Lue keskustelun säännöt.
Älkää erotko!!!!!
10.08.2006 |
Monesti täällä saa lukea, että ero olisi joku " uuden elämän alku" ( varmaan usein onkin positiivisessa mielessä jne), mutta ei se pelkkä onni ja autuus ole!
Itse elän uusperheessä ja en ikinä haluaisi omia lapsiani ( yhteiset mieheni kanssa) uusperheeseen. Miehelläni siis myös ex-liitostaan lapsia! En ikinä halua, että omat lapseni joutuvat elämään aikuisen kanssa, jolle ne siellä syvässä sisimmässä ovat vain riesana ( vaikka useimmat ihmiset eivät kehtaa sanoa sitä ääneen). Vaikka niitä lapsia suht hyvin kohdeltaisi, niin kyllä se niin on, että harva varsinaisesti toivoo kumppaninsa tuovan ex-liittonsa lapsia uuden onnen tilanteeseen. Tässä uusperherumbassa on tullut tajuttua, että samoin omat lapseni vain olisivat jonkun tiellä, jos eroaisimme. Minulle ehkä tulisi uusi mies, jonka kanssa voisi lapsille tulla ongelmia ja miehelle varmaan uusi nainen. Ja lapset ikävöisivät kumpiakin vanhempiaan. NIin se on.
Vaikka olisi kuinka paljon ongelmia, niin ei se ero aina ole paras ratkaisu. Toki järkikin sanoo, että kaikkea ei voi pelastaa, mutta ei sitä heti kannata lähteä jos mies juo kaksi päivää tai parisuhteessa ei seksi ole luistanut puoleen vuoteen. Kun se elämä ei hitto vie ole mitään ruusuilla tanssimista siinä uudessakaan suhteessa. Jos lapsia ei ole, niin silloinhan sitä kantsii lähteä ( ja joskus myös lasten takia-en sitä kiellä, mutta kuitenkin.)
Huvittaa, kun monet luulevat eron olevan ratkaisu kaikkeen. Siinä petaa samalla itselleen jo tulevaisuudeksi ongelmia, ksoka se uusi suhde on alusta alkaen paljon hankalampi niiden lasten ja uusperhekuvioiden takia.
Kommentit (26)
Hirveetä paskaa!!! Samalla logiikalla kukaan joka ei voi sietää v..mäisiä appivanhempiaan tai muita lähisukulaisia, ei sitten rakasta puolisoaankaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ketään joka olisi vain " halunnut kokeilla jotain muuta välillä" . Uskottomuudenkin voi antaa anteeksi, alkoholistinkin vierellä voi seistä jne. Kyllä eroon on aina HYVÄ syy! Jokainen elää vain kerran ja saa päättää minkälaisessa suhteessa haluaa elää.
Itsellä tunki ehdokkaita välillä ikkunoistakin sisään (kyllä ihna oikeasti), mutta vain aviomieheni otti varauksetta lapseni " omakseen" .
Kyllä tosi rakkaus kestää (hui niinkin kamalan asian) kuin lapset!
Ja kyllä välitän myös mieheni äidistä vaikka onkin skitsofreenikko ja häiriköi minua aina välillä. Oletko kuullut sanonnan " kaiken se kestää" TOSIRAKKAUS meinaa todella kestää!
T. 10 joka huomaa olevansa hyvin onnekas!
Vierailija:
Hirveetä paskaa!!! Samalla logiikalla kukaan joka ei voi sietää v..mäisiä appivanhempiaan tai muita lähisukulaisia, ei sitten rakasta puolisoaankaan!
Jos oma mies tuntuu ärtsyltä välillä, tai tuntuu ettei lempi leiskua, niin ei tartte kuin käydä lukemassa tota " Keskustelua yksin- ja yhteishuoltajuudesta ja uusperheestä" johan alkaa ydinperhe näyttää taas ihanalta...
Ja kyllähän täällä on paljon sellasia ihan oikeasti selkeän v-mäisiä äitipuolia, mutta kyllä voi ihan tavallisella lapserakkaalla naisellakin tehdä tiukkaa, jos esim. miehen ex-liiton lapset on kasvatettu täysin vastoin omia periaatteita.
elävät tilanteessa, jossa heitä SIEDETÄÄN! Siis jos toisessa kodissa on isäpuoli ja toisessa kodissa äitipuoli ja heitä SIEDETÄÄN eikä kummassakaan kodissa tunne olevansa täydellisen rakastettu ja toivottu. HUHHUHUH!
Olen itse yh-äidin kasvattama, eikä äitini varmasti olisi ikinä kelpuuttanut meille ketään SIETÄMÄÄN minua ja sisaruksiani. Ehkäpä siksi hän heittikin oman onnensa taka-alalle ja eleli ilman miestä ja me tunsimme itsemme vain ja ainoastaan toivotuiksi ja rakastetuiksi.