Turha hakea töitä, kun ei kuitenkaan pääse minnekään
"Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Olet täysin turha ja säälittävä tapaus, josta ei kertakaikkiaan ole mitään hyötyä tälle yhteiskunnalle. Eikö sinua yhtään hävetä?!"
Kaikki työnhakutilanteet päättyvät kohdallani nykyään noin. Tai niin minusta ainakin tuntuu.
Valmistuin yli 5 vuotta sitten kauppakorkeakoulusta. Valmistumisen jälkeen kävin muutaman vuoden ajan haastatteluissa eri yrityksissä, pieniä , keskisuuria ja Big4 firmoja. Pääsin toisinaan jatkokierrokselle, joskus jopa viimeiselle kierrokselle. Koskaan en kuitenkaan tullut valituksi tehtävään.
En syytä kelpaamattomuudestani ketään. Itse olen tieni valinnut. Nyt tässä sitten mietin mitä elämälläni teen, kun en kelpaa minnekään. Turha hakea minnekään, koska katkeruus ja turhautuneisuud paistaa niin vahvasti läpi hakutilanteessa.
Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.
Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.
Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.
Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.
Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.
Ap. Positiivesena asiana mä näen sen, että sulla on älyä. Olet opiskellut pitkälle. Kuitenkaan et ole 5 vuodessa työllistynyt. Jotta et jää ikuisuustyöttömäksi, kuten minä, niin vaihda alaa. Voisit kenties opiskella lääkäriksi, hammaslääkäriksi tms ihan hyvän ammatin. Ap
Mitä opiskelit kauppakorkeassa? Jos opiskelit markkinointia, niin tilanne on oikeasti tiukka, koska kouluista valmistuu liukuhihnalta tyyppejä, jolla ei ole noin suurta aukkoa cv:ssä. Mieti objektiivisesti itse kumman valitsisit, henkilön, joka on vasta valmistunut tai henkilön, jolla ei ole valmistumisen jälkee työkokemusta ollenkaan.
Ainoa konkreettinen neuvo on, että haet mitä tahansa töitä ja jatka sitten hakemista niihin oman alan paikkoihin, kun olet saanut työn. Pääset kyllä halutessasi esimerkiksi K-markettiin extraajaksi tai osa-aikaiseksi työntekijäksi. Töihin valitaan 100x todennäköisemmin, kun on jo valmiiksi töissä. Nyt vaaditaa sitä, että riisut sen maisterin statuksesi ihan ensin ja aloitat etenemisen matalalta ylöspäin. Käy avoimessa suorittamassa lisäopintoja.
Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia". Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään. Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa. Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla. Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla. Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.
Yrittäjyys vaatii kyllä jonkinlaista sisukkuutta ja riskinottokykyä. Mutta on siinä hyviäkin puolia. Ei kehityskeskusteluista, ei vi ttumaisia työkavereita, vapaus päättää työajasta ja voi jopa kesken töiden käydä vauvapalstalla kirjoittamassa kuten minä nyt teen.
Mainitut fiverr ja upwork ovat kyllä länsimaiselle huonoja vaihtoehtoja. Palkkataso on niissä niin pieni. Sieltä voi tosin ostaa vaikka tallennushommaa, kuvankäsittelyä yms ihan pilkkahintaan, noin 2-3 euroa tunnissa mikä on kaukoidässä iso raha.
Tätä keskustlua haittaa kyllä pahoin ap.n poissaolo. Hän voisi kommentoida näitä aika hyviä neuvoja. Ei oikein anna mielilkuvaa kiinnostuksesta sellainen, että kirjoittaa vain "Hyviä neuvoja. Kertokaa lisää"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.
Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.
Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.
Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.
Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.
Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia". Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään. Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa. Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla. Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla. Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.
Yrittäjyys vaatii kyllä jonkinlaista sisukkuutta ja riskinottokykyä. Mutta on siinä hyviäkin puolia. Ei kehityskeskusteluista, ei vi ttumaisia työkavereita, vapaus päättää työajasta ja voi jopa kesken töiden käydä vauvapalstalla kirjoittamassa kuten minä nyt teen.
Mainitut fiverr ja upwork ovat kyllä länsimaiselle huonoja vaihtoehtoja. Palkkataso on niissä niin pieni. Sieltä voi tosin ostaa vaikka tallennushommaa, kuvankäsittelyä yms ihan pilkkahintaan, noin 2-3 euroa tunnissa mikä on kaukoidässä iso raha.
