Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka soittavat monta kertaa putkeen jos joku ei vastaa: miksi?
17.03.2021 |
Puheluun ei vastata ja siihen reagoidaan soittamalla 30 kertaa putkeen yhtä soittoa. Eiköhän se henkilö soita takaisin sitten kun kerkiää, tai vaihtoehtoisesti hänelle voi soittaa vaikka tunnin päästä uudelleen. Erikoista käytöstä.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti lähettää tekstarin, kysyy jotain siinä jotain esim. Sitten kun vastaan siihen kysymykseen niin puhelin soi 30 sekunnin kuluessa. Ja lörpöttää ummet ja lammet kaikkea tyhjänpäiväistä mm. minulle täysin tuntemattomien ihmisten tekemisistä. Rasittavaa.
Äitisi haluaisi puhua jonkun kanssa ja sinusta hän on rasittava. No, kohta hänestäkin aika jättää eikä tarvitse enää rasittua hänenkään jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näköjään on viesti-ihmisiä, ja puhe-ihmisiä, eivätkä he ymmärrä toisiaan.
Itse pidän omaa rauhaa arvossa, ja vastailen viesteihin kun minulle sopii. Puheluihin vastaan jos vastaan, ja silloinkin vastentahtoisesti.
Puhe-ihmisille puhe näköjään on se tärkein asia, ja jos jotain tärkeää sanottavaa on, sitä ei saa tiivistettyä muutamaan riviin. En ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea ja se on ok.
Niinhän se on, sinä arvostat omaa aikaa ja muut arvostavat sitä, että joku soittaa heille ja haluaa puhua heille. Lyhyesti voisi sanoa melkein, että oma aikasi on sinulle arvokkaampi kuin muut ihmiset, vaikka he olisivat ystäviäsi tai perheenjäseniä. Mahtavatkohan muut tietää kuinka vastentahtoisesti kuuntelet heitä ja heille tärkeitä asioita?
Tuo asenne kyllä näkyy ja vähitellen sinut jätetään rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki aloittajalle: puhelimeen voi itse muotoilla automaattisen viestin joka lähtee kun hylkäät puhelun viestillä. Siinä lukee esim. ”Olen nyt varattu enkä voi puhua. Jos asia on kiireellinen, kerro se viestillä. Yritän palata asiaan heti kun on sopiva hetki jutella.”
TA-daa! Ongelma ratkaistu!
Suht paljon vaivannäköä siihen nähden, että ongelma on soittajan päässä, sanan kummassakin merkityksessä.
Ei vaadi lainkaan vaivannäköä. Näitä on myös puhelimissa valmiina. On oikeita syitä, miksi koko viestillä puhelun hylkääminen on ohjelmoitu luureihin:
- soittaja ymmärtää, että tavoittelemansa ihminen on elossa ja kunnossa muttei vain ehdi puhua juuri nyt —> huoli pois ja soittelu taukoaa
- tavoiteltu henkilö voi viestillä osoittaa että ”kyllä, olen huomannut että soitit, ei tarvitse soittaa uudestaan vaan voit odottaa minun tekevän jotain kun pystyn”
Kaikki on suhteellista ja kukin tyylillään.
Itse en todellakaan jaksa ruveta päivittelemään puhelimeeni away-viestejä kulloisenkin aktiviteettini mukaan, ellen sitten tiedä olevani menossa tuntikausia kestävään leikkaukseen tai neuvottelemaan panttivankien vapauttamisesta.
Pidän aina puhelintani äänettömällä. Puhelin ei rytmitä elämääni eikä ihmisen todellakaan tarvitse olla 24/7 tavoitettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään on viesti-ihmisiä, ja puhe-ihmisiä, eivätkä he ymmärrä toisiaan.
Itse pidän omaa rauhaa arvossa, ja vastailen viesteihin kun minulle sopii. Puheluihin vastaan jos vastaan, ja silloinkin vastentahtoisesti.
Puhe-ihmisille puhe näköjään on se tärkein asia, ja jos jotain tärkeää sanottavaa on, sitä ei saa tiivistettyä muutamaan riviin. En ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea ja se on ok.
Niinhän se on, sinä arvostat omaa aikaa ja muut arvostavat sitä, että joku soittaa heille ja haluaa puhua heille. Lyhyesti voisi sanoa melkein, että oma aikasi on sinulle arvokkaampi kuin muut ihmiset, vaikka he olisivat ystäviäsi tai perheenjäseniä. Mahtavatkohan muut tietää kuinka vastentahtoisesti kuuntelet heitä ja heille tärkeitä asioita?
