***ELOisat torstaina***

emma-liinu: lähetä ne supparit tänne *vink vink*...



Miula on ihmeen rauhallinen olo tällä hetkellä... en tiedä mistä se ny yhen äkkii tuli, ei tää " yli" aikasuuskaan ole nyt rassannut... Mitä miule tapahtuu??? Eihän tässä enää tunne itteensä ollenkaan kun on jo monta viikkoo raivonnu siitä kun ei vauva synny ja vali vali ja nytten on olo ku nousuhumalassa :).



Päivän mittaan on kyllä tuo häpyluu (vai mikä se on) kipeytyny entisestään, voiko tää penska muka enää yhtään alemmas valua ilman, että kohta kurkistaa jalkovälistä äitii silmiin????



SAIRAALAKASSI: juu onhan se ollu ny pari viikkoo pakattuna, mutta ne keksit on edelleen kadoksissa!!! Eilen sit ostin uudet ja ne oli pakko laittaa jääkaappiin kun oli niin kuuma että olivat ihan lötköö tavaraa... no nyt näyttää siltä että jääkaapille on tullu nälkä ja se on hotkinu puolet kekseistä... (montahan pakettii mie vielä kerkeen ostaa ennen h-hetkee???)

Niin erilaisia voi synnytykset olla. Onneksi tärkein, eli se vauva-palkinto on teillä molemmilla (ja kaikilla elomammoilla!) sylissä pian!



adalmina & mini-tyttö 8 vrk

Mulla on sairaalakassissa liivinsuojia ja imetysliivit... Sit siel on itelle yks vaatekerta, shampoo, hoitoaine, meikinpuhdistusaineet, kosteusvoiteet, dödö, hammasharja, tahna pari yösidettä... Vauvalle on turvakaukalon sisään pakattu 1 vaatekerta pikkiriikkisiä vaatteita pussissa, sekä varmuuden vuoksi lämpöinen makuupussukka ja hattu (jos vaikka ehtii tulla syksy ennenkö pääsen synnyttämää. ;)



Sairaalakassissa PITÄISI OLLA MYÖS ELINTÄRKEÄ levy fazerin sinistä suklaata.. mutta joku syö sen aina sieltä..! :O Onko kenelläkään tähän hyvää neuvoa, miten sen saisi pysymään kassissa?? :oP

Hanneli... senkin keksejen ahmija..! Laske keksipaketit ni mä lasken suklaalevyt.. sitte ilmoitetaa kumpi söi enemmän! :D

hellettä. Hermot tiukilla tän ilmaston kanssa. Lisäksi mua ärsyttää, kun mun pitäis aloittaa kohta etäopinnot ja meidän koulu muutti e-maili palvelinta ja se mitään toimi!!!! Oon taistellut jo kolme päivää, että saisin sähköpostini käyttöön mutta ei sitten millään. Äsken jo lähti melko kiukkunen maili atk-tukihenkiölle.



Sain leivottua, tosin vaan puolen litran taikinan. Enkä jaksanut sit ku tehä lisäksi canneloneja. Mutta parempi sekin ku ei mitään. Mulla on joku ihme hermosärky oikeessa kintussa. Se ei niinku kertakaikkiaan enää kanna mua, välillä katoaa alta. Muistelin et oon lukenut täältä palstalta että muillakin semmosia. Nyt ku oon kipuillut ja hikoillut koko päivän, niin ihmettelen, että miks oikein ootin niitä kipuja?? Kyllä se terveenä olo oli sittenkin mukavempaa.



Mä ostin SAIRAALAKASSIIN niitä paussin hasselpähkinä-suklaa energiapatukoita. Ajattelin että turha kuvitellakaan että suklaalevy siellä säilyis. Lisäks mulla on siellä yhet imetysrintsikat, kolmet alkkarit, kolmet sukat, liivinsuojia ja siteitä, kaks grändiä ja pesuaineet. Vauvan kotiutumisvaatteet mulla on eroteltuna vaatehuoneen yhelle hyllylle, ottakoon mies ne sitten mukaan, ellen saa niitä pussiin laitettua. Sitten pitäis vielä panna jotku housut ja paita mukaan plus meikit ym semmoset päivittäisvehkeet.



