Lue keskustelun säännöt.
Uupumus korona-ajan kotiäitiyteen
10.03.2021 |
Meille syntyi vuosi sitten vauva ja silloin kiinasta levisi juuri parahiksi epidemia maailmalle. Olin yksin synnytysosastolla ja minä kuten moni muukin odotimme kohta jo tilanteen muuttuvan parempaan.
Nyt lapsi tosiaan on vuoden päivät ihmetellyt kotimme seiniä ja lattioita. Kärrylenkkejä teen päivittäin, että omakin pää tuulettuu.
Mihinkään ei pääse, ketään en näe, kukaan ei pyydä (ymmärrettävästi) luokseen, edes lähisuku ei tarjoa apuaan edes ulkoilun suhteen.
Alkaa tuntumaan umpikujalta pään sisällä.
Kohtalotovereita? Tai vinkkejä parempaan arkeen?
Kommentit (18)
Mikä estää tapaamasta muita vanhempia ulkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita vastaavassa tilanteessa?
Mulla ollu samanlaista kohta kaksi vuotta. Toisille tää sopii ja toisille ei. Meillä menee ihan hyvin.
Mulla on täällä abi ja ysiluokkalainen. Ei tääkään helppoa ole.
Mutta olen kyllä monesti miettinyt että äitiyslomalaisilla on kyllä nyt todella ankeaa!
Meidän pelastus on iso talo ja kunnon piha ja mökki vain tunnin päässä Hesasta.
Mutta hei, sun elämällä on nyt aito tarkoitus. Iloitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tapaamasta muita vanhempia ulkona?
En oikein tunne ketään muita kotiäitejä/-isiä.
Omat ystävät on eri elämäntilanteessa.
Mulla on esikoinen koulussa, ja hänen vauva-aikana päästiin perhekerhoihin, vauvauintiin, muskareihin ja myöhemmin perhejumppaan ym.
Nyt on tilanne toinen.
"Aito tarkoitus" taisi olla vinoilua eri elämäntilanteessa olevalta. Tosiasiassa lapset onkin tuoneet tähän aikaan valtavasti iloa eikä tässä paljoa vaatisi nytkään, paikka johon mennä, sisältöä lapsen elämään, vaihtelua arkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös 1.5.v kaksoset. Mihin sinä tarvitset apua ulkoilussa? Täällä sekä kaksoset että 2 vanhempaa päiväkoti-ikäistä pääsee ulkoilemaan ilman apuakin.
Se on kyllä totta että suuri osa tuttavistani käy töissä eikä kotiäitejä paljon ole, mutta näen silti ystäviäni perheineen suunnitellusti joko vkl tai heidän vapaapäivinä. Osa haluaa tavata ulkona, osa tulee käymään mutta aina varmistetaan että kaikki terveenä.
Oma valintahan tuo on jos haluaa pysyä neljän seinän sisällä tapaamatta ketään. Meillä onneksi perhe/ystäväsuhteet on tärkeitä eikä ihmissuhteita pidetä itsestäänselvyytenä. Korona toki huomioidaan mutta ei nyt jestas sentään olla vuotta oltu tapaamatta ketään tai käymättä missään.
Oma +90.v mummo on halunnut rajata meidät lapsenlapset perheinemme nyt pois vieraslistalta ja täysin ymmärrettävästi. Silti soitamme lähes viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollu samanlaista kohta kaksi vuotta. Toisille tää sopii ja toisille ei. Meillä menee ihan hyvin.
Millaista arkea elätte? Eli elättekö myös ilman isovanhempien apua, ilman omaa mökkiä tai ilman ns. vanhaa kotipaikkaa johon mennä joskus lasten kanssa?
Mielelläni otan vinkkejä vastaan tähän arkeen. Itse en ole muutenkaan mikään pintaliitäjä, tai jatkuvasti muiden seuraa janoava, eli yksinäisyys tai kotiarki ei ole uusi asia sinänsä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös 1.5.v kaksoset. Mihin sinä tarvitset apua ulkoilussa? Täällä sekä kaksoset että 2 vanhempaa päiväkoti-ikäistä pääsee ulkoilemaan ilman apuakin.
Se on kyllä totta että suuri osa tuttavistani käy töissä eikä kotiäitejä paljon ole, mutta näen silti ystäviäni perheineen suunnitellusti joko vkl tai heidän vapaapäivinä. Osa haluaa tavata ulkona, osa tulee käymään mutta aina varmistetaan että kaikki terveenä.
