen perinnöllinen sairauteni paheni, niin että jaksaminen on kortilla. Toisaalta se sairaus on myös pakottanut miettimään mitkä asiat on oikeasti tärkeitä, mihin niitä voimia laitetaan ja mihin ei. Ja onhan meitä kaksi vanhempaa. Ihan on jaksettu yhdessä viedä lasta ja leikkiä ja jne.

Ensimmäinen kerran yriti raskautumista 25 vuoden iässä ja onneksi se ei onnistunut. Olin todella epäkypsä, parisuhdekin oli epäkypsä ja toimimaton ja päätyi aika pian sen jälkeen eroon. Onneksi en tullut raskaaksi!

Eli minun tapauksessa tuo 39 v oli kyllä optimaalinen ikä. Olin ehtinyt löytää toimivan parisuhteen ja ehdin vielä saada lapsen ennen kunnon huononemista.

39 vuoden iässä kun tulee raskaaksi niin sitä kyllä hyvin tajuaa jo, että miten sitä kuntoa ylläpidetään. Meillä syödään terveellisesti, kaikki ollaan normipainon alareunalla, lapsi kasvaa normaalisti.

Ennen ne jotka saivat lapsia, todella usein saivat niitä myöhään saakka. Minunkin isoäitini äiti sai vielä 43 vuotiaana luullakseni ei-toivotun viimeisen lapsen. Ihmiset olivat hoikempia ja kun ehkäisyä ei ollut niin lapsia syntyi. Ei se ole mikään toivottava tilanne. Kuten ei sekään, että lapsen saa nykypäivänä 45 vuoden iässä.

Mun isä sai nuorimman lapsensa 45-vuotiaana ja häntä hävetti kaupassa ostaa vaippoja kaikkien ihmisten nähden, mutta toisaalta hän on sen tyyppinen ihminen, että hän kovasti miettii, että mitä muut hänestä ajattelevat.

Ei kukaan ulkopuolinen voi määritellä sopivaa ikää saada lapsia. Lapsen etu on syntyä sellaiseen tilanteeseen, jossa vanhemmat ovat valmiita saamaan lapsen. Joillekin se on aikaisemmin, joillekin myöhemmin ja joillekin ei ollenkaan.

Tein lapset 24 ja 26 vuotiaana, oli ihanaa kun 36-vuotiaana minulla jo esiteini-ikäiset ja elämä oli helppoa. Siihen aikaan nimittäin alkoi työelämässä mennä lujaa, kannukset oli hankittu ja eteneminen oli hurjaa, siihen ei kyllä äippälomat olisi mahtuneet, ura olisi katkennut kuin kanan lento, eikä niinä pitkinä työpäivinä olisi lapsia hoitoon kuljetettu.

On myös ihanaa kun olen nyt nuori mummi, osalla kavereista on vielä kotona asuvia lapsia ja he sanovat pinnan olevan tiukalla. Lapsenlapset ovat ihania ja hoidan heitä mielelläni mutta kokopäiväisesti en enää jaksaisi lapsia kotona. Ikä kuitenkin vaikuttaa, nykyään työstä pitää palautua, nuorena lasten kanssa oleminen riitti palautumiseen.

Moni iäkkäänä saanut ystävä on manannut vartalon muutoksia, minulla imetysvuosi vei ylimääräisen painon, rinnat kesti hyvin eikä ainuttakaan raskausarpea tullut. Kun tulee ikää aineenvaihdunta hidastuu, se ei millään muotoa oloa paranna.

Kukin tyylillään, minä tiedän tehneeni oikean ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Optimaalisin ikä on minusta 35-vuotta. Siinä iässä ei enää ole nupren aikuiisen ongelmia, on ehditty tasaantua ja parisuhteestakin, toivottavasti, ymmärretään jo jotain vähän enemmän.

Iän kasvaessa vanhempien sairauksien riski kasvaa ja sitä kautta tulee sitä, ettei jaksa enää touhuta samalla tavalla lapsen kanssa, kuin nuorempana. Mutta jos terveyttä piisaa, niin mikäs siinä. Kukaan vaan ei voi etukäteen tietää, koska saa vakavia sairauksia.

Toisaalta ei se vanhemman terveys ole sekään kaikki. Enemmän on merkitystä sillä, miten lapseen suhtaudutaan kuin se, että kuinka paljon jaksaa.

