Liityin vasta Instagramiin, ja olen pihalla sen "etiketistä"
Onko tosiaan tapana että ihan uppo-oudot (tai no, jotain yhteisiä tuttuja näyttää olevan) ryhtyy seuraamaan tiliäni, vaikkei mulla edes ole tilini sisältönä vasta kuin neljä ei-kovin-kiinnostavaa kuvaa?
Siis ei minua haittaa, tervetuloa vaan. Pohdin vaan motiivia ja myös sitä, että "pitääkö" (onko kohteliasta/kuuluuko etikettiin) mun nyt pistää seuraamispyyntö takaisin?
T. Fossiili
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Miksi profiiliin ei kuulu laittaa kuvia usein, mutta tarinoita kyllä? Voiko joku nuori selittää tällaiselle keski-ikäiselle, joka myös yrittää käyttää instaa? Mä en koskaan tule edes katsoneeksi mitään tarinoita...
Tarinoihin tulee itsellä (41v) laitettua rennolla otteella kaikkea elämää esim. matkailua, maisemia, ruokaa, leivontaa ja lemmikin kuvia, profiilin kuviin taas harkitummat ja hienoimmat otokset.
Mulla oli jonkun aikaa tili jonne postasin lähinnä kaupunkiotoksia Helsingistä, en selfieitä. En saanu monessa kuukaudessakaan kuin n.10 seuraajaa. Niistäkin osa ehkä feikkejä. Mun kuvat oli ihan hyviä, ja hashtagit oli ok. Eli miten ihmeessä tuolla saa seuraajia? Varmaan pitäisi sitten olla niitä selfieitä. Poistin koko tilin kun väsytti jossain välissä koko juttu. Seurasin lähinnä julkkiksia jotka kiinnosti, mutta ei heidänkään postauksia jaksanut kaikkia katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käyttänyt instaa kolmisen vuotta ja olen vielä hieman hämmentynyt stoorien pikareaktioista. Mä laitan niitä tutuille suht usein jo ihan vuorovaikutuksen ilosta. Osa näistä laittaa aktiivisesti myös minun tarinoihin reaktioita, mikä tietenkin kiva juttu. Mutta sitten on seuraajia, jotka kyllä klikkaavat kaikki tarinani lähes aina, ne pitkätkin jotka voisi ohittaa, mutta eivät reagoi mitenkään - siis ikinä mitenkään. Siitä tulee jotenkin ontto olo. Siis kiinnostaa sen verran että seurataan, mutta ei kommunikaatiota takaisinpäin. Miksi? Ei ole tapana vielä juurtunut vai olenko minä ja muutama muu vain jotenkin ylisosiaalisia kun reagoidaan toistemme tarinoihin. Mitä ajatuksia?
samaa olen miettinyt itsekin. yritän itsekin laittaa pikareaktioita ja jos joku laittaa minulle niin tykkään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käyttänyt instaa kolmisen vuotta ja olen vielä hieman hämmentynyt stoorien pikareaktioista. Mä laitan niitä tutuille suht usein jo ihan vuorovaikutuksen ilosta. Osa näistä laittaa aktiivisesti myös minun tarinoihin reaktioita, mikä tietenkin kiva juttu. Mutta sitten on seuraajia, jotka kyllä klikkaavat kaikki tarinani lähes aina, ne pitkätkin jotka voisi ohittaa, mutta eivät reagoi mitenkään - siis ikinä mitenkään. Siitä tulee jotenkin ontto olo. Siis kiinnostaa sen verran että seurataan, mutta ei kommunikaatiota takaisinpäin. Miksi? Ei ole tapana vielä juurtunut vai olenko minä ja muutama muu vain jotenkin ylisosiaalisia kun reagoidaan toistemme tarinoihin. Mitä ajatuksia?
Mä en kyllä juuri reagoi stooreihin. Ei vain tunnu omalta jutulta.
