Älkää erotko!!!!!

Vierailija:

Vaikka olisi kuinka paljon ongelmia, niin ei se ero aina ole paras ratkaisu. Toki järkikin sanoo, että kaikkea ei voi pelastaa, mutta ei sitä heti kannata lähteä jos mies juo kaksi päivää tai parisuhteessa ei seksi ole luistanut puoleen vuoteen. Kun se elämä ei hitto vie ole mitään ruusuilla tanssimista siinä uudessakaan suhteessa. Jos lapsia ei ole, niin silloinhan sitä kantsii lähteä ( ja joskus myös lasten takia-en sitä kiellä, mutta kuitenkin.)

Huvittaa, kun monet luulevat eron olevan ratkaisu kaikkeen. Siinä petaa samalla itselleen jo tulevaisuudeksi ongelmia, ksoka se uusi suhde on alusta alkaen paljon hankalampi niiden lasten ja uusperhekuvioiden takia.

Eikö koskaan tule mieleen, että jotkut harkitsevat jopa vuosia, punniten jokaisen vaihtoehdon ja keinon? Onko teidän elämänne kenties liian yksinkertaista, harkitsematonta ja helppoa, kun kuvittelette että kaikki eroavat parit ovat sellaisia?

ihan kypsiä ja järkeviä, eihän tässä ollut kysymys siitä että miten hän lapsipuoliaan kohtelee, vaan siitä, että haluatteko te altistaa lapsenne sille että he joutuvat kulkemaan jonkun toisen naisen kodissa ja hoidettavana, joka ei tosiasiassa voi koskaan rakastaa näitä lapsia niinkuin te.

Kuulostaa ehkä itserakkaalta joistain, mutta erosin itseni takia. Olen 30v ja haluan olla onnellinen. Uskon, että lapseni ovat myös onnellisia, kun näkevät minutkin onnellisena, eikä masentuneena ja elämäänsä kyllästyneenä!



Eron on kahden aikuisen välinen, josta lapset on pidettävä erossa. Aikuisten pitää pystyä hoitamaan välit asiallisesti, meillä tosi hyvät välit ja näkevät lähellä asuvaa isäänsä usein.



Ei aina se yhdessä asuminenkaan ole se ainut oikea ratkaisu!! Ei voi yleistää, että olisi aina vain yksi oikea valinta, kun tilanteet on erilaisia.

eroamisesta?

Itse erosin erittäin huonosta avioliitosta ( tosin kuvaan ei kuulunut väkivalta, päihteet kylläkin ärsyttävässä määrin ), mutta en todellakaan ole perustamassa mitään uusperhettä. Ihana miesystävä on kuvioissa, mutta olemme molemmat ehdottomasti sitä mieltä että pidetään erilliset asunnot eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa.

En voisi tehdä sitä lapsilleni, että juuri kun he ovat tottuneet eroon, taloon muuttaisi uusi ukko.

Asun enemmän kuin mielelläni kolmistaan kahden lapseni kanssa ja tapailen miesystävääni kun lapset ovat isällään. Toki soittelemme iltaisin ja käymme välillä työaikana lounaalla ym.

Näin suhdekin pysyy pidempään " tuoreena" :)



Ikimaailmassa en ottaisi vanhaa parisuhdettani takaisin, mutta en myöskään alottaisi uusperhekuviota.



Oma neuvoni on, erotkaa jos liitossaoleminen on sietämätöntä, mutta älkää samantien perustako uutta perhettä. Yh-elämäkin voi olla ihan mukavaa, mutta ajoittaiseen yksinäisyydentunteeseen on totuttava.

+ on paljon niitä jotka ovat yskin lapsen kanssa syntymästä jne. minäkin aloitin rauhallisesti tutustumisen aviomieheeni ja olimme seurustelleet 6kk kun lapseni tapasi hänet lapsi oli tuolloin hieman vajaa 3v. Ja lapsen isän kanssa asuimme vain muutaman kuukauden joten yh:nakin sain olla 2.5v.