Minä sain lapsen 39-vuotiaana ja pari vuotta sen jälkeen perinnöllinen sairauteni paheni, niin että jaksaminen on kortilla. Toisaalta se sairaus on myös pakottanut miettimään mitkä asiat on oikeasti tärkeitä, mihin niitä voimia laitetaan ja mihin ei. Ja onhan meitä kaksi vanhempaa. Ihan on jaksettu yhdessä viedä lasta ja leikkiä ja jne.

Ensimmäinen kerran yriti raskautumista 25 vuoden iässä ja onneksi se ei onnistunut. Olin todella epäkypsä, parisuhdekin oli epäkypsä ja toimimaton ja päätyi aika pian sen jälkeen eroon. Onneksi en tullut raskaaksi!

Eli minun tapauksessa tuo 39 v oli kyllä optimaalinen ikä. Olin ehtinyt löytää toimivan parisuhteen ja ehdin vielä saada lapsen ennen kunnon huononemista.

39 vuoden iässä kun tulee raskaaksi niin sitä kyllä hyvin tajuaa jo, että miten sitä kuntoa ylläpidetään. Meillä syödään terveellisesti, kaikki ollaan normipainon alareunalla, lapsi kasvaa normaalisti.

Ennen ne jotka saivat lapsia, todella usein saivat niitä myöhään saakka. Minunkin isoäitini äiti sai vielä 43 vuotiaana luullakseni ei-toivotun viimeisen lapsen. Ihmiset olivat hoikempia ja kun ehkäisyä ei ollut niin lapsia syntyi. Ei se ole mikään toivottava tilanne. Kuten ei sekään, että lapsen saa nykypäivänä 45 vuoden iässä.

Kannattaa kuitenkin muistaa ettei mikään takaa, että nykyinen parisuhteesi kestää loputtomiin, siihen ei kannata tuudittautua eikä se varaan rakentaa. Vaikutat edelleen hyvin kehittymättömältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena saa parhaat geenit ja biologia suotuisin. Vanhemmiten riskit kaikkeen kasvaa. Vanhat vanhemmat, vanhat ”rakennusmateriaalit”.

Nuorena jaksaa enemmän valvoa, leikkiä, tehdä lapsekkaita asioita kuten pelata, kiipeillä, touhuta erilaisia juttuja lapsen kanssa. Vanhemmiten huolet kasvavat, nuoruuden tietynlainen huolettomuus on mielestäni eduksi lapselle. Nuorena ollaan avarakatseisempia, eikä sellainen iän myötä usein tuleva itsekkyys ja itsenäisyys ole vielä valloilla. On helpompi elää toisen ehdoilla nuorena kuin vanhempana.

Vasta kun itselleni on tullut ikää, olen tajunnut että ne lapset todella kannattaa tehdä nuorena. Biologia on sen suunnitellut niin.

Höpö höpö, jos olisit lukenut jutun, niin olisit saanut suhteellusuuden tajua noihin lääketieteellisiin riskeihin. 

Nuorena jaksaa valvoa, voi myös tarkoittaa, että ei ole kunnollista unirytmiä ja valvoo herkästi myöhään ja yöunet jää lyhyiksi. Eikös vanhemmat ihmiset yleensä jaksa aamuheräämisiäkin paremmin? Ja vanhempainvapaalla saa nukkua iästä riippumatta päivällä, päiväkoti-ikäiset nukkuvat yleensä jo yönsä paremmin.

Nuoret eivät välttämättä halua, että lapsen saanti muuttaa elämää ja haluavat jatkaa juhlimista ja menojaan. Kun on enemmän kilometrejä mittarissa, on ehtinyt jo menot mennä ja jaksaa rauhoittua ja haluaa muuttaa elämää lapsen saannin myötä. 

Eikä se taloudellinen tilanne ja parempi työtilanne ole todellakaan haitta. Ei tarvitse kituutella, vaan elintaso on parempi, tasaisempi ja pystyy tarjoamaan enemmän mukavia asioita. Pystyy tekemään enemmän yhdessä perheenä, eikä sitten vanhemmat matkustele ja nauti elämästä vasta kun lapset ovat lähteneet kotoa. Lisäksi työtilanne on vakkampi ja todennäköisesti joustoja on enemmän.  Ja on myös rahaa panostaa hyvinvointiin, liikuntaan ja terveydenhoitoon. 

