Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde toimia, jos kumppaneilla erilainen suhtautuminen seksiin?
11.03.2021 |
Jos toiselle seksi on tärkeämpää kuin toiselle, jos toisen mielestä orgasmi ei ole niin olennainen asia, mutta toisen mielestä on, toinen, toinen haluaa usein ja spontaanisti, kun taas toinen harvemmin ja pitkiä seissioita, ja jos mieltymyksetkin on ihan erilaiset?
Tällaisia valitettavasti joudun miettimään. Maailman ihanin ihminen - kumppanina ja romantiikassa. Mutta seksissä taas ollaan ihan erilaisia, enkä pidä meidän seksiä tyydyttävänä, lisäksi koen etten oikein seksissä syty kumppanista, eikä hän osaa tyydyttää minua.
Kommentit (41)
Ei. Seksi tuntuu olevan usein se jota ensihuumassa ja deittivaiheessa ei selvitetä miten siinä mieltymykset menee kun se oma psyyke antaa alkuihastuksessa aika paljon löysiä tässä asiassa.
Sitten kun tilanne tasoittuu, arki tunkeutuu suhteeseen alkaa ne omat seksitoiveet tuntua yhä tärkeämmiltä ja tulevat useammin mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Seksi tuntuu olevan usein se jota ensihuumassa ja deittivaiheessa ei selvitetä miten siinä mieltymykset menee kun se oma psyyke antaa alkuihastuksessa aika paljon löysiä tässä asiassa.
Sitten kun tilanne tasoittuu, arki tunkeutuu suhteeseen alkaa ne omat seksitoiveet tuntua yhä tärkeämmiltä ja tulevat useammin mieleen.
Luulen että minun tapauksessa on käynyt juuri näin. Mutta ei tätä asiaa toisaalta ihan alussa tajunnutkaan, kun toinen vaikutti innostuneemmalta. ap
Ei tule toimimaan, saattaa siinä alussa molempien myönnytyksillä toimia, mutta pidemmän päälle erilaiset mieltymykset nousevat sitten voimakkaammin esiin.
Moni sanoo että huono seksi paranee ajan kanssa. No ei parane. Otin miehen jonka kanssa seksi oli surkeaa erilaisten seksihalujen ja -mieltymysten vuoksi ja seurasi yli vuosikymmenen itku ja hampaiden kiristys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Seksi tuntuu olevan usein se jota ensihuumassa ja deittivaiheessa ei selvitetä miten siinä mieltymykset menee kun se oma psyyke antaa alkuihastuksessa aika paljon löysiä tässä asiassa.
Sitten kun tilanne tasoittuu, arki tunkeutuu suhteeseen alkaa ne omat seksitoiveet tuntua yhä tärkeämmiltä ja tulevat useammin mieleen.
Luulen että minun tapauksessa on käynyt juuri näin. Mutta ei tätä asiaa toisaalta ihan alussa tajunnutkaan, kun toinen vaikutti innostuneemmalta. ap
Jos se mitään lohduttaa niin arvelen että melkeinpä kaikille menee ainakin muutama suhde alussa näin, kuten itsellänikin. Kun sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ja koettaa intoilematta analysoida missä meni vikaan niin kyllä em. syy aika monessa tapauksessa tulee pinnalle.
Uutta suhdetta hakiessa tuli sitten ainakin itsellä vähän ongelmaksi se miten ilmaiset mieltymyksesi tässä asiassa tarpeeksi selkeästi tarpeeksi varhaisessa vaiheessa ilman että leimaannut siaksi jolla ei ole mitään muuta mielessä kuin SE (olen siis mies joten näin käy hyvin helposti). Mutta mielestäni sukupuoleen katsomatta nämä mieltymykset olisi hyvä tuoda esiin aika aikaisin jotta voidaan todeta löytyykö yhteisiä kiinnostuksen kohteita vai toistensa kanssa ristiriidassa olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun antaa vaikka ei haluaisi, tuntuu kuin tulisi raiskatuksi. Voiko olla onnellinen suhteessa, jossa tulee raiskatuksi jatkuvasti? Ehkä joku voi.
