Onko tämä ihan tervettä (naisen mustasukkaisuus, onko sairasta?)
Parisuhteessani toistuu vähän väliä seuraavat asiat.
1) Katson TV:stä jotain amerikkalaista rikossarjaa. Sarjassa on rannalla kuvattu kohtaus, jossa näkyy parin minuutin ajan bikinipukuisia naisia. Naiseni alkaa huutamaan minulle, niin kuin a) olisi minun vikani, että sarjaan on tällainen kohtaus tehty, b) niin kuin katsoisin sarjaa vain näiden bikiniotosten takia, c) niin kuin bikinikohtauksen katsomisessa olisi jotain väärää tai peräti epänormaalia.
2) Luen Iltasanomia tai Iltalehteä sähköisessä muodossa. Kun sitä selaan, ennemmin tai myöhemmin tulee joku juttu jostain insta- julkkiksesta, ex-missistä tms, jossa on joku lievästi paljastava kuva. Heti alkaa sättiminen, niin kuin a) olisi minun vikani, että lehdessä on tällainen juttu, b) niin kuin katsoisin lehteä vain näiden paljastavien kuvien takia, c) niin kuin ko lehtijutun katsomisessa olisi jotain väärää tai peräti epänormaalia.
3) Sama, mutta jostain nykyään-niin-ärsyttävän-yleisestä, iltapäivälehdessä olevasta seksiin liittyvästä jutusta ("pahimmat seksimokat jne jne")
4) Sama, jos tv:ssä / lehdessä / missä tahansa näkyy mainos, jossa vähäpukeisiä naisia.
Ja niin edelleen. Seuraus - en näytä mitään tietokone- tai kännykkäruutujani hänelle, koska en halua ottaa sitä p@skaa vastaan. Seuraus - hän valittaa miten meillä ei ole avoimuutta, ja epäilee minua vaikka mistä. Täysin ilman syytä.
Onko tämä nyt ihan tervettä ja normaalia, mikä häntä vaivaa ja voiko siitä koskaan parantua?
Kommentit (121)
Uhri kirjoitti:
Pitäisikö vaan ottaa tiukka linja ja joka kerran ilmoittaa ykskantaan että tuo ei sovi eikä ole normaalia?
Voiko tuollainen parantua terapiassa?
Tiukka linja ehdottomasti. En tarkoita aggressiivista vaan assertiivista. Sanot joka kerta, että et ala kuunnella tuollaista. Ehdota, että keskustelette asiasta jonkun yhteisen tuttavanne kanssa. Luultavasti siinä kohtaa hän tajuaa itsekin käyttäytyvänsä tavalla, jota ei halua muiden tietävän, koska häpeää sitä itsekin.
Sen jälkeen hän toivottavasti itsekin haluaa asiaan apua. Voitte hakeutua pariterapiaan, seurakunnat tarjoavat ilmaiseksi eikä edellytä kirkkoon kuulumista tai ole millään tavalla uskonnollista. Helsingissä tosin jonot ovat niin pitkät, ettei niihin pääse kuin todella pahassa tilanteessa olevat lapsiperheet. Jos asutte Helsingissä niin kannattaa kysellä Valkonauhaliiton yksilö- ja paripalveluja.
Mutta ihan ensimmäiseksi ehkäisymenetelmän vaihto, jos käytössä on hormonaalinen ehkäisy. Omalla kohdallani e-pillerit laukaisivat aikoinaan tuollaisen mustasukkaisuuden ja se hävisi kun ehkäisy lopetettiin.
Pidempään naimisissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat ja haluat olla hänen kanssaan, käykääavointa keskustelua siitä, mistä tuo epävarmuus kumpuaa? Petetty edellisessä suhteessa? Tai monia muitakin syitä miksi ihminen kokee epävarmuutta.