Minä julkaisen mieluummin feediin, yhtään stooria en ole julkaissut. Useamman kerran viikossa laitan kuvia. Ei kiinnosta, mitä muut tästä ajattelevat enkä kaipaa massiivisia seuraajamääriä. Tilini on silti julkinen ja tykkäyksiä tulee niiltäkin, jotka eivät seuraa minua ja joita minä en seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jonkun aikaa tili jonne postasin lähinnä kaupunkiotoksia Helsingistä, en selfieitä. En saanu monessa kuukaudessakaan kuin n.10 seuraajaa. Niistäkin osa ehkä feikkejä. Mun kuvat oli ihan hyviä, ja hashtagit oli ok. Eli miten ihmeessä tuolla saa seuraajia? Varmaan pitäisi sitten olla niitä selfieitä. Poistin koko tilin kun väsytti jossain välissä koko juttu. Seurasin lähinnä julkkiksia jotka kiinnosti, mutta ei heidänkään postauksia jaksanut kaikkia katsoa.
Jos oikeasti haluat jostain syystä paljon seuraajia (haluat tehdä sosiaalista mediaa vähintään puoliammattimaisesti), niin sen eteen pitää oikeasti tehdä töitä, ei vain lisätä jotain hashtageja. Lisäksi sisällön pitää olla laadukasta ja kiinnostavaa. Ei isoa seuraajaa saa millään selfieilläkään. Jos sulla on kiinnostusta alkaa vähintään puolimattailaiseksi somesisällöntuottajaksi, kannattaa varmasti aloittaa siitä, että tutkit niitä tilejä, joilla on paljon seuraajia.
Mutta siis me tavikset instagramissa emme yleensä tavoittele suuria seuraajamääriä, vaan julkaisemme sisältöä tuttujen iloksi.
En tiedä etiketistä, mutta kun poistuin kaikista muista somekanavista, ja laitoin instatilin, niin päätin jo silloin että siitä tulee julkinen, ja että en seuraa ketään kavereita tai tuttuja, vaan ainoastaan tilejä jotka kiinnostavat minua sisällöllisesti, esim. musiikintekijä tai kissavideot. Käyn katsomassa silloin tällöin niiden kavereiden tilejä joilla ne ovat julkisia, tykkään, tai kommentoin jos siltä tuntuu. Seuraamaan en ala ketään, kohteliaisuussyistä, koska se on jo askel facetouhuun. Jos joku tuntematon käy tykkäämässä jostain kuvastani, niin kohteliaasti käyn hänen tilillään ja tykkään jostain hänen julkaisustaan. Siinäpä se. En halunnut instasta samaa mitä facessa, ja olen instassa muulla kuin omalla nimelläni.
Facessa minua tökki se että se oli lähinnä pätemis ja kyttäyspaikka, jos jotain julkaisin niin kukaan ei tykännyt eikä kommentoinut koskaan, joten seinäni näytti ihan typerältä. Myöskin tilini siellä oli omalla nimellä, ja yksityinen, joten kaikki "kaverit" siellä kyllä näkivät että minulle ei kukaan kommentoi eikä tykkää mistään. Nyt instassa julkaisuistani tykätään ja niihin kommentoidaan, ja nämä eivät koskaan ole niitä "kavereitani" jotka seuraavat minua siellä, vaan ihan muita, minulle tuntemattomia tyyppejä :) Myöskin tarinoista tykkään, koska niistä ei jää jälkeä näkyviin naurettavaksi "kavereille" että tuotakaan ei ole kukaan katsonut eikä kommentoinut/tykännyt. JA ketkä ovat aina ekana katsomassa tarinani? No nämä "kaverit" tietysti ;)
Mulla on pari kaveria joilla lähinnä selfietä ja herutuskuvia niin heillä on paljon seuraajia ja kommentoijia, itse enkyllä jaksa tällaisia seurata
Vierailija kirjoitti:
Etiketti on kai, että tarinoita voi ja pitää postata lähes rajattomasti, mutta seinäkuvia ei ainakaan montaa päivässä. (Tai jos kerralla monta kuvaa samasta aiheesta, ne laitetaan samaan julkaisuun.)
Takaisin ei tosiaan tarvitse seurata, ellei toisen tili oikeasti kiinnosta.
