Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajatuksiani peliteollisuuden nykytilasta
10.03.2021 |
Tuli tässä äskeittäin mieleen, että olenko ainoa, jota jossain määrin tympii tai ihmetyttää se taso ja meininki jolla PC:lle ja konsoleille pelejä nykyään julkaistaan? Jos mennään vielä vaikka 90-luvun puoleenväliin, niin siihen aikaan pelit olivat vielä sellaisia, että ne olivat kohtuu haastavia, mutta reilulla tavalla haastavia, eli pelaajaa ei ns. pidetty kädestä, vaan joutui itse miettimään esim. mihin mennä seuraavaksi, ja mitä tehdä, jotta pääsisi pelissä eteenpäin. Nykypeleissä, varsinkin yksinpeleissä, taas meininki on sitä, että juostaan melko tiiviissä putkessa eteenpäin vihollisia joko ampumalla tai jollain miekalla mätkien, ja aina tietyn väiajoin tulee jotain satunnaisia puzzleja tai pomovastuksia, joista yleensä selviää jo ensimmäisellä yrityksellä. Ja jos pelaaja jää vähänkään johonkin kohtaan jumiin, niin peli antaa vähintään jonkun pienen vihjeen siitä, miten ratkaista kyseinen pulma-kohta.
Mielestäni ainoat pelit vaikka viimeisen 20 vuoden ajalta, jotka ovat olleet jollain lailla edustaneet niinsanottua vanhaa koulukuntaa vaikka vaikeudeltaan, ovat olleet Dark Souls-sarja, vuoden 2009 Dragon Age: Origins ja vuoden 2017 Cuphead. Varmasti toki muitakin on, mutta nuo tulevat itsellä ensimmäisenä mieleen.
Olenko siis ainoa, joka jossain määrin kaipaa sitä aikaa, kun pelit olivat vielä jollain lailla haastavia, ja jota tympii esim. se elokuvamaisuus, jota peleihin on ympätty varsinkin viimeisen 15-vuoden aikana?
Vai onko ajatukseni lähinnä pelkkää ajan kultaamaa muistoa? Sekin kieltämättä on joskus käynyt mielessä.
Kommentit (52)
Pelibisnes on kuolemassa omaan ahneuteensa. Ensimmäinen virhe tehtiin kun lähdettiin hirveällä ryminällä hd-aikakauteen yksi sukupolvi liian aikaisin. Pelaajien oli ostettava kalliit hd-televisiot ja pelien tuotantokustannukset moninkertaistuvat hd-teknologian. Nyt tehdään sama virhe tehdään 4K:n kanssa. Konsoleille julkaistaan nykyään rautapäivityksia tuon 4K-pakkomieltaan takia.
Digitalisoinnistakin ollaan liian ahneita. Aluksi keksittiin DLC, jotka saa mukana vain jos uuden alkuperäiskappaleen. Käytetyn jos ostaa, ei saa koko peliä. Tällä pyritään dollarin kuvat silmissä tappamaan toisen käden markkinat (käytettyjen myynti), mutta sitä ei huomioitu, että ilman käytettyjen pelien myyntiä pelaajilla on vähemmän rahaa ostaa uusia pelejä. Pelaajat myös odottelevat herkemmin hinnan tippumista ja sitä, että myöhemmin julkaistavat lisälevy-DCL:t samaan pakettiin halvemmalla yhteishinnalla. Siihen menee yleensä 1-2 vuotta.
Ahneudessaan mentiin myös siinä ylitse, että nykyään vaaditaan käyttikset pelien lataamiseen ja jopa asentamiseen ja pelin saa asentaa vain yhdelle käyttikselle. Tällä pyritään siihen, että lapsiperheiden on ostettava sama peli jokaisen lapselle omalle käyttikselle erikseen, koska muuten saavutukset (trphies/achievements) ovat yhteisiä ja lapset eivät voi tavoiella niitä henkilökohtaisesti, vana saavutuksen saa se, kuka sen sattuu ekana saamaan.
Ahneus on kuitenkin on mennyt niin pitkälle, että ihmiset vaihtavat muihin viihdemuotoihin. Lapsiperheillä ei varsinkaan ole varaa ostaa samaa 2-3 lapsen tunnustuksella. Lapsilla ostetaan nykyään älypuhelimet ja ne pelaavat niissä ilmaisia pelejä. Jokaisella oma tunnus ja jokainen lapsi etenee peleissä omaa tahtiaan, mikä estää tappelut siitä kuka saa pelata ja kuka saa saavutukset.
