Lestadiolaisäitien julkaisut instassa - mitä näillä haetaan?

En tiennyt että some on sallittua lestoille?

Kulissit on kyllä järkyttävä asia, tapahtuivatpa somessa tai perhealbumissa. Itse juuri selasin pikkusiskoni ristiäiskuvia. Voi että miten oli kaikki vimpan päälle ja äitikin niin hoikka, tukka nätisti ja kaikki puettu sävy sävyyn. Tytärten korviksetkin oli samaa teemaa ja sointuivat mekkoihin ja pikkupoikien krakoihin. Sen seitsemän sortin pikkuleivät ja pakkohymy naamalla.

Ja valkoinen uusi matto. Oli pakko ostaa kiireessä uusi, kun äiti pieksi ristiäisstressissään pikkuveljeni vanhan maton päällä niin, että tämä laski alleen. Pissa- ja kakkatahroja ei saatu matosta pois. Mattoa ei kuvattu, se on talon takana rullalla ja menossa kaatopaikalle.

Mulla kohoaa tuntosarvet pystyyn välittömästi, kun joku esittelee tiptop-elämäänsä.

Miten tämä eroaa siitä että joku sohvi postaa persauksensa instaan? Ei yhtään mitenkään. Samalla tavalla siinä haetaan huomiota.

Minulle muistui mieleen vanha työkaverini. Ikinä ei tuonut uskoaan esille töissä ja lapsimäärästä vain pystyi päättelemään, että kyseessä on tämän uskonnon edustaja. ( muualta kuulin, että päättely oli oikein). En ole eläissäni törmännyt yhtä viisaaseen ja avarakatseiseen ihmiseen. Hän pysähtyi aidosti ja oikeasti kuuntelemaan noviiseja ym. Jos minusta tulee vanhemmiten samanlainen, niin koen onnistuneeni ihmisenä.

Olen itse ateisti. Eronnut kirkosta 30 vuotta sitten jo.

Taas ketju jossa haetaan vastakkainasettelua Suomen sisäisten ryhmien välille. Tavoite on tehdä Suomesta mahdollisimman epäyhtenäinen jolloin olkoa tuleva operaatio voidaan toteuttaa helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista on ei-lestojen päivitykset kulissielämästään. Omassa somepiirissä on näitä. Kyllä kaikki tietää mitä aviokriisejä, rahahuolia yms. siellä taustalla on, mutta jos somessa oman elämän kiillottaminen tekee heidät onnelliseksi niin mitä se minulta on pois? En mäkään ongelmiani somessa esittele, päivitän aina vain niistä positiivisista asioista. Harvat niitä aviokriisejään tai putkareissujaan somessa mainostaa kuvien kera. :D 

Mutta onhan se hassua, kun oikein miettii ja kun miettii maailmaa ennen kuin somea oli olemassa. Miten ihmiset silloin kiillotti kulissejaan? Sukujuhlissa vai työpaikoilla yms?

Joo, ja ilmeisesti satunnaisissa kohtaamisissa naapureille/kyläläisille! Kyllä käsittääkseni ennen somea(kin) oli monelle tosi tarkkaa, että omat/puolison/lasten vaatteet, auto, talo ja piha on tiptop. Tosi monesti kuullut näitä "mitä naapuritkin ajattelee" -huokailuja. Ja toisaalta analyysejä siitä, miten "sekin Virtasen Matti haki Saksasta auton, kuulin Pirkolta kaupalla, onkohan ollut tosi hyvä vuosi firmalla vai onkohan velkarahalla hankittu?".

Kaikkien ihmisten instatilit ovat tuollaisia, positiivisia kuvia omasra arjesta. Mikä ap:ta riipii?

En tiedä mistä puhutte mutta tulin vain sanomaan että sykkii lestanaisille!

Mitähän sä itse haet tällä kirjotuksella.

Matkittu Jenkeistä. Siellä paljon isoja uskonnollisia perheitä joiden insta ja YouTube täynnä samanlaista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Samaa some-elämää se on lestoilla kuin muillakin. Ja nuo hymyttömät naamat: ei siinä yhteisössä kovin moni onnellinen ole, vaikka ulospäin muuta yritettäisiin väittää. Kertoohan jotain sekin, kuinka moni lapsista luopuu uskosta aikuisena ja irtaantuu liikkeestä.

Tämä, mutta jos kerran eivät saa katsoa telkkaria, niin luulisi, että saman logiikan mukaan myös netti olisi kiellettyä... Erikoinen (lue: tekopyhä) logiikka heillä, kun joku asia on kielletty, mutta toinen samaan verrattavissa oleva asia ei sitten olekaan.

Miksi someen pitäisi jakaa huonoja tai ikäviä hetkiä? En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten mieltymystä ankeaan inhorealismiin. 

Lestadiolaiset ovat nykyään iloista väkeä, perhe on tärkeä, ei alkoholia, ei riitoja, rakkautta ja onnea jota näyt kadehtivan.

No tällä porukalla on tärkeintä miltä ulospäin näyttää. Mulla on ollut tällainen merkkilaukku supermamma työkaverina. Enkä muistele lämmöllä.

