Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako teitä koskaan olla ihastuksen kohde? En oikein siedä tällaista mieheltä :/
13.03.2021 |
Tiedetään tiedetään, päästetään tämä kaveri vapaille markkinoille koska en pysty arvostamaan hänen ripustautumistaan. Olen kyllä sanonut useaan otteeseen, että en tahdo (pari)suhdetta. En ole lainkaan valmis mutta kaveria voin toki olla. Silti tuntuu vain pahenevan vaikka yritän ystävällisen etäinen olla. Välillä siis kahvitellaan tai käymme yhdessä kaupoilla, ihan vietämme vain aikaa silloin tällöin.
Ehkä on parempi, että laitan välit kokonaan poikki jotenkuten.
Eli mies haluaa JATKUVASTI nähdä, joka päivä laittelee viestejä ihan turhanpäiväisistä jutuista enkä aina vastaa. Sitten pohtii sitä kun en vastaa ja kertoo, että yrittää olla laittamatta viestiä kun tietää, ettei itseäni nappaa näpytellä päivittäin jonninjoutavia. Silti viimeistään iltaan mennessä sieltä tulee jotain.
Asumme myös lähekkäin ja tietää turhan usein koska liikun, kyselee mitä ja mihin menossa jne. Ahdistaa.
Viimeisimpänä tullut, että kenen kanssa tekstaan jos siinä vaikkapa kahvin merkeissä tulee muutama viesti näpyteltyä.
Puhuu, että antaisi minulle kaiken, vain parasta ja roikkuu kiinni. En kestä tätä yksinkertaisesti. Liian lähellä, liian nopeaa. Eihän hän edes tunne minua vielä kunnolla emmekä me harrasta seksiä.
En koe häneen edes vetoa enää. Seksin ajattelu kuvottaa.
Kuitenkin on todella mukava, ei mitään vikaa sinällään mutta me emme vain ole samalla aaltopituudella. Lähinnä ärsyttää nykyään kaikki jutut. Voisin hyvin olla pelkkä kaveri mutta se ei näytä onnistuvan.
Nytkin tulee viestejä..
Tekisi mieli vain sanoa jotain, että en jaksa sinua mutta en tietenkään tee niin.
Yritän hoitaa tämän ystävällisesti.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen siis puhunut todella törkyisästi, kiroillut ja juonut paljon hänen seurassaan. Kertonut suoraan, että olen todella outo ihminen monin tavoin enkä luota ihmisiin. Olen kertonut niin paljon ja yrittänyt näyttää, että en ole sellainen ihminen jota etsii. Näin en toimisi ihmisen kanssa, johon olen rakastunut."
Tämmöistä ei kannattaisi yhtään tehdä, koska tuokin on vuorovaikutusta. Kaikenlainen vuorovaikutus pahentaa tilannetta, pitäisi lopettaa yhteydenpito kokonaan.
Ei ap:n tapauksessa ehkä päde, mutta tämä on aika vaikeaa, jos esim. ollaan samassa työpaikassa.
Samoin ystäväporukassa. Joskus voi joutua jättämään koko porukan päästäkseen eroon yhdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota selvää mitä hän inhoaa tai pelkää ja käyttäydy juuri siten. Ihan viattomasti vaan. Jospa haaveet haihtuisi. Ylipäänsä ihailulla ei tee mitään, kumpikaan osapuoli.