Minulla on valitettavasti työssäni tullut tutuksi, että vanhat vanhemmat eivät tahdo sopeutua lapsen tuomiin muutoksiin. Kun on vuosikymmen menty vapaasti on iso muutos kun pitääkin ottaa lapsi/lapset huomioon. Niitä riitoja ratkon työkseni. Nainenhan se on niissäkin riidoissa häviöllä, mies katsoo itselleen nuoren lapsettoman naisen kun kotona on väsynyt äippä joka odottaa apua puolisolta.

Olen ollut aina tyytyväinen, kun vanhempani ovat olleet suht nuoria minut saadessaan. Nytkin se on mukavaa, kun molemmat vanhempani ovat vasta hyväkuntoisia 67-vuotiaita. Itse olen 44v. ja lapseni 18v. Hänkin tykkää edelleen isovanhempiensa kanssa puuhailla, olimme kaikki mm. laskettelemassa viime talvena ennen koronaa.

Eihän heillä, eikä minullakaan, kaikkea materiaa ollut valmiina lasten synnyttyä, mutta ei mistään puutettakaan. Pikkuhiljaa sitten saatu hommattua taloja ym. ja lomamatkat pidentyneet.

Nämä keskustelut on todella outoja kun ne menee oman valinnan mainostamiseen parhaana ratkaisuna kaikille muillekin. Ihmisellä on usein taipumus nähdä omista teoistaan, valinnoistaan ja sattumistaan parhaat puolet. Ne jotka hehkuttavat kovin nuorina lasten hankintaa koska eivät enää jaksaisi, eivät näe sitä, että totta ihmeessä heitä väsyttää nelikymppisenä koska on jo eletty sitä lapsiperhettä niin pitkään. 40-vuotiaana lapsen saava on aivan eri tilanteessa ja voi jaksaa ihan yhtä hyvin sellaista elämän vaihetta joka on jokaiselle aina uusi ja ainutlaatuinen, kun sitä ei ole vielä kokenut. Missä iässä sitten tapahtuukin.

Pointti on että kukaan ei tiedä miten se elämä olisi mennyt, jos asiat olisivat menneet toisin. Voi vain kuvitella, mutta sitä tarkastelee aina siitä kokemuksesta käsin mitä on hankkinut, ja jos asiat olisivat menneet toisin, sitä näkökulmaa mistä katsoo menneisyyttä ei ole samanlaisena. Sekavasti selitetty, mutta ihmisten kannattaisi miettiä, onko syytä julistaa tietynlaisia elämänkulkuja jotenkin parempina kuin muita. Oikeassa elämässä nimittäin tosi harvalla on mahdollisuus vain päättää missä iässä ja tilanteessa lapsensa saa, jos edes saa. Elämä muuttuu ja tilanteet muuttuvat.

Mulla olisi ollut mahdollisuus hankkia lapset suhteellisen nuorena pitkässä ja vakaassa suhteessa jos olisin niitä silloin halunnut. Nyt olen pitkälti päälle 30,eronnut vastikään ja harmittaa etten aiemmin ollut valmis edes harkitsemaan lapsia. Mutta niin se menee, elämästä ei koskaan tiedä.

Mielestäni ei liiaksi kannata miettiä ”oikeaa” ikää lasten hankkimiselle, sillä eihän sellaista ikää olekaan. Jos olet vaikka lähemmäs 30v ja ihan hyvässä parisuhteessa, niin eipä sitä lasten tekoa kannata enää siinä vaiheessa monia vuosia lykätä mikäli lapsia haluaa, muuten ne voi jäädä saamatta. Nykyään mietitään ihan liikaa oikeaa ajankohtaa ja odotetaan täydellistä elämäntilannetta, vaikka sellaista ei ole eikä tule, jos sitä liikaa miettii.

Vierailija kirjoitti:

Nämä keskustelut on todella outoja kun ne menee oman valinnan mainostamiseen parhaana ratkaisuna kaikille muillekin. Ihmisellä on usein taipumus nähdä omista teoistaan, valinnoistaan ja sattumistaan parhaat puolet. Ne jotka hehkuttavat kovin nuorina lasten hankintaa koska eivät enää jaksaisi, eivät näe sitä, että totta ihmeessä heitä väsyttää nelikymppisenä koska on jo eletty sitä lapsiperhettä niin pitkään. 40-vuotiaana lapsen saava on aivan eri tilanteessa ja voi jaksaa ihan yhtä hyvin sellaista elämän vaihetta joka on jokaiselle aina uusi ja ainutlaatuinen, kun sitä ei ole vielä kokenut. Missä iässä sitten tapahtuukin.

