Työttömien maisterien vertaistukiketju

Tähtitieteilijä on täysin turha akateeminen koulutus. Tähtitieteilijät on ikuisia unelmoijia jotka toivovat että heille maksettaisiin tyhjänpäiväisistä jaaritteluista, tyyliin "tässä näemme alkuräjähdyksen jälkiä, mutta punasiirtymä vihjaa moniulotteisesta todellisuudesta"

Nämä taivaanrannan maalarit luulevat olevansa tärkeitä, vaikka kuka tahansa voi tehdä havaintoja omalta takapihaltaan harrastelijaputkella

Työttömäksi valmistumassa. Töitä en saa koska ei ole työkokemusta alalta. Muu työkokemus ei auta tippaakaan vaikka kuinka aina länkytetään, että kaikki kokemus on plussaa. Ei muuten ole. Hanttihommiin ei pääse kun on ylikoulutettu.

itse opiskeliin jotain historiaa 21 -vuotiaasta 28 vuotiaaksi ja valmistuinkin, oli hauskaa hippeilyaikaa ja sai  urheilla ja syödä aina yliopistolla ja oli kavereita. työttömäksi, 2014-2017 opiskelin toisen tutkinnon kun halusin stadiiin ja sain asunnon, tein vanhan graduni uudestaan ja muokkasin sitä pari viikkoa, sain taas toisen maisterin tutkinnon. työttömäksi. yhteensä 9 vuotta "opiskelua". töitä en aio hakea koska en tiedä mitä papereillani tekee- tuokaa haen ruoka-jonosta enkä tee mitään. kaikki suomalaisten feministien syytä-

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Koittakaa jaksaa! :) Ootte parempii työttömiä. Senhän te halusitte kuulla…

Milloin susta on tullut tollanen negatiivinen ilkeilevä kuspää?

Muistan vielä sen ihailuketjun hänelle, joka täällä oli. Sen jälkeen on tullut esiin katkeruus naisia kohtaan ja nyt vielä tämäkin. Aluksi vaikutti symppikseltä.

andymcprofeetta kirjoitti:

kaikki taiteentutkimukset ja historiat ja muut hyödyttömät yleistietoaineet pitäisi lopettaa yliopistoilla, ensimmäisenä naistutkimus ja feminismi

usealla opiskelijalla menee pari kolme vuotta yleishyödyttömillä luennoilla ja tenteissä juoksemisessa ja sama paska valuu pian aivoista ulos ja unohdetaan kaikki, kun tieto nykyään on saatavilla suoraan wikipediasta

vain joku lääketiede , oikeus, kielitieteet ja muu järkevä olisi sallittava, ja naisille se opettajankoulutus lapsia varten koska se ei ole miesten duunia

On nykyään tarhoissakin miehiä tarhantäteinä

Miksi kaikki eivät saa ansiosidonnaista?

Yliopistossahan tykätään teoriasta ja tutkimisesta.

Tutkikaa mihin teistä teoriassa olisi, jos olisitte käytännönläheisiä kuten amk-tasoiset.

Älä lannistu vaan jatka yrittämistä. -26 v nainen KTM, talousjohtajan virassa. Enkä olisi pari vuotta taaksepäin uskaltanut edes haaveilla.

Kannattiko tuhlata elämänsä?

Nykyisin pitää kyllä kouluttautua mahdollisimman monipuolisesti, jos ei aio suhteilla pelata (eikä sittenkään tosin välttämättä riitä), jos haluaa virkaan. Itse AMK-, FM- ja rehtoriopintojen, opettajan pedagogisten opintojen ja useiden avoimessa opiskeltujen perusopintojen sekä muutaman vuoden työn alla olleiden tohtorinopintojen jälkeen voin sanoa, että pätkähommia ainakin piisaa, kun vain viitsii tehdä. Itse tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta pätkähommia olisi vaikka kuinka tarjolla. Aikaisemmin olin 4 v virassa, ei ollut mun juttu siinä vaiheessa,kun lapsia alkoi tulemaan. Viran kanssa pitäisi olla naimisissa, kun taas pätkähommiin ei tarvitse olla niin läpeensä antautunut, kunhan tekee hommat hyvin. Virattomuus ei todellakaan ole huono asia välttämättä! Itse en juuri nyt ottaisi virkaa, vaikka tarjottaisi.

