Lue keskustelun säännöt.
Henkisesti kylmä mies
13.03.2021 |
Miten jaksan elämää henkisesti kylmän miehen kanssa, joka ei edes ymmärrä mitä läheisyys tarkoittaa. Hänelle se on kuulemma seksiä. Hän ei näe tarpeitani, ei ymmärrä vaikka olen monet kerrat yrittänyt puhua hänelle.
Meillä useampi lapsi ja olen jo tottunut ”yksinäisyyteen” parisuhteessa ja lapsistani saan paljon voimaa. Mutta onko järkeä jatkaa perhe-elämää miehen kanssa joka on aina vähän etäinen? Vai olenko se minä joka vaadin liikaa?
Onko muilla samantyyppisiä ongelmia parisuhteessa? Miten olette selvinneet tai käsitelleet asiaa?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Harmi ettei oikein lähde lentoon tämä Mies viha aloitus.
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Eihän mies ihan aluksi ollut niin kylmä. Siitä kun mainitsin, niin sain se lapsellisuus-kommentin. Toisaalta ei mies alkujaankaan ollut mikään herkkis, mutta koin sen silloin merkkinä siitä, että on henkisesti vahva, ja toki sitä onkin eikä murru pienten esteiden edessä. En usko, että esim. olisi minusta eroamassa, koska ei näe ongelmia niin isoina että ne häntä hetkauttaisivat. Ei ole ainakaan tunteiden vietävissä kun ei niitä ole *sarkasmi*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Tätä minäkin ihmettelen, vaikka tietysti helppo näin ulkopuolisena sanoa. Oliko tilanne samanlainen ennen lapsia? Jos ei ollut, voisiko johtua vain lapsiperheen stressistä? Yrittäisin päästä parisuhdeterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei oikein lähde lentoon tämä Mies viha aloitus.
Varmasti vaikeaa ajatella noin mustavalkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Eihän mies ihan aluksi ollut niin kylmä. Siitä kun mainitsin, niin sain se lapsellisuus-kommentin. Toisaalta ei mies alkujaankaan ollut mikään herkkis, mutta koin sen silloin merkkinä siitä, että on henkisesti vahva, ja toki sitä onkin eikä murru pienten esteiden edessä. En usko, että esim. olisi minusta eroamassa, koska ei näe ongelmia niin isoina että ne häntä hetkauttaisivat. Ei ole ainakaan tunteiden vietävissä kun ei niitä ole *sarkasmi*
OK tämä vahvistaa käsitystäni siitä että etenkin nuorempana ensihuumassa se oma mieli tosiaan hakee kaikesta ylipositiivisia tulkintoja (kuten esim tuo "henkisesti vahva"), mutta sitten myöhemmin arjen hiipiessä suhteeseen tulkinnan muuttuvat realistisemmiksi. En sano tätä arvosteluksi, ihan samaan syyllistynyt itsekin. Mietin vain välillä voisiko tätä millään ehkäistä nuoremmilta koettamalla kertoa näistä kokemuksista että pohtisivat tarkemmin mihin hyppäisivät. Naiivi ajatus, tiedän. Mutta ainahan sitä voi toivoa että edes joku tekee fiksumpia valintoja nuorempanakin näiden kokemusten perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Eihän mies ihan aluksi ollut niin kylmä. Siitä kun mainitsin, niin sain se lapsellisuus-kommentin. Toisaalta ei mies alkujaankaan ollut mikään herkkis, mutta koin sen silloin merkkinä siitä, että on henkisesti vahva, ja toki sitä onkin eikä murru pienten esteiden edessä. En usko, että esim. olisi minusta eroamassa, koska ei näe ongelmia niin isoina että ne häntä hetkauttaisivat. Ei ole ainakaan tunteiden vietävissä kun ei niitä ole *sarkasmi*
Sitä saa mitä tilaa.