Mut mä lähen nyt ottaan panadolia tohon jalkasärkyyn, eihän tuota kestä kukaan!!!!



Ikarus

Jo kolmas Fasun sininen levy on hävinnyt kassista!



Kävin eilen hiukka kävelyllä. Big mistake! Ilta meni itkeskellessä, kun paikat niin kipeänä. Yöllä ei voinut nukkua, häpyluuta särki niin hemmetisti. Että näin kivaa täällä.



Onko vauvoja tulossa tänään? Meille ei ainakaan.



Vointeja!

IKARUS! kokeile hermosärkyyn vahvaa B-vitamiinia! Suosittelen, koska mulla on auttanut! :o) Niitä on monenlaisia, kysy apteekista hermosärkyyn sitä niin neuvovat.

Kiitos vinkistä!!! Pitänee heti pistää ukko asialle.. =)

niin, kun kaikki missä vähänkin sokeria häviää kaapista vähin äänin... Taitaa olla samaa sukua teidän keksu- ja suklaasyöpön kanssa... Meillä ei ole makea ehtinyt edes sairaalakassiin asti, kun on jo hävinnyt... Jostain kumman syystä se joku on kajonnut myös lasten namuihin...kauheaa:)



Nyt poistun, jos vaikka saisin sen namupehvan kiinni...taitaa olla jostain kumman syystä aika suuri ja liikkuu melko hitaasti...



Opemamma alias namupehva

En tullu kärkkymään teidän keksejä ja namuja vaan kyseleen et meinaatteko te kaikki jaksaa meikata sairaalassa??

Apua! Pitääkö munki sit yrittää... Viimeksi en kyllä meikannu, ja kuvistahan sen näkee.. Järkyttävä ilmestys kertakaikkiaan..



Calathea

Täällä yksi " takapiru" vihdoinkin kirjoittamassa ihan itse palstalle =). Olen monen muun tavoin seurannut teidän keskusteluja koko raskauden ajan, mutta pysynyt taka alalla. Ihan alku metreillä laittelin tänne pari sanaa...



Tässä on siirrytty yliajalle, viikkoja 40+3. Minulla on yksi 12v. poika jo ennestään, mutta melkein ensi synnyttäjänähän tässä mennään noin monen vuoden tauon jälkeen. Eilen lähdettiin kättärille päivystykseen kun vatsani oli niin pingoittunut koko ajan. Ihan kuin harjoitus suppari olisi " jäänyt päälle" . Suppareita ja vauvan sydänääniä seurailtiin ja tulihan niitä supistuksia ihan parin minsan välein. Eivät kuitenkaan olleet kipeitä millään tavoin. Silti vierähti sielläkin 4 tuntia ennekuin puoli kolme aamulla meidät päästettiin takaisin kotiin. Kotona huomasin että housuihin oli tullut sellaista vaalean ruskeaa/veristä limaista vuotoa. Ilmeisesti kyse on siitä kuuluisasta limatulpasta. Ihmeellistä kihelmöintiä tuolla kohdun suulla tuntuu ja fiilis on sellainen että lähtö saattaa tulla ihan lähiaikoina/päivinä.



Täällä tuntuu kaikki odottavan synnytystä niin innolla, että jäin miettimään olenko ainoa jolla on ilmaantunut näin viime hetkellä pienoista rimakauhua? Vai onko aihe sellainen ettei siitä haluta hirveästi toitottaa palstalla? Minua ainakin on ruvennut jännittämään toden teolla, vaikka yritänkin ajatella että niin moni nainen ennen minuakin on tuon urotyön tehnyt ja hengissä selvinnyt =). Mielellään ottaisin tähän kommentteja vastaan. Opemammallakin on niin monta lasta että pahempaa kammoa ei ilmeisesti ole koskaan jäänyt?



Terkut kaikille ja onnea niille joiden odotus on hiljattain vaihtunut vauvan hoitoon!!



Odotuksesta turhautunut, mutta rimakauhua poteva Mariskooli.