Ongelma on siinä, että yliopistot laittaa aloituspaikkoja hauskoille ja mukaville aloille. Niissä opiskelu on helpohkoa, jos on hyvä jauhamaan p----aaa. Kokemusta on itselläkin, kun tenteistä tulee 4-5 käytännössä lukematta. Tärkeintä oli osata pyöritellä pitkään asiaan ja etukäteen googlesta löytyi professorin aatemaailmasta -> padam, hyvä numero. Toisaalta mitä osaamista tuollainen antaa konkreettisesti työelämään, jos koko tiedeala on lähinnä höttöä?

Vierailija kirjoitti:

Työttömät maisterit saatte kyllä kaiken myötätuntoni, olin melkein itsekin päätyä tuohon tilanteeseen. :( Menin itse suoraan lukiosta opiskelemaan historiaa, mutta jo kakkosvuonna alkoi kauhistuttaa kun sain tietää millainen työllisyystilanne alalla on. Tiesin tosi monta vastavalmistunutta, jotka eivät saaneet mistään koulutusta vastaavaa työtä ja koko ajan puhuttiin siitä, että työpaikoista on ihan hirveä kilpailu. Käytännössä alalta voi työllistyä joko opettajaksi, tutkijaksi tai museoon. Museovirkailijoiden paikkoja ei kovin paljoa ole, opettajienkin virat ovat yleensä erittäin pitkiä jos vakituisen saa. Eikä heitä eläköidy vuosittain läheskään niin paljoa kuin uusia hissanopeja valmistuu, kun kaiketi ainakin neljä yliopistoa työntää ulos jonkun 20-30 uutta historian aineenopettajaa joka vuosi. Usein vastavalmistuneey opettajat jumittuvat vuosiksi johonkin pätkätöiden ja sijaisuuksien putkeen, joutuvat muuttamaan ympäri Suomea niiden pätkien perässä...

Koin tästä ihan lamauttavaa ahdistusta muutama vuosi sitten, koska historia alana ja aiheena kiinnosti minua todella paljon, mutta en halunnut valmistua joko työttömäksi tai pätkätyö-oravanpyörään. Suurin toiveeni on aina ollut oma perhe, joten tavoitteena oli varmistaa edes suhteellisen luotettava/vakaa taloudellinen tilanne kuitenkin. Mulle tuli ihan pakkomielle siitä, että googlasin joka päivä uutiaia ja keskusteluja aiheesta "akateeminen työttömyys" ja luin työttömyystilastoja. Historia oli aina siellä kärjessä heti toisena tai kolmantena alana, jolla eniten työttömiä... Ainakin silloin siis, nykyistä tilannetta en ole enää muutamaan vuoteen seurannut.

Päätin sitten vaihtaa alaa. Mietin alan, joia olisi mahdollisimman pomminvarma työllistäjä, jossa on ok palkkaus ja joka kuitenkin oli mielestäni mielenkiintoinen. Ensi vuonnq valmistun ja työpaikka on jo nyt tiedossa, jossa aloitan heti valmistuttuani.

Itse suosittelen kaikille tuota samaa, että vaikka joku ala olisikin se itseä kaikkein eniten kiinnostavin (kuten mulle historia) niin kannattaa oikeasti miettiä sitä työllistymistä. Jos haluaa varmistaa työllistymisen, niin katsoo vaikka ihan tilastoista miltä aloilta valmistuneissa on työttömiä vähiten. Historiaa voin kuitenkin opiskella ja siihen syventyä mielin määrin vapaa-ajalla ja se onkin yksi harrastuksistani.

Lukekaa kaikki tämä lainaamani viesti!

Kun tein lukion aikaan urakartoitusta äitini kanssa, kävimme ensin läpi minua kiinnostavat asiat. Niiden perusteella vaihtoehdoiksi jäi leipurin/kokin koulutus, historian opinnot, oikis tai valtsika. Äitini sanoi, että saat leipoa ja kokata vapaa-ajallasikin sen mitä sielu sietää, turhaa tehdä siitä uraa. Historian opintojen jälkeinen surkea työllistymisnäkymä hautasi sen polun. Valtsikan ja oikiksen väliltä valinnan vei lopulta oikis - edelleen parempien työ- ja tulonäkymien vuoksi.

Minusta opintojen valinnan suhteen kannattaa tehdä järkiavioliitto.

Haluaisin tietää mille alalle hän sitten vaihtoi historiasta! Tärkein jäi kertomatta.

