Työttömien maisterien vertaistukiketju

En yliopistoaikoina verkoistoitunut lainkaan. Käytin aikani opiskeluun enkä seurusteluun, suoritin asiat itsenäisesti. Seuraukset ilmiselvät.

Vierailija kirjoitti:

Työttömäksi valmistumassa. Töitä en saa koska ei ole työkokemusta alalta. Muu työkokemus ei auta tippaakaan vaikka kuinka aina länkytetään, että kaikki kokemus on plussaa. Ei muuten ole. Hanttihommiin ei pääse kun on ylikoulutettu.

Story of my life. Olen kohta vuoden etsinyt töitä. Oman alan työt olisi toki kova juttu, mutta olen hakenut melkein kaikkea työtä, paitsi puhelin- ja ständimyyntiä tai feissausta. Kerran nappasi ja olin kuukauden määräaikaisessa hanttihommassa mutta muuten en ole päässyt kuin pariin työhaastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että yliopistot laittaa aloituspaikkoja hauskoille ja mukaville aloille. Niissä opiskelu on helpohkoa, jos on hyvä jauhamaan p----aaa. Kokemusta on itselläkin, kun tenteistä tulee 4-5 käytännössä lukematta. Tärkeintä oli osata pyöritellä pitkään asiaan ja etukäteen googlesta löytyi professorin aatemaailmasta -> padam, hyvä numero. Toisaalta mitä osaamista tuollainen antaa konkreettisesti työelämään, jos koko tiedeala on lähinnä höttöä?

Joo, tutulta kuulostaa. Yhteiskuntatieteissä sai hyvät arvosanat sillä, että vilkaisi sisällysluetteloa, nappasi sieltä muutaman termin ja tarkasteli sitten asiaa puolelta ja toiselta ja kolmanneltakin. Sama jaarittelu toimi ainakin 90-luvulla ylioppilasaineissakin, pähkäilet vain joka kantilta äläkä ikinä päädy lopputulokseen, ällä tuli reilulla marginaalilla. Olin jotenkin naiivi ja jatkoin vain, enkä todella tajunnut, että työllistymiseen ei ikinä riitä tenteistä läpi pääseminen. Olisi pitänyt luoda suhteita, etsiä töitä jo opiskeluaikana jne. Niiden opintojen tarkoitus olisi ollut vain saada nimellinen tutkinto, ei opettaa käytännön töistä mitään. 

Mitäs puuhaat tällä hetkellä?

Suomalainen euthanasisoiduksi!

Avaudunpa. En olisi ikinä halunnut mennä yliopistoon mutta kun niin lukiosta päästyäni kuin koko yliopistossa opiskeluajan tutkin ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen tarjontaa tuli hyvin selväksi että aloja joille voisin opiskella näillä terveysongelmilla on vain kourallinen ja kun niistä otetaan pois alat joille minulla ei ole mitään lahjoja ja alat joiden työllisyys on nykyistäkin huonompi ei paljon jää jäljelle. Yliopistossakin kävin kokeilemassa useampaa sivuainetta alan vaihto mielessä mutta mikään ei oikein ottanut tulta alleen. Periaatteessa alallani on töitä mutta aivan mahdoton määrä hakijoita joka paikkaan joten kun ei tule valituksi ei saa töitä ja kun ei tule valituksi ei saa kokemusta eikä tule valituksi taaskaan jne. Kohta olen varmaan ollut liian pitkään työtön saadakseni mitään omalta alaltani.

Jos voisin terveydeltäni olisin jo lähtenyt opiskelemaan lähihoitajaksi tai mennyt siivoamaan. En todellakaan tiedä mitä teen jos jatkuu näin tulevaisuudessa. Vaikka terveys estää monet alat en tule koskaan pääsemään näillä ongelmilla sairaseläkkeelle joten tulee olemaan mielenkiintoiset yli 30 vuotta ennen eläkeikä, jos minulla sellaista koskaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtion virkoja olen hakenut valmistumisen jälkeen aktiivisesti. Osa on liipannut läheltä omaa koulutusta (VTM), osa taas ei. Yhtäkään haastattelukutsua ei ole tullut.

Todella harva talon ulkopuolinen hakija saa viran. Hae ensin määräaikaisia töitä, tee työsi kunnolla niin saatat saada viran. Talon sisällä tosin saattaa olla useita määräaikaisia hakemassa samaan virkaan, riippuen paikasta.

Terv. Viranhaltija, VTM

Joo, valtion virkoja ylipäätänsä on vaikea saada ihan ulkopuolisena. Usein jopa paikat on valmiiksi "pedattu" jollekin talon sisällä olevalle. Toki jos on jotenkin aivan poikkeuksellisen vahva hakija tai jotakin erityistä osaamista jota tarvitaan niin onhan se mahdollista.

Mutta sanoisin, että ihan ulkopuolisena pelkästään haastatteluun pääseminen on erittäin vaikeaa.

Onko teillä mitään neuvoja miten edetä? Määräaikaisuuksiinkin on hankalaa päästä. Alkaa tuntua, että työkkärin tukema harjoittelu on ainoa mahdollisuus saada jalka oveen väliin. Meinaa jo epätoivo iskeä.

Yrittäkää löytää edes jotain. Mikä on se paikkakunta, jossa ei ole sosiaalityöntekijälle edes sijaisuuksia? Jos ei ole, niin sitten vaan pakataan reppu ja lähdetään sinne, missä on. Niin minä tein. Oli vain määrä- ja osa-aikainen sijaisuus. Lapset oppivat tekemään ruokaa ja tätä te mammat ette usko, mutta kyllä lasten isäkin pysyi hengissä, lapsilla oli (melkein) joka päivä vaatteet päällä ja kouluakin kävivät. Millaisia ihmisiä ovat teidän lastenne isät, jos ette voi luottaa en vertaa, että voisitte hankkia työkokemusta toisella paikkakunnalla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki eivät saa ansiosidonnaista?

Ansiosidonnaisessa on työssäoloehto. Montako työviikkoa se nykyään onkaan? Toiseksi on oltavat työttömyyskassan jäsen. Useimmat tähän ketjuun kirjoittaneet eivät ole ehtineet olla tarpeeksi paljon töissä saadakseen ansiosidonnaista. Kolmanneksi ansiosidonnaista saa vain rajallisen ajan, ja pitkän työttömyyden aikana se ehtii loppua.

Minä en ole tällä kertaa työtön, mutta sekin päivä on nähty, kun tämä maisteri jäi työttömänä kotiin ja pihasta lähti 5 ammattikoululaista tai koulun käynyttä töihin. Pääsin alkuun sillä, että olin töissä muualla sen verran, että sain ansiosidonnaista. Nykyiseen työhön pääsin ensin hakemalla työkkärin määräyksestä paikkaa, johon en ollut alkuunkaan pätevä, mutta pääsin korkeimmalla mahdollisella työllistämistuella siihen silloin, kun valituksi tullut lähti yllättäen muualle. Ensin palkattomana harjoittelijana kuukaudeksi, mutta nyt tämä on koko työurani pisin yhtäjaksoinen työsuhde kokoaikatyössä, 3 vuotta.