Lue keskustelun säännöt.
Henkisesti kylmä mies
13.03.2021 |
Miten jaksan elämää henkisesti kylmän miehen kanssa, joka ei edes ymmärrä mitä läheisyys tarkoittaa. Hänelle se on kuulemma seksiä. Hän ei näe tarpeitani, ei ymmärrä vaikka olen monet kerrat yrittänyt puhua hänelle.
Meillä useampi lapsi ja olen jo tottunut ”yksinäisyyteen” parisuhteessa ja lapsistani saan paljon voimaa. Mutta onko järkeä jatkaa perhe-elämää miehen kanssa joka on aina vähän etäinen? Vai olenko se minä joka vaadin liikaa?
Onko muilla samantyyppisiä ongelmia parisuhteessa? Miten olette selvinneet tai käsitelleet asiaa?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.
Millä se mies ymmärtää olevansa kylmä ylimielinen kusipää jos ei joku sitä sille ääneen sano?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.
Millä se mies ymmärtää olevansa kylmä ylimielinen kusipää jos ei joku sitä sille ääneen sano?
"Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty."
Tarkoitus lie olla rakentava, ei hajoittava.
Onko noin taitamattomia pariterapeutteja olemassakaan. On varmaan, mutta kannattaa tosiaan hakeutua toiselle terapeutille vielä. Eihän tarkoitus ole syyllistää kumpaakaan teistä, vaan parantaa teidän välistä parisuhdettanne.
Mutta. Huomio. Jos tilanne ei muutu ja pariterapiaan ei enää mennä, tulet olemaan vähintään yhtä ahdistunut kuin nyt koko liittonne loppuajan, joka saattaa tarkoittaa koko sinun loppuelämääsi.
Pitää miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.
Millä se mies ymmärtää olevansa kylmä ylimielinen kusipää jos ei joku sitä sille ääneen sano?
"Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty."
Tarkoitus lie olla rakentava, ei hajoittava.
Entä jos toinen syyllistyy kaikesta? Sellaisistakin asioista, joista ei pitäisi syyllistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.
Millä se mies ymmärtää olevansa kylmä ylimielinen kusipää jos ei joku sitä sille ääneen sano?
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei oikein lähde lentoon tämä Mies viha aloitus.
Varmasti vaikeaa ajatella noin mustavalkoisesti.
Varmasti helppoa uskoa kaikki mitä tälle palstalle on kirjoitettu.
Jos toinen ei halua terapiaa eikä muutoinkaan näe koskaan syytä itsessään, ei tule myöskään muuttumaan eikä ehkä siten edes välitä suhteen toisesta osapuolesta kuten täytyisi jotta suhde toimisi ja olisi aito. Laskisin yhteen 1 + 1 ja toimisin sen mukaan. Riippumatta siitä kumpaa sukupuolta kumpikin on. Näitä on nimittäin molemmissa sukupuolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä ihmisiä pitää yhdessä? Erotkaa ja hoitakaa ne lapsenne puoliksi. Tehkää elämästänne sellanen, josta nautitte 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Napakymppiin osuit. Miettikäähän tuota ennenkuin soitatte sormianne miten ei vain pidä erehtyä väärään paikkaan. Sanotteko samaa myös itsellenne, jos töissä on huono päivä? Vai otatteko loparit samantien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Elämä ei ole niin mustavalkoista.
Eikö esim. vuosikymmenien trollaus ole riittävä varoitusmerkki pysyä miekkosesta erossa? Muutenhan trolli vain vetäisisi esiin kuluneen fraasinsa "mitäs läksit?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti joku persoonallisuus häiriö, joka estää sen että hän näyttäisi tunteitaan, nää häiriöt ovat yleensä pysyvää sorttia, joten jos et pysty hyväksymään ja sopeutumaan asiaan niin etsi joku toinen mies...
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Monesti sitä kuvittelee tekevänsä toisen onnellisemmaksi ja vähemmän kylmäksi, ikävä kyllä. Jaksaa uskoa ja toivoa liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.
Millä se mies ymmärtää olevansa kylmä ylimielinen kusipää jos ei joku sitä sille ääneen sano?
Aapeen puoliskosta en tiedä, mutta kyllä minun mies taitaa ymmärtää. Siksi se onkin niin ylimielinen ja puolustuskannalla. Halveksii itseään, ja minuakin vähän väliä. Hetkittäin ihaileekin.