Jos et ole ikinä antanut ymmärtää, että pitäisi olla mustasukkainen, tai epävarma itsestään, niin tee yllämainittu. Jos taas sanallisesti tai epäsuorasti alennat naisen itsetuntoa, tee itse sille jotain. Ei aina tarvitse jättää tai lähteä suhteesta, jos ongelman voi korjata.En täysin ymmärrä tätä nykyajan fanaattisen sitoutumisen ja sen jatkuvan toitottamisen tarvetta. Kukaan ei voi omistaa ketään, eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Pitäisi olla onnellinen siitä, että joku haluaa vieressä kulkea. Jos koko elämä menee sen vakuutteluun, niin ei hyvältä kuulosta
Kysehän nyt oli siitä että ap ei haluaisi erota.
Uhri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi kärsii asiasta myös ja tarvitsee hoitoa. Ei ole normaalia ja pohjautuu hylätyksi ja sivuutetuksi tulemisen kokemuksiin. Puoliso voi auttaa, jos jaksat olla riittävän empaattinen ja lievittää pelkoja, mutta jos hän itse ajattelee olevansa normaali eikä näe käytöksessään väärää sinua kohtaan, niin sinun täytyy itsesi miettiä suhteen tulevaisuutta. Mustasukkaisuus voi olla myös vaarallista sinulle psyykkisesti ja fyysisestikin, kun rajoja jatkuvasti ylitetään. Kuvaamasi käytös on henkistä väkivaltaa.
Olen huomannut että en esimerkiksi uskalla tv:stä katsoa mitään dokumentteja, jotka voivat edes sivuta seksuaalisuutta. Läppäristä pitää koko ajan olla poistamassa sivuhistoriaa, ettei vaan tulisi mitään raivarin aiheuttavaa. Eli raivoamalla aiheuttaa niin ahdistusta, että en voi seurata minua kiinnostavia asioita kuin normaali aikuinen. Väkivaltaahan se on.
Laitteet salasanan taakse tai jos on yhteiskäytössä niin erilliset käyttäjätilit. Pitäisi olla itsestäänselvyys kaikissa parisuhteissa. Googleta digitaalinen väkivalta.
Meillä samaa, mutta minä olen nainen ja mustasukkainen osapuoli on mies. Kokee uhkana kaikki tietyn ikäiset/näköiset/kokoiset miehet oli ne sitten työkollegoita, mun entisiä koulukavereita, tuttuja nuoruudesta, entisiä asiakkaita (olen ollut aspahommissa puoli elämääni, en enää), mainoskuvissa tai lehtijutuissa esiintyviä miehiä, telkkarissa olevia miehiä, ex-puolisoita, ihan mitä tahansa kunhan ovat miehiä. En jaksa edes avata telkkaria enää kun ainahan sieltä tulee joku sinkkudeittisex-ohjelma ja siitä se riemu taas repeää. Alastomat ja vähäpukeiset naiset ohjelmissa eivät ole ongelma koska eihän HÄN sellaisia edes noteeraa, mut mun silmille tulevaa materiaalia pitää ilmeisesti kontrolloida ja sensuroida, koska en taida olla pätevä ottamaan vastaan ja käsittelemään tietynlaista informaatiota. Joo, kyllä olen tästä avautunut hänelle ja useasti. Ja ollaan neljänkympin molemmin puolin. Ja kyllä, hän on hakenut itse keskusteluapua ja prosessi on käynnissä sen suhteen tälläkin hetkellä.
On tullut petetyksi edellisissä suhteessaan, niin minäkin joskus. Ei tunnu tajuavan et vahtimisella saa minut työnnettyä vaan kauemmas. Vaikka olen ihan esimerkein tätä selittänyt. Raskasta on, mutta on se vähän mennyt eteenpäin. Rakas se on silti mut mitä tahansa juttua en hyväksy ja teen sen kyllä selväksi myös hyvin kovaan ääneen.
Aloittajalle sanoisin et I feel you! Ja jos puolisosi ei hae apua niin ei tuo itsestään ohi mene. Ei välttämättä avunkaan kanssa mutta ainakin on sitten yrittänyt.
