Onko gastroskopia kivulias toimenpide? :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samoja oireita ja sitten repesi mahalaukku ja sain vielä verenmyrkytyksenkin. Oli hengenlähtö lähellä.

Miten mahalaukku voi revetä, ahdoit liikaa ruokaa?

En sentään. Siihen ei löydetty mitään selitystä. Buranaa ja Litalginiä en saa ikinä enää käyttää.

Itkettää. Tunnen itseni ihan luulosairaaksi. Tämä turvotus ei ole normaalia eikä myöskään "kipu". Pelkään myös, että vatsahaava pahenee jos sellainen kyseessä. 

Harmittaa kun en tiedä mikä tähän auttaisi. Uskaltaako syödä vai ei.. sen kun pahenee vain. No kai se lääke auttaa sitten toivon mukaan.

ap 

Itselleni ei tuntunut lainkaan kivuliaalta, ainoastaan sellaista normaalia paineen tuntua, sain nielupuudutteen. Seuraavana päivänä kylläkin oli nielu hellänä, mutta minulla on muutenkin herkät limakalvot. Sain muutaman hyvän vinkin: pidä koko ajan silmät auki ja hartiat rentoina, ota jokin kiintopiste jota katsot. Itseäni auttoi myös turvapaikka-mielikuvaharjoittelu: "ei tämä tuntemus ole mitään sen kummoisempaa kuin se yksi kerta kun olin oksennustaudissa kotona mukavana viikonloppuna". Oksennusta ei siis tullut mutta joitakin kertoja yökkäystä, ei ollut paha. Hyvä vaan keskittyä hengittelemään ja röyhtäilemään (:D) nimittäin se ilma jota ne laittaa vatsaan alkaa röyhtäyttämään :)

Riippuu kuka sen tekee ja missä.

Isälle tehtiin viime vuonna kolmessa eri paikassa.

1) Pikkupaikkakunnan tk:ssa. Sai kunnon esilääkityksen, lääkäri teki rauhassa, kukaan ei pidellyt väkisin kiinni, meni mukavasti.

2) Keskussairaalassa. Ei esilääkitystä. Pideltiin kahden hoitajan voimin kiinni, yksi istui jalkojen päällä isän maatessa kyljellään niin että isän sääri vääntyi ja nilkkoihin sattui, toinen makasi isäni keskikropan päällä ja silitteli naamaa ja hiuksia, muka "rauhoittelevasti". Isääni ahdisti tuo että väksisin tehtiin, maattiin päällä, ei annettu itse hakeutua mukavaan asentoon, ei saanut esilääkettä että olisi voinut olla rentona, lääkäri oli kovakourainen ja "halusi saada tehtyä toimenpiteen nopeasti".  Ja isäni ei voi sietää mitään hellimistä ja silittelyä vieraan ihmisen toimesta, eli se päällä makaaminen ja helliminen oli pahoinpitelyä ja kiusantekoa, samalla kun lääkäri r*nkkaa sillä endoskoopilla. Siis oikeasti raiskaamista.

3) Yliopistollisessa sairaalassa. Samat hommat kuin keskussairaalassa, paitsi että nyt kiinnipiteleviä hoitajia oli paikalla yksi enemmän. Yksi istui jalkojen päällä, yksi piteli käsistä ja kolmas makasi päällä silittelemssä. Ja tämä oli se pahin, kun ruokatorven kasvain oli kasvanut niin isoksi, ettei siitä meinannut enää päästä ohitse katsomaan mikä mahalaukun tilanne on. Väkisin runnottiin, oli hirveää ja kamalaa. Ja isä jo niin voimattomassa kunnossa, ettei enää kyennyt laittamaan vastaan.

Ja jokaisella kerralla kutsukirjeessä sanottiin että toimenpiteeseen halutessaan on mahdollista saada esilääkitys. Vain tuolla tk:ssa sen sai, sairaaloissa ei vaikka sen halusi ja sitä vaati. Sanottiin että "kokeillaan ensin ilman", ja sitten istuttiinkin päällä ja runnottiin väkisin niin, että ei hän voinut puolustautua. Käskettiin vain makaamaan paikoillaan, ja kun isäni ei siihen kyennyt (ylläri pylläri), niin tehtiin entistä kovakouraisemmin.

