Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei voikaan maalata, koska toimii 4v. "taiteilijoiden" avustajana
09.03.2021 |
Naisten päivä meni jo!
Lainaus jutusta: "Äidin maalaaminen on ajan- ja tilanpuutteen vuoksi jäänyt taka-alalle"
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000007848665.html
Mitä mieltä olette?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiahat lapset maalaavat, kun heille antaa värit ja tarvikkeet. En kyllä ostamaan lähtisi noita. Voisihan se äitikin yrittää maalata.
Äidin olikin tarkoitus maalata, mutta lasten taiteiluavustajana toimiminen vie sen ajan mikä oli tarkoitettu omaan taiteiluun. Hieman liikaa uhrautumista mielestäni. Tulee mieleen se eduskunnan istuntosalissa oleva naispatsas, joka on kääntyneenä seinää päin, jotta sylissä oleva poikalapsi näkee mitä salissa tapahtuu.
Vaikuttiko sinusta jutun äiti siltä, että oli kamalaa uhrautumista? Vissiin tää on alapeukuista päätellen epäsuosittua, mutta vanhemmuudessa on ihan normaalia se, että tietyssä vaiheessa ei ole niin paljon aikaa itselle. Samalla sitä tietää, että jossain vaiheessa on. Onko tällaiset elämän lainalaisuudet joillekin vieraita, kun niiden ääneen sanominen herättää närää?
Ei suinkaan, ihmettelen vain sitä että ei löytänyt muuta ratkaisua. Hänhän on äiti, miksi ei määrännyt lapsiaan? Että voidaan kaikki maalata, mutta on säännöt. Tai voi leikkiä viereisessä huoneessa kun äiti maalaa. Jokin muu ratkaisu olisi mielestäni ollut myös kasvatuksellisesti parempi, sen lisäksi ettei äiti taas uhrautuisi; viittaan tässä uhrautumiskulttuuriin, en kyseiseen yksilöön. Eli pojat olisivat oppineet, ettei heidän halunsa mene sen ohi mitä äiti on suunnitellut. Aikuisten pitää mielestäni tehdä selväkso kuka määrää asioista, tuossa olisi ollut arkinen tilaisuus. Mutta sen sijaan aikuinen nainen luiskahti pikkulasten avustajaksi vastoin suunnitelmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JonnySix kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kommentteja! Olen keskustelun aloittaja. En arvannut että keskustelu veisi tähän suuntaan. Itselleni jutussa särähti korvaan se, että kyseisen naisen oli tarkoitus maalata itse, hän oli siis ostanut maalit itselleen, mutta koska lapset olivat niin innoissaan, niin hänen maalaamisestaan ei tullut mitään. Ja mikä oli aikuisen naisen ratkaisu? Lopettaa oma maalaaminen. Se tässä itseäni kammottaa.
No tuskinpa hän sitä nyt ihan kokonaan lopetti. Ehkä jatkaa sitten taas kun lapset ovat vaikka koululaisia ja eivätkä enää juokse jaloissa silloin kuin äiti haluaisi maalata. Tuollaistahan se pikkulapsiaika on, että lasten ehdoilla mennään. Ja sehän onkin ihaninta kun oma lapsi innostuu jotain itsellekin rakkaasta harrastuksesta. Siitä kehittyy pikku hiljaa yhteinen harrastus.
Köyhät on ilonaiheet... :-/
No kerropa sitten esimerkki ilonaiheesta, joka ei ole köyhä, jos sinun mielestäsi lapsen ja vanhemman yhdessä tekeminen ei ole minkään arvoista.
JonnySix kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kommentteja! Olen keskustelun aloittaja. En arvannut että keskustelu veisi tähän suuntaan. Itselleni jutussa särähti korvaan se, että kyseisen naisen oli tarkoitus maalata itse, hän oli siis ostanut maalit itselleen, mutta koska lapset olivat niin innoissaan, niin hänen maalaamisestaan ei tullut mitään. Ja mikä oli aikuisen naisen ratkaisu? Lopettaa oma maalaaminen. Se tässä itseäni kammottaa.
No tuskinpa hän sitä nyt ihan kokonaan lopetti. Ehkä jatkaa sitten taas kun lapset ovat vaikka koululaisia ja eivätkä enää juokse jaloissa silloin kuin äiti haluaisi maalata. Tuollaistahan se pikkulapsiaika on, että lasten ehdoilla mennään. Ja sehän onkin ihaninta kun oma lapsi innostuu jotain itsellekin rakkaasta harrastuksesta. Siitä kehittyy pikku hiljaa yhteinen harrastus.