Täällä kans on suklaa varas liikkeellä!!! Käy kaapista rohmuamassa sairaalaan varatut suklaapatukat! ;) Saas nähä montako kertaa niitä viä tarvii lisää ostaa!



CALATHEA_ kyseli meikkaamisesta... Mä en ainakaan kyllä aatellu meikkejä mukaan ottaa, kun en muutenkaan päivittäin meikkaa, niin eiköhän sitä sairaalareissunkin ilman selviä! =)



MARISKOOLI74: Siitä rimakauhusta... Ensisynnyttäjänä ainakin uskallan tunnustaa, että jännittää aika laillakin! =) Varsinkin nyt loppua kohti sitä on alkanut pyöritteleen kaiken laisia ajatuksia pienessä päässä! =) Mutta eiköhän kaikki kuitenkin loppujen lopuks mee hyvin! Sitä ainakin koitan itelleni jatkuvasti hokee! ;)



Neuvolassa ei ollu mitään erikoista...! Ainoo et painoo ei ollu tullu ollenkaan lisää vähän reilu viikossa!!! =D Riemun aihe sekin! ;) Vauvan sydänäänet oli oikein hyvät ja muutaman potkunäytteenkin kaveri siinä antoi! =) Kun nyt vaan tajuais tulla ulos tuolta masusta, ennen kun suklaavaras iskee taas kaapeille! ;) Ens perjantaiks tulee kai aikaa TAYSiin jos ei lapsi oo osannu pihalle ennen sitä(sillon viikkoja tasan 42) ja sielä sitten katotaa et mikä on tilanne ja koska käynnistellään jos tarve vaatii!



Nyt ruokkiin koiruu, niin jää palstatilaa muillekin...!



-Mömmeli06 rv40+6-

SAIRAALAKASSISTA vielä: ihan unohtui, mukana pitää tietenkin olla ISO kasa suuria ja megasuuria terveyssiteitä.



MARISKOOLI: Mä olen täällä ainakin pariin otteeseen valittanut just sitä, että tässä on jälleen ihan oikeasti pakko synnyttää. Vielä pari viikkoa sitten olin ihan täysillä menossa synnärille vaikka heti, mutta nyt kun h-hetki vaan lähenee niin pelot kasvaa. Yöllä kun olen herännyt supistuksiin niin ensimmäisenä on pelko, että ne loppuu, mutta heti toisena tulee paniikki, että mitä mä SITTEN TEEN jos ne ei lopukaan?! Musta ei ole siihen hommaan... ainakaan vielä. Vauvan saaminen ei pelota vaan ihan vaan se synnytys, ne kivut ja se, että mitä jos vauvalle (tai minulle) sattuu jotain. Ehkäpä onkin hyvä, että tämä menee mitä luultavimmin yliaikaiseksi. Jospa sitten loppujen lopuksi olisi niin kypsä odotukseen, että ei enää synnytyskään pelota tai ahdista.



Ja siis edelliset synnytykset mulla olivat ihan normaaleja, n.12h ja n.4h. Ei mitään järisyttävää tapahtunut kummassakaan. Edellistä synnytystä en pelännyt ollenkaan. Enkä ymmärrä miksi olen nyt tällaisen ihan järjettömän ahdistuksen onnistunut kehittämään. Ehkäpä tämä netissä pyöriminen ja synnytyskertomusten lukeminen ei ole mulle hyvä juttu.



Jamssa

Toivottavasti viimosta kertaa. Ens viikolle sain vielä ajan. Sit ois jo rv 41+4. Sen jälkeen pitäis ite soitella sairaalasta käynnistysaikaa. En kyllä usko, että tää käynnistykseen asti menee. Onhan nuo muutkin muksut pitäny jännityksessä ja sit viime hetkillä ymmärtäneet tulla ulos ihan itekseen (molemmat rv 41+5). Tänään on maha ollu koko päivän vähän arka ihan kuin menkkojen aikaan, mut edelleenkään ei supistele. Jotain taitaa kuitenkin jo tapahtua??