Valitus tehtiin, mutta ei ne mitään hyödyttäneet. Tuli vastaus, että olemme pahoillamme jos teille jäi ikävä kokemus. Isäni on kuulemma liian herkkä, eikä vika ollut lääkärissä tai hoitajissa. Ja kuulemma tuo on talon tapa, ettei mihinkään esilääkitä, vaan tehdään ilman. No, kaverilleni on tuossa yo-sairaalassa tehty bronkoskopia kolmesti niin, että neljä hoitajaa on väkisin pidellyt aloillaan. Vaikka joka kerta oli luvattu tuju esilääkitys ja oli käsketty ottamaan saattaja mukaan. Kertaakaan ei esilääkitystä ole saanut. Kerran tilanne meni niin pahaksi, että kaverini joutui jäämään yöksi osastolle... Eikä oel tuon jälkeen suostunut toimenpiteeseen ilman nukutusta. Nukutusta ei ole saanut, eli ei ole enää mennyt.

Isälleni tuli ruokatorven osapoiston jälkeen ongelmia syömisen kanssa, ja meinattiin tähystää vielä kerran, jos jouduttaisiinkin operoimaan liitoskohtaa. Isäni ei suostunut enää tähystykseen, kun se olisi tehty jommassa kummassa sairaalassa. Ja papereihin tuli merkintä, että hän on hankala potilas. Jos se tähystys oltaisiin tehty tk:ssa kunnon esilääkityksen voimin, niin hän olisi siihen voinut suostuakin.

Isän onneksi syöpä sitten kuitenkin levisi, ja hän menehtyi syöpään ihan hetki sitten.

(Jatkoa edelliseen kommenttiin, ei mahtunut kaikki kerralla)

Itse en mihinkään tähystykseen menisi, jos sitä ei tehdä vähintään humautettuna, mieluummin nukutettuna. Minuakin on lääkäri joskus pahoinpidellyt hoitajan pidellessä väkisin paikoillaan. Ei auttanut, että äitini oli toimenpiteessä mukana. Äiti karjui että lopettakaa, lääkitkää edes kunnolla kun minä huusin ja kiljuin tuskasta. Äidilleni karjuttiin että jos et kestä katsoa niin mene käytävään odottamaan. Ja äiti meni. Olen hänelle edelleen vihainen ja katkera. Ja minulle jäi tuosta toimenpiteestä/pahoinpitelystä ikuinen vamma, joka haittaa päivittäistä elämää. Eikä tuolloinkaan valitus auttanut, kun on kuulemma talon tapa. (Onko kumma, kun kyseessä se yliopistosairaala, jossa kaverini ja isäni on pahoinpidelty...). Jos olisin tajunnut, niin olisin tehnyt tuosta rikosilmoituksen. Kun asian tajusin, oli jo liian myöhäistä, kun siitä oli kulunut jo 10 vuotta. Toivottavasti se lääkäri on kuollut todella hitaasti ja tuskaisesti, tai edelleen on hengissä ja pahan hoitovirheen vuoksi kärsii hermosärystä joka hengenvedolla.

Jos joku keksisi että mikä olisi se keino jolla saisi riittävän kivunlievityksen/humautuksen/nukutuksen toimenpiteisiin, niin olisin kiitollinen neuvosta. Ei riitä että sitä itse vaatii (koska jos olet paikalle tullut, niin katsotaan että olet suostunut toimenpiteeseen), ei auta että on puoliso mukana vahtimassa kun hänet heitetään pihalle, ei auta että se että etukäteen vaatii ja se luvataan, kun paikan päällä sitten kuitenkaan sitä ei saa.

Kaverini meni joskus gastroskopiaan Terveystaloon, kun luuli, että siellä saisi inhmillisempää hoitoa. Paskan vutit. Neljä hoitajaa hyökkäsi käsiin ja jalkoihin kiinni ja toimenpide tehtiin väkisin ilman esilääkitystä.

