Olen liki 40v nainen. Minusta ei ole koskaan tullut oikein mitään. Pätkätöitä olen tehnyt ja ammatin hankin vasta 25 vuotiaana. Muita jotka eivät saa aikaan mitään? sn
En tiedä mitä tekisin elämälläni. Olen vain olemassa. En paljon muuta.
Kommentit (42)
Täällä yksi. Nuorempana opiskelin tutkinnon akateemisesti kiinnostavalta, mutta huonosti työllistävältä alalta. Valmistumisen jälkeen pyöräytin maailmaan pari mukulaa. Nyt meneillään toinen kierros yliopistolla, ja näillä näkymin valmistun nelikymppisenä töiden kannalta takuuvarmalle alalle. Työhistoriani on sanalla sanottuna surkea: pisin yhtämittainen työsuhteeni on ollut 9 kk asiakaspalvelua.
Sinulla on normaali elämä. Ei täällä tarvitse muuta kuin olla ja elää.
olen 56 v mies. aina on tuntunut ettei minulla ole valtaa päättää pienimmästäkään asiasta elämässäni. juuri kun ajattelin että saisin edes levätä ensi viikon lapset tulee mulla koska etäkoulu (!!!!!!) ja exä on töissä.
olen ain aollut orja, jokin suurempi taho päättää kaikesta. olis ollut kunnon tappotauti tuo koronakin mutta ei, ihme flunssalässytystä.
Opiskele hoitajaksi, koulutuksia järjestetään ikään ja sukupuoleen katsomatta, ulkonäölläkään mitään väliä kunhan työt tulee hoidetuksi. Nyt niitä hoitajia tarvitaan ja kiireellisesti.
En ole niin empaattinen ja ihmisläheinen että minusta olisi hoitajaksi. Ap
Ihan sama tilanne kuin AP:lla, mutta muutaman vuoden nuorempi versio. Onneksi on edes ollut itseä kiinnostavia hommia ja monta hienoa tarinaa kerrottavana, vaikka CV onkin sekavaa sillisalaattia.
Miten niin vasta? Itse sain ammatin nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Nuorempana opiskelin tutkinnon akateemisesti kiinnostavalta, mutta huonosti työllistävältä alalta. Valmistumisen jälkeen pyöräytin maailmaan pari mukulaa. Nyt meneillään toinen kierros yliopistolla, ja näillä näkymin valmistun nelikymppisenä töiden kannalta takuuvarmalle alalle. Työhistoriani on sanalla sanottuna surkea: pisin yhtämittainen työsuhteeni on ollut 9 kk asiakaspalvelua.
Saanko udella, mikä tämä töiden kannalta takuuvarma ala on?
Mä pistän vielä paremmaksi surkeudellani, kolme viikkoa keikkatyötä on minun ennätykseni työelämässä :D
Mä, paitsi hankin ammatin vasta 30-vuotiaana. Välillä käyn tekemässä jonkun työpätkän ja lopun ajasta olen työttömänä. En ole koskaan niiden joukossa, jotka saavat vakipaikan. Mietin usein, että kuinka paljon parempi mun elämä olis voinu olla, jos olisin saanut tukea ja apua kouluaikana.
N39
No minkä takia olet laiska etkä tee mitään? Yritä nyt edes olla jonakin. Hävettää tuommoinen naislapsi.
Minuakaan ei ole kukaan koskaan tukenut missään. Ehkä olisi paremmin asiat jos vanhemmat olisi olleet kiinnostuneita lapsestaan ja toimineet eri tavalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne kuin AP:lla, mutta muutaman vuoden nuorempi versio. Onneksi on edes ollut itseä kiinnostavia hommia ja monta hienoa tarinaa kerrottavana, vaikka CV onkin sekavaa sillisalaattia.
Lähihoitajaksi koulutetaan kaikenlaisia päihdeaddiktejakin.
Sinne sekaan mahtuvat kaikki.
Itse olen 32v ja opiskelin nykyisen ammattini vasta 28 vuotiaana. Nyt odotan esikoista joka syntyy ensi kuussa. Itse näen tulevaisuuden ihan valoisana vaikka alallani ei voi edetä eli tulevat "parannukset"ovat mitättömät palkkalisät 5 ja 10 työvuoden jälkeen. Olen siis lastenhoitaja ammatiltani. Itse löydän sisältöä elämälleni juuri työn ulkopuolelta. Minulla on aikaa harrastaa, tehdä asioita perheen kanssa, opiskella uusia taitoja yms...
Vierailija kirjoitti:
En ole niin empaattinen ja ihmisläheinen että minusta olisi hoitajaksi. Ap
Hoitajat eivät ole empaattisia tai ihmisläheisiä, joten sovit hyvin joukkoon.
Olen viiskytä täyttänyt joku vuosi sitten. Sain yt-neuvotteluissa irtisanomislapun kouraan ja se oli siinä. 30 vuotta töissä ilman pitempiä katkoja, tosin pienipalkka-alalla eli säästöjä tai muuta omaisuutta ei ole kertynyt. Eläkekertymä naurettava ja alle 23v kerrytetyt eläkkeet varastettu.
Ikää siis 50+ eikä toivoakaan työllistymisestä. Kaksi korkeakoulututkintoa ja työkokemus, jota moni kadehtii. Työntekijäksi ei vaan kelpaa minnekään. Kyllä tässä maassa on jotain asenteissa todella pahasti pielessä. Isoon ääneen huudetaan työvoimapulaa mutta koulutetut, työkykyiset ja -haluiset ei kelpaa minnekään.
No ehkä työt ja opiskelu ei vaan oo suuressa roolissa sun elämässä. Kai sulla jotain muuta sisältöä on.
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei ole kukaan koskaan tukenut missään. Ehkä olisi paremmin asiat jos vanhemmat olisi olleet kiinnostuneita lapsestaan ja toimineet eri tavalla. Ap
No, ei se vanhempien tukì aina auta.
Usein vanhemmat antavat ohjeensa omien kokemoustensa mukaan ja niistä usein aika ajaa ohi.
Vaimolleni kävi vähän niin kuin sinulle, ap.
YO-tutkinto, ensin ammatti, joka ei työllistänyt, hieman sairastelua, toinen tutkinto, joka työllisti kaupan kassalle, sitten muutama lapsi, sairastelua, osa-aikatyötä...
Nyt kohta 50v mittarissa ja osa-aikainen kaupan kassa.
Onneksi hän ei näe elämänsä mielekkyyttä pelkän työn ja taloudellisen menestyksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Nuorempana opiskelin tutkinnon akateemisesti kiinnostavalta, mutta huonosti työllistävältä alalta. Valmistumisen jälkeen pyöräytin maailmaan pari mukulaa. Nyt meneillään toinen kierros yliopistolla, ja näillä näkymin valmistun nelikymppisenä töiden kannalta takuuvarmalle alalle. Työhistoriani on sanalla sanottuna surkea: pisin yhtämittainen työsuhteeni on ollut 9 kk asiakaspalvelua.
Saanko udella, mikä tämä töiden kannalta takuuvarma ala on?
Mä pistän vielä paremmaksi surkeudellani, kolme viikkoa keikkatyötä on minun ennätykseni työelämässä :D
Lääkis.
Haluaisin että minulla olisi se työpaikka. Olisi jotain sisältöä elämässä ja pärjäisi taloudellisesti paremmin. Ap
Minä en ole tienannut kunnon palkkaa 8 vuoteen.