Ihan tyypillinen tilannehan tämä on. Nuorena halutaan menomies, lapsiperheaikaan jämerämies, ja sitten aletaan kaipaamaan tunteellisempaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sinun tehtävä hoitaa miehesi päätä. Sen sijaan sinä tarvitset rakkautta ja hyväksyntää. Käännä se kaikki rakkaus itseesi mitä miehesi ei halua. Asiat ratkeaa sen kautta.
Aleksityymikko kylmäsydäminen mies. Yli 10% suomalaisista miehistä on. Ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja #1: Miksi jatkoitte parisuhdetta aina perheen perustamiseen asti henkisesti kylmän miehen kanssa?
Ettekö ensin huomanneet tilannetta vai kuvittelitteko että asian tila joskus paranee?
Olin nuori, naiivi ja rakastunut. Kuvittelin että mies muuttuu. Ja osasi hän olla ihanakin välillä. Olen itse tosi rikkinäisestä perheestä (henkistä, fyysistä ja uskonnollista väkivaltaa ym) ja siten varmasti tottunut huonoon kohteluun. En osannut arvostaa itseäni tarpeeksi, enkä varmasti osaa täysin vieläkään.
Monella joka täällä arvostelee että miksi on ”huonolle” miehelle tehnyt lapsensa ei ehkä ole samanlaista taustaa? Kun itse mietin elämääni jälkeenpäin, niin ymmärrän että taustoistani johtuen minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Siskoni kuoli huumeiden yliannostukseen 29-vuotiaana.
T.Ap
Olen nainen ja oma elämäni ennen aikuisuutta oli huono; minusta tuli rikkinäinen ihminen. Minusta on sanottu, että olen kylmä. Ymmärrän, että en anna kellekään enää mahdollisuutta satuttaa minua, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin.
Sinä toimit toisella tavalla ja kaipaat ymmärrystä, lämpöä ja tukea sekä kumppanuutta. Mieleeni tuli, voisiko miehelläsi olla elämänsä alkutaipaleella asioita, joiden takia hän on valinnut tapansa toimia.
Pariterapia voisi teillä auttaa mahdollisesti alkuun toistenne tunteiden tulkinnassa.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Kiitos viestistä. Olemme olleet pariterapiassa. Minua se auttoi kun sain purkaa mieltäni ja tuntui siltä että joku kerrankin kuunteli. Mies ei halunnut jatkaa kun hänestä taas tuntui siltä että häntä vaan arvosteltiin siellä. Terapeutti myös sanoi hänelle muun muassa että hän vaikuttaa ylimieliseltä, mitä hän todella tekee ja se oli hänelle liikaa. Terapeutin mielestä ihmiset eivät myöskään muutu, joten en enää unelmoi siitå että mieheni olisi huomaavaisempi tai lämpimämpi minua kohtaan. T. Ap
Minkä ihmeen takia sä olet sellaisen kanssa mennyt yhteen ja miksi edelleen haluat suhdetta jatkaa? Ei ole mikään pakko. Koita tajuta tämä asia. Suomessa voi vapaasti erota jos nykyinen parisuhde ei innosta joten en ymmärrä näitä valittajia. Joko lusikat jakoon tai sitten pulinat veks.
Nämä hiukka vanhemmat aleksitymikot ovat oppineet teeskentelemään lämminsydämistä alkuajat ja kun saa naisen koukkuun niin paljastuu se oikea luonne. Kylmää seksiä, epäempaattisuutta, välinpitämättömyyttä joka vain pahenee iän myötä. Myös mielen sairaudet saattaa iskeä ennen pitkää persoonan vuoksi.
Osat syntyy tuollaisiksi eli geenit, aivojen rakenne. Osaan vaikuttaa lapsuus.
Kannattaa erota mikäli tuollaisia piirteitä löytyy. Ei ne muutu.
Lähde ja elää parempaa elämää ilman tuota ääliötä.
On sama ongelma. Olen päättänyt vain jatkaa, että ei mene lapsilla elämä hankalaksi useamman kodin kanssa jne.
Miehen mielestä olen lapsellinen kun kaipaan hellyyttä.