Oma valintahan tuo on jos haluaa pysyä neljän seinän sisällä tapaamatta ketään. Meillä onneksi perhe/ystäväsuhteet on tärkeitä eikä ihmissuhteita pidetä itsestäänselvyytenä. Korona toki huomioidaan mutta ei nyt jestas sentään olla vuotta oltu tapaamatta ketään tai käymättä missään.
Oma +90.v mummo on halunnut rajata meidät lapsenlapset perheinemme nyt pois vieraslistalta ja täysin ymmärrettävästi. Silti soitamme lähes viikoittain.
Laitapa osoite niin postitan sädekehän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollu samanlaista kohta kaksi vuotta. Toisille tää sopii ja toisille ei. Meillä menee ihan hyvin.
Millaista arkea elätte? Eli elättekö myös ilman isovanhempien apua, ilman omaa mökkiä tai ilman ns. vanhaa kotipaikkaa johon mennä joskus lasten kanssa?
Mielelläni otan vinkkejä vastaan tähän arkeen. Itse en ole muutenkaan mikään pintaliitäjä, tai jatkuvasti muiden seuraa janoava, eli yksinäisyys tai kotiarki ei ole uusi asia sinänsä.
Ap
Onko sinulla ystäviä? Viihdyttäkö puolison kanssa yhdessä ja teette asioita perheenä? Onko lähellä puistoja jossa käy muitakin kotiäitejä lapsineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös 1.5.v kaksoset. Mihin sinä tarvitset apua ulkoilussa? Täällä sekä kaksoset että 2 vanhempaa päiväkoti-ikäistä pääsee ulkoilemaan ilman apuakin.
Se on kyllä totta että suuri osa tuttavistani käy töissä eikä kotiäitejä paljon ole, mutta näen silti ystäviäni perheineen suunnitellusti joko vkl tai heidän vapaapäivinä. Osa haluaa tavata ulkona, osa tulee käymään mutta aina varmistetaan että kaikki terveenä.
Oma valintahan tuo on jos haluaa pysyä neljän seinän sisällä tapaamatta ketään. Meillä onneksi perhe/ystäväsuhteet on tärkeitä eikä ihmissuhteita pidetä itsestäänselvyytenä. Korona toki huomioidaan mutta ei nyt jestas sentään olla vuotta oltu tapaamatta ketään tai käymättä missään.
Oma +90.v mummo on halunnut rajata meidät lapsenlapset perheinemme nyt pois vieraslistalta ja täysin ymmärrettävästi. Silti soitamme lähes viikoittain.
Meilläpäin tai tuttavapiirissä ei siis kukaan kyllä halua vieraita kotiin tällä hetkellä, asumme epidemian keskellä edelleen. En todellakaan pidä ystäviä itsestään selvinä, mut ehkä mun ystävillä on sitten mua parempia ystäviä, joita tapaavat ja kyläilevät ja ties mitä.
Vaikea kirjoittaa ja ilmaista itseään kai niin että ei tulisi liian mustavalkoista kuvaa?
Ulkoiluun apua, tarkoitin siis että isovanhemmat tai kummit voisivat vaikka ulkona tavata lapsia/meitä tai viedä pienen kärrylenkille. No, kai tää on joskus ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös 1.5.v kaksoset. Mihin sinä tarvitset apua ulkoilussa? Täällä sekä kaksoset että 2 vanhempaa päiväkoti-ikäistä pääsee ulkoilemaan ilman apuakin.
Se on kyllä totta että suuri osa tuttavistani käy töissä eikä kotiäitejä paljon ole, mutta näen silti ystäviäni perheineen suunnitellusti joko vkl tai heidän vapaapäivinä. Osa haluaa tavata ulkona, osa tulee käymään mutta aina varmistetaan että kaikki terveenä.
Oma valintahan tuo on jos haluaa pysyä neljän seinän sisällä tapaamatta ketään. Meillä onneksi perhe/ystäväsuhteet on tärkeitä eikä ihmissuhteita pidetä itsestäänselvyytenä. Korona toki huomioidaan mutta ei nyt jestas sentään olla vuotta oltu tapaamatta ketään tai käymättä missään.
Oma +90.v mummo on halunnut rajata meidät lapsenlapset perheinemme nyt pois vieraslistalta ja täysin ymmärrettävästi. Silti soitamme lähes viikoittain.