Ja yksi kaveri sai kuulemma lääkettä suoneen. Enempää ei saanut vaikka moneen kertaan pyysi. Oli kuulemma saanut 500 mg PARASETAMOLIA ja 0,5 mg diatsepaamia, kun papereistaan luki että mitä annettiin. Hänen kokoiselleen olisi piänyt antaa suoneen se 10 mg diatsepaamia... Varsinkin kun toleranssiakin on, kun käyttää diapamia pari kertaa viikossa kipulääkkeen kanssa.

Lain mukaanhan potilaaseen ei saa edes koskea ilman hänen lupaansa. Lain mukaan potilasta ei saa satuttaa. Lain mukaan potilasta ei saa pidellä väkisin paikoillaan. Lain mukaan toimenpide pitää keskeyttää heti kun potilas niin haluaa. Lain mukaan potilaan pitää saada hyvää hoitoa.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Miksihän tuon noudattaminen on lääkäreille ja hoitajille niin mahdotonta? Ja miksi valitukseen tulee aina vastaus "No ei me mitään väärää tehty, sori jos sulle jäi paha mieli. Tää on meidän tapa eikä koskaan ole kenellekään tarvinnut esilääkettä antaa."

Tiedän monta jotka ovat esilääkettä pyytäneet ja tarvinneet, mutta eivät ole saaneet. En siis ymmärrä tuota, ettei ole tapana antaa kun ei kukaan koskaan ole sitä tarvinnut.

Ja mikä ihme on se hoitajapula josta on vuosikausia jankutettu? Hyvin näyttää hoitajia rittävän, jos heitä on jokaisessa toimenpidehuoneessa ylimääräisenä 2-4 kpl, siis lääkäriä avustavan hoitajan lisäksi... Kun hoitajan kuukausipalkkaa miettii, tai osastolla yöpymisen hintaa, niin eikö tulisi halvemmaksi antaa se kunnon esilääke tai humautus?

Vierailija kirjoitti:

Vaadi kunnolla rauhoittavaa niin homma sujuu nopeammin ja helpommin.

Voit vaatia vaikka yksisarvisen viereen laulamaan ukkonoaa, mutta et sitä saa. Rauhoittavia ei anneta, kun sen sijaan on useampi hoitaja pitelemässä väkisin paikoillaan.

En kyllä ymmärrä tuota, miksi ei voida lääkitä, kun potilas on ottanut saattajan mukaan juuri siksi, että hän haluaa sen lääkityksen ja tarvitsee saattajan kotimatkalle.

Vähän yökkäytti ja kuolaa tuli valumalla. Ei sattunut yhtään.

Mielenkiintoista oli katella monitorista kuvaa kun kamera kääntyili. Samoin sitä, miten koepaloja napsittiin ja veri valu.

Milloin vain voisin mennä uudelleen. Ihan turhaan tuota pelätään.

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: kannattaa koko toimenpiteen ajan keskittyä hengittämiseen. Se auttoi minua, ei kiinnittynyt niin paljon huomio siihen tunteeseen että oksennuttaa.

Miksi? Miksi potilasta ei voida lääkitä niin että hän pystyy olemaan rentona täysin ongelmitta, eikä tarvitsisi koko aikaa keskittyä olemaan oksentamatta ja panikoimatta?

Ei ole kivulias, mutta epämukava kyllä. Vatsassa ei ole tuntoa, joten ei aiheuta kipua.

Itselläni voimakas yökkäysrefleksi koko tutkimuksen ajan - ei ole tyypillistä, mutta mahdollista. Ilman tuota olisi ollut huomattavasti helpompi. Putken nieleminen ym. meni helposti (ei varsinaisesti "niellä", lääkäri pyytää nielaisemaan ja vie putken eteenpäin) ja sen jälkeen tärkein tehtävä on yrittää hengittää rauhallisesti ja pysyä rentona :) Tutkimus on nopea 5-10 min. Hyvin se menee, yritä olla jännittämättä turhaan etukäteen - rutiinitutkimus lääkärille!