Ei ole normaalia käytöstä.
Kolme toimintavaihtoehtoa:
a) Siedät tuota käytöstä ja jatkatte yhdessä siitä huolimatta
b) Puhut asiasta naisen (aviovaimo?) kanssa ja kerrot, että jos hänen käytös jatkuu tuollaisena, niin et halua jatkaa elämää hänen kanssaan.
c) Ilmoitat hänelle, että haluat erota ja teet sen myös
Kohtaan b voisi sisältyä myös naisen tai teidän yhteinen terapia. Jos terapiasta ei ole apua, niin kts. kohta a tai c
Vierailija kirjoitti:
Uhri kirjoitti:
Pitäisikö vaan ottaa tiukka linja ja joka kerran ilmoittaa ykskantaan että tuo ei sovi eikä ole normaalia?
Voiko tuollainen parantua terapiassa?
Tiukka linja ehdottomasti. En tarkoita aggressiivista vaan assertiivista. Sanot joka kerta, että et ala kuunnella tuollaista. Ehdota, että keskustelette asiasta jonkun yhteisen tuttavanne kanssa. Luultavasti siinä kohtaa hän tajuaa itsekin käyttäytyvänsä tavalla, jota ei halua muiden tietävän, koska häpeää sitä itsekin.
Sen jälkeen hän toivottavasti itsekin haluaa asiaan apua. Voitte hakeutua pariterapiaan, seurakunnat tarjoavat ilmaiseksi eikä edellytä kirkkoon kuulumista tai ole millään tavalla uskonnollista. Helsingissä tosin jonot ovat niin pitkät, ettei niihin pääse kuin todella pahassa tilanteessa olevat lapsiperheet. Jos asutte Helsingissä niin kannattaa kysellä Valkonauhaliiton yksilö- ja paripalveluja.
Mutta ihan ensimmäiseksi ehkäisymenetelmän vaihto, jos käytössä on hormonaalinen ehkäisy. Omalla kohdallani e-pillerit laukaisivat aikoinaan tuollaisen mustasukkaisuuden ja se hävisi kun ehkäisy lopetettiin.
Huomaan että vaikea pysyä itse rauhallisena, koska hän aloittaa noista yleensä niin älyttömän metelin. Menen jonkinlaiseen hälytystilaan heti, puolustusvalmiuteen.
Jos hän tämän ketjun huomaisi, olisi raivari saman tien satavarma, anonyymi postaus tai ei.
Ex-poikaystävä oli tuommoinen. Jossain vaiheessa linnottauduin kotiin vain hänen seuraan, kun en vaan jaksanut vastailla. Ihan jokainen oli uhka. Jos televisiossa tuli bokserimainos niin kiehui kiukusta.
Jos vanha spurgu kadulla tuli pummimaan tulta, niin olin pannut sitä joskus, kaikkia koulukavereita panin.
Teillä ilmeisen nuori suhde kun et VIELÄ kerro esim Facebookin ja puhelimen stalkkauksesta, raivostumisesta vastaantulevista naisista, epäilyä työ/koulukavereita ja jokaisesta naisesta jonka satut mainitsemaan. (Ainiin ja sehän petti itse minkä kerkesi)
Sulla on mahdollisuus joko lähteä tai laittaa nainen hoitoon selvittämään ongelmiaan, miksi ei luota itseensä eikä suhun. Tuo tulee vaan pahenemaan jos sille ei tee stoppia. Sillä on ongelma itsetuntonsa kanssa, ei usko pohjimmiltaan että on rakkauden arvoinen, pitää itseään huonona ja projisoi sen sinuun.
Mustasukkainen löytää mahdollisen uhkan aivan tajuttomista asioista ja kärsii itsekin, mutta jos ei halua hoitaa ongelmaansa niin et ole velvoitettu sitä sietämään.
