Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kaikkea uusperheessä pitää ottaa huomioon?
10.03.2021 |
Olen tapaillut miestä, jolla on ex-vaimonsa kanssa kaksi kouluikäistä lasta. Olemme tapailleet vajaat puoli vuotta suunnilleen vuoroviikoin, koska en ole vielä tavannut lapsia. Tapaamisesta on kyllä keskusteltu, mutta vielä on liian aikaista mielestäni. Menen varmaan asioiden edelle hurjasti, kun näitä mietin, mutta en voi olla miettimättäkään.
Mies on toki minulle jonkin verran tilannetta valottanut, mutta koska hän on tosiaan ollut isä jo 8 vuotta eikä minulla ole lapsia lainkaan, en tiedä, mitä kaikkea pitäisi miettiä. Haluaisin itsekin lapsia piakkoin, ainakin sen yhden. Tuntuu hurjalta, että jos haluamani lapsiluku (3) toteutuisi, talossamme olisi joka toinen viikko viisi lasta. Tokihan miehen lapsilla olisi yhteisiin lapsiimme useamman vuoden "etumatka".
Asiat, jotka minua askarruttavat, liittyvät lähinnä "logistiikkaan", eli asumiseen ja viikko-viikko-järjestelyjen sumplimiseen. Mietin myös lomien viettämistä ja rahatilannettamme. En tiedä, miten mies on elatusasiat ex-vaimonsa kanssa sopinut, mutta käsittääkseni hän maksaa elatusta, ja ex on lasten lähivanhempi. Ex on myös ilmeisesti suunnittellut jäävänsä töistä pois tai kevennetylle työajalle, ja mieheni ilmeisesti maksaisi tämän erotuksen, ettei lasten elintaso tipu. Voiko noin siis todella olla, että mies elättää lapsiensa lisäksi myös eksäänsä sinne kuopuksen 18-vuotispäiviin asti?
Olen näistä asioista aika ulalla, joten toivoisin ennemmin rakentavaa kritiikkiä enkä suoraa haukkumista.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan uusperheessä on ensin auvoista ja ihanaa. Sitten rupeaa rytisemään, mutta kun vähän aikaa jaksaa sinnitellä, niin on taas tosi kivaa. Mun mielestä tärkeintä on se, että on riittävästi tilaa, kaikille ”oma paikka” missä voi olla rauhassa.
Onko "etälapsilla" omat huoneet molempien vanhempien luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele todellakaan uusperhe elämää.
Ei todellakaan, ei todellakaan mitään uusperhettä ainakaan pariin vuoteen. Et ole vielä tavannut lapsia, et heidän toista vanhempaansa. Oma mieheni on aivan ihana mutta hänen lapsensa ovat melko raskaita (tapailtu vuosi, lapset olen nähnyt viisi kertaa, en jatkossa ole kiinnostunut näkemään heitä) ja myös hemmoteltuja ja eksänsä aivan äärettömän huono ymmärtämään mitään paitsi just ja just itseään. Kannattaa pitää parisuhde erillään. Jos tunnet tarvetta tehdä vauva, tee se ennemmin yksin kuin tuollaiseen tilanteeseen.
Vastaaja nro 4 jatkaa
Uusperheessä pitää huomioida jo olemassa olevat lapset, heidän tapansa olla olemassa, heidän tapansa olla äidillään ja isällään ja näiden erot sekä se miten isä ja äiti kommunikoivat keskenään. Jos kaikkien välit ovat satumaisen ihanat ja hyvät ja teillä on rahaa asuntoon jossa kaikille lapsille oma huone, ehkä voisi onnistua. Mutta en esim itse ikinä haluaisi olla edes yötä samassa paikassa mieheni huonosti kasvatettujen lasten kanssa enää. Ihan hirveää hommaa.
No meillä reilut 15v sitten tilanne oli sellainen, että menin yhteen miehen kanssa jolla oli kaksi kouluikäistä lasta ja minulla kaksi alle kouluikäistä lasta.
Alkuun lapsemme olivat vuoroviikoin paikalla, mutta eivät samaan aikaan, eli aina oli lapsia talossa. Sitten muokkasimme niitä aikoja, että saimme viikonlopun kahdestaan (tarvitsimme sitä) ja lapset olivat osittain samaan aikaan.
Tähän syssyyn sitten syntyi meille yhteinen lapsi. Alkujärkytysten jälkeen, yhteisestä lapsesta tuli kaikkien lemmikki ja silmäterä ja on sitä yhä. Ja meillä oli onneksi iso talo. Kukaan ei menettänyt huonettaan, ainoastaan yhteinen lapsi ei saanut silloin omaa.
Elareita ei kukaan maksanut kenellekään koska miehen omat ja minun omat lapset olivat 50/50.
Vuosiin on mahtunut kaikennäköistä. Perus kasvatus erimielisyydet ja riidat ja ylämäet ja alamäet, you name it. Jotenkin niistä vain selvittiin.
Nyt tilanne se, että kaikki muuttaneet jo pois paitsi se yhteinen lapsemme.