Vierailija:

Itse elän uusperheessä ja en ikinä haluaisi omia lapsiani ( yhteiset mieheni kanssa) uusperheeseen. Miehelläni siis myös ex-liitostaan lapsia! En ikinä halua, että omat lapseni joutuvat elämään aikuisen kanssa, jolle ne siellä syvässä sisimmässä ovat vain riesana ( vaikka useimmat ihmiset eivät kehtaa sanoa sitä ääneen). Vaikka niitä lapsia suht hyvin kohdeltaisi, niin kyllä se niin on, että harva varsinaisesti toivoo kumppaninsa tuovan ex-liittonsa lapsia uuden onnen tilanteeseen. Tässä uusperherumbassa on tullut tajuttua, että samoin omat lapseni vain olisivat jonkun tiellä, jos eroaisimme. Minulle ehkä tulisi uusi mies, jonka kanssa voisi lapsille tulla ongelmia ja miehelle varmaan uusi nainen. Ja lapset ikävöisivät kumpiakin vanhempiaan. NIin se on.

Vaikka olisi kuinka paljon ongelmia, niin ei se ero aina ole paras ratkaisu. Toki järkikin sanoo, että kaikkea ei voi pelastaa, mutta ei sitä heti kannata lähteä jos mies juo kaksi päivää tai parisuhteessa ei seksi ole luistanut puoleen vuoteen. Kun se elämä ei hitto vie ole mitään ruusuilla tanssimista siinä uudessakaan suhteessa. Jos lapsia ei ole, niin silloinhan sitä kantsii lähteä ( ja joskus myös lasten takia-en sitä kiellä, mutta kuitenkin.)

Huvittaa, kun monet luulevat eron olevan ratkaisu kaikkeen. Siinä petaa samalla itselleen jo tulevaisuudeksi ongelmia, ksoka se uusi suhde on alusta alkaen paljon hankalampi niiden lasten ja uusperhekuvioiden takia.

Ihan oikeasti tuollaiselle ihmiselle en toivoisi lapsia ollenkaan. Joku kaunis päivä omatkin lapsesi ovat sinulle vain riesa joka ei anna mitään. Korjaa omaa asennettasi, kasva aikuiseksi. Tiesit varmaankin suhdetta aloittaessasi että miehelläsi on lapsia aikaisemmasta liitostaan, miksi ihmeessä aloitit suhteen jos olet noin pahasti asennevammainen?

Mieheni esikoinen on myös meidän perheemme esikoinen, hän kuuluu perheeseemme olennaisena osana vaikka ei asukaan meillä kuin joka toinen viikko. Juuri hän on se lapsi joka on tehnyt minusta perheen " äidin" vaikka en hänen äitinsä olekaan. Se tekee hänestä rakkaan myös minulle, ilman häntä en olisi kasvanut sellaiseksi äidiksi kun nyt olen. Hän on rakastamani miehen lapsi enkä oikeastaan edes ole pitkiin aikoihin tullut ajatelleeksi että hän olisi jonkun muunkin lapsi kuin mieheni. Nyt meillä on neljä yhteistä lasta enkä edelleenkään osaa pitää heitä eriarvoisina. Kaksi nuorinta lasta on saatu luovutetuilla munasoluilla, jos sinun logiikallasi ajatellaan niin hekään eivät ole minun lapsiani vaan riesoja jotka vain haittaavat elämääni koska eivät ole biologisia jälkeläisiäni.

Muuten olen turhista avioeroista ja niiden järjettömyydestä kanssasi 100% samaa mieltä, nykyään ihmissuhteetkin ovat kertakäyttötavaraa ja ihmisiä käytetään niin kauan kun se on hauskaa

Et taida rakastaa miestäsi. Sinua siis harmittaa että miehelläsi on ollut suhde ja lapsia ennen sinua. Miten on mahdollista että olet suostunut tekemään yhteisiä lapsia moiselle riippakivelle???

uusi kumppani olisi toivonut, että puolisolla olisi ollut lapsia. Aika harvinaista se on. Valehdelkaa vaan itsellenne, että niitä rakastetaan yms. Kun se ei mene niin! Nimenomaan se on sietämistä, ehkä hyvässä tapauksessa pitämistäkin. Ja nyt siis puhutaan ainoastaan äiti-tai isäpuolen tunteista. Kyllähän ex-liiton lapset voivat olla tärkeitä niiden biovanhemmalle, yhteisille lapsille jne jne...