Minulla oli vastaava tilanne vuosia sitten. Tyyppi roikkui ystävänä pitkään ja mitä enemmän häneen tutustuin, sitä enemmän huomasin miten kiltti hän on minulle ja tunsin itseni ihan hirveäksi kun en ollut kiinnostunut. Sitten hän otti hieman etäisyyttä, kun huomasi varmaan ettei kiinnosta. Yhtäkkiä tajusin, että hitto mullahan on sitä ikävä. Ja kova ikävä olikin.. Tajusin, että rakastuin häneen ja aloin jo pelätä menetinkö hänet. No en menettänyt, nykyään ollaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne vuosia sitten. Tyyppi roikkui ystävänä pitkään ja mitä enemmän häneen tutustuin, sitä enemmän huomasin miten kiltti hän on minulle ja tunsin itseni ihan hirveäksi kun en ollut kiinnostunut. Sitten hän otti hieman etäisyyttä, kun huomasi varmaan ettei kiinnosta. Yhtäkkiä tajusin, että hitto mullahan on sitä ikävä. Ja kova ikävä olikin.. Tajusin, että rakastuin häneen ja aloin jo pelätä menetinkö hänet. No en menettänyt, nykyään ollaan yhdessä.
No tämä nyt ei ole millään tavoin vastaava tilanne!!! (Huutonaurua)
On muutaman kerran ahdistanut. Parikymppisenä oli yhdenyönjuttu, joka sitten ei sille miehelle sitä ollutkaan. Emme edes vaihtaneet yhteystietoja, mutta hän kaivoi jotain kautta esiin äitini puhelinnumeron. Oli aika kuumottavaa, kun äiti närkästyneenä soitti mulle, että mikä saakelin häiskä tänne soittelee.
Toinen oli treffipalstatuttavuus vähän yli kolmekymppisenä eli pari vuotta sitten. Heiteltiin muutama viesti ja päätettiin ex tempore tavata. Oli toukokuun loppu, sää upea ja tapaaminen oli ihan kiva ja juttu luisti, joskin mua häiritsi se, että mies piti koko tapaamisen ajan aurinkolasit silmillä eli en juuri ollenkaan nähnyt hänen silmiään :o Seuraavana päivänä alkoi pommitus tekstareilla. Hän tiesi missä kaupunginosassa asun, mutta ei tarkkaa osoitetta, ja sen hän olisi halunnut tietää, kun oli "ajelemassa siellä päin". En kertonut ja homma kuivahti siihen, mutta ihan hyvässä hengessä kuitenkin sanottiin lopulliset moikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi ajattelee että ystävyyden myötä muutat mielesi parisuhteen mahdollisuudesta. Eikä sitten kuitenkaan tajua että homma on nyt hänen puoleltaan mennyt stalkkaamiseksi ja vainoamiseksi ja on sinulle hyvin ahdistavaa ja näin on saanut aikaan sen että sinun on katkaistava välit kokonaan. Ei ole normaalia että tietää milloin olet kotona ja milloin et tai milloin laitat viestejä muille.
Kyllä se naisena on niin rankkaa kun niin harva mies kiinnostaa siinä mielessä ja sitten ne jotka kiinnostaa ei osoita kiinnostusta ja pitää niitä friendzonella olevia tökkiä koko ajan kauemmas.
Ja ilman niitä mieskavereita ei voi olla, koska muuten vaikuttaisi oudolta ja epäsosiaaliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne vuosia sitten. Tyyppi roikkui ystävänä pitkään ja mitä enemmän häneen tutustuin, sitä enemmän huomasin miten kiltti hän on minulle ja tunsin itseni ihan hirveäksi kun en ollut kiinnostunut. Sitten hän otti hieman etäisyyttä, kun huomasi varmaan ettei kiinnosta. Yhtäkkiä tajusin, että hitto mullahan on sitä ikävä. Ja kova ikävä olikin.. Tajusin, että rakastuin häneen ja aloin jo pelätä menetinkö hänet. No en menettänyt, nykyään ollaan yhdessä.
No tämä nyt ei ole millään tavoin vastaava tilanne!!! (Huutonaurua)
Kuten sanoin, niin tilanteeni oli alkuun täsmälleen tuo, että minuakin ahdisti ja ajattelin ettei tyyppi kiinnosta tippaakaan. Kuitenkin annoin hänelle mahdollisuuden olla ystäväni. Ihastuminen ja rakastuminen kesti noin vuoden. Että turhaan huutonaurat siellä. Ihminen voi muuttaa käsitystään ajan kuluessa.