Piratismia on käytetty tekosyynä DRM:lle ja käyttisten vaatimiselle, mutta piratismiahan ne ei estä. Crackerit saavat kyllä murrettua suojaukset. Näillä toimenpiteillä on oikeasti yritetty sabotoida toisen käden markkinat (käytettyjen pelien) ja yritetään sitä, että etenkin lapsiperheet ostavat samat pelit joka lapselle erikseen. Luonnollisesti lapsiperheet eivät tyytyväisiä siiehn, ettei enää voi ostaa lapsille peliä, joka on kokonaan lapsien yhteinen.
Liiallinen ahneus on tuhoamassa "oikeat pelit" ja candycrushsagat ovat vallanneet markkinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, saisi saisi minun puolestani tuo pelaamiseen suunniteltujen pöytäkoneiden ja tehokkaiden pelikonsoleiden pelinkehittely jo pikkuhiljaa loppua. Minusta on aivan älytöntä, että monissa pelifirmoissa tuhlataan kokonaisia miestyövuosia aikaa pelkästään jonkun realistisen tukan ja turkin hulmuamisen renderöintiin. Siinähän on yleensä jo pieni armeija kehittäjiä, että saa kaikki tekstuurit ja grafiikan paikoilleen nykypeleissä. Eivätkä pelit siitä kyllä monesti parane: monissa nykypeleissä on täysin keinotekoiset juonet ja ylikorostuneet efektit jotka eivät enää saa aikaiseksi enää mitään "wow"-efektiä, kuin vielä joskus 10 vuotta sitten. Samat pelimoottorit pyörivät kaikissa peleissä, kaikki pelit näyttävät lähes samoilta. Lisäksi pelinkehitys on kehittyneen grafiikan vuoksi tullut sen verran kalliiksi viimeisen 10 vuoden aikana, että se mitä maksettiin ennen peleistä ei enää riitä, ja pelaajat eivät ole silti halukkaita maksamaan lisää. Tämä on johtanut yhä enemmän siihen että pelit julkaistaan keskeneräisinä, ja päivitykset tulevat myöhemmin, jos tulevat.
Mobiilipelit ovat siitä erilaisia, sillä puhelimissa ja tableteissa ei löydy yhtä paljon tehoa kuin pöytäkoneissa, joten niissä on siksi terveempi kehitys ja alusta.
Tuli tästä ketjusta ja aloituksesta mieleen eräs video, jonka ääreen itse eksyin aika pian kun olin ensimmäisen kerran pelannut Dark Souls -pelejä. Naureskelin videolle kyllä kovasti silloin, ja vieläkin hymyilyttää, kun sen nyt parin vuoden jälkeen katsoin uudestaan.
Tässä siis jonkun tyypin editoimana Dark Souls kolmosen aloitus... Siis jos Souls-pelit etenisivät samalla tyylillä kuin monet nykypelit.
Vierailija kirjoitti:
Niin, saisi saisi minun puolestani tuo pelaamiseen suunniteltujen pöytäkoneiden ja tehokkaiden pelikonsoleiden pelinkehittely jo pikkuhiljaa loppua. Minusta on aivan älytöntä, että monissa pelifirmoissa tuhlataan kokonaisia miestyövuosia aikaa pelkästään jonkun realistisen tukan ja turkin hulmuamisen renderöintiin. Siinähän on yleensä jo pieni armeija kehittäjiä, että saa kaikki tekstuurit ja grafiikan paikoilleen nykypeleissä. Eivätkä pelit siitä kyllä monesti parane: monissa nykypeleissä on täysin keinotekoiset juonet ja ylikorostuneet efektit jotka eivät enää saa aikaiseksi enää mitään "wow"-efektiä, kuin vielä joskus 10 vuotta sitten. Samat pelimoottorit pyörivät kaikissa peleissä, kaikki pelit näyttävät lähes samoilta. Lisäksi pelinkehitys on kehittyneen grafiikan vuoksi tullut sen verran kalliiksi viimeisen 10 vuoden aikana, että se mitä maksettiin ennen peleistä ei enää riitä, ja pelaajat eivät ole silti halukkaita maksamaan lisää. Tämä on johtanut yhä enemmän siihen että pelit julkaistaan keskeneräisinä, ja päivitykset tulevat myöhemmin, jos tulevat.