No en sanoisi että tuo on yleispätevää, vaikka ehkä päteekin juuri sinuun. Itse voin hyvin suostua seksiin vaikkei tekisi mieli, eikä kokemus lähentele mitään raiskausta millään lailla.
Sama täällä. Ja toista ja kolmatta lasta yrittäessä harrastettiin useamman kerran seksiä niin ettei kumpaakaan olisi huvittanut pätkääkään. Mutta pöksyt vaan nilkkoihin ja menoksi kun ovistikku sanoo että nyt pitää n***ia. Ei jäänyt traumoja. Kummallekaan.
Pidemmän päälle on hyvinkin todennäköistä, että tällä saralla ajaudutaan vielä entisestään erilleen, ei tietenkään aina. Toki tässä(kin) asiassa pitää jonkin verran molempien joustaa, kuten parisuhteessa yleensäkin, mutta jos se ei suhteen alussakaan käytännössä ollenkaan toimi, niin aika heikko on ennuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilta osin ei kuulosta yhteensopivalta, mutta kiinnostaa mitä tarkoitat tuolla orgasmiasialla? Siis jos toiselle on tärkeää saada itselle orgasmi ja toiselle ei, niin eihän se ole välttämättä mikään ongelma. Mutta se voi olla, jos toiselle on tärkeää saada itselle orgasmi eikä toista kiinnosta panostaa siihen kumppanin tyydyttämiseen. Tai se, että toinen kokee orgasmin saamisen vaikeaksi eikä tunne siihen välttämättä edes tarvetta, mutta toinen ei pysty hyväksymään kumppanin orgasmittomuutta. Esimerkiksi itse saan orgasmin vain harvoin, mutta nautin tavattomasti seksistä ilmankin. Sen sijaan en nauti pätkääkään sellaisesta seksistä, jossa minulle yritetään jääräpäisesti hinkuttaa se orgasmi vaikka tiedän ettei se tänään vaan kertakaikkiaan tule. Se on ahdistavaa ja pelko pettymyksen tuottamisesta kumppanille tekee orgasmin saamisesta entistä vaikeampaa. Minulle sopii vain sellainen kumppani, jolle voi hellästi todeta että tänään ei tarvitse sitä klittahierontaa, mennään vaan suoraan asiaan ja aletaan rynkyttämään.
Tarkoitin oikeastaan juuri tuota, että se osapuoli, joka ei saa helposti orgasmia eikä pidä sitä niin olennaisena asianakaan, ei jaksaisi niin kauheasti panostaa toisenkaan orgasmin saamiseen, vaan alkaa aika jo pian kysellä, joko riittää ja vieläkö jatketaan - esim. silloin, jos orgasmi ei tule nopeasti ja "heti", vaan sen eteen täytyy vähän nähdä vaivaa. Ja ehkä myös se, että on vaikea ymmärtää toisen tapaa kokea seksi.
No tuo olisi kyllä minullekin ylitsepääsemätön ongelma, että toinen ei pittaa minun tarpeistani vaan jättää ikäänkuin kesken. En sinuna jatkaisi suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun antaa vaikka ei haluaisi, tuntuu kuin tulisi raiskatuksi. Voiko olla onnellinen suhteessa, jossa tulee raiskatuksi jatkuvasti? Ehkä joku voi.
No en sanoisi että tuo on yleispätevää, vaikka ehkä päteekin juuri sinuun. Itse voin hyvin suostua seksiin vaikkei tekisi mieli, eikä kokemus lähentele mitään raiskausta millään lailla.
Sama täällä. Ja toista ja kolmatta lasta yrittäessä harrastettiin useamman kerran seksiä niin ettei kumpaakaan olisi huvittanut pätkääkään. Mutta pöksyt vaan nilkkoihin ja menoksi kun ovistikku sanoo että nyt pitää n***ia. Ei jäänyt traumoja. Kummallekaan.
Ehkä ei jää traumoja, mutta miksi kokeilla. Tuossa tilanteessa olisin kyllä r*nkannut Muumimukiin ja siitä sitten truutalla sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Seksi tuntuu olevan usein se jota ensihuumassa ja deittivaiheessa ei selvitetä miten siinä mieltymykset menee kun se oma psyyke antaa alkuihastuksessa aika paljon löysiä tässä asiassa.
