entinen ystävä sanoi: olen kamalin hänen tapamaansa ihminen. Miten tästä eteenpäin?

Jos joku arvostelee sinua kamalaksi ihmiseksi ilman asiallista perustelua, eikä anteeksipyynnöstä ja lahjasta huolimatta edelleenkään ole halukas selvittämään asiaa mieti kumpi teistä oikeasti on se kamala ihminen?

Olet ilmeisesti herkkä ja tunteikas, joten suosittelen käyttämään järkeäsikin. 

VAnha kaverisi käyttää valtaa sinuun, myös työpaikalla, niin eikö kyse ole jo jonkin sortin kiusaamisestakin?  Alistut joka päivä hänen epäoikeudenmukaiseen käytökseensä sinua kohtaan. Pelkosi kun yleensä saa kiusaajan kiusaamaan vain lisää.

Voitko järkeillä tapahtuneen itsellesi niin, että asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet. Et voi enää mennä ajassa takaisin päin ja muuttaa asioita. Tilanne on nyt mikä on ja sinun täytyy hyväksyä se. Olipa kaverisi kuinka mäntti sinua kohtaan tahansa maailmassa ei kuitenkaan joka kerta kiltteydellä ja alistumisella voita mitään. Ihmiset ovat myös julmia, ilkeitä, ahneita ja viis veisaavat sinun tunteistasi. 

Voit muuttaa ajattelutapaasi toistamalla itsellesi joka päivä, että sinä pärjäät ja selviät. Mene työpaikallesi ja käyttäydy niin kuin tulisit kaikkien kanssa toimeen.  Voin vakuuttaa, ettei työpaikallasi monikaan jaksa olla kiinnostunut entisen kaverisi ja teidän väleistä. Suurin osa ei edes muista, mitä on tapahtunut. Niinpä ei kannata hiippailla ympäriinsä syyllisyyden reppu selässäsi ja pyydellä anteeksi. Tuskin ihan kaikki sinya yhteisöstä eristävät. Koeta nähdä siitä porukasta kivat tyypit.

Kamalat ihmiset on niitä jotka sanoo noin toiselle.

Sopeudu tilanteeseen.

Minulla on vastaava kokemus, että työkaveri on kertonut mm.harjoittelijalleni ja muutamille työkaverille minun läsnäollessani, että olen hirvein ihminen jonka hän tietää. Syynä se, että olen asioista eri mieltä kuin hän. Ihmiset katsoivat häntä tyrmistyneinä, sillä eihän kukaan normaali ihminen sano toiselle noin. Ajan myötä selvisi laajemminkin, että hän on itse hankala ja ruma luonne.

Älä pyytele anteeksi äläkä mitään lahjoja vie. Se joka syyttä suuttuu, se lahjasta leppyy. Todennäköisesti tämä ihminen on luonnevikainen. Helpoimmalla pääset, kun olet kuin häntä ei olisikaan ja olet oma itsesi. Esimiehelle voisit kertoa tilanteesi neutraalisti, että kyseinen ihminen suuttui sinulle kun olit eri mieltä hänen kanssaan ja nyt olet vaikeassa tilanteessa, mutta haluat tehdä työsi. Jos kyseessä on esimiesystävä, niin hakeudu muualle.

Lopuksi: hän EI ole ystäväsi. Ystävä ei käyttäydy noin.

Olisiko mahdollista hakeutua uuteen työpaikkaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä?

Oletko ihan varma, ettet osaa san0a, miksi hän kokee sinut hirveäksi ihmiseksi?

Mulle on käynyt samoin muutama vuosi sitten parhaan ystäväni kanssa, mutta minä tiedän hyvin, mistä ajatuksensa johtuvat, enkä asialle sinällään voi mitään, anteeksi olen pyytänyt, sitä saamatta. Muut ihmiset eivät ajattele minusta samoin.

Mulla on vähän vastaava tilanne, toiselta kantilta. Töissä eräs henkilö kohteli minua työtehtävissä törkeästi ja kyllä vaan olen sitä mieltä, että hän on todella osaamaton työntekijä ja melkeinpä voisin sanoa, että hirveä ihminen. Välit katkesivat hänen temppuunsa aika lailla siihen. Pitkin hampain siedin sen, mitä oli pakko.

Kyllä, minä olen ruma ja kamala ihminen itsekin, mutta ilman sen toisen temppua välimme olisivat olleet hyvät ja normaalit.

Lopputulos: kumpikaan meistä ei ole enää siellä töissä. Eniten siinä hävisi työnantaja.

No nyt oot sitte kamala. 24.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihan varma, ettet osaa san0a, miksi hän kokee sinut hirveäksi ihmiseksi?

Mulle on käynyt samoin muutama vuosi sitten parhaan ystäväni kanssa, mutta minä tiedän hyvin, mistä ajatuksensa johtuvat, enkä asialle sinällään voi mitään, anteeksi olen pyytänyt, sitä saamatta. Muut ihmiset eivät ajattele minusta samoin.