Tuo asenne kyllä näkyy ja vähitellen sinut jätetään rauhaan.
Noinhan se menee, ja se on win-win.
Muut oppivat, ettei kannata soittaa, eikä itse tarvitse siten olla alvariinsa vastailemassa puhelimeen.
Puhelin on hyvin käyttökelpoinen, mutta samalla yksi maailman ärsyttävimmistä laitteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aarg, voi että tuollainen on ärsyttävää! Äitini harrastaa tätä. En aina ehdi vastata, pistän luuria, ja äiti soittaa heti perään. Tietty luulen että on joku hätä ja vastaan kauhuissani. "No iltasanomissa oli hauska juttu, ehditkö lukea sitä puutarhajuttua oli niin mielenkiintoinen..." Sitten kun heität että olisi tässä kiirus että jutellaan myöhemmin, niin ei tunnu tajuavan sitäkään vaan juttu jatkuu, kunnes pitää melkein karjua ja lyödä luuri korvaan. Ja äiti ei edes ole kovin vanha tai dementoitunut. Olettaa vain ilmeisesti että minun pitäisi olla aina juttuseurana, oli tilanne mikä hyvänsä, huoh.
"Pistät luuria" eli katkaiset puhelun?
Jos äitisi luulee että katkaiset sen vahingossa?
Miksi et vaan mykistä?
Itseä ärsyttää jos lyödään luuri korvaan.Niin siis kun puhelu hälyyttää, en vastaa siihen, vaan hylkään puhelun merkiksi, että nyt minulla on kiire. Olen alkanut tekemään tuota, että mykistän soittoäänen, kun silloin ei soita perään. Paitsi ehkä tunnin päästä tulee soitto että mikä on kun en vastaa. Mutta kaikissa tilanteissa ei voi jättää puhelinta värisemään, jolloin lyön luurin. Ja joskus olen saattanut vastata "pikaisesti" puheluun, että nyt on kiire, soitan myöhemmin. Ja "pikaisesti" siksi koska äiti ei näytä tajuavan mitä sanon, vaan alkaa löpistä mitä naapurin Mirkulle kuuluu, ja kuinka kukat on kasvaneet, ja on se kumma tilanne uutisissa... Ja saa toistaa monta kertaa että soitan myöhemmin, ennen kuin menee tajuntaan.
Eikö tuota nyt voi sanoa äidille, että aina et pysty puhumaan. Ohjeista, että jos on tooosi tärkeä asia, niin panee viestin. Muuten soitat takaisin, kun ehdit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vastaa jos en tiedä kuka soittaja on. Selvitän kenen numero ja jos ei selviä tiedot niin en tule koskaan vastaamaan ja samoin jos selviää mutta ei ole kukaan tärkeä niin en tule koskaan vastaamaan.
Kristiina xx kirjoitti:
Jos on jotain tärkeää kiireellistä asiaa, eikä henkilö vastaa, voi silloin lähettää tekstarin, jossa pyytää soittamaan takaisin heti kun saa viestin. Jos mitään ei kuulu, niin sitten voi vasta usean tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä soittaa takaisin.
Jos sinulle on soitettu kolme kertaa, niin eikö se kerro siitä, että sinun kanssasi halutaan puhua? Mihin sitä enää viestejä tarvitaan. Luulisi, että jokaisella nyt se muutama minuutti löytyy vastata puheluun tai soittaa takaisin saman päivän aikana vai onko kaikki töissä vuorokaudet putkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään on viesti-ihmisiä, ja puhe-ihmisiä, eivätkä he ymmärrä toisiaan.
Itse pidän omaa rauhaa arvossa, ja vastailen viesteihin kun minulle sopii. Puheluihin vastaan jos vastaan, ja silloinkin vastentahtoisesti.
Puhe-ihmisille puhe näköjään on se tärkein asia, ja jos jotain tärkeää sanottavaa on, sitä ei saa tiivistettyä muutamaan riviin. En ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea ja se on ok.
Niinhän se on, sinä arvostat omaa aikaa ja muut arvostavat sitä, että joku soittaa heille ja haluaa puhua heille. Lyhyesti voisi sanoa melkein, että oma aikasi on sinulle arvokkaampi kuin muut ihmiset, vaikka he olisivat ystäviäsi tai perheenjäseniä. Mahtavatkohan muut tietää kuinka vastentahtoisesti kuuntelet heitä ja heille tärkeitä asioita?