MARISKOOLI kyseli rimakauhusta. Täytyy myöntää, että kun miulla supisteli lähes kaks viikkoa sitten ihan kunnolla ja luulin lähdön koittaneen, niin oisin ollu valmis perumaan koko jutun...ja sainkin lisää valmistautumisaikaa! Kyllä sen heti muisti, et miten saakelin kipeetä se synnytys tekee. Silti tällä hetkellä olo on jo niin kypsä, et oisin valmis vaikka heti synnyttämään. Kyllä sen kivun kestää, kun pitää lopputuloksen kirkkaana mielessä.



CALATHEALLE tiedoksi, että tää äiti ei ainakaan meikkaa sairaalassa. Mie meikkailen muutenkin tosi harvoin eli en kotioloissa tai töissä ikinä. Hiustököttejä pakkasin kassiin, että jos ees hiukset jaksais siellä sairaalassa föönata ettei huonekavereitten vieraat ihan säikähdä!



Mukava kuulla, että muillekin herkut maistuu. Mie oon herkutellu ihan kamalasti koko raskausajan ja sen valitettavasti huomaa painonnousustakin. Lasketun ajan kunniaks ajattelin heti tän viikon alusta tsempata ja totutella hieman terveellisempään sapuskaan. Pari päivää meni hyvin, mutta tänään oon kulkenu kaapilta toiselle penkomassa laihoin tuloksin..Opemammalle tiedoks, että miekii löysin vaan vähän lasten namuja..sshhh! Niin järkyttävä makeenhimo iski, että oli äsken pakko tehdä vohveleita. Ai että miten ihania ne oli kerman ja hillon kera..NAM! Mie olin ajatellu, että sairaalakassiinkaan en laita mukaan mitään herkkuja, mut nyt oon jo vähän toisissa mietteissä...josko sittenkin joku namupussi ylitsepääsemättömän himon varalle :o)



herkkupeppu Hipsuhiiri ja Pipana 40+4

Esikoisen synnytys kesti 9 tuntia ja sujui aivan normaalisti pientä repeämistä lukuun ottamatta. Silloin podin todella pahaa synnytys kauhua kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Silti muistan että vannoin synnytyksen jälkeen ettei IKINÄ enää tällaista =). Kauanhan tässä menikin kunnes pyörsin puheeni. Ehkä pahin pelko liittyy juuri siihen että kun synnytys kerran alkaa, niin en siitä enää " karkuun" pääse. Silloin se on menoa, halusin tai en. En maalaa kauhu kuvia siitä että minulle tai lapselle kävisi mitään peruuttamatonta, mutta yksinkertaisesti kammoan sitä kipua minkä joudun kuitenkin kokemaan. Toisaalta tietenkin odotan innolla tätä uutta ihmettä ja haluaisin päästä mahasta + yhä tukalemmaksi käyvästä olosta eroon. Todella paljon lohduttaa se että kyseinen tapahtuma on kuitenkin yksi luonnollisimmista tapahtumista jonka käy päivittäin läpi miljoonat ihmiset =).



Ensi synnyttäjille tiedoksi että ei tosiaan ole tarkoitus ketään tässä pelotella. Synnytys kivut kyllä kestää ja ihmiset kokee kivun eri tavoin/ kipukynnyskin on erilainen puhumattakaan erilaisista synnytyksistä.



Tässä kirjoitellessakin supistelee hieman kivuliaasti. Saas nähdä olenko täällä yöllä kertomassa synnärille lähdöstä...



-M-

Calathea: Minä olen aina meikannut sairaalassa ihan omaksi ilokseni, tässä iässä (lähempänä 4-kymppiä kuin 3-kymppiä) täytyy jo myöntää, että " kauneus" on katoava luonnonvara ja purkista on kaivettava kaikki apu minkä saa.