Sepä se juuri tässä. Aavistuksia on, mutta en osaa varmaksi sanoa. Meillä oli aikanaan myös yksi yhteinen ryhmässä tehtävä, tavoitteellinen harrastus. Kun erimielisyydet alkoivat olla jo niin syviä, niin tietenkin lähdin tästä harrasteryhmästä pois. Tottakai tämän porukka otti taka-askelta siinä vaiheessa, kun yksi tekijöistä oli poissa.

Mutta toisaalta syynä saattoi olla sekin, että sanoin mielipiteeni painokkaammin, koitin perustella näkökantaani. Mutta mikään ei oikein tunnu istuvan siihen, että miksi jollekin toiselle mielipiteen sanominen on ok, mutta minulle ei. Ei oikein mene järkeen. Joten aivan loppujen lopuksi, en oikeastaan tiedä.

On tosissaankin jäänyt hämärän peittoon se, että mikä olisi edes voinut olla se sopiva muotti olla, jossa voisi toimia kuin elollinen ihminen ajattelukykyineen, mutta olla kuitenkaan ilmaisematta mitään, mikä olisi voinut laittaa tältä entiseltä ystävältä ihan kupin nurin. Ja kun noita tapahtui, kuppi saattoi mennä nurin ihan oudoista ja yllättävistä asioita siinä ihan ystävyyden loppuhetkillä. Lopullinen riita oli nimittäin todella absurdi, sen enempiä menemättä yksityiskohtiin. Olisi helppo leimata vastapuoli ihan pöpiksi, mutta kun hän ei ole sitä muille. Ja eikä minullekaan ollut ennen, mutta nyt tilanne on toinen. En käsitä. 

Ehkä olen herkkä, mutta ihan hitokseen se on tehnyt minusta varovaisen ihmisten kanssa. Oikeasti, tämä on sattunut aika syvältä. Ihminen on sosiaalinen olento ja sulkeminen ulos on aika kammottavaa. Toisaalta, eristyksissä ollessa en voi vahingossakaan ja tietämättään tehdä mitään väärin. Onhan se toki eristyminen ongelma itsellään ja pitäisi pää pystyssä reippaana mennä, mutta toisaalta tämä on tasaista ja takuuvarmaa menoa. Ihan suoraan sanoen pelkään, että turpiin tulee taas. 

Sehän vaikuttaa paljon, että mistä asioista on eri mieltä ja miten mielipiteensä ilmaisee. Ja aiheuttaako se mielipide muille haittaa. Kuvailet erimielisyyksiänne neutraalisti vain mielipide-eroiksi, ikään kuin ne eivät vaikuttaisi mihinkään. Hänelle kyse taisi olla enemmästä kuin vain mielipiteestä, ei siis mistään tykkääkö ananaksesta pitsassa -tason jutusta?

Vierailija kirjoitti:

Sehän vaikuttaa paljon, että mistä asioista on eri mieltä ja miten mielipiteensä ilmaisee. Ja aiheuttaako se mielipide muille haittaa. Kuvailet erimielisyyksiänne neutraalisti vain mielipide-eroiksi, ikään kuin ne eivät vaikuttaisi mihinkään. Hänelle kyse taisi olla enemmästä kuin vain mielipiteestä, ei siis mistään tykkääkö ananaksesta pitsassa -tason jutusta?

Asiat eivät aiheuttaneet kenellekään haitttaa, ainakaan sellaista mikä olisi ollut mainittavaa. Eikä mainittavia vaikutuksia ympäriinsä olisi ollut. Jopa ihan sovituista asioista tuli huutia. Oltiin sovittu, että tarvitaan yksi tyyppi lisää erääseen toimintaan ja juttelin, että tietäisin yhden tyypin. Se oli ok, että puhun tälle tyypille.

Ja tadaa - kun puhuin tälle tyypille, niin lopputulema oli se, että ystävä yllättäen alkaa raivoamaan. Mun oli laitettava homma äkkiä seis ja taata mahdollisimman kunniallinen peruuttelu kaikille osapuolille koko hommasta. 

On toki käynyt mielessä, että olisi halunnut pitää aina ja ikuisesti kaikki langat omissa käsissään. En ollut tasavertainen, eikä sellaiseksi edes tarkoitettu. 

Oliko riidassanne kyseessä poli tiikka, ras is mi ja maah anmu uttopoli tiik ka, tasa-arvo, hom ojen ja muiden sateenkaari-ihmisten (sori kökkö termi) asiat, naisten oikeus aborttiin tms.?

Joku ”järistyttävä” aihe on riidallanne täytynyt minusta olla, muuten tässä ei ole järkeä, eikä sillä, että olet hänestä kamalin ihminen.