Vierailija kirjoitti:

Vähän yökkäytti ja kuolaa tuli valumalla. Ei sattunut yhtään.

Mielenkiintoista oli katella monitorista kuvaa kun kamera kääntyili. Samoin sitä, miten koepaloja napsittiin ja veri valu.

Milloin vain voisin mennä uudelleen. Ihan turhaan tuota pelätään.

Sama jatkaa.

Ei ollut esilääkitystä (ei  tarjottu eikä tullut edes mieleen kysyä). Yksi hoitaja paikalla. Otti koepalat putkeen sitä mukaa kun lääkäri tarjosi pihdeistä. Kukaan ei pidellyt kiinni.

Oli hirveä, kiskoin silloin 17-vuotiaana sen tähystysletkun pois kesken kaiken ja lääkäri vähän säikähti. Tehtiin sitten nukutuksessa. 

Ap, saitko mitään ruokailuun liittyviä ohjeita? Tuosta keliakiasta tuli mieleen, että vaikka tulos on negatiivinen niin joku vilja voi silti olla syyllinen, eli kokeilisin hetken gluteenitonta (suosien niitä joissa on riisijauhoa, maissijauhoa ja vastaavaa viljojen sijaan) ihan vaan siinä mielessä, että asiasta saa varmuuden ja pois listalta.

Vierailija kirjoitti:

(Jatkoa edelliseen kommenttiin, ei mahtunut kaikki kerralla)

Itse en mihinkään tähystykseen menisi, jos sitä ei tehdä vähintään humautettuna, mieluummin nukutettuna. Minuakin on lääkäri joskus pahoinpidellyt hoitajan pidellessä väkisin paikoillaan. Ei auttanut, että äitini oli toimenpiteessä mukana. Äiti karjui että lopettakaa, lääkitkää edes kunnolla kun minä huusin ja kiljuin tuskasta. Äidilleni karjuttiin että jos et kestä katsoa niin mene käytävään odottamaan. Ja äiti meni. Olen hänelle edelleen vihainen ja katkera. Ja minulle jäi tuosta toimenpiteestä/pahoinpitelystä ikuinen vamma, joka haittaa päivittäistä elämää. Eikä tuolloinkaan valitus auttanut, kun on kuulemma talon tapa. (Onko kumma, kun kyseessä se yliopistosairaala, jossa kaverini ja isäni on pahoinpidelty...). Jos olisin tajunnut, niin olisin tehnyt tuosta rikosilmoituksen. Kun asian tajusin, oli jo liian myöhäistä, kun siitä oli kulunut jo 10 vuotta. Toivottavasti se lääkäri on kuollut todella hitaasti ja tuskaisesti, tai edelleen on hengissä ja pahan hoitovirheen vuoksi kärsii hermosärystä joka hengenvedolla.

Jos joku keksisi että mikä olisi se keino jolla saisi riittävän kivunlievityksen/humautuksen/nukutuksen toimenpiteisiin, niin olisin kiitollinen neuvosta. Ei riitä että sitä itse vaatii (koska jos olet paikalle tullut, niin katsotaan että olet suostunut toimenpiteeseen), ei auta että on puoliso mukana vahtimassa kun hänet heitetään pihalle, ei auta että se että etukäteen vaatii ja se luvataan, kun paikan päällä sitten kuitenkaan sitä ei saa.

Kaverini meni joskus gastroskopiaan Terveystaloon, kun luuli, että siellä saisi inhmillisempää hoitoa. Paskan vutit. Neljä hoitajaa hyökkäsi käsiin ja jalkoihin kiinni ja toimenpide tehtiin väkisin ilman esilääkitystä.

Ja yksi kaveri sai kuulemma lääkettä suoneen. Enempää ei saanut vaikka moneen kertaan pyysi. Oli kuulemma saanut 500 mg PARASETAMOLIA ja 0,5 mg diatsepaamia, kun papereistaan luki että mitä annettiin. Hänen kokoiselleen olisi piänyt antaa suoneen se 10 mg diatsepaamia... Varsinkin kun toleranssiakin on, kun käyttää diapamia pari kertaa viikossa kipulääkkeen kanssa.