Tulen erittäin hyvin toimeen mieheni lasten kanssa, ovat siis jo aikuisia. Olemme usein yhteyksissä.
On ihana kuulla, että mietit näitä asioita jo nyt, me lähdimme vähän soitellen sotaan. Uusperhe vaatii todella paljon kärsivällisyyttä, mutta meillä meni hyvin. Kaikki tarinat eivät ole kamalia. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit unohtaa toiveet kolmesta yhteisestä lapsesta... Mies suostuu korkeintaan yhteen. Rahat tiukilla suuremmalla lapsimäärällä. Jos haluat kolme lasta, kannattaa hommata lapseton mies.
Itse olisin halunnut kaksi omaa lasta... Mies ole ensin että Ok, mutta ekan jälkeen ei halunnut enää lisää.
Pahimmillaan miehet on ihan lampaita exänsä suhteen... Kuten maksaisivat toisen osa-aikaisen työnteon kompensoinnin.
Kannattaa tosiaan tutustua miehen lapsiin ja kasvatusperiaatteisiin rauhassa. Edellisessä parisuhteessa en saanut vuosien aikana mitään kontaktia miehen lapsiin. Yritin eri tavoilla lähestyä mm. jutella niitä näitä, olla kiinnostunut heidän asioistaan, vetäytyä sivuun, ostin lahjoja, vein retkille jne. Mutta lapset välttelivät puhumista ja katsekontaktia alusta asti, olin kuin ilmaa. Ei ollut järkeä miettiä yhteenmuuttoa, koska oloni oli kiusaantunut ja ulkopuolinen heidän läsnä ollessaan (samoin varmasti heillä). Parempi oli, että mies oli lastensa kanssa keskenään. Mies oli myös lastensa suhteen hyvin herkkä. Oikeastaan mikä tahansa huomio oli hänen mielestään hänen lastensa kritisointia. En tämän kokemuksen perusteella lähtisi uusperheeseen, mutta varmasti on paremmin toimivia perheitä ja parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se mies haluaa vielä kolme lasta?
Sinulla ei ole lapsia.. Ensimmäinen ajatus .. Onko sinusta/haluatko lapsia elämääsi?
Elatusmaksuja isien ja äitien kuuluu maksaa riippuen kumpi heistä ensikädessä huolehtii niin sille.
Äidille/exälle ei kuulu maksaa palkkaa/palkkioita omien lastensa huolehtimisesta.
Se mitä yhdessä haluatte tuo aikanaan asiat eteenne, mutta tärkeintä on että kykenet ottamaan jo
olemassa olevat puolisosi lapset elämääsi. Mikäli sinua yhtään epäilyttää, eroa ja jatka matkaa jonkun toisen kanssa..Koska jos jo tässä vaiheessa asia mietityttää olet väärässä paikassa.
Alun ihastuksissa kestää liki mitä vain, mutta jos tässä vaiheessa asioita mietit et todennäköisesti jaksa
ko.arkea enää alku onnen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa kuten itselleni kävi vastaavassa tilanteessa. Yrität erottaa isän lapsistaan..Oman onnesi tieltä. Itselläni on kokemusta uusioperheestä 6 vuoden ajalta.
Se on täynnä kompromisseja , kahden perheen välillä. Se on onnistuessaan paratiisi ja epäonnistuessaan katastrofi..Jos siippasi ja hänen exänsä välit eivät ole kunnossa voi jo sanoa, että matkasta tulee raskas..
Itselleni kävi varmaan jotain siltä väliltä..Kun exän lapsi pitää minua isänään ja olemme erosta huolimatta erittäin hyvissä väleissä..Toivotan kaikille vilpittömästi onnea..Mutta kaksi omille tavoilleen tottutunutta perhettä, kukainenkaan omassa muodossaan ei ole koskaan helppo yhtälö. Mutta jos mielesi on avoin ja olet valmis kompromisseihin..jne.. Hyväkin juttu voi tulla! Omani kesti n.8 vuotta.. Mutta oli vastaan tuloja vailla. Mieti alkuun ..Voitko tulla puoli matkaan vastaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla..Lapset yleensä sopeutuvat helpoiten..Ainakin meillä erosta huolimatta ovat tekemisissä keskenään.
Rahan menekki ei yleensä ainakaan vähene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit unohtaa toiveet kolmesta yhteisestä lapsesta... Mies suostuu korkeintaan yhteen. Rahat tiukilla suuremmalla lapsimäärällä. Jos haluat kolme lasta, kannattaa hommata lapseton mies.
Itse olisin halunnut kaksi omaa lasta... Mies ole ensin että Ok, mutta ekan jälkeen ei halunnut enää lisää.
Pahimmillaan miehet on ihan lampaita exänsä suhteen... Kuten maksaisivat toisen osa-aikaisen työnteon kompensoinnin.
Tätäkin valitettavasti esiintyy ja se on todella valitettavaa..Eikä kuulu asiaan.
En ala ketään arvostelemaan, etten tule sovinistiksi leimatuksi...
Mutta nuoret miehet on kyllä aika lapasia, valitettavasti..ja ettei kukaan nyt pitäisi minua sovinistina...
