Äiti ei voikaan maalata, koska toimii 4v. "taiteilijoiden" avustajana

Vierailija kirjoitti:

No tuo mikä on seinällä, on ihan hieno. Vähän haiskahtaa kyllä tuo äidin neuvonta tuossa,  kun sanoo "taulut on kokonaan poikien toteuttamia". Eli äiti tainnut käskeä mitä tehdään. Ihan vertailun vuoksi olisi kiva jos olisi joku Äidin oma taulu vertailukohtana.

Oikeasti ne ovat sen äidin tekemiä tauluja mutta hän ei vain kehtaa myöntää olevansa huono maalari joten väittää niiden olevan lapsien tekemiä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kommentteja! Olen keskustelun aloittaja. En arvannut että keskustelu veisi tähän suuntaan. Itselleni jutussa särähti korvaan se, että kyseisen naisen oli tarkoitus maalata itse, hän oli siis ostanut maalit itselleen, mutta koska lapset olivat niin innoissaan, niin hänen maalaamisestaan ei tullut mitään. Ja mikä oli aikuisen naisen ratkaisu? Lopettaa oma maalaaminen. Se tässä itseäni kammottaa.

Semmoista se vanhemmuus on. Välillä tietyt jutut on tauolla, sitten toisena ajankohtana niille on aikaa. Ei siinä ole mitään kammottavaa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa ja silloin lasten hoitoon menee paljon aikaa. Pian he ovat jo itsenäisempiä, ja sitten aikaa on taas enemmän itselle.

Minun kaksi vuotias lapsenlapsi tekee samanlaista taidetta, täytyy tuotteistaa.

"Asumme taiteilijakodissa" ei helv..... :D

Mä en voinut uskoa, että tuollaisesta ihan arkisesta lasten sottaamisesta oli saatu oikein juttu tehtyä! Just tuollaista pa s kaahan syntyy, kun laitetaan kersat sotkemaan, kun ei niillä ole älyä eikä näkemystä.

Ne "taulut" oli aivan kaameaa kuraa!

Ärsyttää tällaiset omista lapsistaan julkimoa leipovat mamat. Anna nyt vaan niiden lasten puuhailla omaksi ilokseen, näyttelyt sitten myöhemmin jos itseään kiinnostaa. Näistä paistaa aina läpi se, että äiti on itse epäonnistunut toteuttamaan unelmiaan ja koittaa elää niitä lastensa kautta. Väsynyttä.

N30

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiahat lapset maalaavat, kun heille antaa värit ja tarvikkeet. En kyllä ostamaan lähtisi noita. Voisihan se äitikin yrittää maalata.

Äidin olikin tarkoitus maalata, mutta lasten taiteiluavustajana toimiminen vie sen ajan mikä oli tarkoitettu omaan taiteiluun. Hieman liikaa uhrautumista mielestäni. Tulee mieleen se eduskunnan istuntosalissa oleva naispatsas, joka on kääntyneenä seinää päin, jotta sylissä oleva poikalapsi näkee mitä salissa tapahtuu.

[/quote]

Semmoista se vanhemmuus on. Välillä tietyt jutut on tauolla, sitten toisena ajankohtana niille on aikaa. Ei siinä ole mitään kammottavaa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa ja silloin lasten hoitoon menee paljon aikaa. Pian he ovat jo itsenäisempiä, ja sitten aikaa on taas enemmän itselle.[/quote]

No ei kai tuota äitiyttäkään tarvitsisi noin säälittävällä tavalla hoitaa???

Yhtä lailla elämä on lyhyt ja kohta se on ohikin; kannattaa miettiä viitsiikö jonkin sottaajapossujen takia laittaa mitään tauolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskempi olisi nähdä lasten maalauksia, jos äiti ei olisi ”kuratoimassa” ja muuten hääräämässä taustalla. Silloin nähtäisiin hauskoja ja aitoja tilannekuvia vaikka turtleseista. Nyt lopputulos on samanlaista kuraa kuin joka ikisen itseoppineen instagram-akryylimaalarin kuvavirrassa.

Näen noita abstrakteja akryylimaalareita instassa joka päivä, vaikka en seuraa yhtäkään. Mistä niitä ilmestyy? Ja mikä tuollisen taiteen pointti on? Maalaan itsekin, mutta tykkään muodoista ja tunnistettavista aiheista. Abstraktit taulut näyttävät omaan silmääni mitäänsanomattomilta sisustustauluilta, joiden ainoa tehtävä on olla se väriläiskä muuten kokovalkoisessa kämpässä.

