Olispa kivaa, jos olis ees muutama ystävä jonka voisi viettää aikaa näin hoitovapaalla...

Täytyykin varmaan sit heti lähteä lasten kanssa ulos etsimään äitiseuraa...

siitä se sit lähtee!

Treffit voi sit tehä vaikka johonki isommalle leikkarille. Ja jos ei tuu juttuun, niin eihän sitä sitte uudestaan ole pakko treffata. koita ny vaan ap sitkeästi täältä metsästää, nosta tätä pinoa, luulis ny jonku espoolaisen täällä pyörivän!

Eli ajattele mua niin ei tunnu niin yksinäiseltä!



Mä en edes voi löytää ystäviä niin helposti koska täällä EI OLE ketään samassa tilanteessa. Te kaupungissa olevat unohdatte, ettei täällä maalla ole muita vaunuttelevia äitejä:((. Mummelit täällä vain asuvat ja jos niiden kanssa yrittää puhua niin pakoon lähtevät. Kamalaa mutta totta.



No onneksi on netti ja mies!

Tietysti jos ihan korvessa asuu, niin sitten ei ole, mutta kyllä niitä aina silloin tällöin näkee ohi menevän ainakin tällä kylällä. Olen tehnyt ihan niin, että jos olen ollut ulkona ja joku on mennyt vaunuilla ohi, olen vaan mennyt tielle ja sanonut moi! Siitä se sitten lähtee. Mites teillä naapurit? Me pidettiin tuparit naapuruston väelle kun muutettiin ja tosiaan, mummoja olivat melkein kaikki ja sen ainoan lapsiperheen kanssa ei oikein synkannut. Mutta yhden mummon luona käydään säännöllisesti, taas pitäis mennä joku päivä kun ei olla hetkeen nähty. Sekin on lapselle ihan kivaa vaihtelua.

Minäkin tunnen itseni toisinaan TOOOOSIII yksinäiseksi. Asun maalla eikä täällä ole hirveästi perhekerho toimintaa. Ollaan muutettu tänne vajaa vuosi sitten ja siksikään ei juuri ole tuttuja ennestään. Kaiken lisäksi tää kylä on kauhean " sisäsiittoinen" ( ei sanan varsinaisessa merkityksessä..) eikä ihmiset edes ole kiinnostuneita tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka olenkin yrittänyt luoda kontakteja. Selän takana suhistaan ja arvostellaan. Viimeisin kommentti oli kaupunkilainen nirppanokka.. En kyllä missään nimessä koe olevani mikään nirppanokka, mutta ilmeisesti mieheni tallasi aika monen varpaille saadessaan vastuullisen työpaikan ohi monen paikkakuntalaisen!

Kaikki hoitovapaalla olleet tutukin on jo päässet/menneet töihin,minä kituutan täällä kotona ja masennun kahta kauheammin... eikä ykskään kaveri enää oikein pidä yhteyttä...

Täällä olisi kanssa kotiäiti espoosta!

Täälläkin " kotiäiti" Espoosta, vanhempi lapsi 1½ v. ja nuorempi kohta kuukauden.

SEn verran hyvin tunnen seutuja ettei täällä ketään muita nuorta väkeä asu. Yhden äidin kanssa olen tutustunut mutta hän asuu 6 km päässä meistä. Tässä asuu vain keski-ikäisiä ja vanhuksia... Yhden vanhusnaapurin kanssa yritin kerran puhua mutta hän oli todella vähäsanainen. Toinen vanhusnaapuri on vain sisällä eikä kuulemma huhupuheiden mukaan haluakaan seuraa:(. Että niin iloista väkeä täällä!



Onneksi muutamme täältä joskus poiskin...

http :// groups. yahoo. com /group /espoonaidit /

johokin tai joihinkin nettiyhteisöihin liittymistä, niistä löytyy muita samassa tilanteessa olevia. Itse olen saanut uusia ystäviä kun olen pariin yhteisöön liittynyt ja tapaamisissa käynyt :)



http : //groups. msn. com/ osoitteesta löytyy myös yhteisöjä (joku tuossa ylempänä mainitsi jo jonkun toisen sivun).

itsekin asun suht. lähellä Länsiväylää mutta mitä espoota tämä nyt onkaan? Mihin esim. Tapiola kuuluu, vaikka en nyt siellä asukaan.

no oishan niitä tietty ihan oikeestikin olla... mistäs saisit uusia kavereita?

Ja roiku siellä sitkeästi vaikkei heti juttu luistaiskaan. Ei mullakaan ollut ketään, nyt on yksi kaveri sieltä ja just jouduin kieltäytymään menemästä yhden porukan kokoontumiseen, koska mulla on muutenkin kaikenlaista menoa.



Mene moikkaamaan, jos joku vaunuttelee ohi - tää tietysti vain maalla asuville. Hyvässä lykyssä tyyppi saattaa asua lähelläkin. Minä olen saannut kaksi tuttavaa tällä lailla. Ei me mitään ylimpiä ystävyksiä olla eikä siksi pyritäkään. Joskus käydään lapsien viihdyttämiseksi leikkikentällä yhdessä tms.

mutta lapsi pakotti ottamaan kontaktia.

joten olemme juuttuneet omalle hiekkalaatikolle...

Jos joku vaikka täällä olis samalta suunnalta! Mulle ainakin kelpais leikkikenttä seura. Itse olen vaasasta.

t. äiti Mikkelistä :)

Ongelmani ei oikeastaan johdu siitä, ettenkö olisi ihmisiin tutustunut, vaan siitä, että ehkä olen tutustunut " vääriin ihmisiin" , ihmisiin jotka eivät oikeasti ystäviä haluakaan.



Onko kenellekään muulle tuttua se, että kun äitiysloman ja hoitovapaan aikana tutustuu ihmisiin, viettää jopa suht paljonkin aikaa yhdessä leikkipuistoissa, perhekerhoissa, lenkkeillen, elokuvissa käyden, jne.

Ja kas, kun koittaa aika, että toinen palaa töihin, unohtuu tämä äitiysloman aikainen ystävä täysin?

Onko muilla samoja kokemuksia? Olen itse ollut nyt kotosalla pidemmän aikaa hoitovapaalla ja tutustunut tänä aikana moniin ihmisiin.

Kuitenkin jokainen näistä " ystävistä" on kadonnut jäljettömiin, kun ovat palanneet työelämään. Turhauttaa...



Ovatko nykyajan äidit vain niin itsekkäitä, että haluavat vain jonkun kuuntelemaan omia juttujaan äitiysloman ajaksi ja kun työelämä jälleen kutsuu, voi tuon tuttavuuden sysätä kylmästi syrjään?

Eikö kukaan enää halua pidempi aikaista, oikeaa ystävyyttä?



t:ap