Nyt mies on matalana, konkurssi uhkaa. Ensimmäistä kertaa elämässään ehkä hän on alkanut oikeasti ymmärtää omaa puutteellisuuttaan tai ainakin puhua siitä ääneen. Sanoi tuossa yksi ilta, ettei tiedä osaako hän tehdä elämällään mitään kun hän on niin täynnä vihaa. Ei puhunut siinä firmasta vaan koko olemassaolontavastaan ja historiastaan. Kysyin, tietääkö hän yhtään mistä se viha on kotoisin. Sanoi, ettei.
Riideltiin tänään viimeksi. Mies pitää minua vihaisena ja vaikeana ihmisenä, kun reagoin hänen vihaansa ja ylimieliseen torjumiseensa suuttumalla ja sitten vielä lisää siitä, ettei hän siedä suuttumustani. On muuten raskasta taistella oikeudestaan olla elävä, tunteva ihminen, koska sekä positiiviset että negatiiviset tunteet aiheuttavat ongelmia. Kuitenkin vääntäminen asiasta on ainoa asia, joka pitää hänen halveksuntaansa missään rajoissa, ja riitojen jälkeen hän saattaa olla muutaman viikonkin melko inhimillinen ja jopa ehkä hiukan samaistua minuun. Hän on alkanut sietää minun heikkouttani ja pidän sitä jo pienenä ihmeenä.
Mieheni ei ole täysin kylmä ja tunteeton siinä mielessä, ettei hänellä sellaisia olisi, enemmänkin kysymys on hänen tapauksessaan tosiaan sotatilasta koko maailmaa vastaan. Rakasta siinä sitten ja koe läheisyyttä jos vihaat kutakuinkin kaikkia. Luulen että hänellä on jotain toivoa, kysymys vain kuuluu, miten käy jos minä en jaksa jäädä katselemaan prosessia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.
Millä se mies ymmärtää olevansa kylmä ylimielinen kusipää jos ei joku sitä sille ääneen sano?
Aapeen puoliskosta en tiedä, mutta kyllä minun mies taitaa ymmärtää. Siksi se onkin niin ylimielinen ja puolustuskannalla. Halveksii itseään, ja minuakin vähän väliä. Hetkittäin ihaileekin.
Nyt mies on matalana, konkurssi uhkaa. Ensimmäistä kertaa elämässään ehkä hän on alkanut oikeasti ymmärtää omaa puutteellisuuttaan tai ainakin puhua siitä ääneen. Sanoi tuossa yksi ilta, ettei tiedä osaako hän tehdä elämällään mitään kun hän on niin täynnä vihaa. Ei puhunut siinä firmasta vaan koko olemassaolontavastaan ja historiastaan. Kysyin, tietääkö hän yhtään mistä se viha on kotoisin. Sanoi, ettei.
Riideltiin tänään viimeksi. Mies pitää minua vihaisena ja vaikeana ihmisenä, kun reagoin hänen vihaansa ja ylimieliseen torjumiseensa suuttumalla ja sitten vielä lisää siitä, ettei hän siedä suuttumustani. On muuten raskasta taistella oikeudestaan olla elävä, tunteva ihminen, koska sekä positiiviset että negatiiviset tunteet aiheuttavat ongelmia. Kuitenkin vääntäminen asiasta on ainoa asia, joka pitää hänen halveksuntaansa missään rajoissa, ja riitojen jälkeen hän saattaa olla muutaman viikonkin melko inhimillinen ja jopa ehkä hiukan samaistua minuun. Hän on alkanut sietää minun heikkouttani ja pidän sitä jo pienenä ihmeenä.
Mieheni ei ole täysin kylmä ja tunteeton siinä mielessä, ettei hänellä sellaisia olisi, enemmänkin kysymys on hänen tapauksessaan tosiaan sotatilasta koko maailmaa vastaan. Rakasta siinä sitten ja koe läheisyyttä jos vihaat kutakuinkin kaikkia. Luulen että hänellä on jotain toivoa, kysymys vain kuuluu, miten käy jos minä en jaksa jäädä katselemaan prosessia.
Kuulostaa vähän samanlaiselta kuin oma mieheni. Riidoissa hän on kylmä ja henkisesti väkivaltainen. Ei myöskään kestä sitä että suutun hänelle jostain, että olen vihainen. Saattaa sanoa että ei jaksa nyt riidellä, mutta ei koskaan ota riitaa enää jälkikäteen itse puheeksi. On siis hiljaa, saattaa vähän ajan päästä sanoa, että en ole enää kuunnellut sinua hetkeen, enkä kuuntele tms.
Hän ei kestää tosi huonosti mitään kritiikkiä, mutta muita hän kyllä kritisoi paljonkin. Minuakin kritisoi, ei jatkuvasti, mutta kuitenkin.