Lain mukaanhan potilaaseen ei saa edes koskea ilman hänen lupaansa. Lain mukaan potilasta ei saa satuttaa. Lain mukaan potilasta ei saa pidellä väkisin paikoillaan. Lain mukaan toimenpide pitää keskeyttää heti kun potilas niin haluaa. Lain mukaan potilaan pitää saada hyvää hoitoa.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Miksihän tuon noudattaminen on lääkäreille ja hoitajille niin mahdotonta? Ja miksi valitukseen tulee aina vastaus "No ei me mitään väärää tehty, sori jos sulle jäi paha mieli. Tää on meidän tapa eikä koskaan ole kenellekään tarvinnut esilääkettä antaa."

Tiedän monta jotka ovat esilääkettä pyytäneet ja tarvinneet, mutta eivät ole saaneet. En siis ymmärrä tuota, ettei ole tapana antaa kun ei kukaan koskaan ole sitä tarvinnut.

Ja mikä ihme on se hoitajapula josta on vuosikausia jankutettu? Hyvin näyttää hoitajia rittävän, jos heitä on jokaisessa toimenpidehuoneessa ylimääräisenä 2-4 kpl, siis lääkäriä avustavan hoitajan lisäksi... Kun hoitajan kuukausipalkkaa miettii, tai osastolla yöpymisen hintaa, niin eikö tulisi halvemmaksi antaa se kunnon esilääke tai humautus?

Taidatte olla sekaisin kuin seinäkello koko perhe.

Jotku sanoo että on ja toiset sanoo ei. Itse en pystynyt kävelemään viikkoon kyseisen operaation jälkeen.

”Ei satu”

Riippuu tilanteesta, mulla oli sisuskalut niin tulehtuneet, että jopa veden juominen saattoi sattua. Niin kyllä se putkikin sattui, kun mentiin mahalaukusta suoliston puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ap, saitko mitään ruokailuun liittyviä ohjeita? Tuosta keliakiasta tuli mieleen, että vaikka tulos on negatiivinen niin joku vilja voi silti olla syyllinen, eli kokeilisin hetken gluteenitonta (suosien niitä joissa on riisijauhoa, maissijauhoa ja vastaavaa viljojen sijaan) ihan vaan siinä mielessä, että asiasta saa varmuuden ja pois listalta.

Viljoja tulin itsekin ehdottamaan.

Minä aloin pelätä, että minulla olisi vatsasyöpä, kun oli koko ajan huono olo, tuntui kuin vatsa olisi ihan täynnä, mitään en uskaltanut syödä enkä juoda kun tuli ylös ihan yhtäkkiä, ja koko ajan oli nälkä vaikka tuntui että maha oli täynnä. Olin syönyt yhden tortillan ja juonut vähän vettä, ja kun vein astioita keittiöön, niin litkuoksennusta nousi suuhun.

Tuota "maha täynnä, kaikki tulee ylös, koko ajan nälkä" -oloa kesti en muista miten kauan. Pari viikkoa? Sitten aloin miettiä, että miksi. Googletin mahasyövän oireet moneen kertaan, mutta ei täsmää, kun minulla ei ole koskaan närästänyt. Tajusin, että olin muuttanut lähes viljattoman ruokavalioni paljonviljaiseksi jokin aika sitten. Jätin viljat pois, eli aamupuuron sijaan munakasta, lounas ja päivällinen keto-vhh:sti viljattomasti, iltapalaksi hedelmiä ja vihanneksia + dippiä. Ei huonoa oloa, ei tullut mikään ylös, pystyin nukkumaankin kun ei tarvinnut vähän väliä nousta istumaan kun oksennus ei enää yrittänyt nousta kurkkuun vaakatasossa.

Sitten kokeilin taas kaurapuuroa aamiaiseksi, ja hohhoijaa...