Tarinoita, mitä ihmeen tarinoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etiketti on kai, että tarinoita voi ja pitää postata lähes rajattomasti, mutta seinäkuvia ei ainakaan montaa päivässä. (Tai jos kerralla monta kuvaa samasta aiheesta, ne laitetaan samaan julkaisuun.)
Takaisin ei tosiaan tarvitse seurata, ellei toisen tili oikeasti kiinnosta.
Tarinoita, mitä ihmeen tarinoita?
Onko sulla instagram-profiili? Ne on siellä feed-sivun ylimpänä olevissa palluroissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etiketti on kai, että tarinoita voi ja pitää postata lähes rajattomasti, mutta seinäkuvia ei ainakaan montaa päivässä. (Tai jos kerralla monta kuvaa samasta aiheesta, ne laitetaan samaan julkaisuun.)
Takaisin ei tosiaan tarvitse seurata, ellei toisen tili oikeasti kiinnosta.
Tarinoita, mitä ihmeen tarinoita?
ne pallurat siellä feedin yläreunassa joissa näkyy seurattaviesi profiilikuvat
Vierailija kirjoitti:
Mitä postaatte sinne? Minun pitäisi työni takia harjoitella ja perustaa tili, mutta en tiedä yhtään mitä tavis voisi sinne laittaa.
ihan mitä mieleesi juolahtaa,sun tilihän se on.
Paistat lettuja niin vidoit sen sinne
Kuvaat työmatkalla bussin ikkunasta maisemia
kuvaat kuorma-autoja
niihin tekstit ja eikun kuvaamisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etiketti on kai, että tarinoita voi ja pitää postata lähes rajattomasti, mutta seinäkuvia ei ainakaan montaa päivässä. (Tai jos kerralla monta kuvaa samasta aiheesta, ne laitetaan samaan julkaisuun.)
Takaisin ei tosiaan tarvitse seurata, ellei toisen tili oikeasti kiinnosta.
Minä en taas ymmärrä noita storeja. Tyhjänpäiväistä lätinää. Joskus itse laittanut muutaman kuvan sinne, ja hauska huomata, että yleensä kaikki katsoneet on katsonut pari ekaa kuvaa, mutta viimeisessä kuvassa on vain pari katsonutta (jos olen julkaissut esim 5 kuvaa). Ei kukaan jaksa kahlata niitä höpönhöpöjä läpi, en minäkään.
Otan kuvia ajatuksella, en räpsi. Haluan, että ne jää itselleni muistiin ja siksi julkaisen käytännössä kaiken seinälle. Kuvani pyörivät parin aiheen ympärillä ja potentiaaliset katsojat ovat samoista asioista kiinnostuneita, joten kuvat ovat myös valokuva-albumina ja inspiraationa muille.
Joskus teen useammankin julkaisun päivässä, jos kuvat eivät mielestäni sovi niputettavaksi yhteen julkaisuun. En oikeastaan piittaa mitkä ovat "säännöt". Yli nelikymppisen ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelee. 😄
Itse taas tykkään storeista enemmän, koska ne eivät ole yleensä niin kiiltokuvamaisia kuin kuvajulkaisut. Mutta storyt ovat enemmän sitten sen ajan juttu, kun seuraajia on enemmän.
kyllä storyja voi laittaa kuka vaan oli seuraajia minkä verran tahansa, ja pelkät kuvajulkaisut voi hukkua feedin kuvavirtaan helposti. joskus storyista muistaa käydä vilkaisemassa onko henkilö mitään kuvia julkaissut stroyjen lisäksi, ne kun tuppaa usein menemään ohi kun monia seuraa
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nykyään että monet katselee mielummin stooreja kuin feedistä kuvia.