Olkaa rehellisiä itsellenne! Eroperrheissä tulee ongelmia juuri siksi. Vaikka " hyväksyisikin " lapset, niin ei se tarkoita, että niitä rakastaa. Vaikka rakastaisi niiden isää/ äitiä.

jo vuoden sisällä erosta ovat muuttaneet uuden kumppaninsa kanssa yhteen. Sellaista meininkiä ei voi kun ihmetellä. Ja uskomattomampia ovat ne jotka taas eroavat kohtapuoliin eivätkä opi siitäkään vaan taas muutetaan uuden kumppanin kanssa yhteen. Ei ihme jos siinä on lapset pää pyörällä...



nro 25

Sinä voit vaikka vihata miehesi lapsia mutta sinulla ei ole pienintäkään valtaa puhua kenenkään muun puolesta sanaakaan. Sinunkaltaisesi luovat yleiset asenteet ja parhaimmillaan nämä asenteet päätyvät aikanaan uusperheiden lasten silmiin jolloin he ovat lopulta vakuuttuneita että äiti- tai isäpuoli jonka taholta he ovat tunteneet tulleensa rakastetuksi ovatkin lopulta pitäneet heitä vain riippana ja riesana jota siedetään.

Puhu siis vain omasta puolestasi, jos ei onnistu niin pidä turpasi kiinni.

Vierailija:

uusi kumppani olisi toivonut, että puolisolla olisi ollut lapsia. Aika harvinaista se on. Valehdelkaa vaan itsellenne, että niitä rakastetaan yms. Kun se ei mene niin! Nimenomaan se on sietämistä, ehkä hyvässä tapauksessa pitämistäkin. Ja nyt siis puhutaan ainoastaan äiti-tai isäpuolen tunteista. Kyllähän ex-liiton lapset voivat olla tärkeitä niiden biovanhemmalle, yhteisille lapsille jne jne...

Olkaa rehellisiä itsellenne! Eroperrheissä tulee ongelmia juuri siksi. Vaikka " hyväksyisikin " lapset, niin ei se tarkoita, että niitä rakastaa. Vaikka rakastaisi niiden isää/ äitiä.

Nyt ovat sitten vuoroin vanhemmillaan. Mutta onpa heillä elävä äiti kuitenkin.

Vierailija:

Monesti täällä saa lukea, että ero olisi joku " uuden elämän alku" ( varmaan usein onkin positiivisessa mielessä jne), mutta ei se pelkkä onni ja autuus ole!

Itse elän uusperheessä ja en ikinä haluaisi omia lapsiani ( yhteiset mieheni kanssa) uusperheeseen. Miehelläni siis myös ex-liitostaan lapsia! En ikinä halua, että omat lapseni joutuvat elämään aikuisen kanssa, jolle ne siellä syvässä sisimmässä ovat vain riesana ( vaikka useimmat ihmiset eivät kehtaa sanoa sitä ääneen). Vaikka niitä lapsia suht hyvin kohdeltaisi, niin kyllä se niin on, että harva varsinaisesti toivoo kumppaninsa tuovan ex-liittonsa lapsia uuden onnen tilanteeseen. Tässä uusperherumbassa on tullut tajuttua, että samoin omat lapseni vain olisivat jonkun tiellä, jos eroaisimme. Minulle ehkä tulisi uusi mies, jonka kanssa voisi lapsille tulla ongelmia ja miehelle varmaan uusi nainen. Ja lapset ikävöisivät kumpiakin vanhempiaan. NIin se on.