Siirrynpä taas viljattomaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(Jatkoa edelliseen kommenttiin, ei mahtunut kaikki kerralla)

Itse en mihinkään tähystykseen menisi, jos sitä ei tehdä vähintään humautettuna, mieluummin nukutettuna. Minuakin on lääkäri joskus pahoinpidellyt hoitajan pidellessä väkisin paikoillaan. Ei auttanut, että äitini oli toimenpiteessä mukana. Äiti karjui että lopettakaa, lääkitkää edes kunnolla kun minä huusin ja kiljuin tuskasta. Äidilleni karjuttiin että jos et kestä katsoa niin mene käytävään odottamaan. Ja äiti meni. Olen hänelle edelleen vihainen ja katkera. Ja minulle jäi tuosta toimenpiteestä/pahoinpitelystä ikuinen vamma, joka haittaa päivittäistä elämää. Eikä tuolloinkaan valitus auttanut, kun on kuulemma talon tapa. (Onko kumma, kun kyseessä se yliopistosairaala, jossa kaverini ja isäni on pahoinpidelty...). Jos olisin tajunnut, niin olisin tehnyt tuosta rikosilmoituksen. Kun asian tajusin, oli jo liian myöhäistä, kun siitä oli kulunut jo 10 vuotta. Toivottavasti se lääkäri on kuollut todella hitaasti ja tuskaisesti, tai edelleen on hengissä ja pahan hoitovirheen vuoksi kärsii hermosärystä joka hengenvedolla.

Jos joku keksisi että mikä olisi se keino jolla saisi riittävän kivunlievityksen/humautuksen/nukutuksen toimenpiteisiin, niin olisin kiitollinen neuvosta. Ei riitä että sitä itse vaatii (koska jos olet paikalle tullut, niin katsotaan että olet suostunut toimenpiteeseen), ei auta että on puoliso mukana vahtimassa kun hänet heitetään pihalle, ei auta että se että etukäteen vaatii ja se luvataan, kun paikan päällä sitten kuitenkaan sitä ei saa.

Kaverini meni joskus gastroskopiaan Terveystaloon, kun luuli, että siellä saisi inhmillisempää hoitoa. Paskan vutit. Neljä hoitajaa hyökkäsi käsiin ja jalkoihin kiinni ja toimenpide tehtiin väkisin ilman esilääkitystä.

Ja yksi kaveri sai kuulemma lääkettä suoneen. Enempää ei saanut vaikka moneen kertaan pyysi. Oli kuulemma saanut 500 mg PARASETAMOLIA ja 0,5 mg diatsepaamia, kun papereistaan luki että mitä annettiin. Hänen kokoiselleen olisi piänyt antaa suoneen se 10 mg diatsepaamia... Varsinkin kun toleranssiakin on, kun käyttää diapamia pari kertaa viikossa kipulääkkeen kanssa.

Lain mukaanhan potilaaseen ei saa edes koskea ilman hänen lupaansa. Lain mukaan potilasta ei saa satuttaa. Lain mukaan potilasta ei saa pidellä väkisin paikoillaan. Lain mukaan toimenpide pitää keskeyttää heti kun potilas niin haluaa. Lain mukaan potilaan pitää saada hyvää hoitoa.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Miksihän tuon noudattaminen on lääkäreille ja hoitajille niin mahdotonta? Ja miksi valitukseen tulee aina vastaus "No ei me mitään väärää tehty, sori jos sulle jäi paha mieli. Tää on meidän tapa eikä koskaan ole kenellekään tarvinnut esilääkettä antaa."

Tiedän monta jotka ovat esilääkettä pyytäneet ja tarvinneet, mutta eivät ole saaneet. En siis ymmärrä tuota, ettei ole tapana antaa kun ei kukaan koskaan ole sitä tarvinnut.

Ja mikä ihme on se hoitajapula josta on vuosikausia jankutettu? Hyvin näyttää hoitajia rittävän, jos heitä on jokaisessa toimenpidehuoneessa ylimääräisenä 2-4 kpl, siis lääkäriä avustavan hoitajan lisäksi... Kun hoitajan kuukausipalkkaa miettii, tai osastolla yöpymisen hintaa, niin eikö tulisi halvemmaksi antaa se kunnon esilääke tai humautus?

Taidatte olla sekaisin kuin seinäkello koko perhe.

Perustele?