Vierailija kirjoitti:
klip
Ei tunnu tajuavan et vahtimisella saa minut työnnettyä vaan kauemmas. Vaikka olen ihan esimerkein tätä selittänyt.
klip
Juuri tuo! Tätä olen yrittänyt selittää. Halu tuntuu olevan minut omistaa, mutta tuollainen käytös vain rikkoo suhteen ja vie kauemmas. En ymmärrä miksei mene perille.
Suosittelen avointa keskustelua rauhallisesti ja sovinnolisesti. Kuunnelkaa ja laittakaa toinenkin kuuntelemaan. Löytäkää syyt ja ratkaisut. Se ei aikuisiltakaaan tunnu onnistuvan. Joko huudetaan syytetään tai ollaan hiljaa. Kommunikaatiotaidot ovat aika hakusessa suurimmalta osalta.
Vierailija kirjoitti:
klip
... kun et VIELÄ kerro esim Facebookin ja puhelimen stalkkauksesta, raivostumisesta vastaantulevista naisista, epäilyä työ/koulukavereita ja jokaisesta naisesta jonka satut mainitsemaan.
Täysosuma!
Vierailija kirjoitti:
Pidempään naimisissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastat ja haluat olla hänen kanssaan, käykääavointa keskustelua siitä, mistä tuo epävarmuus kumpuaa? Petetty edellisessä suhteessa? Tai monia muitakin syitä miksi ihminen kokee epävarmuutta.
Jos et ole ikinä antanut ymmärtää, että pitäisi olla mustasukkainen, tai epävarma itsestään, niin tee yllämainittu. Jos taas sanallisesti tai epäsuorasti alennat naisen itsetuntoa, tee itse sille jotain. Ei aina tarvitse jättää tai lähteä suhteesta, jos ongelman voi korjata.En täysin ymmärrä tätä nykyajan fanaattisen sitoutumisen ja sen jatkuvan toitottamisen tarvetta. Kukaan ei voi omistaa ketään, eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Pitäisi olla onnellinen siitä, että joku haluaa vieressä kulkea. Jos koko elämä menee sen vakuutteluun, niin ei hyvältä kuulosta
Kysehän nyt oli siitä että ap ei haluaisi erota.
Ymmärrän ja hyvä ettei heti ole eroamassakaan. Viittaankin noihin kommentteihin, missä kehotetaan koko ajan hokemaan ja osoittamaan sitä arvostusta. Juu pitää osoittaa ja sanoakin, mutta ei se ole tuohon mikään ratkaisu, koska rajansa kaikella. Ei suhde voi olla sellainen että sitä pitää pakkomielteisesti pönkittää, koska muuten tulee raivari.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen avointa keskustelua rauhallisesti ja sovinnolisesti. Kuunnelkaa ja laittakaa toinenkin kuuntelemaan. Löytäkää syyt ja ratkaisut. Se ei aikuisiltakaaan tunnu onnistuvan. Joko huudetaan syytetään tai ollaan hiljaa. Kommunikaatiotaidot ovat aika hakusessa suurimmalta osalta.
Tämä! Suuri osa ihmisistä ei tutkiskele itseään ikinä tai pysähdy omien virheiden jälkeen miettimään miten voisi kehittyä. Jatketaan vaan eteenpäin samoilla virheillä ja haitallisilla käytösmalleilla. Ihmiset eivät osaa keskustella. Vähemmän olisi mitään ongelmia kun osaisivat.
Uhri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
klip
Ei tunnu tajuavan et vahtimisella saa minut työnnettyä vaan kauemmas. Vaikka olen ihan esimerkein tätä selittänyt.
klip
Juuri tuo! Tätä olen yrittänyt selittää. Halu tuntuu olevan minut omistaa, mutta tuollainen käytös vain rikkoo suhteen ja vie kauemmas. En ymmärrä miksei mene perille.
Se on se kontrolloinnin tarve. Aiemmassa suhteessa tullut todennäköisesti petetyksi ja se on tullut ns puun takaa. Vahtimisella haluavat varmistaa sen että tällä kertaa heitä ei päästä yllättämään.