Tuo asenne kyllä näkyy ja vähitellen sinut jätetään rauhaan.Noinhan se menee, ja se on win-win.
Muut oppivat, ettei kannata soittaa, eikä itse tarvitse siten olla alvariinsa vastailemassa puhelimeen.
Puhelin on hyvin käyttökelpoinen, mutta samalla yksi maailman ärsyttävimmistä laitteista.
Ei se on vain win sinulle. Muut ovat yksin ilman mahdollisuutta puhua jonkun kanssa ja sinä onnellinen kun et joudu puhumaan kenenkään kanssa.
Suuret ikäluokat ehkä ajattelevat näin. Joka ikinen kerta kun isäni soittaa, kysyy että miksi en vastannut aiempiin puheluihin tai miksi vastasin niin hitaasti jne. Hän ei itse ollut lapsuudessani mikään unelmaisä, vaan oli paljon poissa ja kotona ollessaan halusi rauhassa katsoa televisiota eikä lapset saaneet möykätä tai häiritä. Pelkäsin häntä. Nyt sitten eläkeiällä kun on aikaa, ajattelee että lapseen pitää saada yhteys silloin kun isä haluaa, ja päästä jauhamaan jotain joutavaa juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vastaa jos en tiedä kuka soittaja on. Selvitän kenen numero ja jos ei selviä tiedot niin en tule koskaan vastaamaan ja samoin jos selviää mutta ei ole kukaan tärkeä niin en tule koskaan vastaamaan.
Henkilökohtaisen numeronsa kanssa toimikoon kukin niinkuin parhaaksi näkee, en minäkään puhelinmyyjille takaisin soita. Mutta tämä sama tyyli työnumeron kanssa turhauttaa, luulisi olevan joku velvollisuus vastata tai soittaa takaisin, jos joku on tavoitellut vaikka viikon ajan kerran päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Jos on jotain tärkeää kiireellistä asiaa, eikä henkilö vastaa, voi silloin lähettää tekstarin, jossa pyytää soittamaan takaisin heti kun saa viestin. Jos mitään ei kuulu, niin sitten voi vasta usean tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä soittaa takaisin.
Jos sinulle on soitettu kolme kertaa, niin eikö se kerro siitä, että sinun kanssasi halutaan puhua? Mihin sitä enää viestejä tarvitaan. Luulisi, että jokaisella nyt se muutama minuutti löytyy vastata puheluun tai soittaa takaisin saman päivän aikana vai onko kaikki töissä vuorokaudet putkeen?
Joskus voi olla niin, että henkilö, jota yrität tavoittaa vaikka klo 15, on aloittanut iltavuoron, eikä pysty töissä ollessa soittelemaan vapaa-ajan puheluita,, ja pääsee töistä vasta klo 22, ja siksi soittaa vasta usean tunnin kuluttua lähettämästäsi viestistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Jos on jotain tärkeää kiireellistä asiaa, eikä henkilö vastaa, voi silloin lähettää tekstarin, jossa pyytää soittamaan takaisin heti kun saa viestin. Jos mitään ei kuulu, niin sitten voi vasta usean tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä soittaa takaisin.
Jos sinulle on soitettu kolme kertaa, niin eikö se kerro siitä, että sinun kanssasi halutaan puhua? Mihin sitä enää viestejä tarvitaan. Luulisi, että jokaisella nyt se muutama minuutti löytyy vastata puheluun tai soittaa takaisin saman päivän aikana vai onko kaikki töissä vuorokaudet putkeen?
Joskus voi olla niin, että henkilö, jota yrität tavoittaa vaikka klo 15, on aloittanut iltavuoron, eikä pysty töissä ollessa soittelemaan vapaa-ajan puheluita,, ja pääsee töistä vasta klo 22, ja siksi soittaa vasta usean tunnin kuluttua lähettämästäsi viestistä.
Joskus voi olla aurinkomyrsky ja koko systeemi on romahtanut. Mutta kyllä ystävät ja omaiset noin yleisesti tietävät kuka on vuorotöissä ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä.
Vttuako te puhelimella teette jos vain teidän puhelunne ovat tärkeitä, mutta ei niiden jotka yrittävät soittaa teille.
Älkää antako numeroanne julkiseen jakoon, ellette aio vastata siihen.
Antakaa numero vain "ystävillenne"/sukulaisillenne jotka tuntevat teidät ja tietävät millaisia introrverttejä itsekkyyksiä te olette ja heille on täysin yhdentekevää vastaatteko te soittoihin.