Sitten kun tilanne tasoittuu, arki tunkeutuu suhteeseen alkaa ne omat seksitoiveet tuntua yhä tärkeämmiltä ja tulevat useammin mieleen.
Luulen että minun tapauksessa on käynyt juuri näin. Mutta ei tätä asiaa toisaalta ihan alussa tajunnutkaan, kun toinen vaikutti innostuneemmalta. ap
Jos se mitään lohduttaa niin arvelen että melkeinpä kaikille menee ainakin muutama suhde alussa näin, kuten itsellänikin. Kun sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ja koettaa intoilematta analysoida missä meni vikaan niin kyllä em. syy aika monessa tapauksessa tulee pinnalle.
Uutta suhdetta hakiessa tuli sitten ainakin itsellä vähän ongelmaksi se miten ilmaiset mieltymyksesi tässä asiassa tarpeeksi selkeästi tarpeeksi varhaisessa vaiheessa ilman että leimaannut siaksi jolla ei ole mitään muuta mielessä kuin SE (olen siis mies joten näin käy hyvin helposti). Mutta mielestäni sukupuoleen katsomatta nämä mieltymykset olisi hyvä tuoda esiin aika aikaisin jotta voidaan todeta löytyykö yhteisiä kiinnostuksen kohteita vai toistensa kanssa ristiriidassa olevia.
Olet varmasti oikeassa. Itselläni aiemmassa suhteessa tuntui toimivan kaikki, ja sen vuoksi en ehkä edes osannut ajatella, että tällaisenkin ongelman eteen voisi joutua. Jotenkin nyt tuntuukin turhauttavalta, että onkohan kuinkakin monella tällaisia ongelmia VAI ovatko kaikki muut vaan onnistuneet löytämään seksuaalisestikin juuri itselleen sopivan kumppanin - ja turhauttaa myös siksi, että muilta osin suhde toimisi hyvin, mutta tämä asia vaan ikävä kyllä vaivaa. Tietysti suhteen alussa on myös aina niin toiveikas, että kaikki menisi hyvin - ei sitä silloin varmaan tajuaisi jotain tällaista yhteensopivuutta, vaikka se (sori tyhmä kielikuva) hierottaisiin naamaan. Tai no, pitäisi toki tajuta, kuten sinäkin totesit.
Ihmiset tosiaan tuntuvat hermostuvan helposti, jos seksistä puhuu, ja etenkin jos seksin tai seksuaalisen yhteensopivuuden perusteella tekee mitään ratkaisuja. Mikä on tietysti omituista, koska pitäähän muillakin osa-alueilla synkata, miksi ei sitten seksissä.
voihan se,kerrot vaan milloin et ulkoiluta luita ja nahkaai, niin muiden kanssa se onkin sitten ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun antaa vaikka ei haluaisi, tuntuu kuin tulisi raiskatuksi. Voiko olla onnellinen suhteessa, jossa tulee raiskatuksi jatkuvasti? Ehkä joku voi.
No en sanoisi että tuo on yleispätevää, vaikka ehkä päteekin juuri sinuun. Itse voin hyvin suostua seksiin vaikkei tekisi mieli, eikä kokemus lähentele mitään raiskausta millään lailla.
Sama täällä. Ja toista ja kolmatta lasta yrittäessä harrastettiin useamman kerran seksiä niin ettei kumpaakaan olisi huvittanut pätkääkään. Mutta pöksyt vaan nilkkoihin ja menoksi kun ovistikku sanoo että nyt pitää n***ia. Ei jäänyt traumoja. Kummallekaan.
Ehkä ei jää traumoja, mutta miksi kokeilla. Tuossa tilanteessa olisin kyllä r*nkannut Muumimukiin ja siitä sitten truutalla sisälle.