Ja olen pahoillani, ettei hän ole ottanut anteeksipyyntöäsi vastaan ja on vielä onnistunut pilaamaan työilmapiirin. Siihen olisi kyllä puututtava, sitä kautta voisi koko vyyhti avautua. Voitko ottaa asian puheeksi esimiehesi kanssa? Jos ei esimies ryhdy toimiin, niin sitten luottamusmies tai työterveydenhoito. Voimia sinulle, et ole kamala ihminen! Jos olisit niin et asiaa surisi tai kirjottaisi tänne.

Dorothy kirjoitti:

Oliko riidassanne kyseessä poli tiikka, ras is mi ja maah anmu uttopoli tiik ka, tasa-arvo, hom ojen ja muiden sateenkaari-ihmisten (sori kökkö termi) asiat, naisten oikeus aborttiin tms.?

Joku ”järistyttävä” aihe on riidallanne täytynyt minusta olla, muuten tässä ei ole järkeä, eikä sillä, että olet hänestä kamalin ihminen.

Ja olen pahoillani, ettei hän ole ottanut anteeksipyyntöäsi vastaan ja on vielä onnistunut pilaamaan työilmapiirin. Siihen olisi kyllä puututtava, sitä kautta voisi koko vyyhti avautua. Voitko ottaa asian puheeksi esimiehesi kanssa? Jos ei esimies ryhdy toimiin, niin sitten luottamusmies tai työterveydenhoito. Voimia sinulle, et ole kamala ihminen! Jos olisit niin et asiaa surisi tai kirjottaisi tänne.

Ei mikään noista luetelluista. Lopullisesti homma meni nurin työasioissa ja siinä, että minun työtä sörkittiin minun selkäni takana. Sekin oli varsin ikävää, koska tuli olo, etten ollut hyvin hoitanut asioita. Olisi voinut sanoa vaikka kasvotusten, kuin aikuinen ihminen. Ja myönnän, en voi olla oman työni laadun arvioija, sillä jokaisella on aina vinoumaa siitä että mitä pitää hyvänä työtuloksena ja mitä ei. Kun en siinäkään tiedä, että mitä olin tehnyt väärin. 

Harrastuksessakaan ei ollut kysymys mistään yllä mainitusta. Tarvittiin uusi tyyppi riveihin, tiesin yhden ja sovittiin, että kysyn mukaan niin tässäkin meni jokin väärin. 

Totuus on se, että jokaisen pitäisi pystyä tarkastelmaan omia toimintamallejaan ja miettiä, että miten voisi toimia toisin. Mutta kun itse en tiedä, että miten olisin voinut olla ajamatta päin seinää tässä. Niin vaan kuitenkin kävi. Olen kuitenkin elävä ja hengittävä inhimillinen ihminen.

Ilmeisesti peiliin katsominen kohdallasi ei nyt mitään hyödytä, tajuat varmaan jo itsekin, että ystävältäsi on hermo pettänyt syystä tai toisesta, eli hänessä on jokin ongelma, ei sinussa, joten jatkoa ajatellen et voi mitään, sen kun painelet eteenpäin ja elät elämäsi kuten parhaaksi näet.

En tosin tiedä, mitä olet pyytänyt anteeksi, kun et kerran tiedä, mitä olisi pitänyt pyytää anteeksi.

Minullekin on sanottu juuri noin. Sisko sanoi.

Olen 49v nainen. Luen aina ihmetellen näitä juttuja siitä, miten aikuiset ihmiset riitelevät ystäviensä kanssa. Siis mistä ihmeestä? Mitä sellaisia asioita voi olla, joista normaali aikuinen alkaa riidellä kaverien kanssa? Jos joku ihminen on minusta epämiellyttävä tai tekee jotain ikävää, niin välimme viilenevät, emmekä ehkä enää ota toisiimme yhteyttä ainakaan usein. Siinä se.

En pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa minulla olisi tuollaista draamaa ja suukopua. Mitä ovat nämä asiat, joista pitää ystävien kesken tapella?

Voit sanoa kiitos samoin.

Se auttasi ap, että lopetat noiden provojesi rustaamisen.  Tänäänkin olet sorvaillut niitä useampia.

Mikä sun elämässä oikein mättää?

Kaikki juttusi ovat samanmoista huuhaata, ne on erittäin helppo tunnistaa.

Rauhoitu hyvä ihminen viimeinkin.

Minä sanoisin ystävälle, joka ei vielä tiedä olevansa entinen sellainen, että: "kuka tarvitsee vihamiehiä, kun on tuollaisia ystäviä."

Ihminen ei pääse eteenpäin eikä löydä uusia tapoja ratkaista asioita, ongelmia jos hän ei puhu asioistaan ammattiauttajan tai muun asioista ymmärtävän ihmisen kanssa.

Siitä johtuu, että kerta toisensa jälkeen samat ongelmat tulevat esille.

Työpaikoilla ja muuallakin tällaiset hankalat ihmiset huomataan pian ja soppa on valmis.