Huh hirveää, että joku tosiaan voi ajatella tuolla tavoin.
Itse vastaan aika harvoin puhelimeen. Töissä olen kahdeksan tuntia päivässä, enkä voi juurikaan vastailla sieltä. Vapaa-aikana en vastaa, kun olen vessassa, nukkumassa, kaupassa, jumpassa, hammaslääkärissä, lääkärissä, saunassa, missä milloinkin. Onneksi ystäväni ja perheeni sentään tietävät, että whatsapp on olemassa. Sinne voi laittaa viestin, että soita heti on tosi tärkeää tai että soita kun ehdit, ei mitään kiireellistä, jutellaan myöhemmin
Mihin sinä niitä ystäviäsi ja perhettäsi tarvitset? Sinä käytökselläsi olet aivan turha ja yhtä tyhjän kanssa heille? Kun on tarve, sinä istut vessassa tai saunassa itsesi kanssa. Et ole heille läsnä kun sinulle olisi tarvetta. Etkä edes soita takaisin, vaikka sieltä hammaslääkäriltä joskus kotiin pääsetkin toivonmukaan.
Sinä ja sinun whats appisi pärjäätte hyvin keskenänne. Miksi muiden pitäisi sinne mitään kirjoittaa sinua miellyttääkseen? Sinä et ole ystävä. Koska yksipuolisuus ei ole ystävyyttä, koska jos aina mennään sinun ehdoillasi ja sinun hyväksymilläsi kommunikointi tavoilla, niin se on yksipuolista.
Siihen on syynsä miksi yksinäisyys lisääntyy ja sen syynä on juuri tämä. Kun vain ollaan tekemisissä kun on tärkeää asiaa. No, suurimmalla osalla ei tule olemaan mitään tärkeää asiaa, joka mahdollistaa sen, että sinun kanssasi puhutaan. Nuoret vielä kuvittelevat kuinka teksiä ja puheluja tulee aina tulemaan. Mutta viimeistään kun lasten harrastusryhmät hiljenevät huomataan ettei enää kukaan vastaa, kukaan ei kirjoittele eikä ketään kiinnosta.
Jotkut ovat onnellisia ja monet eivät.Olen sun kanssa samaa mieltä ja olen siis ulkopuolinen kommentoija.
Tuo tummennettu kohta. Olen aina ihmetellyt sitä, että jutellakseen toisen kanssa, pitäisi olla "TÄRKEÄÄ ASIAA", miksi? Useimmiten ihmiset nyt haluaa vain jutella - asioista - eikä siihen vaadita jotain maailmaa mullistavaa. Mulle saa soittaa ja itsekin mielelläni soitan kuin kirjoitan WA- viestiä. Kirjoittaminen on hidasta siinä mielessä, että pitää miettiä miten asian kertoo, että toinen varmasti ymmärtää oikein (+ mun äiti on maailman hitain kirjoittaja, yhteen virkkeeseen saattaa mennä 10min).
Kun soittaa ja sanoo asiansa, niin tulee paremmin ymmärretyksi ja nopeammin juttu hoituu. Toki joku nopea viesti(ketju) "oon 5min siellä" "miten on, nähdäänkö huomenna? ja tähän pari vastausta" hoituu viestillä, mutta vähäänkään pidempi jutustelu on mielestäni kivempaa puhuen.
Useimmat ihmiset sanovat, että laittaa mieluumin viestiä, miksi? Onko siis WA-viestittelyyn kulutettu aika jotenkin erilaista kuin että olisi kuluttanut saman ajan tai vähemmän puhumalla?
Olen itsekin töissä ja ainakin mun perhe/sukulaiset ja tutut tietävät etten työaikana vastaa puheluihin. Jos on asiaa (harvoin), niin laittavat viestiä ja vastaan tauolla. Mä en jaksa uskoa, että kaikilla olisi noin paljon aktiviteetteja, kuten tuossa joku aiemmin luetteli. Eiköhän monen aika kulu kotona, perus kotitöiden ja niin, netin selailun ja tv:n parissa. Kyllä siinä Salkkareiden ja kympin uutisten välissä varmasti joutaa muutaman sanan vaihtaa. Se on taas ihan eri asia, jos ei kiinnosta jutella, mutta se kannattaa kertoa teitä tavoitteleville henkilöille tyyliin - EVVK-.