Olen huomannut tuon kaavan muissakin asioissa mitä puolisoni tekee tai sanoo. Hänen on tärkeä tietää koko ajan mitä tulee tapahtumaan, mitä aion tehdä vapaapäivänä jos hän on töissä, käynkö tankkaamassa töiden jälkeen jne. Jos tulee yllättävä meno tai suunnitelmien muutos niin järkyttyy jotenkin. Sen huomaa, vaikka ei hän sitä läheskään aina sano. Haluaa myös itse tarjoilla mulle vaihtoehtoja, esim "sähän voisit mennä xxx kans kahville". Uskon et mielummin itse ehdottaa jotain kuin kestää sen "yllätyksen" että olenkin sopinut jotain menoa. Tää on niin kaavamaista et sen on pakko liittyä tuohon kontrollin tarpeeseen ja itsensä suojeluun, mikä on seurausta aiemman elämän kolhuista. Ärsyttävää toki, en mä sitä puolustelee. Mut ymmärrän mistä se johtuu (ja äänekkäästi pidän jälleen puoliani..).
T. Tuo jota lainasit
Uhri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
klip
Ei tunnu tajuavan et vahtimisella saa minut työnnettyä vaan kauemmas. Vaikka olen ihan esimerkein tätä selittänyt.
klip
Juuri tuo! Tätä olen yrittänyt selittää. Halu tuntuu olevan minut omistaa, mutta tuollainen käytös vain rikkoo suhteen ja vie kauemmas. En ymmärrä miksei mene perille.
Koska kuitenkin hyväksyt käytöksen. Annat hänen toimia samalla tavalla.
Onko käytössä hormonaalinen ehkäisy?
Uhri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisosi kärsii asiasta myös ja tarvitsee hoitoa. Ei ole normaalia ja pohjautuu hylätyksi ja sivuutetuksi tulemisen kokemuksiin. Puoliso voi auttaa, jos jaksat olla riittävän empaattinen ja lievittää pelkoja, mutta jos hän itse ajattelee olevansa normaali eikä näe käytöksessään väärää sinua kohtaan, niin sinun täytyy itsesi miettiä suhteen tulevaisuutta. Mustasukkaisuus voi olla myös vaarallista sinulle psyykkisesti ja fyysisestikin, kun rajoja jatkuvasti ylitetään. Kuvaamasi käytös on henkistä väkivaltaa.
Olen huomannut että en esimerkiksi uskalla tv:stä katsoa mitään dokumentteja, jotka voivat edes sivuta seksuaalisuutta. Läppäristä pitää koko ajan olla poistamassa sivuhistoriaa, ettei vaan tulisi mitään raivarin aiheuttavaa. Eli raivoamalla aiheuttaa niin ahdistusta, että en voi seurata minua kiinnostavia asioita kuin normaali aikuinen. Väkivaltaahan se on.
Jos aktiivisesti seuraa toisen sivuhistoriaa, ei ole kyllä kaikki muumit kanootissa tai ei ainakaan mene hississä valot päälle.
Ei ole normaalia. Naisesi tulisi nyt sisäistää tämä. Ehdotan, että lopetat puolustautumisen, sivuhistorian poistamisen ynnä muut. Nämä toimet vaan ruokkii mustasukkaisuutta ja epäluuloisuutta.
Sullahan ei ole mitään salattavaa tai peiteltävää. Kun vaimosi seuraavan kerran käyttäytyy mustasukkaisesti, pidä mielessä, että ongelma on hänen päässään. Sun ei tarvitse keksiä mitään selityksiä, ne vaan pahentaa asiaa. Kerro avoimesti, ettet voi elää jatkuvan kyttäyksen alla.
Vaimosi tarvitsee apua. Kirjallisuutta, terapiaa, mitä ikinä. Ei selvästi arvosta itseään vaan varmaan kokee, että on saanut miehen, jota ei ansaitse. Siksi hänelle ei mene jakeluun, että olet rakastunut juuri häneen etkä bikinibeibeihin. Itsearvostusta voi onneksi aina treenata.