Raskauden onnistumisen todennäköisyys lienee kyllä luonnonmenetelmällä parempi kuin amatöörihedelmöitys muumimukin kanssa. Ja naisena on minusta miellyttävämpää kuitenkin harrastaa seksiä kumppanin kanssa (vaikkei olisi seksifiilis) kuin alkaa tunkea jotain truuttaa sisääni. En ole tuo, jolle vastasit, mutta itsekin olen lasta yrittänyt kumppanin kanssa pitkään, ja kyllähän silloin seksiä harrastettiin ihan vaan kalenterin mukaan. Ei se nyt epämiellyttävääkään ollut, mutta kaikki intohimo siitä puuttui.
Haloo, olit mies tai nainen kumppani EI osaa tyydyttää jos et OPETA häntä kädestä pitäen.
Et tietenkään voi opettaa jos et edes itse tiedä mistä nautit.
Opettele omin käsin onneen. Siitä se lähtee. Periaatteessa kumppani on vain bonus. Jokainen syntyy seksuaalisena, se on otettava haltuun, omalla tavalla, omaan nautintoon pyrkien.
Vain siten saatat nauttia kumppanin kanssa.
Veikkaan että kysyjä on nainen, jolla on aistillisuus hakusessa. Ei kyse todellakaan ole määrästä vaan siitä etta tunnet itsesi ja osaat nauttia omin päin, ensin.
Toinen juttu on jos kumppani on kovasti p0rnoseksin kangistama, kohtaaminen on vaikeaa.
Molempien pitää löytää orgaaninen ja aito kohtaaminen itsen ja toisen kanssa.
Eikä suorittaa jotakin fantasiaa tai rutiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haloo, olit mies tai nainen kumppani EI osaa tyydyttää jos et OPETA häntä kädestä pitäen.
Et tietenkään voi opettaa jos et edes itse tiedä mistä nautit.
Opettele omin käsin onneen. Siitä se lähtee. Periaatteessa kumppani on vain bonus. Jokainen syntyy seksuaalisena, se on otettava haltuun, omalla tavalla, omaan nautintoon pyrkien.
Vain siten saatat nauttia kumppanin kanssa.
Veikkaan että kysyjä on nainen, jolla on aistillisuus hakusessa. Ei kyse todellakaan ole määrästä vaan siitä etta tunnet itsesi ja osaat nauttia omin päin, ensin.
Toinen juttu on jos kumppani on kovasti p0rnoseksin kangistama, kohtaaminen on vaikeaa.
Molempien pitää löytää orgaaninen ja aito kohtaaminen itsen ja toisen kanssa.
Eikä suorittaa jotakin fantasiaa tai rutiinia.
Juu, olen nainen. Osaan kyllä itse tyydyttää itseni, ja olen kertonut kumppanille, mistä tykkään. Kumppani ei ole pornoseksin kangistama, vaan pikemminkin päinvastoin. Häneltä ei vaan tule luontevasti toivomani kosketus, tai hän ei jotenkin saa kiinni, millaisesta kosketuksesta tykkään. Ja sitten hänellä ilmeisesti menee mielenkiinto, jos vaikka joku suuseksi kestää kovin kauan, ja kun ei keskity kunnolla siihen, mitä tekee, niin eihän se silloin suju. Tässä ei ole siis ongelmana se, että hän hakisi vain omaa nautintoaan, vaan ongelma on se, että hänelle riittää joku koskettelu, hyväily ja erilaisten juttujen kokeilu, mutta hän ei jaksa tavoitella orgasmia - ja siten hän helposti alkaa minunkin kohdalla ajatella, että "riittäisikö tämä jo", kun hän ilmeisesti kokee jo tehneensä sen, mitä pitää - minulle sitten taas ideana olisi saada orgasmikin, ja on ärsyttävää, kun toinen selvästi ei jaksaisi tavoitella sitä (koska ei koe itse orgasmia tärkeäksi).
Mitä tarkoitat, että ei ole kyse määrästä? On siinä nyt sillä lailla kyse märästäkin, että jos toinen haluaa seksiä kovin harvoin, mutta itse useammin, niin kyllähän se sille enemmän haluavalle on todella turhauttavaa.
Meillä käynyt niin, että iän myötä miehen halut vähentyneet ja omat kasvaneet suuresti. Hieman ongelmallinen tilanne.
Mitä ajattelet ap siitä "trendikkäästä" avoimesta suhteesta, kuten alussa joku mainitsikin?