Vaikka olisi kuinka paljon ongelmia, niin ei se ero aina ole paras ratkaisu. Toki järkikin sanoo, että kaikkea ei voi pelastaa, mutta ei sitä heti kannata lähteä jos mies juo kaksi päivää tai parisuhteessa ei seksi ole luistanut puoleen vuoteen. Kun se elämä ei hitto vie ole mitään ruusuilla tanssimista siinä uudessakaan suhteessa. Jos lapsia ei ole, niin silloinhan sitä kantsii lähteä ( ja joskus myös lasten takia-en sitä kiellä, mutta kuitenkin.)

Huvittaa, kun monet luulevat eron olevan ratkaisu kaikkeen. Siinä petaa samalla itselleen jo tulevaisuudeksi ongelmia, ksoka se uusi suhde on alusta alkaen paljon hankalampi niiden lasten ja uusperhekuvioiden takia.

Vierailija:

En ikinä halua, että omat lapseni joutuvat elämään aikuisen kanssa, jolle ne siellä syvässä sisimmässä ovat vain riesana ( vaikka useimmat ihmiset eivät kehtaa sanoa sitä ääneen). Vaikka niitä lapsia suht hyvin kohdeltaisi, niin kyllä se niin on, että harva varsinaisesti toivoo kumppaninsa tuovan ex-liittonsa lapsia uuden onnen tilanteeseen. Tässä uusperherumbassa on tullut tajuttua, että samoin omat lapseni vain olisivat jonkun tiellä, jos eroaisimme.

Oletko yrittänyt muuttaa suhtautumistapaasi mitenkään tai tehdä tilanteelle jotakin? Kun nyt tässä murehdit mitä mahdollisesti omat lapsesi voisi kokea, et nyt taida edes tajuta mitä itse teet miehesi lapsille.

puhtaasti minun kantiltani, niin en koe saaneeni miehen lapsista juuri mitään hyvää. Eri asia sitten on, että ne ovat omien lasteni sisaruksia ja tärkeitä heille, kasvattaneet miestäni henkisesti yms fraaseja.

Tiedän monia lämpimiä " puolivanhempia" . Oma aviomieheni nyt ihan täsät läheltä esim. Tosin on aina rupuihmisiä, jotka eivät voi välittää toisen lapsista, mutta et sinä kyllä miestäsikään rakasta : (

Vierailija:

puhtaasti minun kantiltani, niin en koe saaneeni miehen lapsista juuri mitään hyvää. Eri asia sitten on, että ne ovat omien lasteni sisaruksia ja tärkeitä heille, kasvattaneet miestäni henkisesti yms fraaseja.

Itsekin siis olen äitipuoli ja pari vuotta sain työstää omia ajatuksiani ennenkuin " hyväksyin" miehen lapsen täysin (en kohdellut mitenkään huonosti tai muuta, joskus tosiaan vain pelkäsin että lapsi vaistoaa ajatukseni). Ja elämä on ollut paljon helpompaa sekä minulle että muillekin sen jälkeen =)

olisi ihanaa pitää muistakin lapsista yhtä paljon kuin omista, mutta kuinka moni voi sanoa näin tapahtuvan? Rehellisesti? Yhdessä sitten asutaan ja ollaan uusperheissä, ollaan ja eletään, ehkä siedetään toisiamme ehkä ei, silti niin eletään. Tuskin rakastetaan toisen lapsia, ei ainakaan niinkuin omia. Elämä on. Tällaista.

voisin kuvitella, että jos alkaisin lapsellisen miehen kanssa uusioperhettä perustamaan, ottaisin miehen ja hänen lapsensa " pakettiratkaisuna" alusta alkaen.

Vierailija:

puhtaasti minun kantiltani, niin en koe saaneeni miehen lapsista juuri mitään hyvää. Eri asia sitten on, että ne ovat omien lasteni sisaruksia ja tärkeitä heille, kasvattaneet miestäni henkisesti yms fraaseja.

Mielestäni kannattaa erota (jos on lapsia), ainoastaan väkivaltaisesta tai uskottomasta suhteesta.