Mobiilipelit ovat siitä erilaisia, sillä puhelimissa ja tableteissa ei löydy yhtä paljon tehoa kuin pöytäkoneissa, joten niissä on siksi terveempi kehitys ja alusta.
Mobiilipuolella se pelinkehitys on vielä epäterveempää. Mobiilipuolelle hakeutuu kaikenmaailman muka-taiteellsia tekijöitä, jotka kehittävät älylaitteille jonkun muka-innovatiivisen pikkupelin (jota esim. Sony, Microsoftt tai Nintendo ei ole omalle konsolilleen huolisi) ja sitten väittävät haastattelussa sen jotenkin uudistavan peliteollisuutta, vaikka todellisuudessa sellainen peli on usein kopio jostain kilpailijan pelistä. Lisäksi esim. mikromaksut ovat mobiilipeleissä vielä räikeämmät, kuin konsoli- ja pc-peleissä.
Minä ainakin odotan mielenkiinnolla sitä päivää, kun esim. Naughty Dog saa kehitettyä Last of Usin tasoisen pelin jollekin älylaitteellle. Tai Capcom Resident Evilin. Tai Ubisoft Assassins Creedin. Vähän veikkaan, että siinä tulee menemään vielä pitkä aika.
Suurin osa mobiilipeleistä on jotain karkkien paukuttelua. Indie-pelit konsoleiden ja pc:n puolella on viime kädessä se, mistä kaikki uudet ideat peleissä tulee.
Vierailija kirjoitti:
No, ainakin Super Mario-tasohyppelyt ovat suunnilleen vuonna 2003 julkaistusta Super Mario Sunshinestä lähtien olleet helpompia. Vanhoissa peleissä pääsin läpi vain muutamat ekat tasot. Luovutin kun tuli game over, ei kiinnostanut aloittaa koko peliä alusta. Uudet ovat kaltaiselleni huonolle pelaajalle hyviä, pienellä vaivalla pääsen koko pelin läpi.
Sunshine taitaa olla kaikkien aikojen vaikein Mario-peli. Itse vastikään pelasin Switchin remake-version läpi, ja moni kenttä vaati ihan oikeesti harjoittelua.
Mario Galaxy olikin jo paljon helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei käy peleille samanlaiste kun Skyrimille et jää jotkut juonet kesken, eikä tuu DLC:täkään niihin.
Peliteollisuus on mennyt kieltämättä viime vuosien saatossa siihen, että tehdään sitä, mikä myy eniten. Sama homma on elokuvateollisuudenkin parissa. Toki se tarkoittaa sitä, että uusi, ja kokeilunhaluisia pelejä tulee entistä vähemmän, mutta kyllä ainakin indie-puolella noita nähdään vuosittain vieläkin.
Itse en ole vielä edes päättänyt hommanko näistä uusista konsoleista Playstation 5:sen vai sen uuden Xboxin, vai menenkö tulevaisuudessa enimmäkseen PC:llä. kai varmaan jonpikumpi noista konsoleista on pakko hommata, kun kaikkia pelejä tuskin tulee PC:lle. Yksinoikeudet tulee itsellä olemaan se ratkaiseva tekijä, kumman konsolin hommaa. Multipaltfor pelit sitten pc:llä.
Itse kiinnostaa tällä hetkellä eniten Resident Evil: Village ja Horizon 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas arvostan pelejä, joiden pelaaminen ei joka kerralla vaadi uudelleenopettelua ja refleksien uudelleen hiomista. Minulla on varsin vähän aikaa käytettävissä pelaamiseen loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa ja en mielelläni tuhlaa sitä turhauttaviin peleihin, kuten dark soulsiin. Mieluummin påelaan jotain rennompaa, missä eteneminen on vapaaehtoista ja oman ajan käytön mukana suhteuytettavissa, kuten juurikin jokin avoimen pelimaailman roolipeli. Elder scrollsit ovat olleet kyllä yksiä parhaimpia pelejä tähän tarkoitukseen, kun uudelleen opettelua ei vaadita ja on helppo palauttaa kaikki mieleen, kun taas kerkeää pelin ääreen istahtaa.