Mäpä luulen, että vakavaraisessa (eli ei sossu) SUURperheessä (ei siis mikään kolmilapsinen "suur"perhe) ne lapset ihan oikeasti nujakoi vähemmän. Jos tänä päivänä homma ei ikäänkuin ala sujua, niin ei niitä lapsia tuosta vain tupsahda seitsemää tai jopa toista kymmentä. Kai tuollaisella bloggaustyylisellä päivittämisellä halutaan saada yhteys samanhenkisiin ihmisiin. Varsinkin kun oma elämä on niin 99% perhettä (työn ulkopuolella) niin onhan se parempi pitää tuollailla järjestyksessä, jotta siitä elämästä, mitä on nyt ainakin muutama kymmenen vuotta edessä, saa iloa irti. Jotkut on oikeasti lapsirakkaita ja heille tuo on unelmien täyttymys haasteista huolimatta. Meillä on kolme lasta eikä välttämättä enempää olla yrittämässä, mutta minusta on kiva lukea välillä positiivisia, hyväntuulisia blogeja ihan kunnolla suurperheellisten onnesta. Itsekin salaa haaveilen joskus vielä vauva-ajoista ja toivon kyllä kovasti, että yksi lapsista haluaisi lapsia itsekin, lähipiirissä kun ei oikeastaan kukaan lapsia tee. Olen siis vaikka noiden lestaäitien kohderyhmää koska he näkevät lapsissa niin paljon enemmän hyvää kuin pelkkää vaivaa ja hyvä niin kun niitä kuitenkin monta niin sanotusti siunaantunut. Ja kyllä, kiinnostaa muutkin aiheet kuin lapset, vaikka olenkin mamma, jotkut ei tätä pysty hyväksymään naisissa. Mua taas ei yhtään tippaakaan kiinnosta lukea kuinka vaikeaa lapsen kanssa on ja kaikki on paskaa ja miehen kanssa emme löydä toisiamme ja elämä on pilattu ja oivoivoivoi... Tuollaiset blogit kyllä on kovassa suosiossa tänä päivänä kun niissä on ilmeisesti sitä "parempaa rehellisyyttä" eli kiemurtelevaa asennetta. Mä en taas tykkää ollenkaan käydä sellaisia selaamassa ja toteamassa, että "onpa kiva että jollain menee paskasti, niiiiiin syvällistä ja rehellistä". Nope, ihailen mieluummin naisia, jotka kehtaavat ihailla lapsiaan ja riemuitsevat niistä hyvistä hetkistä.

Instaan hakukuun suvikset, suviseurat, seurat, alkaa löytyä..

Vierailija kirjoitti:

- iso talo: perhe on (kartelli)yrittäjiä. Rahaa lestadiolaisilla on, sillä suurin osa heistä on yrittäjiä. Eipä yli kymmenhenkinen perhe muuten pärjääkään. Muutenkin rakentavat talot talkoilla ja tekevät pimeänä vaihtokauppoja (toinen tekee putkityöt, toinen sähkötyöt toiselle jne.) Usein asuvat pienemmillä paikkakunnilla, joilla tontit eivät ole niin kalliita

-Lestadiolaiset ovat paljon omavaraisempia ja heillä on yhteisön tuki: lastenhoitoon löytyy apua ja osaavat leipoa, marjastaa, viljellä, rakentaa taloja, taata toistensa lainoja... Suosivat myös omiaan esim. kunnan virkoja jaettaessa. Rahaa siis säästyy ja tietävät työllistyvänsä. Voivat myös itse työllistää toisiaan firmoihinsa tai kuntaan

- äidit kotona: siistit kodit, isot lapsilisät, millä ostaa muotivaatteita lapsille ja sisustaa, aikaa kuvata ja kokkailla

Hiukan ehkä liian kauniiksi kuvitellaan lestadiolaisten elämä. Ei sitä aikaa ole hirveästi kuvata tai kokkailla, vaikka perheen äiti olisi kotiäiti. Jos lapsia on paljon, kuten lestadiolaisperheissä usein on, kyllä siinä kiirettä pitää sillä kotiäidillä.

Voisko joku jakaa edes yhden esimerkkitilin? En ole törmännyt tällaisiin. Toisaalta kivempi kai tuokin kuin se että kuvataan itkeviä lapsia ja valitetaan oman arjen raskautta, tuskaista seurattavaa nekin. Samoin tilit joilla joku lapsiaan aina vaan parmepaan suoritukseen ruoskiva kehuu miten 5v osaa lukea, ja jätetään kertomatta että samainen eroperhelapsi saa sairaalloisia raivareita ja hakkaa päätään seinään. Kaverilla tuollainen tilanne, isompi lapsi perheessä väkivaltainen ja hysteerisen kova suorittaja.

Vaikea sanoa mikä someen sit sopii. Seuraan monia jotka on silleen "muka arkisia" mutta sekin on täysin harkittua ja aseteltua. 🤷🏻‍♀️

Lapsilisää pitäisi maksaa maksimissaan 3 lapsesta. Olisi kiva nähdä, olisivatko ne lapset senkin jälkeen ”siunaus”.

Ehkä kotona sopu säilyy, mutta koulussa suurperheiden lapset ovat aikamoisia. Monikaan ei ole ollut varhaiskasvatuksessa ja monen kotona isommat sisarukset vastaavat pienempien hoidosta. Tästä seuraa monenlaista käytösongelmia ja paljon oppimisen haasteita, kun kukaan ei huolehdi läksyistä asianmukaisesti.