Paras tapa lopettaa suhde on lopettaa kommunikaatio. Simppeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne vuosia sitten. Tyyppi roikkui ystävänä pitkään ja mitä enemmän häneen tutustuin, sitä enemmän huomasin miten kiltti hän on minulle ja tunsin itseni ihan hirveäksi kun en ollut kiinnostunut. Sitten hän otti hieman etäisyyttä, kun huomasi varmaan ettei kiinnosta. Yhtäkkiä tajusin, että hitto mullahan on sitä ikävä. Ja kova ikävä olikin.. Tajusin, että rakastuin häneen ja aloin jo pelätä menetinkö hänet. No en menettänyt, nykyään ollaan yhdessä.
Sama😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites ap kävi, saitko sanotuksi?
Kerroin, ettemme ole samalla aaltopituudella ja on varmasti parempi molemmille, ettei olla tekemisissä koska en itse ole valmis suhteeseen ja ahdistun liiasta läheisyydestä.
Mies kuitenkin laitteli vielä paljon viestejä, mietti, että voin kyllä puhua hänelle aina mieltä painavista asioista ja yritti vielä saada jonkinlaista keskustelua aikaseksi. Itseäni vain kyrsi jatkuvat viestit (suht. pitkät viestit monta peräkkäin vaikka en vastaa kuin korkeintaan lyhyesti) ja jouduin sanomaan, että olisiko kiltti, eikä enää kirjoittelisi. Myöntyi ja ymmärsi asian.
Edelleen itseäni ahdistaa hieman koska en tiedä onko varmasti ymmärtänyt, sillä kun menen pihalle niin ilmestyy sattumoisin samaan aikaan ja kyselee kuulumisia sekä puhuu jonninjoutavia. Kiusaantumista jälleen ja vastaan lyhyesti sekä poistun paikalta. No mutta viestejä ei enää ole tullut. Ehkä tämä tästä sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava tilanne vuosia sitten. Tyyppi roikkui ystävänä pitkään ja mitä enemmän häneen tutustuin, sitä enemmän huomasin miten kiltti hän on minulle ja tunsin itseni ihan hirveäksi kun en ollut kiinnostunut. Sitten hän otti hieman etäisyyttä, kun huomasi varmaan ettei kiinnosta. Yhtäkkiä tajusin, että hitto mullahan on sitä ikävä. Ja kova ikävä olikin.. Tajusin, että rakastuin häneen ja aloin jo pelätä menetinkö hänet. No en menettänyt, nykyään ollaan yhdessä.
No tämä nyt ei ole millään tavoin vastaava tilanne!!! (Huutonaurua)
Kuten sanoin, niin tilanteeni oli alkuun täsmälleen tuo, että minuakin ahdisti ja ajattelin ettei tyyppi kiinnosta tippaakaan. Kuitenkin annoin hänelle mahdollisuuden olla ystäväni. Ihastuminen ja rakastuminen kesti noin vuoden. Että turhaan huutonaurat siellä. Ihminen voi muuttaa käsitystään ajan kuluessa.
Täähän tarkoittaa sitten sitä, että naista pitää ainakin vuosi väkisin piirittää kun eivät näköjään tiedä omia aitoja tuntemuksiaan vasta kuin kunnon paahtamisen jälkeen. Tässäkö se syy sitten on monilla, kun ei kukaan mies muka kiinnosta. Ei vaan ole kukaan tarpeeksi roikkunut ja hiillostanut!
Jos tietää sinnikkään stalkin vanhemmat tai vaikka vaimon osoitteen, voi lähettää heille havainnollisen kuvauksen tyypin toiminnasta.
Ei ap:n tapauksessa ehkä päde, mutta tämä on aika vaikeaa, jos esim. ollaan samassa työpaikassa.