Lähenevän synnytyksen aiheuttamasta jännityksestä oli juttua...Minulla on todella takana neljä synnytystä, joista kaikki ovat olleet erilaisia. Kolmas oli kamala ja jätän jutun siihen etten säikytä ketään. Joka kerta synnytys on minua jännittänyt ja jännittää edelleen viidennelläkin kerralla. Käyn mielessäni läpi asioita, jotka liittyvät synnytykseen ja haistan nenässäni sen desinfiointiaineen tuoksun. Inhoan yli kaiken sitä vauvan sydänääniä seuraavan monitorin ääntä ja olenkin pyytänyt, että se laitetaan hiljaiselle, ääni saa minut hermostumaan. Haluan liikkua mahdollisimman paljon ja otan suosiolla epiduraalin, muut kivunlievitykset jätän muille. Pahin hetki synnytyksessä on esitutkimushuoneessa vaatteiden vaihtó ja synnytyssaliin siirtymisen odottelu. Nytkin ihan mahasta ottaa, kun ajattelen....Että kyllä täälläkin jännitetään, mutta se on vaan tervettä!



Jospa viimein poistuisin häiriköimästä...Aurinkoista illanjatkoa kaikille!



Synnytystä jännittävä Opemamma

vai että hiiviskelee täällä namuvarkaita :D,meilläkin kaapista aina katoaa kaikki hyvä,ja pakkasesta viedään jäätelötkin ;)

sairaalakassista,mä en kyllä meikkejä mukaan ota,mitä niillä tekee?! mulla ei kyllä esikoisenkaan kanssa tullu mieleenkään alkaa meikkailla,pääsee paljon helpommalla :).

oi että home alone..vein tyttösen mummolaan kun se halus ku ensviikolla alkaa eskarikin ni sitte en enää anna hoitoon,elikkä jos tää masupallero ois yhtään viisas se tulis ens yönä pois tuolta,koska nyt ois lauantaihin hoitopaikkakin :D mut kyllähän sen tietää et ei salee tuu,eipä oo mitään tuntemuksiakaan...:(

nooh mut jaksut kaikille meen ottaa hetken lepoo ja haen ukkelin illalla duunista c ya

k.h.p & tärppi 37+4

En sitten lähtenytkään synnyttämään viime yönä vaikka läheltä jo liippasi... Mies teki jo eväät valmiiksi ja minä pakkasin loputkin romppeet sairaalakassiin ja laskeskelin supistuksia. Niitä tuli epäsäännöllisinä koko illan ja klo 22.30 alkoi tulla jo 3-4 min. välein, mutta ei minusta kovin kipeinä kuitenkaan. Mietin siinä makoillessani, että kumpaa minä nyt sitten seuraan, kipeyttä vaiko tiheyttä ja päätin, että seuraavan supparin jälkeen soitan synnärille ja kysyn. No, väli pitenikin samantien 5 minuuttiin ja niin olinkin nukahtanut kello kädessä... Onneksi ei ehditty hälyttää lapsenvahteja. Tänään on supistelut jatkuneet lupaavasti, nytkin on masu ihan kovana ja kipeää käy, epäsäännöllisesti vielä. Maalasin kuisteja monta tuntia ja se tuntui saavan aikaan mojovat supparit; suosittelen!!!



Sairaalakassista on ollut puhetta; mun kassista ei löydy makeaa, kun se ei oikein maistu. Siellä on omat ja vauvan kotiinlähtövaatteet, parit imetysliivit, liivinsuojia, pesuvehkeet, meikit + muuta kosmetiikkaa, kiharrin, digikamera (ladattuna!!!), puhelimen laturi ja lähtöhetkellä nakkaan sinne vielä vichypullon ja ehkä banaanin. Niin, meikit lähtee mukaan, esikoisen synnyttyäkin oli ihan piristävää meikata vähän, kun usein tulee meikattua kotonakin (puuteri + ripsiväri).



Rimakauhua en varsinaisesti tunnusta potevani, mutta kieltämättä jännittää. Olen viime hetken jännittäjä kaikessa ja niinpä olen alkanut muistella edellisen synnytyksen hetkiä yhä enemmän... Monta pimennossa ollutta asiaakin on muistunut mieleen! Toivon vaan selviäväni lyhyemmässä ajassa (edellisellä kerralla 18h) ja että vauva olisi terve. Taustalla luja luottamus, että paikalla on ammattinsa osaavaa henk.kuntaa, joka on siellä sillä hetkellä minua, vauvaa ja miestäkin varten.