Lapsien tekemänä kyllä ihan symppistä, väreillä leikkiminen ja maalaaminen tekee hyvää lapsille! Eipähän ole pojat nenä kiinni tableteissa...

Jos seurailet jotain taideaiheisia instoja, niin se välillä heittää jotain aiheeseen liittyvää väliin. Mä seurailen kirja-aiheisia instoja ja saan tosi usein nenäni eteen kuvia turkkilaisista kirjoista. En ole turkkilainen, osaa turkkia enkä seuraa mitään Turkkiin liittyvää, joten on tosi omituista, että niin iso osa ehdotuksista on nimenomaan turkkilaisia kirjoja. Ehkä turkkilaiset on vaan tosi innokkaita kirja-instaajia...?

Varmaan instassa on tosi paljon just tuollaisia abstrakteja akryylimaalareita, koska noi taulut on aika näyttäviä, mutta niiden tekemiseen ei (varmaan) vaadita kovin paljon taitoa.

Mä seuraan neuleaiheita, ja saan jatkuvasti ehdotuksia turkkilaisesta virkkaussisällöstä. Ilmeisesti Turkissa ostataan Instagram-optimointi.

Mun mielestä hienoja tauluja ja viitseliäs äiti. Lapsetkin uskaltaa ehkä myöhemmin ryhtyä omatoimisesti kokeilemaan, kun pienestä pitäen tottuu taiteen tekoon. Kannatettavaa toimintaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiahat lapset maalaavat, kun heille antaa värit ja tarvikkeet. En kyllä ostamaan lähtisi noita. Voisihan se äitikin yrittää maalata.

Äidin olikin tarkoitus maalata, mutta lasten taiteiluavustajana toimiminen vie sen ajan mikä oli tarkoitettu omaan taiteiluun. Hieman liikaa uhrautumista mielestäni. Tulee mieleen se eduskunnan istuntosalissa oleva naispatsas, joka on kääntyneenä seinää päin, jotta sylissä oleva poikalapsi näkee mitä salissa tapahtuu.

Vaikuttiko sinusta jutun äiti siltä, että oli kamalaa uhrautumista? Vissiin tää on alapeukuista päätellen epäsuosittua, mutta vanhemmuudessa on ihan normaalia se, että tietyssä vaiheessa ei ole niin paljon aikaa itselle. Samalla sitä tietää, että jossain vaiheessa on. Onko tällaiset elämän lainalaisuudet joillekin vieraita, kun niiden ääneen sanominen herättää närää?

Sottaajapossut maalaa kirjoitti:

Semmoista se vanhemmuus on. Välillä tietyt jutut on tauolla, sitten toisena ajankohtana niille on aikaa. Ei siinä ole mitään kammottavaa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa ja silloin lasten hoitoon menee paljon aikaa. Pian he ovat jo itsenäisempiä, ja sitten aikaa on taas enemmän itselle.

No ei kai tuota äitiyttäkään tarvitsisi noin säälittävällä tavalla hoitaa???

Yhtä lailla elämä on lyhyt ja kohta se on ohikin; kannattaa miettiä viitsiikö jonkin sottaajapossujen takia laittaa mitään tauolle.

Millä ihmern säälittävällä tavalla? Mä en kyllä jatka keskustelua kanssasi, jos tarkoituksenasi on haukkua jotain tuntemattomia lapsia.

Kylläpä taas on negatiivistä kommentointia.

Kyllä se äippä varmaan ehtii itsekin kohta maalailla, kun muksut kyllästyvät.

#Taitelijakoti"-heitto oli varmastikin huumoria.

Mitä se haittaa, jos joku ostaa muksujen tauluja, ei se ole sinulta pois.

Tottakai äidin pitää auttaa maalien kanssa, ei noin pienet osaa itse.

Ööh. Hiljaiseksi vetää. Lapset laittaneet maalia paperille ja siitä uutisoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä taas on negatiivistä kommentointia.

Kyllä se äippä varmaan ehtii itsekin kohta maalailla, kun muksut kyllästyvät.

#Taitelijakoti"-heitto oli varmastikin huumoria.