Menin yliopistolle suoraan lukion jälkeen mutta huonojen työllisyysnäkymien takia vaihdoin ammattikorkeakouluun oman aikansa kupla-alalle. Valmistuttuani olin pari vuotta työttömänä, minkä jälkeen jatkoin opintoja yliopistossa ensin maisteriksi ja sittemmin tohtoriksi. Nyt taas työttömänä. Maisterin tutkintoon sain opintotukea ja tohtorin suoritin osana työsuhdetta ja myöhemmin apurahalla. Jälkimmäinen siis mahdollisti ansiosidonnaisen työttömyystuen toistaiseksi. Vaikka korkeakouluttautumista parjataan, viimeisin periodi oli ainoa, jonka aikana maksoin normaalisti veroja enkä ollut missään määrin tukien varassa.

Työttömyysjaksojen aikana olen tehnyt epämääräisiä harjoitteluja käytännön aloilla palkkatukea jne vastaan, mutta näillekin aloille suuntautuminen oli tarkoittanut sitä että olisin ollut koronan takia nyt vuoden työttömänä tai lomautettuna ilman tietoa paremmasta. 

Oma tuttavapiirini koostuu noin 40-vuotiaista, joista vain murto-osa on työelämässä vaikka koulutustausta vaihtelee, eli mitään tiettyä aukotonta vaihtoehtoa en ole huomannut. Osa on korkeakouluopintojen jälkeen kouluttautunut esim. lähihoitajaksi paremman puutteessa, mutta vaikea ajatella että opinnoissaan menestyvän peruskoulun päättävän pitäisi miettiä kaikkia muita vaihtoehtoja epärealistisina. Ehkä nykyään opinto-ohjaajat tosin tunnustavat realiteetit paremmin kuin vielä 20 vuotta sitten.

Mitäs naistutkijat? Yliopistotutkinnot on rinnastettavissa ammatikouluihin. Mitään siellä ei nykyään opeteta. Pelkkää hömppää, lukuunottamatta paria teknistä tutkintoa.

Naistutkijat täällä itkee, lol. Teistä tulee hyviä kaupankassoja. Miehet saa nauraa, kun he ostavat raksalla tienatuilla rahoilla helvetin paksuja pihvejä. Kyllä siinä itku pääsee pikkutytöillä

Höpöhöpö, raksamiehet itkee kun pihvin paksuudesta kolmasosa menee naistutkijoiden sosiaalitukiin. Se nyt on ihan raksamiehen oma fantasia että korkeakoulutetut työttömät päätyisi kaupankassoille. Jos pääytisi niin tuskin tämä asia koskisi raksamiehiä millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Työttömät maisterit saatte kyllä kaiken myötätuntoni, olin melkein itsekin päätyä tuohon tilanteeseen. :( Menin itse suoraan lukiosta opiskelemaan historiaa, mutta jo kakkosvuonna alkoi kauhistuttaa kun sain tietää millainen työllisyystilanne alalla on. Tiesin tosi monta vastavalmistunutta, jotka eivät saaneet mistään koulutusta vastaavaa työtä ja koko ajan puhuttiin siitä, että työpaikoista on ihan hirveä kilpailu. Käytännössä alalta voi työllistyä joko opettajaksi, tutkijaksi tai museoon. Museovirkailijoiden paikkoja ei kovin paljoa ole, opettajienkin virat ovat yleensä erittäin pitkiä jos vakituisen saa. Eikä heitä eläköidy vuosittain läheskään niin paljoa kuin uusia hissanopeja valmistuu, kun kaiketi ainakin neljä yliopistoa työntää ulos jonkun 20-30 uutta historian aineenopettajaa joka vuosi. Usein vastavalmistuneey opettajat jumittuvat vuosiksi johonkin pätkätöiden ja sijaisuuksien putkeen, joutuvat muuttamaan ympäri Suomea niiden pätkien perässä...

Koin tästä ihan lamauttavaa ahdistusta muutama vuosi sitten, koska historia alana ja aiheena kiinnosti minua todella paljon, mutta en halunnut valmistua joko työttömäksi tai pätkätyö-oravanpyörään. Suurin toiveeni on aina ollut oma perhe, joten tavoitteena oli varmistaa edes suhteellisen luotettava/vakaa taloudellinen tilanne kuitenkin. Mulle tuli ihan pakkomielle siitä, että googlasin joka päivä uutiaia ja keskusteluja aiheesta "akateeminen työttömyys" ja luin työttömyystilastoja. Historia oli aina siellä kärjessä heti toisena tai kolmantena alana, jolla eniten työttömiä... Ainakin silloin siis, nykyistä tilannetta en ole enää muutamaan vuoteen seurannut.

Päätin sitten vaihtaa alaa. Mietin alan, joia olisi mahdollisimman pomminvarma työllistäjä, jossa on ok palkkaus ja joka kuitenkin oli mielestäni mielenkiintoinen. Ensi vuonnq valmistun ja työpaikka on jo nyt tiedossa, jossa aloitan heti valmistuttuani.