Itseäni henkilökohtaisesti toisinaan tympii se että peliteollisuus on mennyt ja on entistä enemmän menossa siihen samaan suuntaan kuin elokuvateollisuus, että tehdään vanhoista teoksista remakeja.
Olen kyllä sinänsä tykännyt monista viimevuosien peliremakeista, (Grim Fandango, Link's Awakening, Shadow of the Colossus, Resident Evil 2, Silent Hill 2 jne.), mutta uusiakin IP:eitä olisi kiva nähdä enemmänkin.
Selkeästi ollaan menty siihen, että pelistudiot käyttävät resursseja vanhojen pelien ehostamiseen, siitä maksetaan mielellään hiukan enemmän (vs. vanhat pelit tuotaisiin aikalailla sellaisenaan saataville halvemmalla, itsellenikin olisi tärkeää että klassikoihin pääsisi käsiksi myös 2020-luvulla). Tämän näkee tietenkin siinä, että remakeja ja remastereita pukkaa jatkuvasti enemmän.
Valitettavasti tämän on alkanut näkymään myös siinä, että videopeleistä keskustelu on yhä enemmän remakeista ja remastereista keskustelua. Aina kun esim. Sony, Nintendo tai Capcom pitää tiedotustilaisuuden, niin pelaajat niin livenä kuin keskustelupalstoilla yhä enemmän alkavat keskustelemaan vain siitä, mitä remakeja vanhoista peleistä oikein toivottaisiin tulevaisuudessa. Ja toki näitä remakeja sitten yhä enemmän julkistetaan, (suurten suosionosoitusten saattelemana, varsinkin silloin, kun kyseessä on arvostettu pelitalo, esim. jo mainittu Capcom) ja jos jotain kritisoitavaa löytyy, liittyy se siihen, että mitä klassikkoa ei vielä ole tehty uusiksi.
Tämä (muuallakin populaarikulttuurissa näkyvän) henkisen ilmapiirin muuttuminen peräpeiliin katseluksi on iso syy siinä, että jaksan itse yhä vähemmän ostaa pelejä ainakaan heti julkaisussa tai seurata videopelikeskustelua.
Kukin toki tyylillään ja pelimaullaan. Ja kuten sanottua, hyviäkin peliremakeja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni henkilökohtaisesti toisinaan tympii se että peliteollisuus on mennyt ja on entistä enemmän menossa siihen samaan suuntaan kuin elokuvateollisuus, että tehdään vanhoista teoksista remakeja.
Olen kyllä sinänsä tykännyt monista viimevuosien peliremakeista, (Grim Fandango, Link's Awakening, Shadow of the Colossus, Resident Evil 2, Silent Hill 2 jne.), mutta uusiakin IP:eitä olisi kiva nähdä enemmänkin.
Selkeästi ollaan menty siihen, että pelistudiot käyttävät resursseja vanhojen pelien ehostamiseen, siitä maksetaan mielellään hiukan enemmän (vs. vanhat pelit tuotaisiin aikalailla sellaisenaan saataville halvemmalla, itsellenikin olisi tärkeää että klassikoihin pääsisi käsiksi myös 2020-luvulla). Tämän näkee tietenkin siinä, että remakeja ja remastereita pukkaa jatkuvasti enemmän.Valitettavasti tämän on alkanut näkymään myös siinä, että videopeleistä keskustelu on yhä enemmän remakeista
Mä kuulun näihin jotka ilolla ottaa vanhojen pelien remaster/remake uutisia vastaan. Koen, että myös vanhemmissa peleissä on kuin paljon loistavia pelejä, joita itse haluan pelata ja haluan että myös tulevaisuuden pelaajat voivat halutessaan pelata. Jos pelit kuitenkin jäävät jumiin vaan alkuperäisille alustoilleen, niin niiden pariin on vaikea päästä: pitää omistaa toimiva retrokonsoli ja sen lisäosat, sopivat välineet niin, että konsolin saa kiinni nyky-TV:seen ja vielä se alkuperäinen peli. Ei tällaiseen ryhdy kuin äärimmäisen intohimoinen retrokeräilijä, jolla on myös tilaa kaikille retrohörpälleille ja rahaa niiden ostoon. Ilman remakeja/remastereita pelit jäisi siis valtaosalle pelaajista saavuttamattomiin (tai olisivat saavutettavissa vain piratismin kautta).