Hän ei myöskään kestä minun heikkoutta. Sitä että en jaksa, vaikka hän olisi jättänyt ihan liikaa minun vastuulleni mitä tulee perheeseen ja kotiin, joka onkin ikuisuusaihe meillä. T.Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.
Millä se mies ymmärtää olevansa kylmä ylimielinen kusipää jos ei joku sitä sille ääneen sano?
Aapeen puoliskosta en tiedä, mutta kyllä minun mies taitaa ymmärtää. Siksi se onkin niin ylimielinen ja puolustuskannalla. Halveksii itseään, ja minuakin vähän väliä. Hetkittäin ihaileekin.
Nyt mies on matalana, konkurssi uhkaa. Ensimmäistä kertaa elämässään ehkä hän on alkanut oikeasti ymmärtää omaa puutteellisuuttaan tai ainakin puhua siitä ääneen. Sanoi tuossa yksi ilta, ettei tiedä osaako hän tehdä elämällään mitään kun hän on niin täynnä vihaa. Ei puhunut siinä firmasta vaan koko olemassaolontavastaan ja historiastaan. Kysyin, tietääkö hän yhtään mistä se viha on kotoisin. Sanoi, ettei.
Riideltiin tänään viimeksi. Mies pitää minua vihaisena ja vaikeana ihmisenä, kun reagoin hänen vihaansa ja ylimieliseen torjumiseensa suuttumalla ja sitten vielä lisää siitä, ettei hän siedä suuttumustani. On muuten raskasta taistella oikeudestaan olla elävä, tunteva ihminen, koska sekä positiiviset että negatiiviset tunteet aiheuttavat ongelmia. Kuitenkin vääntäminen asiasta on ainoa asia, joka pitää hänen halveksuntaansa missään rajoissa, ja riitojen jälkeen hän saattaa olla muutaman viikonkin melko inhimillinen ja jopa ehkä hiukan samaistua minuun. Hän on alkanut sietää minun heikkouttani ja pidän sitä jo pienenä ihmeenä.
Mieheni ei ole täysin kylmä ja tunteeton siinä mielessä, ettei hänellä sellaisia olisi, enemmänkin kysymys on hänen tapauksessaan tosiaan sotatilasta koko maailmaa vastaan. Rakasta siinä sitten ja koe läheisyyttä jos vihaat kutakuinkin kaikkia. Luulen että hänellä on jotain toivoa, kysymys vain kuuluu, miten käy jos minä en jaksa jäädä katselemaan prosessia.
Kuulostaa vähän samanlaiselta kuin oma mieheni. Riidoissa hän on kylmä ja henkisesti väkivaltainen. Ei myöskään kestä sitä että suutun hänelle jostain, että olen vihainen. Saattaa sanoa että ei jaksa nyt riidellä, mutta ei koskaan ota riitaa enää jälkikäteen itse puheeksi. On siis hiljaa, saattaa vähän ajan päästä sanoa, että en ole enää kuunnellut sinua hetkeen, enkä kuuntele tms.
Hän ei kestää tosi huonosti mitään kritiikkiä, mutta muita hän kyllä kritisoi paljonkin. Minuakin kritisoi, ei jatkuvasti, mutta kuitenkin.
Hän ei myöskään kestä minun heikkoutta. Sitä että en jaksa, vaikka hän olisi jättänyt ihan liikaa minun vastuulleni mitä tulee perheeseen ja kotiin, joka onkin ikuisuusaihe meillä. T.Ap
Miehellesi taitaa olla vieras ajatus, että riidoilla olisi jokin tehtävä? Ja vaikeaahan hänen on se omaksua, jos tehtävät muutenkin tarkoittavat hänelle tilaisuutta luistella vastuusta. Hyvä puoli asiassa on se, että jos hän sen jonain päivänä oivaltaa, voi asenne alkaa muuttua ja piilevat taidot herätä.
Tämä minun taitaa tosiaan olla saman tehtaan tuote kuin omasi. Meillä tilannetta on helpottanut huomattavasti se kun olen saanut miehen myöntymään siihen, että vaikka hänestä voi tuntua että kaikki olisi paremmin jos minä vain pitäisin leipäläpeni kiinni, niin se tulee vain johtamaan siihen, että meidän suhteemme tulee päättymään yhtä hysteerisissä merkeissä kuin hänen edellisensäkin. Joka siis loppui siihen, että avovaimo lopulta kyllästyi zombielämään ja joi päänsä täyteen ja meni panemaan hänen sukulaistaan. Ja epäilemättä siinä yhteydessä vaihtoi muutaman suudelmankin, joita hänelle ei ollut suotu ainuttakaan koko liitossa.