Itse suosittelen kaikille tuota samaa, että vaikka joku ala olisikin se itseä kaikkein eniten kiinnostavin (kuten mulle historia) niin kannattaa oikeasti miettiä sitä työllistymistä. Jos haluaa varmistaa työllistymisen, niin katsoo vaikka ihan tilastoista miltä aloilta valmistuneissa on työttömiä vähiten. Historiaa voin kuitenkin opiskella ja siihen syventyä mielin määrin vapaa-ajalla ja se onkin yksi harrastuksistani.

Hyvä kirjoitus, kiitos. Minulla on seiskaluokkalainen poika, jonka lempiaine koulussa on historia ja hänen haaveensa olisi olla historianopettaja. Täällä oli vähän aikaisemminkin ketju, jossa puhuttiin historian opinnoista ja sielläkin sanottiin, että työllistyminen on vaikeaa ja aineenopettajista juuri historian opettajat työllistyvät heikoimmin. En haluaisi lytätä noin nuoren kaverin haaveita, mutta alkaa kyllä tulla mieleen, että eiköhän se historia olisi hyvä harrastus... Poika on kaiken kaikkiaan ihan älykäs ja moni muukin ala varmasti soveltuisi hänelle. Olen itse käynyt koko yliopiston ihan turhaan ja oikeasti hirvittää ajatus, että pojalleni käy samoin. Isompi poikani opiskelee rekkakuskiksi, mikä on melkeinpä kauhistuttanut monia, mutta itse ajattelen, että se on ollut tosi fiksu valinta. On hommasta tosi kiinnostunutkin. Olen ajatellut, että hän ei tehnyt kanssani samaa virhettä eli opiskellut vain pitkälle suunnittelematta sen kummemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen OTM. Perustin oman toimiston v. 2006 ilman tietoa yhdestäkään asiakkaasta. Äidiltä lainaa 15 000 euroa, jotta sain toimitiloihin ostettua tietokoneen, työ- ja neuvottelupöydän sekä tuolit. Myös kansioita ja mappeja tarvitsin, kyniä, postimerkkejä, jne.

En tiennyt miten käy. Olin tuolloin 33 v. Olihan se kauheaa istua toimistolla odottaessa soiko puhelin koskaan (piti vaan olla paikalla... Oma tyhmyys, kotonakin olisi voinut odottaa).

Nyt mennyt 15 vuotta ja edelleen sama toimisto. Ja hyvin menee. Suosittelen muitakin hyppäämään sinne, mikä saattaa pelottaa.

F

Hyvähän se on suositella, kun on porhot vanhemmat. Mun äiti on pulimummo, aina rahaa vailla. Mistäpä lainaat 15 te alkupääomaksi.

Aiemmin vastannut VTM

On totta, ettei kirjoittajalla olisi onnistunut tuollainen riskinotto ilman varakkaita vanhempia, mutta silti ajattelen, että oli se kuitenkin tosi rohkeaa. Harva uskaltaisi tehdä todellisuudessa noin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että yliopistot laittaa aloituspaikkoja hauskoille ja mukaville aloille. Niissä opiskelu on helpohkoa, jos on hyvä jauhamaan p----aaa. Kokemusta on itselläkin, kun tenteistä tulee 4-5 käytännössä lukematta. Tärkeintä oli osata pyöritellä pitkään asiaan ja etukäteen googlesta löytyi professorin aatemaailmasta -> padam, hyvä numero. Toisaalta mitä osaamista tuollainen antaa konkreettisesti työelämään, jos koko tiedeala on lähinnä höttöä?

Joo, tutulta kuulostaa. Yhteiskuntatieteissä sai hyvät arvosanat sillä, että vilkaisi sisällysluetteloa, nappasi sieltä muutaman termin ja tarkasteli sitten asiaa puolelta ja toiselta ja kolmanneltakin. Sama jaarittelu toimi ainakin 90-luvulla ylioppilasaineissakin, pähkäilet vain joka kantilta äläkä ikinä päädy lopputulokseen, ällä tuli reilulla marginaalilla. Olin jotenkin naiivi ja jatkoin vain, enkä todella tajunnut, että työllistymiseen ei ikinä riitä tenteistä läpi pääseminen. Olisi pitänyt luoda suhteita, etsiä töitä jo opiskeluaikana jne. Niiden opintojen tarkoitus olisi ollut vain saada nimellinen tutkinto, ei opettaa käytännön töistä mitään.