Köyhät on ilonaiheet... :-/
Lapsettomana ja ilman omaa kokemusta varmaan tuntuukin tuolta, mutta vanhempana voin kertoa että sen suurempaa iloa ei olekaan kun näkee oman lapsensa iloitsevan ja innostuvan jostain itselleenkin rakkaasta aiheesta.
No eikös jossain ollu koirien ja karhujenkin taidetta? Samaa taidetta tämä lapsien "taide", ei mitään sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiahat lapset maalaavat, kun heille antaa värit ja tarvikkeet. En kyllä ostamaan lähtisi noita. Voisihan se äitikin yrittää maalata.
Äidin olikin tarkoitus maalata, mutta lasten taiteiluavustajana toimiminen vie sen ajan mikä oli tarkoitettu omaan taiteiluun. Hieman liikaa uhrautumista mielestäni. Tulee mieleen se eduskunnan istuntosalissa oleva naispatsas, joka on kääntyneenä seinää päin, jotta sylissä oleva poikalapsi näkee mitä salissa tapahtuu.
Vaikuttiko sinusta jutun äiti siltä, että oli kamalaa uhrautumista? Vissiin tää on alapeukuista päätellen epäsuosittua, mutta vanhemmuudessa on ihan normaalia se, että tietyssä vaiheessa ei ole niin paljon aikaa itselle. Samalla sitä tietää, että jossain vaiheessa on. Onko tällaiset elämän lainalaisuudet joillekin vieraita, kun niiden ääneen sanominen herättää närää?
Ei suinkaan, ihmettelen vain sitä että ei löytänyt muuta ratkaisua. Hänhän on äiti, miksi ei määrännyt lapsiaan? Että voidaan kaikki maalata, mutta on säännöt. Tai voi leikkiä viereisessä huoneessa kun äiti maalaa. Jokin muu ratkaisu olisi mielestäni ollut myös kasvatuksellisesti parempi, sen lisäksi ettei äiti taas uhrautuisi; viittaan tässä uhrautumiskulttuuriin, en kyseiseen yksilöön. Eli pojat olisivat oppineet, ettei heidän halunsa mene sen ohi mitä äiti on suunnitellut. Aikuisten pitää mielestäni tehdä selväkso kuka määrää asioista, tuossa olisi ollut arkinen tilaisuus. Mutta sen sijaan aikuinen nainen luiskahti pikkulasten avustajaksi vastoin suunnitelmaansa.
Ihan ensimmäiseksi, vaikuttaako äiti sinusta uhrilta? Vaikuttaako hän surulliselta, että joutui auttaa lapsiaan? Minusta ei. Miksi hänen olisi pitänyt toimia sinun haluamallasi tavalla? Mikä sinun roolisi on tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taulut tehdään siis niin, että äiti sekoittaa värit ja pojat sotkevat ne kankaalle - pojille on valittava värit, koska muuten he sotkevat vain yhdellä värillä. Nyt äiti pitää omassa kampaamossaan poikien tauluja näytteillä myytävänä. Hän toivoo, että saisi lehtiartikkelin välityksellä jonkun muun antamaan poikien sotkuille näyttelytilat.
No, korona-aikana on kampaajan yritettävä laajentaa repertuaariaan, jotta leipä riittää.
Saivat ksikki myytyä.
Täytyypä laittaa poika heti maalaamaan, kun hän syntyy... :D Laitan vauvan käsiin ja jalkoihin myrkytöntä maalia ja laitan hänet potkiskelemaan kankaalle, niin syntyy uutta ja primitiivistä taidetta.
https://kaksplus.fi/vauva/vauvan-kehitys/nain-pidat-vauvalle-varikylvyn…
Vierailija kirjoitti:
No eikös jossain ollu koirien ja karhujenkin taidetta? Samaa taidetta tämä lapsien "taide", ei mitään sen enempää.
Kuulostaa siltä, että et saanut tarpeeksi huomiota lapsena. (Ymmärrät varmasti sen, että ihmiset ovat käsistään käteviä ja sekä ymmärtävät kuvia että luovat niitä itse, ja osaavat tämän lisäksi kertoa kuvista. Tässä pähkinänkuoressa ero eläimiin. Jos et ole tätä aiemmin tajunnut, niinnihan hyvä, että nyt tuli puheeksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivahan se on että lapset touhuaa, mutta huonojahan nuo taulut on.