Tätä keskustlua haittaa kyllä pahoin ap.n poissaolo. Hän voisi kommentoida näitä aika hyviä neuvoja. Ei oikein anna mielilkuvaa kiinnostuksesta sellainen, että kirjoittaa vain "Hyviä neuvoja. Kertokaa lisää"
No, ap on ollut työttömänä 5 vuotta eikä ole tehnyt mitään. Ei siis ole työnhakija sieltä aktiivisimmasta päästä. Kuten monet muutkaan tähän ketjuun kirjoittaneista.
Taitaa mennä samoin kuin vaikkapa laiduttajilla. Kaikilla on mielestään kova motivaatio ja kaikkea yritetään, mutta sitten homma tyssäsi neljän tunnin päästä kuin oli pullaa tarjolla. Silti omasta mielestä on kovasti yritetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.
Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.
Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.
Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.
Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.
Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.
Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia". Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään. Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa. Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla. Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla. Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.
Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?
Jos työelämästä ei ole kokemusta ja CV:ssä on valtava aukko, niin vaihtoehtoja on lähinnä kaksi.
1) Kysytyn ammatin kuten lähihoitaja tai lääkäri hankkiminen
2) Ilmaistöiden teko.
Jos tosiaan olet ollut työttömänä viisi vuotta, niin olisi varmaan aika kartoittaa rehellisesti oma osaaminen ja kyvyt. Tuossa vaiheessa tavoitteena pitäisi olla ylipäätään päästä työelämään kiinni ja hoitaa omat mahdolliset mt-ongelmat/traumat, jotka rajoittavat elämää. Viiden vuoden työttömyyden jälkeen et tule työllistymään ktm:n paikkoihin. En tosin usko, että ap olisi todellinen henkilö. Kuka odottaa viisi vuotta työttömänä?
Mä pääsin nykyiseen työhön pitkän työttömyyden jällkeen, kun kirjoitin työhakemuksen tähän paikkaan melkeinpä täysin vitsillä. Kirjoiteltiin kaverin kanssa sillointällöin toisillemme "työhakemuksia" mitkä lyötiin ihan läskiksi ja tän kohdalla siitä tuli vahingossa ihan hauska niin päätin vähän muokata sitä ja lähettää. Eli ei siitä näköjään turhaan puhuta, että hakemuksen tulisi olla joukosta erottuva. Tää tosin on vain siivoustyötä, mihinkään korkeampaan titteliin tuskin on järkevää alkaa kovin ronskia vitsiä vääntää.
Uuteenkaupunkiin etsitään 1000 uutta työntekijää. Myös toimihenkilöitä.
En lukenut kaikkia viestejä, mutta jos et ole tehnyt yhtään mitään työtä, niin vääntele harrastuksistasi saamiasi taitoja hakemukseen mistä koet olevan hyötyä hakemassasi työssä.
Perusta suurperhe niin tulee jotain sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillu verkostoitua? Tai hakea piilotyöpaikkoja? Suhteilla menee nykyään työt
En ole ap, mutta kysyn silti. Miten työttömänä oleva ihminen verkostoituu?
Niinpä, ja varsinkin korona-aikana...
Oletko koskaan kuullut Internetistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia". Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään. Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa. Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla. Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla. Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.
Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?
Haeskelin tietoja. Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä. On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun. Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista. Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019. Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi. Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin. Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää. Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy lähihoitajaksi. Niin tekevät muutkin pitkäaikaistyöttömät jotka haluavat työllistyä.
Tämä on ikävä kyllä täysin totta. Asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä paljoa ole edes aloja joita opiskella, niin kaikki jotka eivät muuta keksi alkavat lähihoitajiksi. Kamalaa edes ajatella, jos onnistuvat töitä saamaan ja noh, täällä saa. Kiusaajia, päihdeongelmaisia ja tooodella omahyväistä ja ilkeää porukkaa. Meneppä siinä sitten hoitoa saamaan, kun vastassa on pahimmassa tapauksessa koko kylän pahin juorukello.
Vielä pääset tai suorastaan joudut. Tuota kuultiin aika paljon aikoinanaan, silti töitä oli kädet täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.
Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.
Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.
Näin herttaisen naivistista kirjoitusta ei joka päivä näekään. Sinä et ole ollut koskaan yrittäjä, mutta oletko sinä koskaan vielä ollut edes missään töissä?
Alkaa näköjään osalla mennä hermot, kun sanotaan että jotain pitäisi itsekin tehdä.