Minua on muutaman kerran pussattukin, enpä olisi tähän ansaan muuten jäänytkään. Ehkä hän oli siis oppinut jotain, mutta hän oli myös ihastuneempi minuun kuin minä häneen, ja edellisessä suhteessa oli ollut toisinpäin.
Meillä asiat ovat hiukan parantuneet ajan saatossa sillä, että olen nostanut kissaa takaisin pöydälle ja peilannut asioita takaisin. Että mitäs sanoisit jos minä käyttäytyisin niin kuin sinä. Ylimielisyyspuuskaiselle olen ilmoittanut silmät leimuten, että sinähän et ole tässä pätkääkään minua ylempänä niinkuin en ole minäkään. Olen mm. ilmoittanut, etten ateistina hyväksy mitään uskonnollisia arvoja, joiden mukaan hänen kuuluisi kävellä pari metriä edelläni enkä tiedä sen kuuluvan suomalaiseen kulttuuriinkaan. Muutaman kerran olen kävellyt pois kun ei ole muuten mennyt perille, etten aio ravata hänen perässään kuin hihnassa raahattava koira.
Eilisen riidan jälkeen mies jopa otti hiukan kontaktia ennen kuin paineli nukkumaan. Tänään ilmestyi eteeni ja kertoi päivän suunnitelmistaan ja sanoi, että eilisen riidan aihe x oli sikäli turha että aika korjaa ongelman. Eli edistystä. Ei hän edelleenkään käsitä sitä, että itse riitaa ei olisi sen aiheesta tullutkaan jos hän ei olisi kehittänyt niin paljon raivoa siitä, että olin mennyt asiaa kommentoimaan. Hän on itse aika sokea omalle käytökselleen ja olen ottanut tavaksi huolehtia siitä, etten vastaa hänelle aggressiivisemmin kuin hän minulle, ja olen vedonnut siihen myös kesken riidan, jotta hän näkisi oman osuutensa sen lehahtamiseen. Vaikeaa, koska olen itse nollasta sataan ja takaisin nollaan -luonne. Tässä suhteessa olen alkanut muuttua pitkävihaiseksi, kun asioita ei voida käsitellä ja kertyy tunne, etten saa olla olemassa.
Mies on itse herkästi sitä mieltä, ettei hänen anneta puhua (hänellä oli tiukka ja kuuntelematon isä). Onneksi niin, koska sitten olen voinut vedota samaan eikä hän pysty sitä kiistämäänkään. En kuitenkaan tiedä, alkaako hän jonain päivänä ymmärtää, että se riidan alkuperäinen aihe voi olla minulle sivuseikka ja että loukkaantumiseni ei koske sitä, että hän on mokannut asian x, vaan sitä, miten hän on yrittänyt heittää minut bussin alle niin pienen asian takia eikä suostu piittaamaan, miten kävi.
Mistä miehesi saa hellyyttä ja rakkautta? Olisin tuossa tilanteessa varma, että kuvioissa myös uusi rakkaus.
Vaikkei tilanne olisikaan niin, lähtisin itse nauttimaan omasta elämästäni. Se oikea ihminen on taatusti olemassa. Todella ahdistava ajatus olisi viettää eläkepäiviä tuollaisen kylmäkallen kanssa. Surullista kun ihmiset pitävät toisiaan itsestään selvyyksinä eivätkä huomioi rakkaudessa.
Viennin runkuilla on sielut jäässä.
Vierailija kirjoitti:
Aleksityymikko kylmäsydäminen mies. Yli 10% suomalaisista miehistä on. Ei muutu.
Mutta jos mies esim kokee voimakkaasti vihaa tai osaa näyttää ilon tunteet, niin voiko olla aleksityymikko? Eikös tämän diagnoosin saaneet yleensä ole jotenkin tunne-elämältään latteitq?
Harmillista, että osaksenne on kaiken lisäksi osunut osaamaton terapeutti. Terapeutti ei saa olla puolueellinen eikä tuoda omia mielipiteitään toisen persoonasta esille. Asioista voi puhua niin, ettei toinen syyllisty. Miehesi on kokenut arvostelua ja syyllistämistä. Näin ei olisi saanut tapahtua; tilanteen olisi tullut olla kummallekin turvallinen ja rakentava, ei erottava ja turvaton.
Ihmisen kyky ymmärtää toista voi mielestäni avartua. Se ei tarkoita sitä, että ihminen ihmisenä muuttuisi, mutta tämä voisi ymmärtää paremmin toisen tarpeita ja tunteita.