Neeuska rv 40+1

Tosta synnytyspelosta kyseli oliko se mariskooli; Kyllä tääläkin on aika ristiriitaiset tunteet, kun haluaisi jo saada vauvan vierelle ja päästä tästä odotuksesta eroon, mutta sitten välillä tulee semmonen tunne et apua, miten kestän ne synnytyskivut ja just se ajatus ahdistaa että se on sitte menoa kun se alkaa enkä pysty enään mistään hätäjarrusta vetäseen...Kaksi ihan hyvää synnytyskokemusta on takana, mutta melko tuoreessa muistissa vielä edellinen (vajaa 2 vuotta) ja se kipu mikä vie kyllä mennessään johonkin toiseen ulottuvuuteen. Itselläni on joku pelko epiduraalia kohtaan enkä ole sitä koskaan kokeillutkaan enkä aio nytkään ottaa. Olen kyllä lukenut ja kuullut siitä tosi paljon hyvääkin mutta myös muutaman huonon kokemuksen, mulla vaan tunne et en ensinnäkään pystyis oleen niitten kipujen aikana paikallaan ja selkä kaarella niin kauaa et lääkäri sais pistettyä oikeeseen kohtaan sen aineen. Mut se on mun valintani, yritän sitte pärjätä muilla lievityksillä.



Täälä ei onneksi ole suklaasyöppö käynyt pihistämässä mun sairaalakassin suklaalevyä, (ainakaan vielä)ja toivottavasti ymmärtää pitää näpit irti loppuajanki;)



Minä aion meikata vähän sairaalassa, kajalit ja ripsarit ja ehkä ripaus huulikiiltoa=) Ihan omaksi iloksi ja en kyl haluais katella niitä valokuvia jos oisin ilman minkäänlaista väriä niissä...Ikä on tehny tehtävänsä tääläkin:D



Mutta nyt suihkuun ja ukkokullan kainaloon; pitkästä aikaa vois kokeilla sitä yhtä ässää;)

Synnytyspelosta on ollut puhetta. Kyllä täälläkin podetaan pientä rimakauhua vaikka kuudetta kertaa hommiin ollaan lähdössä. Mitä lähemmäksi toi laskettuaika koittaa sitä jännittävämmäksi olo käy. Synnytykset ovat itsessään menneet ihan kivasti. Kipuja on tietysti ollut mutta ne kuuluu asiaan. Epiduraalia en oo koskaan uskaltanut ottaa mun selkäänhän ei tökitä. Mulle on tuonut helpotuksen ihan kohdunkaulan puudute.



Ehkä mua eniten jännittää se lähtö. Viimeksi kun kuopus syntyi päivällä niin lähdettiin sairaalaan turhan aikasin. Kätilö olis passittanut meijät vielä kotiin sanoin että tää syntyy tänään ja en pysty enään oleen kotona. En mä silloin vielä niin kipee ollut mutta kun muksut pyöri siinä koko ajan ympärillä ei pystynyt yhtään keskittymään suppareihin. Se mua nytkin eniten jännittää. Että miten kestän kipua lasten aikana. Toivotaan että lähtö tulee yöllä niin saan rauhassa olla kotona.



Täällä kanssa sairaala kassista on kaikki hyvät hävinneet. Monen monitusta irtokarkki pussia jo olen sinne ostanut mutta kaikki ovat hävinneet. Ja tänään joku janoinen joi varaamani limppari pullonkin kassista.



Mun kassista ei löydy meikkejä. En meikkaa arkena muutenkaan. Muutaman hassun kerran johonkin juhliin jotain pientä on tullut laitettua. Nyt kun eilen kävin kampaajalla riittää kun aamulla pesen pään niin hyvä tulee.



Jaahas jos menis suihkuu ja nukkuun. Saan taas vallata yksin koko sängyn kun mies lähti yöksi töihin. Enään tää ja seuraava yö niin miehen kesäloma alkaa.



puuhis ja nukkuva lauma 97,99,00,02,05 sekä pikku-ukko 39+0 jumppa hetkeä viettämässä