Mä suosin viestejä koska olen rajattoman narsistin kasvattama ja mulla on jäänyt pelko sitä kohtaan että joku voi puhelimessa vaikka tunnin kaataa päälleni mitä vaan enkä osaa suojautua, katkaista juttua tai sulkea puhelinta. Viestitellessä näen itse asian ja voin päättää sen mukaan onko hyvä hetki, onko viestien sisältö millaista ja jaksanko keskustella.
Okei, sulla on narsisti elämässä ollut tai on edelleen, mutta et kai nyt voi ikuisesti ajatella muidenkin olevan narsisteja ja "kaatavat asiansa sun päälle"? Kauhean raskasta elämää tollainen ajattelu "en osaa suojautua" puhelussa, eli miltä sun pitää suojautua? Että joku kertoo sulle vaikkapa, että "Markun kanssa menee nyt vähän huonosti, onko sulla jotain neuvoa" siitä sen tunnin tarinoi? Tätä et jaksa ikinä koskaan, etkä jaksa ottaa kantaa? Kuka se narsisti onkaan tai jos et nyt narsisti, niin omasta mielestäsi kaikkien yläpuolella ja jotenkin niiin tärkeä ja ah niin herkkä ihminen.
Minkälaisille ihmisille te vastaajat olette numeronne antaneet, jos kaikkien tai osan yhteydenotot puhelujen muodossa tai JOPA VIESTEIN tuntuvat raskailta ja vaikeilta? Mun numero on ainoastaan sellaisilla henkilöillä, joiden kanssa haluan olla yhteydessä ja olen lähes aina valmis juttelemaan tai laittamaan viestiä. Toki minäkin olen välillä estynyt, mutta kun on aikaa niin ei ole mikään ongelma soittaa takaisin.
Tää aikakausi (jo ennen koronaa) on kyllä aikamoista minäminäminä-aikaa, että oksat pois. Sitten itketään, kun ollaan niin yksin niin yksin, tälläkin palstalla päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä.
Vttuako te puhelimella teette jos vain teidän puhelunne ovat tärkeitä, mutta ei niiden jotka yrittävät soittaa teille.
Älkää antako numeroanne julkiseen jakoon, ellette aio vastata siihen.
Antakaa numero vain "ystävillenne"/sukulaisillenne jotka tuntevat teidät ja tietävät millaisia introrverttejä itsekkyyksiä te olette ja heille on täysin yhdentekevää vastaatteko te soittoihin.
Huh hirveää, että joku tosiaan voi ajatella tuolla tavoin.
Itse vastaan aika harvoin puhelimeen. Töissä olen kahdeksan tuntia päivässä, enkä voi juurikaan vastailla sieltä. Vapaa-aikana en vastaa, kun olen vessassa, nukkumassa, kaupassa, jumpassa, hammaslääkärissä, lääkärissä, saunassa, missä milloinkin. Onneksi ystäväni ja perheeni sentään tietävät, että whatsapp on olemassa. Sinne voi laittaa viestin, että soita heti on tosi tärkeää tai että soita kun ehdit, ei mitään kiireellistä, jutellaan myöhemmin
Mihin sinä niitä ystäviäsi ja perhettäsi tarvitset? Sinä käytökselläsi olet aivan turha ja yhtä tyhjän kanssa heille? Kun on tarve, sinä istut vessassa tai saunassa itsesi kanssa. Et ole heille läsnä kun sinulle olisi tarvetta. Etkä edes soita takaisin, vaikka sieltä hammaslääkäriltä joskus kotiin pääsetkin toivonmukaan.
Sinä ja sinun whats appisi pärjäätte hyvin keskenänne. Miksi muiden pitäisi sinne mitään kirjoittaa sinua miellyttääkseen? Sinä et ole ystävä. Koska yksipuolisuus ei ole ystävyyttä, koska jos aina mennään sinun ehdoillasi ja sinun hyväksymilläsi kommunikointi tavoilla, niin se on yksipuolista.
Siihen on syynsä miksi yksinäisyys lisääntyy ja sen syynä on juuri tämä. Kun vain ollaan tekemisissä kun on tärkeää asiaa. No, suurimmalla osalla ei tule olemaan mitään tärkeää asiaa, joka mahdollistaa sen, että sinun kanssasi puhutaan. Nuoret vielä kuvittelevat kuinka teksiä ja puheluja tulee aina tulemaan. Mutta viimeistään kun lasten harrastusryhmät hiljenevät huomataan ettei enää kukaan vastaa, kukaan ei kirjoittele eikä ketään kiinnosta.