Osa retropeleistä on myös todella kalliita nykyään, jos sellaisia haluaa laillisesti hankkia. Esimerkiksi Nintendon Paper Mario Thousand Year Doos alkuperäisversion pelikasettien hinnat on jo pitkään pyörineet kolminumeroisissa luvuissa, miksi en ole itse koskaan päässyt peliä pelaamaan. Todellakin otin ilolla ilmoituksen Switchille tulevasta remasterista vastaan, että viimein pääsen kokemaan Paper Mario sarjan parhaaksi kehutun osan.
Kyllä kaikissa muissakin viihteen ja taiteen lajeissa arvostetaan myös menneisyyttä ja nautitaan myös vanhoista helmistä. En ymmärrä miksi videopeleissä ei näin saisi olla. Jos itse on jo aiemmin päässyt kokemaan uudelleen julkaistavan remaken, niin eihän sitä ole pakko hankkia uudestaan. Monelle muulle se voi kuitenkin olla eka kerta päästä kokemaan peli tai jos on aiemmin nauttinut kovasti pelistä, niin uudestaan kokemaan peli enemmän tai vähemmän paranneltuna versiona.
Nykyään julkaistaan todella hyvin pelejä mutta enään ei tule pelejä missä on joku sellainen idea mitä ei olisi vielä missään muussa pelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypeleissä haasteellisuus nimenomaan rajoittuu yleensä taisteluun. Joko systeemi on heikosti suunniteltu tai vastustajista tehdään voittamattomia jumalia. Mutta itse tehtävät ovat suoraviivaista kujanjuoksua paikasta toiseen höystettynä dialogilla. Myös hyvissä roolipeleissä, kuten Witcherissä. Elden ringissä on ainakin vähän yritystä toiseen suuntaan, eikä kaikkea oltu pureskeltu vauvansoseeksi. Alkuun turhauttavat taistelutkin lopulta helpottuvat, kun tajuaa, että jokaisella viholliselle löytyy yleensä hyvin tehokas vastalääke, mikä tekee ylitsepääsemättömältä tuntuvasta taistelusta helpon. Pelissä on kuitenkin aitoa löytämisen ja oivaltamisen riemua, jos ei pilaa pelinautintoja lukemalla peluuohjeita netistä.
Itseä välillä ärsyttää se, että pelitaloja kohdellaan pelimediassa ja pelaajien toimesta eri tavalla.
Aina kun esim. Ubisoft julkistaa uuden esim. Assassins Creedin tai Far Cryn , niin ihmiset alkavat haukkumaan ja kirjoittelemaan Yotubessa pelin trailerin kommenttiosioon kaikenmaailman "Remember, never pre-order Ubisoft games" tai "Remember, This game is made by Ubisoft, so its suck", tai sitten peliä syytetään siitä kuinka se toistaa jo aiemmissa sarjan osissa nähtyjä juttuja ja kuinka pelissä on liian iso avoin maailma, ettei sitä jaksa pelata loppuun.
Vastaavasti aina kun kun esim Capcom julkistaa esim. uuden Resident Evilin, niin kaikki joukolla alkavat joukolla hehkuttamaan peliä jo ennenkuin peli on edes julkaistu. Ja hypetetään kuinka pelissä seikkailaan taas jossain pelottavassa kartanossa, linnassa tai vastaavassa, ja kohdataan pelottavia mörköjä. Ja pelin tarinaa analysoidaan jo ennakkoon.
Itse olen sitä mieltä, että Resident Evil-sarja on ihan yhtä loppuunkulutettu sarja,kuin Assasins Creed. Ei toki siinä, hyviä pelejä Resident Evilitkin sinänsä ovat olleet, mutta se, että Ubisoft saa aina lokaa päällensä, tekivät he mitä tahansa, ja Capcom aina pelkkiä kehuja on asia, joka ihmetyttää. Eli pelin hyvyys ja ennakko-hype halutaan päättää sen mukaan, mikä pelitalo on pelin kehittänyt.
Senkin voin sanoa omasta puolestani, että Ubisoftin peleistä riittää useammaksi viikoksi pelattavaa, juuri niiden pituuden takia. Resident Evilit yleensä läpäisee n. yhdessä viikonlopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tai teineille suunnattuja pelejä ei ainakaan enää nykyään tule kovin paljon, kuten aiemmin tuli. Suurinosa peleistä kun on nykyään K18-ikarajan saavia.