Ainoa että vähemmän noloa että ovat huonoja kun maalaajat on neljä vee.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja joskus kuullut jonkun kertovan, että lapsuudessa oli tosi inhottavaa se, kun äidin/isän/mummon/papan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, esim. opeteltiin maalaamaan, leipomaan, tekemään käsitöitä? Tai kenenkään jo vanhemman ihmisen muistelevan, että kyllä hukkasin elämääni siihen, kun lasten kanssa yhdessä maalattiin, leivottiin, tehtin käsitöitä jne?
He eivät maalaa yhdessä. Äiti on heidän avustaja, jotta lapset voivat toteuttaa itseään, äiti ei. Se tässä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja joskus kuullut jonkun kertovan, että lapsuudessa oli tosi inhottavaa se, kun äidin/isän/mummon/papan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, esim. opeteltiin maalaamaan, leipomaan, tekemään käsitöitä? Tai kenenkään jo vanhemman ihmisen muistelevan, että kyllä hukkasin elämääni siihen, kun lasten kanssa yhdessä maalattiin, leivottiin, tehtin käsitöitä jne?
He eivät maalaa yhdessä. Äiti on heidän avustaja, jotta lapset voivat toteuttaa itseään, äiti ei. Se tässä mättää.
Ketä tämä mättää? Äiti ja lapsethan vaikuttaa oikein iloisilta ja tyytyväisiltä tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiahat lapset maalaavat, kun heille antaa värit ja tarvikkeet. En kyllä ostamaan lähtisi noita. Voisihan se äitikin yrittää maalata.
Äidin olikin tarkoitus maalata, mutta lasten taiteiluavustajana toimiminen vie sen ajan mikä oli tarkoitettu omaan taiteiluun. Hieman liikaa uhrautumista mielestäni. Tulee mieleen se eduskunnan istuntosalissa oleva naispatsas, joka on kääntyneenä seinää päin, jotta sylissä oleva poikalapsi näkee mitä salissa tapahtuu.
Vaikuttiko sinusta jutun äiti siltä, että oli kamalaa uhrautumista? Vissiin tää on alapeukuista päätellen epäsuosittua, mutta vanhemmuudessa on ihan normaalia se, että tietyssä vaiheessa ei ole niin paljon aikaa itselle. Samalla sitä tietää, että jossain vaiheessa on. Onko tällaiset elämän lainalaisuudet joillekin vieraita, kun niiden ääneen sanominen herättää närää?
Ei suinkaan, ihmettelen vain sitä että ei löytänyt muuta ratkaisua. Hänhän on äiti, miksi ei määrännyt lapsiaan? Että voidaan kaikki maalata, mutta on säännöt. Tai voi leikkiä viereisessä huoneessa kun äiti maalaa. Jokin muu ratkaisu olisi mielestäni ollut myös kasvatuksellisesti parempi, sen lisäksi ettei äiti taas uhrautuisi; viittaan tässä uhrautumiskulttuuriin, en kyseiseen yksilöön. Eli pojat olisivat oppineet, ettei heidän halunsa mene sen ohi mitä äiti on suunnitellut. Aikuisten pitää mielestäni tehdä selväkso kuka määrää asioista, tuossa olisi ollut arkinen tilaisuus. Mutta sen sijaan aikuinen nainen luiskahti pikkulasten avustajaksi vastoin suunnitelmaansa.
Missäs tämä äiti on uhriutunut? Ja todellako, kun lapsesi haluaisivat kokeilla sinulle mielekästä harrastusta ja tututusta sinulle rakkaaseen harrastukseen, sinun ratkaisusi olisi työntää heidän pois???
Vuoden äiti palkinto saapunee postissa iiihan just.. not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja joskus kuullut jonkun kertovan, että lapsuudessa oli tosi inhottavaa se, kun äidin/isän/mummon/papan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, esim. opeteltiin maalaamaan, leipomaan, tekemään käsitöitä? Tai kenenkään jo vanhemman ihmisen muistelevan, että kyllä hukkasin elämääni siihen, kun lasten kanssa yhdessä maalattiin, leivottiin, tehtin käsitöitä jne?
He eivät maalaa yhdessä. Äiti on heidän avustaja, jotta lapset voivat toteuttaa itseään, äiti ei. Se tässä mättää.
Ketä tämä mättää? Äiti ja lapsethan vaikuttaa oikein iloisilta ja tyytyväisiltä tuohon.
Yksinkertaisten ihmisten yksinkertaiset huvit. Nelivuotiaiden tasolla liikutaan :-/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiahat lapset maalaavat, kun heille antaa värit ja tarvikkeet. En kyllä ostamaan lähtisi noita. Voisihan se äitikin yrittää maalata.