Mitä se haittaa, jos joku ostaa muksujen tauluja, ei se ole sinulta pois.

Tottakai äidin pitää auttaa maalien kanssa, ei noin pienet osaa itse.

Mua mietityttää, että minkä ikäisiä ihmisiä tässä ketjussa kommentoi. Esim. tuntemani yläkouluikäiset nuoret ovat paljon kypsempiä kuin tämän ketjun irvailijat ja haukkujat.

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Hiljaiseksi vetää. Lapset laittaneet maalia paperille ja siitä uutisoidaan.

Näistä kommenteista tulee ensimmäisenä mieleen, että niiden kirjoittajalla on jotain henkilökohtaista jutun ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kommentteja! Olen keskustelun aloittaja. En arvannut että keskustelu veisi tähän suuntaan. Itselleni jutussa särähti korvaan se, että kyseisen naisen oli tarkoitus maalata itse, hän oli siis ostanut maalit itselleen, mutta koska lapset olivat niin innoissaan, niin hänen maalaamisestaan ei tullut mitään. Ja mikä oli aikuisen naisen ratkaisu? Lopettaa oma maalaaminen. Se tässä itseäni kammottaa.

No tuskinpa hän sitä nyt ihan kokonaan lopetti. Ehkä jatkaa sitten taas kun lapset ovat vaikka koululaisia ja eivätkä enää juokse jaloissa silloin kuin äiti haluaisi maalata. Tuollaistahan se pikkulapsiaika on, että lasten ehdoilla mennään. Ja sehän onkin ihaninta kun oma lapsi innostuu jotain itsellekin rakkaasta harrastuksesta. Siitä kehittyy pikku hiljaa yhteinen harrastus.

Oletko aloittaja joskus kuullut jonkun kertovan, että lapsuudessa oli tosi inhottavaa se, kun äidin/isän/mummon/papan kanssa tehtiin yhdessä juttuja, esim. opeteltiin maalaamaan, leipomaan, tekemään käsitöitä? Tai kenenkään jo vanhemman ihmisen muistelevan, että kyllä hukkasin elämääni siihen, kun lasten kanssa yhdessä maalattiin, leivottiin, tehtin käsitöitä jne?

Sottaajapossut maalaa kirjoitti:

Semmoista se vanhemmuus on. Välillä tietyt jutut on tauolla, sitten toisena ajankohtana niille on aikaa. Ei siinä ole mitään kammottavaa. Lapset ovat pieniä lyhyen aikaa ja silloin lasten hoitoon menee paljon aikaa. Pian he ovat jo itsenäisempiä, ja sitten aikaa on taas enemmän itselle.

No ei kai tuota äitiyttäkään tarvitsisi noin säälittävällä tavalla hoitaa???

Yhtä lailla elämä on lyhyt ja kohta se on ohikin; kannattaa miettiä viitsiikö jonkin sottaajapossujen takia laittaa mitään tauolle.

Av:lla ei kyllä kelpaa niin sitten yhtään mikään.... Äiti satsaa lasten harrastamiseen, ostaa näille laadukkaita tarvikkeita ja järjestää aikaa ja tilaa maalailla vaikka koko päivän. Mikähän on sellaista normaalin tason äitiyttä jos tuo edellä kuvattu oli sitä säälittävää tasoa..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kommentteja! Olen keskustelun aloittaja. En arvannut että keskustelu veisi tähän suuntaan. Itselleni jutussa särähti korvaan se, että kyseisen naisen oli tarkoitus maalata itse, hän oli siis ostanut maalit itselleen, mutta koska lapset olivat niin innoissaan, niin hänen maalaamisestaan ei tullut mitään. Ja mikä oli aikuisen naisen ratkaisu? Lopettaa oma maalaaminen. Se tässä itseäni kammottaa.

No tuskinpa hän sitä nyt ihan kokonaan lopetti. Ehkä jatkaa sitten taas kun lapset ovat vaikka koululaisia ja eivätkä enää juokse jaloissa silloin kuin äiti haluaisi maalata. Tuollaistahan se pikkulapsiaika on, että lasten ehdoilla mennään. Ja sehän onkin ihaninta kun oma lapsi innostuu jotain itsellekin rakkaasta harrastuksesta. Siitä kehittyy pikku hiljaa yhteinen harrastus.

Köyhät on ilonaiheet... :-/