"Tekstaa kun pääset kotiin"

En pelkää kulkea yksin. Varuillani tietysti olen, mutta pelko ei rajoita minua. Yhden kerran minua on alettu seurata baarista lähtiessäni, mutta kyseessä oli eksäni jolla oli jotain hampaankolossa tuoreen eromme jälkeen. Eräs puolituttu mies sattumalta käveli kadulla vastaan ja tuli väliin, pääsin juoksemaan karkuun.

Vierailija kirjoitti:

joku mies kävelee kadulla = ahdistelua?

joo, ja niitä psykoosejakin kannattaa varoa 

Ei. Jos mies huutelee jotain ja pyrkii lähelle tai lähtee seuraamaan, niin se on ahdistelua.

Uhkaavia ja läheltä piti tilanteita on ollut useita, ihan siitä asti kun olin lapsi. Inhottavin tilanne oli, kun vastaantulija tarttui rintaani kiinni. Pelottavinta oli, kun kolme ulkomaalaista miestä lähti yöllä seuraamaan, kun olin tulossa baarista. Sain juuri ja juuri alaoven kiinni, ennenkuin ehtivät kohdalle, jäivät potkimaan ovea raivoissaan. Ahdistelijat soluttautuvat myös työelämään ja ovat siellä varsinkin valta-asemassa vaarallisia.

Ja ei, ei paljon naurata nämä ketjut, joissa vähätellään ongelmaa tai nostetaan itseä jalustalle, kun ei ole koskaan käynyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

joku mies kävelee kadulla = ahdistelua?

joo, ja niitä psykoosejakin kannattaa varoa 

Kukas niin on sanonut? Sitä paitsi nyt puhutaan mahdollisesta päälle käymisestä, ei ahdistelusta.

Lisäksi kyllä, pimeällä kujalla kaikki itseä isommat, vahvemmat tai isommat porukat ovat potentiaalisia uhkia. Voi voi, jos se sinua loukkaa. En kuitenkaan aio olla huoleton, jotta joku mies ei loukkaannu. Syytä sinä mieluummin niitä miehiä, jotka tekevät pahaa muille. Ja kuorossa aina haukutaan rikoksen uhriksi joutunut nainen, joka on ollut ns. väärässä paikassa, väärään aikaan. Mikään naisen toiminta siis ei kelpaa joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä kun asuin kaupungin keskustassa, niin tällainen seuraaminen oli lähes jokaviikkoista. :(

Mulle on vislailtu, huudeltu muuten törkeyksiä (kysytty veeitun väriä, montako sormea mahtuu jne...), huoriteltu kun en ole jäänyt juttelemaan, napattu kädestä kiinni ja yritetty vetää kerrostalon rappukäytävään (siis keskellä keskustaa ja kävelykatua!), yritetty tarttua käsivarresta kiinni kun olen ollut hölkkälenkillä, seurattu baarista kotipihaan asti, kourittu ja kähmitty baarin narikassa... Kaikki ahdistelu on tullut miehiltä. Huutelu ja huorittelu pääasiassa kant-iksilta ja fyysinen ulk-kiksilta.

Nyt asun 10 000 ihmisen kirkonkylän taajamassa ja uskallan kulkea yksin ulkona mihin kellonaikaan tahansa. Jos joskus sattui (ennen korona-aikaa) lähibaariin, niin siellä oli perus traktoriukot kaljalla. Moikkaavat, mutta eivät tule keskustelemaan. :D En halua enää koskaan muuttaa yhdenkään kaupungin keskustaan.

Ja ulkonäöltäni olen naisellinen, meikkaan luonnollisesti ja pukeudun yleensä mekkoihin (joissa helma yltää reippaasti polven alle, eikä rintavakokaan ole näkyvissä).

Minäkin asun vastaavanlaisessa taajamassa, mutta enpä uskalla niin vain kulkea. Pienellä kylällä kaikki tietävät toisensa, ajat milloin toiset liikkuvat, kuka asuu yksin jne.

Pari vuotta sitten olin juoksulenkillä paikallisella pururadalla ja edelläni kulki mies, joka alkoi vilkuilemaan minua taakseen. Yhtäkkiä hän puikkasi polulta pimeään metsään. Juoksin vähän matkaa, mutta sitten vaisto alkoi varoittelemaan minua ja käännyin takaisin tulosuuntaan. Pian huomasin, että mies oli lähtenyt perääni. Vasta omalla kotikadulla mies lakkasi seuraamasta minua.