Tarvitko ulkoiluun oikeasti apua vai seuraa? Minusta tuntuu että harvassa on ne perheet joissa oikeasti isovanhemmat osallistuu arkeen tai edes asuu alle 200km päässä. Ei minun tuttavapiirissä ainakaan ole.
Neuvolassahan ne ovat mestareita luomaan illusion että tukiverkosto on sitä että isovanhemmat ajavat 200km ihan vain sitä varten että pääsevät auttelemaan tiskeissä ja pyykeissä ja ulkoilevat lapsen kanssa jotta äiti saa levätä. Sitten saavat sinut kokemaan että on jotenkin surullista kun tuollaista ei ole.
Harvalla on.Tukiverkosto voi olla sitäkin että sinulla on samassa elämäntilanteessa oleva sisko tai kaveri jonka kanssa jakaa kokemuksia, tai se oma mummo joka soittaa kerran parissa viikossa miten menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me olla jääty neljän seinän sisälle koronan takia. Ihan normaalisti tavataan useita kertoja viikossa kummankin puolen isovanhempia.
Okei, olitkin vastannut jo yllä.
Ei täällä vain tuollaista ole. Tavataan kyllä harvemmin mutta kuitenkin tavataan vaikka ulkoilun merkeissä. Voihan sitä pitää puistossa vaikka tuon 2m turvavälin?
Onhan tuolla koulut ja päiväkodit auki ja ihmisten pitää käydä töissäkin. Tottakai jokainen vähentää kontakteja mutta eihän sitä nyt hulluksi kannata tulla ja kaikkea sosiaalista verkostoa kiinni laittaa. Kotiäideillä nyt muutenkaan tule noita pakollisia kontakteja, joten kontaktit ovat varmasti vähäisiä vaikka kerran viikkoon tapaisikin ystäviään.
Mutta surullista jos tosiaan tuttavapiiristä ei ketään löydy joka uskaltaisi tavata.
Tsemppiä korona arkeen. Uskoisin että tämä jo kesällä/keväällä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tapaamasta muita vanhempia ulkona?
En oikein tunne ketään muita kotiäitejä/-isiä.
Omat ystävät on eri elämäntilanteessa.
Esimerkiksi meidän kunnassa mll:n perinteinen perhekerho on kokoontunut nyt vuoden ulkona. Nyt kyllä meni sekin 3 viikoksi tauolle. Seurakunnan ja kaupungin lapsityöllä on myös yleensä omat kerhonsa, näitäkin kannattaa selvitellä, miten toimivat nyt. Noilla kaikilla em. voi olla myös wa- tai fb-ryhmiä. Reippaasti nyt vain selvittämään. :) Jos näistä ei mitään heru, niin oman alueen tai kunnan fb-ryhmässä kannattaa rohkeasti kysellä onko alueella kotiäideille omaa ryhmää, ja kertoa, että olisit vaunulenkeille seuraa vailla. Taatusti on joku muukin samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollu samanlaista kohta kaksi vuotta. Toisille tää sopii ja toisille ei. Meillä menee ihan hyvin.
Millaista arkea elätte? Eli elättekö myös ilman isovanhempien apua, ilman omaa mökkiä tai ilman ns. vanhaa kotipaikkaa johon mennä joskus lasten kanssa?
Mielelläni otan vinkkejä vastaan tähän arkeen. Itse en ole muutenkaan mikään pintaliitäjä, tai jatkuvasti muiden seuraa janoava, eli yksinäisyys tai kotiarki ei ole uusi asia sinänsä.
Ap
Ollaan kyllä nähty isovanhempia välillä (ehkä noin kerran kuussa), mutta eivät he mitenkään auta lastenhoidossa tai muussakaan kun ovat sen verran vanhoja. He onkin ainoat ihmiset ketä tavataan. Olen itse lapsen kanssa aikalailla kellon ympäri ja aina. Mies käy töissä ja touhuilee lapsen kanssa illalla sen verran, että saan syötyä tms.
Olishan tää tietenkin aika erilaista jos asuis kaupungissa. Nyt ulkoillaan omalla pihalla tai lähiympäristössä. Ei täällä ole puistoja tai muuta semmoista.
Eipä tuossa nyt kauheasti vinkkiä sulle ole. Itse ajattelen, että tämä nyt on vaan vaihe mikä menee ohi ja sitten elämä taas muuttuu johonkin suuntaan. Eikä se oikeastaan edes kovin kauaa kestä. Ja tarkoitan siis arkea taaperon kanssa, en pandemiaa.
Ei ole, olet ainoa.