Mulla on niin että itse julkaisen vain storyjä, mutta katson vain kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käyttänyt instaa kolmisen vuotta ja olen vielä hieman hämmentynyt stoorien pikareaktioista. Mä laitan niitä tutuille suht usein jo ihan vuorovaikutuksen ilosta. Osa näistä laittaa aktiivisesti myös minun tarinoihin reaktioita, mikä tietenkin kiva juttu. Mutta sitten on seuraajia, jotka kyllä klikkaavat kaikki tarinani lähes aina, ne pitkätkin jotka voisi ohittaa, mutta eivät reagoi mitenkään - siis ikinä mitenkään. Siitä tulee jotenkin ontto olo. Siis kiinnostaa sen verran että seurataan, mutta ei kommunikaatiota takaisinpäin. Miksi? Ei ole tapana vielä juurtunut vai olenko minä ja muutama muu vain jotenkin ylisosiaalisia kun reagoidaan toistemme tarinoihin. Mitä ajatuksia?
Minä laitan pikareaktioita vain niille jotka laittavat niitä minulle :D
Muiden kuvien jakamiset taidetaan tavanomaisemmin tehdä storyissa. Onko näin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli jonkun aikaa tili jonne postasin lähinnä kaupunkiotoksia Helsingistä, en selfieitä. En saanu monessa kuukaudessakaan kuin n.10 seuraajaa. Niistäkin osa ehkä feikkejä. Mun kuvat oli ihan hyviä, ja hashtagit oli ok. Eli miten ihmeessä tuolla saa seuraajia? Varmaan pitäisi sitten olla niitä selfieitä. Poistin koko tilin kun väsytti jossain välissä koko juttu. Seurasin lähinnä julkkiksia jotka kiinnosti, mutta ei heidänkään postauksia jaksanut kaikkia katsoa.
Voi olla että asia on muuttunut tässä välissä, mutta itselläni oli samantyylinen tili pari vuotta, ja kun lopetin minulla oli seuraajia noin 1800 ja risat ja tykkäyksiä per kuva 100-200. Silloin ainakin piti olla aktiivinen muiden vastaavan genren kuvien tykkäämisessä ja tilien seuraamisessa ja kommentoinnissa, sen lisäksi että omissa kuvissa oli liuta sopivia häsiä. Käytin tähän puolisen tuntia melkein joka päivä.
Monet tuntuu olevan niin että tykätään niiden kuvista jotka tykkää omista, oli kuva kiva tai ei
Olen tehnyt mun koiralle tilin pari vuotta sitten. Stooreja julkaisen harvoin, feediin 2-3 kertaa viikossa kuvia/videoita, joihin lisään englanninkielisen lyhyen tekstin. Seuraajia on tällä hetkellä n. 1800, en usko että feikkejä on juurikaan, suurin osa on vastaavia koiratilejä kuin omankin. Mielestäni kiva että seuraajia on ympäri maailmaa (mm. Japani, Australia, Brasilia).
Jos joku käy kommentoimassa, vastaan tai vähintäänkin huomioin tykkäämällä kommentista. Ja jos joku käy kommentoimassa tai tykkäämässä julkaisuistani usein, alan seurata. Kommentoin itse välillä tuntemattomienkin julkaisija, jos kuva on hauska/kaunis/mielenkiintoinen. Jos jonkun tilin sisältö vaikuttaa kivalta, alan seurata.
En ole siis asiantuntija, mutta sen olen huomannut, että oma aktiivisuus lisää muiden aktiivisuutta.
Minä olen käyttänyt instaa kolmisen vuotta ja olen vielä hieman hämmentynyt stoorien pikareaktioista. Mä laitan niitä tutuille suht usein jo ihan vuorovaikutuksen ilosta. Osa näistä laittaa aktiivisesti myös minun tarinoihin reaktioita, mikä tietenkin kiva juttu. Mutta sitten on seuraajia, jotka kyllä klikkaavat kaikki tarinani lähes aina, ne pitkätkin jotka voisi ohittaa, mutta eivät reagoi mitenkään - siis ikinä mitenkään. Siitä tulee jotenkin ontto olo. Siis kiinnostaa sen verran että seurataan, mutta ei kommunikaatiota takaisinpäin. Miksi? Ei ole tapana vielä juurtunut vai olenko minä ja muutama muu vain jotenkin ylisosiaalisia kun reagoidaan toistemme tarinoihin. Mitä ajatuksia?