Minuakin on lähdetty pururadalla seuraamaan kävelyllä ollessani ja asuinalue perheiden suosima pientaloalue Pohjois-Suomessa. Mies tuli ensin vastaan pyörällä hitaasti, vaikutti sekavalta. Mulla oli kuulokkeet, mutta kun vaistot heräsi, laitoin musiikin tauolle ja jäin kuuntelemaan. Enköhän seuraavaksi kuullut että pyöräilee mun selän takana eli oli kääntynyt seuraamaan ja kohta näinkin eturenkaan ihan takanani. Kun mies pysähtyi ja poistui pyörän selästä, lähdin juoksemaan ihan täysillä. Lähimmät talot olivat vain muutaman sadan metrin päässä ja juoksin niiden pihoihin menevälle ajoradalle. En uskaltanut suoraan kotiin josta, koska pelkäsin että seuraa mua kotiin. Onneksi seuraaja oli ilmeisesti niin sekaisin, ettei ehtinyt pyörän selkään. No en uskaltanut vuoteen yksin lenkkipolulle vaan lenkkeilin vain asuinalueen seassa asvaltilla.. Olin jo tuota ennen varovainen, mutta tuon jälkeen aloin pelkäämään jokaista vastaantulevaa miestä.

Ysärillä oli laukussa mini hiuskiinnepullo hyökkäysten varalta. Läheltä piti tilanteita sattui Jyväskylässä, Kuopiossa syrjäkadull ja eräässä alle 10 tuhannen asukkaan kylässä.

Selvisin molemmista juoksemalla ja harhauttamalla.

Ysärillä oli tarjoilijoilla "muotia" juottaa juuri 18v täyttäneitä tyttöjä ja raahata sekavana takahuoneeseen.

Itselle kävi näin, ei tarvinnut olla missään kaupungilla.

Kyllä minä olen varuillani yöllä Helsingissä. Olisi typerää olla olematta. 

Vierailija kirjoitti:

joku mies kävelee kadulla = ahdistelua?

joo, ja niitä psykoosejakin kannattaa varoa 

Onneksi suurin osa miehistä ymmärtää naisten varovaisuuden ja jopa kehottavat naisia varovaisuuteen (oli se sitten vaikka oma tytär tai vaimo).

Pelkään. Minut on kerran yritetty ryöstää ja toisella kertaa koitettiin raisk. Kummallakin kertaa onneksi sain huudettua apua ja sivullinen tuli väliin.

Vaikka Koitan olla huoleton, ei se enää onnistu.

Olen roikkunu ilta-aikaan Helsingin keskustassa, matkustanu ulkomailla yksin, kävelly baarien sulkemisaikaan kotiin pari kilometriä ihan yksin, lenkkeilly kaupungissa pimeällä yksin ja mitään erityisen ikävää ei ole tapahtunut. En ole koskaan pelännyt, enkä aio pelätä vastaisuudessakaan.

Kai se on määrätietoisuus ja hapan ilme, jotka suojelee.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tuli Jodelissa vastaan kysely, jossa kysyttiin eri sukupuolilta pelkääkö liikkua ulkona, ja ero vastauksissa oli järkyttävän suuri.

Vaikuttaisikohan asiaan sukupuolen lisäksi ihmisen koko? Naiset ovat yleensä pienempiä ja siksi helpompi uhri.

Itse en pelkää ulkona liikkumista noin yleisesti, mutta vieraassa paikassa olisin kyllä enemmän varuillani. Olen keskivertoa pitempi nainen ja leveäharteinen. Välillä vaikuttaa jopa siltä, että MINUA pelätään.

Öh, johtuisikohan ihan siitä, että murhaájat, raiskaájat, väkivaltáiset ahdisteliját ja sieppaaját ovat 95-prosenttisesti miehiä? Realismia. Ja kyllä, noin 95 prosenttia miehistä on vahvempia kuin naiset. 

Monella naisella on aikamoisia harhakuvitelmia omasta vahvuudestaan. Olen itsekin pitkä ja rotevahko nainen, mutta tiedostan varsin hyvin, että jos joku mies, hoikkakin, kävisi kimppuuni, ei minulla olisi juurikaan mahdollisuuksia voittaa häntä. Miehillä on enemmän lihaksia ja enemmän voimaa kuin naisilla, myös niillä miehillä, jotka eivät näytä kaappimaisilta bodareilta.

Et ole varmaan kokenut koskaan ahdistelua. Omalla kohdalla teini-iässä ujona tyttönä naamatutut vanhemmat pojat seurailivat iltaisin minut nähdessään kaupungilla pitkiä aikoja ja koin jo sen ahdistavaksi. Jossa8n kotibileissä minuun käytiin käsiksi takaapäin niin, että kolmas osapuolijoutui tulemaan väliin. Olin noissa bileissä poikaystäväni kanssa joka oli toisessa huoneessa.