Pointti on että kukaan ei tiedä miten se elämä olisi mennyt, jos asiat olisivat menneet toisin. Voi vain kuvitella, mutta sitä tarkastelee aina siitä kokemuksesta käsin mitä on hankkinut, ja jos asiat olisivat menneet toisin, sitä näkökulmaa mistä katsoo menneisyyttä ei ole samanlaisena. Sekavasti selitetty, mutta ihmisten kannattaisi miettiä, onko syytä julistaa tietynlaisia elämänkulkuja jotenkin parempina kuin muita. Oikeassa elämässä nimittäin tosi harvalla on mahdollisuus vain päättää missä iässä ja tilanteessa lapsensa saa, jos edes saa. Elämä muuttuu ja tilanteet muuttuvat.

Mulla olisi ollut mahdollisuus hankkia lapset suhteellisen nuorena pitkässä ja vakaassa suhteessa jos olisin niitä silloin halunnut. Nyt olen pitkälti päälle 30,eronnut vastikään ja harmittaa etten aiemmin ollut valmis edes harkitsemaan lapsia. Mutta niin se menee, elämästä ei koskaan tiedä.

Tämä on kyllä hyvin sanottu! Itse sain lapset 25 ja 27 vuotiaina. Nyt olen 42 ja hyvin uupunut. Lapseni ovat teini-iässä ja molemmilla on ollut hyvin haastava teini-ikä. Jos minulla olisi nyt vasta taaperoikäinen lapsi, olisin todennäköisesti paljon nuorekkaampi ja jaksavampi kuin nyt. Toisaalta, jos ajattelen, että olisin noin 55-vuotias ja näin haastavien teinien äiti silloin, saisin varmaan aivoinfarktin ja halvaantuisin/kuolisin. Mutta eihän sitä voi tietää, jos ja jos.

Minusta pitäisi enemmän miettiä sitä, miksi yhteiskunta on mennyt siihen, että on parempi hankkia lapset 30-40v kuin 20-30v. Ihmiset on tietenkin hyvin erilaisia ja samoin se mitä elämältä haluaa. Mutta uskon, että moni olisi valmis lapseen 25-30v, riittävän kypsä, jos elämäntilanne sen sallii. Mutta moni vielä silloin opiskelee tai aloittelee uraa, ja niihin ei tässä yhteiskunnassa lapsi mahdu. Miksei opiskelijoita tueta hankkimaan lapsia? Usein vauva ja opinnot olisi helpompi yhdistää, kuin vauva ja nykyinen hetkinen työelämä. Moni joutuu myös työn perässä muuttamaan eikä välttämättä ole tukiverkkoja. Miksei järjestetä ilmaisia/halpoja iltapäiväkerhoja koulun jälkeen ja loma-ajoille niin kuin esim Ruotissa? Ruotissa syntyvyys on aivan toista kuin täällä ja siinä isossa osassa on perhepolitiikka.

Suomen syntyvyys on osittain keinotekoinen ilmiö. Varmasti on enemmän niitä, jotka ei lasta halua, mutta varmasti on niitä, joille ei koskaan tule hyvää saumaa siihen. Nuorena ei voi uran ja talouden takia, sitten osalle tulee hyvä hetki siinä 30+, mutta osalla pettää terveys, työelämä vie voimat, tulee ero eikä löydy sopivaa kumpania jne ja kohta ollaan 40+ ja vauvakuume, mutta se ei ehkä enää onnistu ja sittenkin lapsiluku jää helposti yhteen, mikä näkyy hyvin tilastoissa.

Jos mietin ihmisiä keskimäärin niin kyllä varmasti moni 20v on vielä turhan nuori, mutta kun 25-30v lähestyy moni voisi olla valmis ja keskimäärin sanoisin, että silloin olisi paras ikä, mutta yhteiskunta ei sitä tue. Siksi kokonaisuuden kannalta sanotaan helposti, että paras ikä olisi 30+ vaikka tilanne on täysin keinotekoinen ja melko helposti muutettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti ovat, heillä on elämänkokemusta.

Ja rahaa. Eikä kiinnosta enää juosta baareissa ja muissa riennoissa, vaan jaksavat oikeasti olla sen lapsensa kanssa.