Vierailija kirjoitti:
Uhri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
klip
Ei tunnu tajuavan et vahtimisella saa minut työnnettyä vaan kauemmas. Vaikka olen ihan esimerkein tätä selittänyt.
klip
Juuri tuo! Tätä olen yrittänyt selittää. Halu tuntuu olevan minut omistaa, mutta tuollainen käytös vain rikkoo suhteen ja vie kauemmas. En ymmärrä miksei mene perille.
Se on se kontrolloinnin tarve. Aiemmassa suhteessa tullut todennäköisesti petetyksi ja se on tullut ns puun takaa. Vahtimisella haluavat varmistaa sen että tällä kertaa heitä ei päästä yllättämään.
Olen huomannut tuon kaavan muissakin asioissa mitä puolisoni tekee tai sanoo. Hänen on tärkeä tietää koko ajan mitä tulee tapahtumaan, mitä aion tehdä vapaapäivänä jos hän on töissä, käynkö tankkaamassa töiden jälkeen jne. Jos tulee yllättävä meno tai suunnitelmien muutos niin järkyttyy jotenkin. Sen huomaa, vaikka ei hän sitä läheskään aina sano. Haluaa myös itse tarjoilla mulle vaihtoehtoja, esim "sähän voisit mennä xxx kans kahville". Uskon et mielummin itse ehdottaa jotain kuin kestää sen "yllätyksen" että olenkin sopinut jotain menoa. Tää on niin kaavamaista et sen on pakko liittyä tuohon kontrollin tarpeeseen ja itsensä suojeluun, mikä on seurausta aiemman elämän kolhuista. Ärsyttävää toki, en mä sitä puolustelee. Mut ymmärrän mistä se johtuu (ja äänekkäästi pidän jälleen puoliani..).
T. Tuo jota lainasit
Minusta tuo kuulostaa erilaiselta kuin ap:n kertoma mustasukkaisuus. Se, mitä ap kertoo on aivan kuin ajalta, kun söin ehkäisypillereitä. Minä, jolla ei ollut minkäänlaisia ongelmia oman mustasukkaisuuteni kanssa, sain itku- ja raivaripuuskia siitä, että mies jäi katselemaan iltapäivälehden iltatyttöä tai muuta lehtiaukeamaa, missä oli kauniita naisia, tai siitä että hän halusi katsella Bond-filmejä. Se oli ihan kamalaa ja sen takia kehotan ihan ensimmäiseksi kokeilemaan muuta ehkäisyä. Mutta ehkä ap mieluummin sietää mustasukkaisuutta kuin alkaa käyttää kondomia...
Oletko kenties mennyt VERTAAMAAN häntä noihin naisiin?
Kuulostaa siltä että tässä on kyse syy-seuraus -suhteesta.
Minun miehilläni (ja itselläni) on aina ollut vapaus katsoa prnoa ja ihastella muitakin ihmisiä. Keskustellaan yhdessä sitten näkemästämme ja fiilistellään sitä, mitä tuli katseltua ja kuinka viehättäviä ihmiset ovatkaan. Se ei ole mitenkään pois suhteeltamme vaan päinvastoin lisää siihen eroottisuutta ja luottamusta. Jos tuleekin joskus epävarma olo, siitäkin voi rauhassa keskustella ja rauhoitella toista.
Ei ole normaalia mustasukkaisuutta, mutta hyvin normaalia henkilölle, jota on petetty tai annettu muuten ymmärtää, ettei kelpaa ulkonäöllisesti kenties aiemmissa suhteissaan.
Minulla oli tuo ongelma ex miehen kanssa, ja se alkoi kun selvisi että mies oli pettänyt. Uuden kumppanin kanssa ei ole tuota ongelmaa eikä ollut exäää edeltävänkään miehen kanssa.