Baarissa aikuisiällä keski-ikäinen tumma mies nappasi minut tiukkaan puristukseen (käteni jäivät nalkkiin koska tuli sivusta yllättäen enkä pystynyt edes työntämään tätä ällötystä pois) eikä päästänyt irti ennen kuin tutut miehet tulivat repimään hänet pois. Heidänkin piti käyttää voimaa ja sen jälkeenkin tämä ukko yritti useita kertoja tulla kohti. Ei ollut suomalainen vaan joku ummikko. Lisäksi on ollut myös bussipysäkillä illalla ahdistelijoita joista olen joutunut hankkiutumaan eroon muiden avulla. Enkä ole mikään poikkeuksellinen kaunotar vaan aivan tavis. Eikä tässä edes ole kaikki ahdistavat kokemukset. Todellakin pelkään. Kokemus on osoittanut, että syytä pelkoon on. Onneksi en ole ollut noissa tilanteissa yksin, sillä silloin olisi saattanut käydä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Noin huoletta kulkee siihen saakka kunnes tapahtuu se ensimmäinen uhkaava tilanne.

"Tapahtuu uhkaava tilanne." Mielenkiintoinen kiertoilmaus. Ei siinä mikään tilanne tapahdu, puhutaan oikeilla nimillä. Väkivaltainen mies käy tarkoituksella ja pahoin aikein naisen kimppuun. Siitä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Olen roikkunu ilta-aikaan Helsingin keskustassa, matkustanu ulkomailla yksin, kävelly baarien sulkemisaikaan kotiin pari kilometriä ihan yksin, lenkkeilly kaupungissa pimeällä yksin ja mitään erityisen ikävää ei ole tapahtunut. En ole koskaan pelännyt, enkä aio pelätä vastaisuudessakaan.

Kai se on määrätietoisuus ja hapan ilme, jotka suojelee.

Ihan määrätietoisesti ja takuulla happamalla ilmeellä minäkin aamulla kävelin työpaikkaa kohti, arkipäivänä vielä, ja niin vaan joku mies kävi minuun käsiksi. Onneksi lähti lipettiin, kun aloin huutamaan ja rimpuilemaan.

Minusta on jotenkin todella vastuutonta, kun käytetään tätä ikuista "älä anna itsestäsi helpon uhrin kuvaa, ole määrätietoinen" ohjetta. Nämä asiat, kun eivät ratkea sillä, että potenttiaalisten uhrien pitäisi toimia toisin. Muutos lähtee potentiaalisista tekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisella ei ole tekemistä asian kanssa.

Olen samaa mieltä, mutta halusin mainita asian, koska tähän keskusteluun tulee jossain välissä henkilöitä,  jotka kyseenalaistavat kaiken kirjoitetun ja kääntävät asiat ahdistellun syyksi tavalla tai toisella.

t. 15

Ja tuolla selittelylläsi annat heille vallan vaatia sinulta ja muilta naisilta tietynlaista pukeutumista.

Olet hölmö. 

Vuoden 2015 jälkeen olen pelännyt pk-seudulla. Ja kyllä lähden heti kun pystyn, ihan liikaa ulkkisten ahdisteluja nähneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumisella ei ole tekemistä asian kanssa.

Olen samaa mieltä, mutta halusin mainita asian, koska tähän keskusteluun tulee jossain välissä henkilöitä,  jotka kyseenalaistavat kaiken kirjoitetun ja kääntävät asiat ahdistellun syyksi tavalla tai toisella.

t. 15

Ja tuolla selittelylläsi annat heille vallan vaatia sinulta ja muilta naisilta tietynlaista pukeutumista.

Nope. Kirjoituksellani tarkoitin, ettei naisen pukeutumisella ole väliä ahdistelun kannalta.

SINÄ taas yrität syyllistää minua, että olisin osasyyllinen ahdisteluun, mikä ei ole ollenkaan ok.

t. 15

Olin hämmästynyt, kun kerran kysyin mieheltä pelkääkö hän liikkua yksin pimeällä. Ei pelkää lainkaan. Ja käveleekin kyllä joskus öisin kauppaan... Luulin, että kaikki pelkäävät, mutta taitaakin koskea vain meitä naisia.

Todellakin olen varuillani, jos liikun yksin yöaikaan. Olen pienikokoinen, eikä ihan kauheasti olisi mahdollisuuksia jos joku päättäisi hyökätä kimppuun.