Toista oli vielä 2000-luvun puolivälissä. Sinänsä ei toki siinä mitään vikaa ole, mutta merkillepantava muutos vaan omasta nuoruudesta.
Nykyihmisille riittää se, että juostaan samaa kehää ympäri kuukaudesta toiseen, ja ammutaan samoja kavereita uudelleen ja uudelleen. Sitten rakennetaan lato, jonka joku rikkoo.
Ihan mahtavaa. No ei useinkaan ole.
Tälle sukupolvelle nyt tuntuu kelpaavan yksinkertaisempi tavara. Ei osata vaatia.
Pelit ovat kokeneet jatkuvaa sisällöllistä degeneraatiota siitä lähtien, kun 3D-kortit tulivat markkinoille. Eli saamme odotella todella kauan edes paluuta parempaan, enkä oikein usko, että esimerkiksi Planescape: Tormentin, Deus Exin tai System Shock 2:n tasoisia pelejä on enää koskaan tulossa.
Ennen sentään älykkäät nörtit tekivät pelejä älykkäille nörteille, koska muita ei pelit kiinnostaneet. Nykyään mennään raha edellä todella vahvasti ja pelit on kustomoitu palvelemaan keskittymishäiriöisten (eli lähes kaikkien nykyihmisten, netin ja puhelimen vika) ihmisten tarpeita. Nykypelit eivät haasta pelaajan hoksottimia juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Itseä välillä ärsyttää se, että pelitaloja kohdellaan pelimediassa ja pelaajien toimesta eri tavalla.
Aina kun esim. Ubisoft julkistaa uuden esim. Assassins Creedin tai Far Cryn , niin ihmiset alkavat haukkumaan ja kirjoittelemaan Yotubessa pelin trailerin kommenttiosioon kaikenmaailman "Remember, never pre-order Ubisoft games" tai "Remember, This game is made by Ubisoft, so its suck", tai sitten peliä syytetään siitä kuinka se toistaa jo aiemmissa sarjan osissa nähtyjä juttuja ja kuinka pelissä on liian iso avoin maailma, ettei sitä jaksa pelata loppuun.
Vastaavasti aina kun kun esim Capcom julkistaa esim. uuden Resident Evilin, niin kaikki joukolla alkavat joukolla hehkuttamaan peliä jo ennenkuin peli on edes julkaistu. Ja hypetetään kuinka pelissä seikkailaan taas jossain pelottavassa kartanossa, linnassa tai vastaavassa, ja kohdataan pelottavia mörköjä. Ja pelin tarinaa analysoidaan jo ennakkoon.Itse olen sitä
Capcom sattuu olemaan ihan objektiivisestikin katsottuna yksi parhaimmista pelitaloista tällä hetkellä. Tekee pelinsä huolellisesti ennen julkaisua, ja jos jotain bugeja ilmenee, niin korjaavat ne nopeasti. Samoiten kuuntelevat fanien toiveita siitä, mistä he haluaisivat remaken tai jatko-osan. ( esim. se viime vuotinen kysely), esim. ovat kehittämässä Resident Evil Code Veronicasta, Resident Evil Zerosta ja Dino Crisis 1:stä remakeja, koska fanit toivoivat niitä. Ja ovat kehittämässä uusia IP:täkin, kuten ensi vuonna tuleva Pragmata.
Eli kyllä Capcom on arvostuksensa ansainnut.
PC:n kuolemaa on povattu kohta parikymmentä vuotta. Vaan niin se vain silti edelleen porskuttaa ja pelit ovat teknisesti parhaimpia sillä.
Vierailija kirjoitti:
Peleissä on eri vaikeustasoja nykyään. Jos halut vaikeaa valitse vaikea. Itsellä ei ole enää aikaa junnata samoja taisteluita, valitsen yleensä normal vaikeuden.
Vaikeustasojen lisäksi osassa peleistä voi itse vaikuttaa miten paljon saa vinkkejä tai apuja.
Alue: Aihe vapaa
Peleissä on eri vaikeustasoja nykyään. Jos halut vaikeaa valitse vaikea. Itsellä ei ole enää aikaa junnata samoja taisteluita, valitsen yleensä normal vaikeuden.