Millaista on sisäinen puheesi?

Mikä se termi on sille, ettei kuule ääntä päässä ollenkaan? Vitsi mikä tuuri käynyt niille....

Keskustelua aiheeseen liittyen. Pistä kirjanmerkkeihin ettei hyvä ketju häviä mielestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se termi on sille, ettei kuule ääntä päässä ollenkaan? Vitsi mikä tuuri käynyt niille....

Ei sille kai ole mitään termiä, en ainakaan ole kuullut. Minulla on ollut aina sellainen tyhjä mieli ja pää, se on kieltämättä hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Päässäni hyörii kriitikko, jota yritän taltuttaa.

Olemme ystävällisiä muille, miksi emme ole ystävällisiä itsellemme?

Kerro sinä mistä onkaan oikein kysymys.

.

Minulla se on pitkälti rukousta ihmisten ja asioiden puolesta. Että sodat ja kärsimykset loppuisivat. Sellaisia ikuisuusaiheita enimmäkseen... 

"Keskustelen" myös omillaan asuvien lasteni kanssa kun en halua soitoillani häiritä. Myös kuvitteellisen koirani kanssa puhelen mukavia, kaipaisin kovasti koiraa itselleni, mutta en voi ottaa.

Ai niin, kukille juttelen pääni sisällä, mutta myös ihan ääneenkin, kasvavat paremmin!😘

Minä kirjoitan päässäni pitkiä kirjeitä, milloin läheisille, milloin tuntemattomille. Jos joku asia on huonosti, tahdon selvittää välit puhumalla, mutta useimmiten se puhuminen jää vain oman pääni sisällä tapahtuvaksi. 

Tällä hetkellä kirjoitan päässäni kirjettä kirjailijalle jonka kirjaa parhaillaan luen, koska ihmettelen hänen valtavaa lahjakkuuttaan. 

Kolmekymppisenä tuli tuollaista kovaa työtä tehdessä ja urbaania elämää eläessä. Käytin alkoholia kolmesti viikossa, niin tuntui että keskustelut kävi päässä. Ajattelin että tulen hulluksi. 

Lopetin alkon ja pää ja ajatus tyyneni takaisin sellaiseksi kuin lapsena oli. Kirkkaus ja hiljaisuus sekä selkeys kaikessa mitä tekee. Alkoholi tavallaan poisti valaistumisen ja sinkosi minut takaisin kuolevaisten sekaan.

Se oli hetken aikaa ihan ok, mutta voin kuvitella miten hankalaa ihmisillä on keskittyä ja elää päänsisäisten äänien kanssa.

Meditaatiolla, rukoilulla kuulemma jotkut pääsee eroon siitä hetkeksi, Todellinen hiljentyminen lähtee siitä kun keskitytte nykyhetkeen ja olette täysillä mukana mitä teettekin. Isoisä opetti että piru puhuu jos et ole läsnä siinä mitä teet. Juosten kusten ei pidä tekemän. Kun piru puhuu, niin ala tehdä ja tee kunnolla, niin se tajuaa mennä pois. Sitten hän irvisti ilkeästi ja teki ilmaan pyhiä liikkeitä jokaiselle tuulen suunnalle. Sinä kesänä harjoitelimme joka päivä Isovaaralla puukon käyttöä, isoa seivästä, jousta ja kiväärin käyttöä sekä monia ansoja. Kylmässä, kuumassa kun nipisteli ja hyttysiä oli kasvot täynnä. Niiden piti antaa imeä verta ja tuntea miltä tuntuu olla syötävänä. Kun söimme hän käski tuntea miltä ruoka maistuu ja hyvältähän se maistui pitkän päivän päätteeksi, kun ei oltu syöty aamupalaakaan. Kylmä piti tuntea ja kuumuus hikoilla. Väsymys piti tuntea, että sai nukuttua ja huomata miten virkeä on ja jaksaa taas. 

Perinteiden mukaan tarpeitakaan ei saanut tehdä metsässä mihinkään kuoppaan tai koloon, vaan aukealle. Koska jos suututit henkivallat kusemalla niiden koloon, niin se ei tiennyt hyvää. Oli nimittäin kerrottu, että Tuuva oli aikoinaan metsissä samoillessaan kussut joka ikiseen koloon ja paskonut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja aina sen tehdessään hihitellyt hinkuvaa yskänauruaan. Sen kuuli kaukaa, kun Tuuva oli taas päästellyt menemään. Oli ukko löydetty kuolleena niskat taittuneena. Kännissä kaatunut tai henkivallat saaneet tarpeeksi perseilystä. Sen takia jotkut oikein uskovaiset ihmiset rukoilee ennen vessaan menoa, koska paskahuussissa saattaa olla tonttu. Niinhän saunassakin asuu tonttu ja ei saunan ränniin kusta, vaan olen minä sellaistakin nähnyt tehtävän ja känni on siinäkin ollut vahvasti mukana. Saunassa ei kännätä ja varmuudeksi käydän kirkossa, koska muinaiset otti mukaan kristinuskon jostain syystä. Ehkä siksi että saisi enemmän juhlia ja ryypätä. Kuka tietää.

Lopettakaa ainakin alkoholin käyttö, jos se on viikottaista.. Alkoholia on tarkoitus nauttia vain neljänä pyhänä vuodessa perinteiden mukaan. Päänsisäiset äänet on merkki mielenviasta tai henkivalloista.

Kuuntelimme paljon radiorockia taustamusiikkina. Siitä sai hyvää fiilistä meininkeihin. Koska kuka ____ nyt enää nykypäivänä lintuja kuuntelee. Niin isoisäni oli mieltä. Joka kesä meteliä tyhjästä. 