Olen ehdoton tasa-arvon kannattaja sen kaikissa merkityksissä..
Vierailija kirjoitti:
Voit unohtaa toiveet kolmesta yhteisestä lapsesta... Mies suostuu korkeintaan yhteen. Rahat tiukilla suuremmalla lapsimäärällä. Jos haluat kolme lasta, kannattaa hommata lapseton mies.
Itse olisin halunnut kaksi omaa lasta... Mies ole ensin että Ok, mutta ekan jälkeen ei halunnut enää lisää.
Pahimmillaan miehet on ihan lampaita exänsä suhteen... Kuten maksaisivat toisen osa-aikaisen työnteon kompensoinnin.
Pitäähän niiden maksaa sen nyxän äitiysvapaan kompensointikin, joten miksi ei myös exälle, jos hän lasten takia lyhentää työpäiväänsä. Vai voisiko mies ottaa lapsia enemmän luokseen ja vähentää töitä, jolloin asia vaikuttaa monin tavoin vaikka ap:n elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riivinrauta kirjoitti:
Ei tarvitse olla..Lapset yleensä sopeutuvat helpoiten..Ainakin meillä erosta huolimatta ovat tekemisissä keskenään.
ja ne lapset aloittaa 18v iässä Kelan maksaman 3 vuoden terapian lapsuuttaan paikatakseen.
En lähtisi ikinä uusperhekuvioon.
Siis onko totta, että miehen pitää kompensoida, jos ex-vaimo päättää jäädä kevennetylle työajalle ihan vain koska voi? Mitä ihmettä??
Jos lähdet uusperheilyyn, pidä tiukasti hatusta kiinni - saat varmasti elämäsi kyydit aika hurjassa vuoristoradassa, ja se on välillä aivan ihanaa ja välillä aivan kamalaa.
Minä lähdin lapsettomana kolmilapsisen miehen matkaan ja tässä on nyt pari vuotta oltu. Olen nähnyt pienimmän kasvavan häthätää taaperosta leikki-ikäiseksi, ollut joka toinen viikko vanhempi mieheni rinnalla, kärsinyt ihan kauheasta mustasukkaisuudesta ja oppinut rakastamaan lapsia niin että välillä herkistää jo heidän ajatteleminenkin.
Pari vinkkiä:
- avoin ja rehellinen keskusteluyhteys puolison kanssa on kaiken a ja o. Sulla tulee olemaan vaikeita tunteita, samoin hänellä. Jos niistä ei voi puhua, niistä tulee aika kurjia mörköjä. Ja paha olo itselle. On iso kynnys sanoa esim se, että on mustasukkainen pienelle lapselle, mutta se auttaa. Tunteet on tunteita, ne menee ohi, ja niistä puhuminen auttaa lähes aina.
- sinä SAAT tuntea ihan mitä vaan ja tunteet ei tee susta pahaa ihmistä. Älä häpeä äläkä syyllisty tunteistasi! Käytös voi meillä itse kullakin joskus olla semmoista että vähän sietääkin hävetä, mutta käytös ja fiilikset on eri asia.
- sun ei tarvitse heti oppia rakastamaan ja suhtautua lapsiin kuin omiisi. Ota oma aikasi, anna suhteen kehittyä, riittää että oot normaali aikuinen ja koetat olla sopivasti mukava.
- osallistu kasvatukseen jos koet sen sulle hyväksi. Mulle olisi ihan katastrofi olla sivustaseuraaja 26 viikkoa vuodesta, haluan osallistua ja kantaa myös vastuuta. Tähän on puolisoni täysi tuki ja se on tärkeää.
- hae vertaistukea! Esim Supli on hyvä taho. Tällä retkellä on paljon sellaista mitä ydinperheelliset ei ehkä tajua aina ihan täysillä. Meitä uusperheellisiä on paljon, ja samassa tilanteessa elävien vertaistuki pitää monesti järjissään... ;)
Ei tämä helpoin tie aina ole, mutta kyllä mun kokemus on ainakin reilusti plussan puolella. Oon saanut kolme ihanaa bonuslasta, vaikka välillä tuntuukin siltä että kohta lähen ovet paukkuen. Mutta kenestäpä ei tuntuisi joskus siltä, olipa perhemuoto mikä vain...
Tsemppiä <3
Unohda uusioperheeseen lähteminen. Etsi lapseton mies ja aloita koko perheen rakentaminen alusta ja itsellesi ja miehelle. Uusioäitinä olet aina kakkonen ja onko mieskään niin innostunut saamaan lapsen sinun kanssa.
Mieti omaa elämääsi ja ota siitä kiinni. Älä lähde kakkosnaiseksi.
/kahden jo aikuisen isä
Alue: Aihe vapaa
Oman kokemukseni mukaan uusperheessä on ensin auvoista ja ihanaa. Sitten rupeaa rytisemään, mutta kun vähän aikaa jaksaa sinnitellä, niin on taas tosi kivaa. Mun mielestä tärkeintä on se, että on riittävästi tilaa, kaikille ”oma paikka” missä voi olla rauhassa.