Jotkut ovat onnellisia ja monet eivät.Olen sun kanssa samaa mieltä ja olen siis ulkopuolinen kommentoija.
Tuo tummennettu kohta. Olen aina ihmetellyt sitä, että jutellakseen toisen kanssa, pitäisi olla "TÄRKEÄÄ ASIAA", miksi? Useimmiten ihmiset nyt haluaa vain jutella - asioista - eikä siihen vaadita jotain maailmaa mullistavaa. Mulle saa soittaa ja itsekin mielelläni soitan kuin kirjoitan WA- viestiä. Kirjoittaminen on hidasta siinä mielessä, että pitää miettiä miten asian kertoo, että toinen varmasti ymmärtää oikein (+ mun äiti on maailman hitain kirjoittaja, yhteen virkkeeseen saattaa mennä 10min).
Kun soittaa ja sanoo asiansa, niin tulee paremmin ymmärretyksi ja nopeammin juttu hoituu. Toki joku nopea viesti(ketju) "oon 5min siellä" "miten on, nähdäänkö huomenna? ja tähän pari vastausta" hoituu viestillä, mutta vähäänkään pidempi jutustelu on mielestäni kivempaa puhuen.
Useimmat ihmiset sanovat, että laittaa mieluumin viestiä, miksi? Onko siis WA-viestittelyyn kulutettu aika jotenkin erilaista kuin että olisi kuluttanut saman ajan tai vähemmän puhumalla?
Olen itsekin töissä ja ainakin mun perhe/sukulaiset ja tutut tietävät etten työaikana vastaa puheluihin. Jos on asiaa (harvoin), niin laittavat viestiä ja vastaan tauolla. Mä en jaksa uskoa, että kaikilla olisi noin paljon aktiviteetteja, kuten tuossa joku aiemmin luetteli. Eiköhän monen aika kulu kotona, perus kotitöiden ja niin, netin selailun ja tv:n parissa. Kyllä siinä Salkkareiden ja kympin uutisten välissä varmasti joutaa muutaman sanan vaihtaa. Se on taas ihan eri asia, jos ei kiinnosta jutella, mutta se kannattaa kertoa teitä tavoitteleville henkilöille tyyliin - EVVK-.
Mä suosin viestejä koska olen rajattoman narsistin kasvattama ja mulla on jäänyt pelko sitä kohtaan että joku voi puhelimessa vaikka tunnin kaataa päälleni mitä vaan enkä osaa suojautua, katkaista juttua tai sulkea puhelinta. Viestitellessä näen itse asian ja voin päättää sen mukaan onko hyvä hetki, onko viestien sisältö millaista ja jaksanko keskustella.
Okei, sulla on narsisti elämässä ollut tai on edelleen, mutta et kai nyt voi ikuisesti ajatella muidenkin olevan narsisteja ja "kaatavat asiansa sun päälle"? Kauhean raskasta elämää tollainen ajattelu "en osaa suojautua" puhelussa, eli miltä sun pitää suojautua? Että joku kertoo sulle vaikkapa, että "Markun kanssa menee nyt vähän huonosti, onko sulla jotain neuvoa" siitä sen tunnin tarinoi? Tätä et jaksa ikinä koskaan, etkä jaksa ottaa kantaa? Kuka se narsisti onkaan tai jos et nyt narsisti, niin omasta mielestäsi kaikkien yläpuolella ja jotenkin niiin tärkeä ja ah niin herkkä ihminen.
Minkälaisille ihmisille te vastaajat olette numeronne antaneet, jos kaikkien tai osan yhteydenotot puhelujen muodossa tai JOPA VIESTEIN tuntuvat raskailta ja vaikeilta? Mun numero on ainoastaan sellaisilla henkilöillä, joiden kanssa haluan olla yhteydessä ja olen lähes aina valmis juttelemaan tai laittamaan viestiä. Toki minäkin olen välillä estynyt, mutta kun on aikaa niin ei ole mikään ongelma soittaa takaisin.
Tää aikakausi (jo ennen koronaa) on kyllä aikamoista minäminäminä-aikaa, että oksat pois. Sitten itketään, kun ollaan niin yksin niin yksin, tälläkin palstalla päivästä toiseen.
Ihan yhtälailla puhujat/soittelijat ovat minä-keskeisiä kun pommittavat soitoilla vaikka toinen ei vastaa? Puhujan ongelmia kyllä pitää kuunnella mutta viestittelijän tilan tarve ei olekaan tärkeää?