Aika ystävällistä keskustelua pääsääntöisesti itseni kanssa käyn. Nuorempana oli aika julmaa sisäistä dialogia.

Kiroan mielessäni ärsyttäviä ihmisiä ja asioita joita ei voi toiseksi muuttaa.

Välillä käyn vähän sellaista haavespekulaatiota ja joskus sellaista turhaakin vatvomista. Mokailu ärsyttää ja sillon tulee kriitikkoa.

Vierailija kirjoitti:Kuuntelimme paljon radiorockia taustamusiikkina. Siitä sai hyvää fiilistä meininkeihin. Koska kuka ____ nyt enää nykypäivänä lintuja kuuntelee. Niin isoisäni oli mieltä. Joka kesä meteliä tyhjästä. 

No toi. Kuka enää nykyään radiota tai päänsisäisiä ääniä kuuntelee. Kaikki kattoo tik tokkia, se on parasta.

Asun yksin, elän yksin ja kyllä, höpisen itsekseni. Pään sisällä kuulostaa usein negatiiviselta ja höpöttely (ainoastaan tietenkin yksin kotona ollessa) on myös aika vihaista. Yleensä arvostelen tai haukun jotakuta/jotain asiaa/tapahtumaa. Minulla ei oikein ole ketään kelle purkaa huolia, pettymyksiä ja puida tapahtuneita niin höpisen sitten yksikseni kun esim.  aamulla meikkaan ennen töihin lähtöä. Osa puheesta on ajattelua ja saatan yhtäkkiä tuhahtaa vihaisena vaikkapa "niin, mitähän sinäkin minun tilanteestani tiesit, tuollainen idiootti ja tynnyrissä kasvanut tollo" Tyyli tämä siis. 

Usein on myös paljon itseni arvostelua ja huolta miltä tuolla ulkona näyttää/kuulostaa/vaikuttaa. Ettei vain näytä  oudolta tai kävele oudosti tai irvistele ajatuksissaan (olen tosi ilmeikäs siis luonnostani). En koe että olisin sekoamassa mutta josokus mietin etät ei tällaista kyllä nuorena ollut. Tosin, olen ollut nyt yksin vasta viitisen vuotta. 

Mutta vastaus on siis että melko negaa on meikäläisen sisäinen puhe. 

Vilkasta.

Lapsena se oli kolmannessa persoonassa ja menneessä aikamuodossa. Olin kai lukenut liikaa kirjoja.

Kummallista on, että nyt keski-ikäisenä on välillä alkanut mieleen tulla samanlaista "tekstiä". Saatan yhtäkkiä huomata ajattelevani: "Hänen olisi pitänyt jo nousta ylös, mutta hänen koko ruumiinsa tuntui voimattomalta..." tai vastaavaa. Tätä on tapahtunut vain muutaman kerran, mutta se on outoa, kun ei ole moneen kymmeneen vuoteen ajatellut noin, ja sitten se vain tulee jostain. Johtuneeko ikääntymisen aiheuttamista muutoksista aivoissa, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan puhu itselleni. Kummalliselta tuntuu psykiatrin jutut sisäisestä puheesta. Onkohan hänellä skitsofrenia?

Ei ole. Aiemmin ketjussa oli yhdessä  lainauksesa selitys. Sinun aivosi ei ole niin tehokkaasti neuroverkostuneet (otsalohko. kuuloaivokuori ja liikeaivokuori), kuin sellaisilla, joilla sisäistä puhetta on. Laaja kyky visualisoida päässään liittyy tähän usein. Siis kyky muodostaa kuvia/näkymiä ilman aistihavainnointia siitä, kuuluu mielestäni joukkoon monilla. Se lienee edellyttää, että myös näköaivokuori on näiden kanssa verkottunut tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä hiton sisäinen puhe!? Onko jäänyt aamulääkkeet ottamatta? En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta.

Jos lyön varpaani, karjaisen kirosanan. Onko se sisäistä puhetta jos jätän ihmisten ollessa paikalla sanomatta sen ääneen mutta tulee mieleen?

 

Periaatteessa on. En siis minäkään mitään kirjaimellista ääntä kuule, siis kuin puhetta korvissani, mutta ajatukseni ovat sisäisen puheen muodossa eli jos pitää mennä kauppaan, ajatukseni muodostavat lauseen "pitää mennä kauppaan" kuin puhuisin sen ääneen.

Ystäväni taas ei muodosta lauseita vaan ajattelee mielikuvaa siitä kaupasta ja siitä mitä sieltä ostetaan. Hänellä ei siis ole sisäistä ääntä, eivätkä ajatuksensa ole kuin puhetta.

Minulla noiden kombinaatio. Sisäinen ääni muistuttaa, että pitää käydä kaupassa ja siihen liittyvät muut seikat. Mutta mielessäni on visuaalinen kartta kaupasta, johon olen menossa. Kun kirjoitan ostoslistaa, niin kirjoitan tuotteet siinä järjestyksessä, missä ne kartalla sijaitsee. Sisääntulokäynnistä kassalle. Siinä järjestyksesä.

Aika paljon pahuutta teissä sisällä äänien kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon pahuutta teissä sisällä äänien kanssa...

Katsoin samaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon pahuutta teissä sisällä äänien kanssa...

Katsoin samaa asiaa.

soon paholainen

Ihminen ei ole tietoinen kaikista ajatuksistaan. Ehkä jotkut eivät vain huomaa sitä sisäistä puhettaan.

Yleensä minä itse olen äänessä, mutta monesti kukaan ei puhu mitään. Ajattelu tapahtuu sanattomana tai yksittäisinä sanoina sieltä täältä.

Terapiasta huolimatta ankara äiti ja jotkut muut lähisukulaiset arvostelevat edelleen aina joskus. Heidän vaimentamisensa on vaikeaa.