Äidin olikin tarkoitus maalata, mutta lasten taiteiluavustajana toimiminen vie sen ajan mikä oli tarkoitettu omaan taiteiluun. Hieman liikaa uhrautumista mielestäni. Tulee mieleen se eduskunnan istuntosalissa oleva naispatsas, joka on kääntyneenä seinää päin, jotta sylissä oleva poikalapsi näkee mitä salissa tapahtuu.
Vaikuttiko sinusta jutun äiti siltä, että oli kamalaa uhrautumista? Vissiin tää on alapeukuista päätellen epäsuosittua, mutta vanhemmuudessa on ihan normaalia se, että tietyssä vaiheessa ei ole niin paljon aikaa itselle. Samalla sitä tietää, että jossain vaiheessa on. Onko tällaiset elämän lainalaisuudet joillekin vieraita, kun niiden ääneen sanominen herättää närää?
Ei suinkaan, ihmettelen vain sitä että ei löytänyt muuta ratkaisua. Hänhän on äiti, miksi ei määrännyt lapsiaan? Että voidaan kaikki maalata, mutta on säännöt. Tai voi leikkiä viereisessä huoneessa kun äiti maalaa. Jokin muu ratkaisu olisi mielestäni ollut myös kasvatuksellisesti parempi, sen lisäksi ettei äiti taas uhrautuisi; viittaan tässä uhrautumiskulttuuriin, en kyseiseen yksilöön. Eli pojat olisivat oppineet, ettei heidän halunsa mene sen ohi mitä äiti on suunnitellut. Aikuisten pitää mielestäni tehdä selväkso kuka määrää asioista, tuossa olisi ollut arkinen tilaisuus. Mutta sen sijaan aikuinen nainen luiskahti pikkulasten avustajaksi vastoin suunnitelmaansa.
Ihan ensimmäiseksi, vaikuttaako äiti sinusta uhrilta? Vaikuttaako hän surulliselta, että joutui auttaa lapsiaan? Minusta ei. Miksi hänen olisi pitänyt toimia sinun haluamallasi tavalla? Mikä sinun roolisi on tässä?
Sivu 3, ja puurot ja vellit on sekaisin. Uhrina oleminen on eri asia kuin uhrautuminen.
Minun roolini tässä oli se, että halusin herättää keskustelua aiheesta "äiti uhraa omat suunnitelmansa ja luovat tarpeet lasten vuoksi". Luulisi että vuonna 2021 voisi tästä käydä keskustelua, mutta paljon on aiheutunut raivoa. Uhrautuva kasvatustapa ei ole loppujen lopuksi hyväksi lapsillekaan. Yhdessä tekemiselle taputan isosti, uhrautumiselle en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JonnySix kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja joskus kuullut jonkun kertovan, että lapsuudessa oli tosi inhottavaa se, kun äidin/isän/mummon/papan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, esim. opeteltiin maalaamaan, leipomaan, tekemään käsitöitä? Tai kenenkään jo vanhemman ihmisen muistelevan, että kyllä hukkasin elämääni siihen, kun lasten kanssa yhdessä maalattiin, leivottiin, tehtin käsitöitä jne?
He eivät maalaa yhdessä. Äiti on heidän avustaja, jotta lapset voivat toteuttaa itseään, äiti ei. Se tässä mättää.
Ketä tämä mättää? Äiti ja lapsethan vaikuttaa oikein iloisilta ja tyytyväisiltä tuohon.
Yksinkertaisten ihmisten yksinkertaiset huvit. Nelivuotiaiden tasolla liikutaan :-/
Millä tasolla nelivuotiaan sitten pitäisi mielestäsi liikkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiahat lapset maalaavat, kun heille antaa värit ja tarvikkeet. En kyllä ostamaan lähtisi noita. Voisihan se äitikin yrittää maalata.
Äidin olikin tarkoitus maalata, mutta lasten taiteiluavustajana toimiminen vie sen ajan mikä oli tarkoitettu omaan taiteiluun. Hieman liikaa uhrautumista mielestäni. Tulee mieleen se eduskunnan istuntosalissa oleva naispatsas, joka on kääntyneenä seinää päin, jotta sylissä oleva poikalapsi näkee mitä salissa tapahtuu.
Vaikuttiko sinusta jutun äiti siltä, että oli kamalaa uhrautumista? Vissiin tää on alapeukuista päätellen epäsuosittua, mutta vanhemmuudessa on ihan normaalia se, että tietyssä vaiheessa ei ole niin paljon aikaa itselle. Samalla sitä tietää, että jossain vaiheessa on. Onko tällaiset elämän lainalaisuudet joillekin vieraita, kun niiden ääneen sanominen herättää närää?