Itse puhun omasta tahdostani puhelimessa ehkä kerran, pari vuodessa. Yksinkertaisesti vihaan puhumista kasvottomasti ja on vaikea myös kuunnella kun ei näe toista. Aivoni eivät vain toimi niin. Viestissä saan sanottua kaiken haluamani ja pystyn myös lukemaan ja ymmärtämään nopeasti mitä ystäväni haluaa tai tarvitsee. Kasvotusten kyllä voin jutella tuntikausia.
Kyllä, tulen vastaan puhuja-kavereitani niin paljon kuin oma jaksamiseni antaa myöden. Ja jos on oikeasti joku tiukka tilanne elämässä, tietenkin kuuntelen myös puhelimessa. Mutta ei, en ole paska ystävä vaikka juuri tänään en jaksa soitella "nähdään siellä klo 18", tai mitä Lissun koira teki eilen, tai vastaavaa, minkä voi viestillä hoitaa. Puhujan on ymmärrettävä minua, samoin kuin minun häntä.
T. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti lähettää tekstarin, kysyy jotain siinä jotain esim. Sitten kun vastaan siihen kysymykseen niin puhelin soi 30 sekunnin kuluessa. Ja lörpöttää ummet ja lammet kaikkea tyhjänpäiväistä mm. minulle täysin tuntemattomien ihmisten tekemisistä. Rasittavaa.
Äitisi haluaisi puhua jonkun kanssa ja sinusta hän on rasittava. No, kohta hänestäkin aika jättää eikä tarvitse enää rasittua hänenkään jutuista.
Jeesus sentään miten ylidramaattista.
Arvaan: sinulla on aika paljon "kavereita", jotka käyttävät sinua tunteidensa purkamiseen?
"Kohta äidistä tai isästä aika jättää eikä hän ole enää teitä häiritsemässä"
Eikö tuo ole aika ahdistava ajattelutapa? Silloinhan joutuisi vastaamaan AINA ja ihan jokaiselle koska myös se sinun kaveri tai serkku voi kuolla ihan koska vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää se ainakin on ja pakottamista. Aggressiivista käytöstä.
Tämä. Vanhempani tekee tätä, aggressiivisesti. Soittavat sata kertaa ja sit kun soitan takas karjuvat pää punaisen miten kiittämätön paskalapsi olen kun en vastaa vaikka soitetaan sata kertaa!
Enimillään tullu 52 puhelua 1,5h sisään.Aivan, koska tietoisuus siitä, että kun vaikka olisi oikea hätä menee tunteja ennen kuin joku reagoi siihen. Ehkä juuri sillä kerralla ei ollut hätä, mutta joskus se voi olla.
Se, että tietää toisella olevan se kännykkä, mutta tietoisesti jättävät vastaamatta kertoo kyllä konkreettisesti kuinka vähäpätöinen sitä on toiselle. Ei edes sen minuutin verran viitsitä vastata ettei ehdi puhua.Toisille ne omat korvat ovat niin arvokkaat, ettei niitä sovi kuluttaa puhulimessa ystäviin tai perheenjäseniin. Ensin pitää katsoa tekstiviestistä onko se jotain tarpeeksi tärkeää ja arvokasta, että sitä omaa aikaansa voi tuhlata muihin ihmisiin. Tärkeintä on kukkapenkki, juoksulenkki, tempparit, salkkarit ja blogin lukeminen.
Vuorokaudessa on 24 tuntia ja harva on töissä ne kaikki tunnit. Mutta siitä ei löydy muutamaa minuuttia, jotta voisi edes vastata sanoakseen ettei sinä päivänä ehdi puhua.
Sinulle olisi tullut yksi puhelu 1,5 h aikana, jos olisit vastannut sen ensimmäisen kerran.
Tulee päivä, kun vanhempasi eivät ole enää soittamassa. Eivät enää häiritse sinua. Puhelimella, eikä enää millään muullakaan. Se voi olla jopa huomenna. Kuka tietää.
Kun minun äitini 80v ottaa minuun päin yhteyttä hän soittaa kerran, ei useammin, ja tietää että kun näen puhelimessa numeronsa soitan kunhan vain pystyn irrottautumaan n.45-60 min ajaksi. Tai edes puoleksi tunniksi. Tiedän että on hyvä varata aikaa, niin hän ehtii puhua monelta kantilta sen mitä on mielessä.