Jos toinen on kylmä ja toinen kuuma, niin siitä ei tule mitään. Jos vaimoni ei olisi halunnut minua ja seksiä jatkuvasti useamman kerran viikossa, en olisi koskaan mennyt nuorena naimisiin. Ihan rehellisesti sanon, että eniten vaikutti toisen todellinen seksuaalinen halu saada juuri minua. Sen aisti ja tunsi pillun otteista joka kerta kun meillä oli seksiä. Minulle ei tullut nuorena mieleenkään, että olisin pariutunut jo parikymppisenä . Mutta toisen kiima, halu ja rakkaus vei mukanaan ja otin riskin, mikä onkin sitten kantanut koko iän. Ei vaimon halu ole vieläkään seksissä laatunut. Ei niin useasti mutta sama kiima on jäljellä. Tuo vaimon omistava halu ja himo on myös seikka sille, etten ole koskaan käynyt vieraissa. Ei ole pystynyt, vaikka seireenit ovat kuinka yrittäneet.
M62
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet ap siitä "trendikkäästä" avoimesta suhteesta, kuten alussa joku mainitsikin?
En oikein tiedä. periaatteessa minulla ei ole mitään sellaista vastaan - mutta sitten toisaalta yhden illan jutut eivät sovi minulle (ne eivät kokemukseni mukaan oikein ole tyydyttäviä, enkä saa niistä oikeastaan mitään), ja sitten joku toinen suhde (esim. seksisuhde) edellyttäisi taas sitä vetovoimaa ja kiinnostusta. Ja oma kumppanini ei taitaisi asiasta innostua, siitä voisin lyödä vaikka vetoa. Itse en näe moraalista ongelmaa tämäntyyppisissä kuvioissa, kunhan se on kaikille aidosti ok.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen on kylmä ja toinen kuuma, niin siitä ei tule mitään. Jos vaimoni ei olisi halunnut minua ja seksiä jatkuvasti useamman kerran viikossa, en olisi koskaan mennyt nuorena naimisiin. Ihan rehellisesti sanon, että eniten vaikutti toisen todellinen seksuaalinen halu saada juuri minua. Sen aisti ja tunsi pillun otteista joka kerta kun meillä oli seksiä. Minulle ei tullut nuorena mieleenkään, että olisin pariutunut jo parikymppisenä . Mutta toisen kiima, halu ja rakkaus vei mukanaan ja otin riskin, mikä onkin sitten kantanut koko iän. Ei vaimon halu ole vieläkään seksissä laatunut. Ei niin useasti mutta sama kiima on jäljellä. Tuo vaimon omistava halu ja himo on myös seikka sille, etten ole koskaan käynyt vieraissa. Ei ole pystynyt, vaikka seireenit ovat kuinka yrittäneet.
M62
Kuulostaa hyvältä, juuri tuollainen intohimo ja halu on minullekin tärkeää. ap
Tarkennan tässä, että en niinkään puhunutkaan siitä, että toinen suostuisi seksiin vastahakoisesti, vaan että hänen mielenkiintonsa ja jaksamisensa loppuu aika pian. Kun hänen näkökulmastaan seksi/rakastelu on jo "tehty", kun on hyväilty, hellitelty ja vähän aikaa stimuloitu, ja kun on kuitenkin "tuntunut ihan hyvältä", ja on ehkä kokeiltu vähän, miltä joku uudenlainen juttu tuntuu. Minun näkökulmastani taas siinä vasta ollaan päästy vauhtiin, ja seksi on vielä "kesken", ja haluaisin sen uudenlaisen jutun myötä myös orgasmin, enkä vain tietää, miltä se tuntuu jossain kohdin kehoa. Ja tietenkään en toivo toisen suostuvan seksiin vastentehtoisesti, mutta siinäkin tapauksessa ongelma tietysti on se, jos toinen haluaa usein ja toinen harvoin. Ja ainakin itselleni on jo tullut jonkinlainen kynnys aloitteen tekemiseen juuri siksi, kun oletusarvo on se, ettei toinen ole sillä tuulella kuitenkaan.
t. ap