Ei suinkaan, ihmettelen vain sitä että ei löytänyt muuta ratkaisua. Hänhän on äiti, miksi ei määrännyt lapsiaan? Että voidaan kaikki maalata, mutta on säännöt. Tai voi leikkiä viereisessä huoneessa kun äiti maalaa. Jokin muu ratkaisu olisi mielestäni ollut myös kasvatuksellisesti parempi, sen lisäksi ettei äiti taas uhrautuisi; viittaan tässä uhrautumiskulttuuriin, en kyseiseen yksilöön. Eli pojat olisivat oppineet, ettei heidän halunsa mene sen ohi mitä äiti on suunnitellut. Aikuisten pitää mielestäni tehdä selväkso kuka määrää asioista, tuossa olisi ollut arkinen tilaisuus. Mutta sen sijaan aikuinen nainen luiskahti pikkulasten avustajaksi vastoin suunnitelmaansa.
Ihan ensimmäiseksi, vaikuttaako äiti sinusta uhrilta? Vaikuttaako hän surulliselta, että joutui auttaa lapsiaan? Minusta ei. Miksi hänen olisi pitänyt toimia sinun haluamallasi tavalla? Mikä sinun roolisi on tässä?
Sivu 3, ja puurot ja vellit on sekaisin. Uhrina oleminen on eri asia kuin uhrautuminen.
Minun roolini tässä oli se, että halusin herättää keskustelua aiheesta "äiti uhraa omat suunnitelmansa ja luovat tarpeet lasten vuoksi". Luulisi että vuonna 2021 voisi tästä käydä keskustelua, mutta paljon on aiheutunut raivoa. Uhrautuva kasvatustapa ei ole loppujen lopuksi hyväksi lapsillekaan. Yhdessä tekemiselle taputan isosti, uhrautumiselle en.
Et voi käydä keskustelua, jos lähtökohtana on se, että valitset uutisen, ja kerrot sitten, miten asiat olisivat pitäneet olla SINUN MIELESTÄSI. Omasta vanhemmuudestasi voit puhua, et siitä, että otat jonkin irrallisen lauseen ja sitten jyräät oman tinnetilasi siihen.
Ei helkkari, onko tää äitih ullu?
Pitikö tästäkin jutusta perse tulla tänne repimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikös jossain ollu koirien ja karhujenkin taidetta? Samaa taidetta tämä lapsien "taide", ei mitään sen enempää.
Kuulostaa siltä, että et saanut tarpeeksi huomiota lapsena. (Ymmärrät varmasti sen, että ihmiset ovat käsistään käteviä ja sekä ymmärtävät kuvia että luovat niitä itse, ja osaavat tämän lisäksi kertoa kuvista. Tässä pähkinänkuoressa ero eläimiin. Jos et ole tätä aiemmin tajunnut, niinnihan hyvä, että nyt tuli puheeksi.)
Sattumoisin vietin ala- ja yläasteen kuvisluokalla ja kävin kuvispainotteisen lukion, kun vanhemmat kannusti taiteeseen, joten tosiaan ymmärrän "jotain" luovuudesta... Taidetta se on karhujenkin taide, mutta ei niin kovin tarkoituksellista.
Söpö uutinen, mutta kyllä äidin osuus ihmetyttää. Miksei maalaisi lastensa kanssa?
Tässä isä ja tytär, 4v, maalaavat yhdessä:
Myytävinä olleissa tauluissa oli 5 kerrosta. Uskon tietäväni syyn tähän.
Jos maalaisivat vesiväreillä, ei voisi tehdä korjausliikkeitä.
Kas kun pojat eivät ilmoittaneet esikuvakseen North Kimintytär Westiä, joka myös on kunnostautunut taidemaalarina. Muttä hän onkin jo iäkkäämpi ja maalaa maisemia, ei (vain) abstrakteja teoksia. Lisäksi hän on tyttö.
Julkkispiireistäkin löytyy paljon maalaustaiteellisia. "Julma"Juha Väätäinen, Andy McCoy ja rouva, Anne Mattila, Virpi Miettinen, uutisankkuri vesiväritaitaja Rönkä muistaakseni, maalailiko Tarja Halonenkin... Varmaan muitakin? Noiden kolkki-nelkkien maalauksissa huomaa äipän lempeän taustatuen harrastukseen. Tokitoki!