Puheluista on vaikea saada lyhyitä, muutoin voisikin ihan lyhyen tarkistussoiton tehdä. Hän ei ymmärrä mikä järki on ylipäätään soittaa hänelle takaisin, jos ei sitten ehdi oikeasti puhua.
Sitten jos äiti näkyy soittaneen toisen kerran, tiedän että nyt on kiireellisempää. Mutta ei hengenhätä. Rittää jos jostain kohtaa saan vapaaksi n.15min, jotta voin auttaa jossain suht akuutissa asiassa. Toivoo vaikka että lainaisin rahaa, ja kun laitan rahaa hänen tililleen saa jonkin tarpeellisen isomman jutun hankittua seuraavana päivänä. Kun hänellä on oma päämäärä mielessä, hänelläkin on ymmärrys siitä että nyt hoidetaan asia, eikä ehdi ylimääräisiä.
Tekstari olisi minusta ihan paras selventämään asian luonnetta, mutta oma äitini ei osaa niitä käyttää.
Jos äiti olisi soittanut vielä useammin lyhyellä ajalla olisi kyllä asia likimain hätäkeskustasoa. Ja reagoin sen mukaisesti. Silloin soitan hänelle saman tien kun huomaan, vaikka saisin töissä haukut enkä enää saisi työvuoroja jatkossa.
Vaikka itsekin mieluummin soittaisin nopeasti vaikka lyhyet tarkistussoitot 2min, kyllä tämä mielestäni toimii näinkin. Kun puheluita ei tule tavallisissa oloissa pitkin päivää, ei hätätilanne jää huomioimatta.
Jos koko ajan tavallisestikin soittaa ja soittaa yhä uudelleen tiiviisti, eihän voi enää erottaa sieltä niitä kiireisiä puheluita muusta seuran ja "juoruilemisen" tarpeesta. Voisi verrata vanhaan kansansatuun pojasta joka aina huusi sutta, eikä tosipaikan tullen saanut apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä puhelinta mukana vessassa (kuten joku kirjoitti), kaupassa tai lenkillä.
Eli sulla on kännykkä ihan vaan kotipuhelimena?
Joo, mulla on kans näin
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Jos on jotain tärkeää kiireellistä asiaa, eikä henkilö vastaa, voi silloin lähettää tekstarin, jossa pyytää soittamaan takaisin heti kun saa viestin. Jos mitään ei kuulu, niin sitten voi vasta usean tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä soittaa takaisin.
Jos sinulle on soitettu kolme kertaa, niin eikö se kerro siitä, että sinun kanssasi halutaan puhua? Mihin sitä enää viestejä tarvitaan. Luulisi, että jokaisella nyt se muutama minuutti löytyy vastata puheluun tai soittaa takaisin saman päivän aikana vai onko kaikki töissä vuorokaudet putkeen?
Joskus voi olla niin, että henkilö, jota yrität tavoittaa vaikka klo 15, on aloittanut iltavuoron, eikä pysty töissä ollessa soittelemaan vapaa-ajan puheluita,, ja pääsee töistä vasta klo 22, ja siksi soittaa vasta usean tunnin kuluttua lähettämästäsi viestistä.
Joskus voi olla aurinkomyrsky ja koko systeemi on romahtanut. Mutta kyllä ystävät ja omaiset noin yleisesti tietävät kuka on vuorotöissä ja kuka ei.
Niin kyllä mullakin sukulaiset ja ystävät tietää, että teen kolmivuorotyötä, mutta eivät he jatkuvasti tiedä missä vuorossa olen. Hoitoalalla kun ei mene vuorot niin, että yksi viikko aamua, yksi viikko iltaa jne. Esim. tänään olin iltavuorossa, huomenna on aamuvuoro. Eikä meillä saa puhelimet olla töissä kentällä mukana. Jos olen ollut yövuorossa, niin nukun päivällä.
Miksi jotkut luulevat, että kännyköiden takia ihmisten pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa? Miten tuollaiset ihmiset olisivat pärjänneet pelkkien lankapuhelimien aikana?
Näköjään on viesti-ihmisiä, ja puhe-ihmisiä, eivätkä he ymmärrä toisiaan.
Itse pidän omaa rauhaa arvossa, ja vastailen viesteihin kun minulle sopii. Puheluihin vastaan jos vastaan, ja silloinkin vastentahtoisesti.
Puhe-ihmisille puhe näköjään on se tärkein asia, ja jos jotain tärkeää sanottavaa on, sitä ei saa tiivistettyä muutamaan riviin. En ymmärrä, mutta ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea ja se on ok.