Turha hakea töitä, kun ei kuitenkaan pääse minnekään

Ap tässä. Opiskelin yliopistossa markkinointia. Valmistumisen jälkeen olen ollut osa-aikatöissä vähittäiskaupassa ja call-centerissä. Asun pääkaupunkiseudulla. Minulla oli vielä vähän aikaa sitten Linkedin-tili, mutta poistin sen, koska sain jonkin verran ivallisia yhteydenottoja opiskelutovereilta, jotka ovat oman alan töissä. "Oliko järkeä mennä 5 vuodeksi yliopistoon ja työllistyä sitten kaupan kassalle :D? Tai "Huomasin, että työskentelet vielä x tehtävässä. Eikö sua kiinnosta jo oman alan työt?" On näin kyllä sanottu ihan livenäkin päin naamaa. Kyllähän tässä itsetunto on aika murentunut nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida ulkomailla olla sen paremmat mahdollisuudet jos on vuosien työttömyys takana. Osaaminen vanhenee työnantajien silmissä kuitenkin joten kuka palkkaisi random suomalaisen pitkäaikaistyöttömän. Eri asia jos ulkomaille hakee vastavalmistunut jolla on verkostoja sinne päin tai jotain erityisosaamista. Ei ulkomaille hakeminen ole välttämättä oikotie onneen.

On yksi mihin pääsee varmasti: callcenter työt. Saa "siistin sisätyön" mutta siinäpä se. Palkka niin pieni että sillä tuskin elää, asuttava kimppakämpässä jne. Eikä työkään ole vaan lokoisaa puhelimeenvastailua kun kaikissa paikoissa on LAATUvalvonta. Eli kuunnellaan nauhalta että olitko nyt tarpeeksi ihanan kuuloinen sille ja tälle mt-ongelmaiselle ränkälle.

Kannattaa mennä puhelinvaihteeseen! Niitä ei voi laatuvalvoa, koska puheluita ei voi tallentaa, kun siitä ei pysty infoamaan etukäteen. :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia".   Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään.   Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa.   Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla.  Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla.   Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se  paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.  

Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?

Haeskelin tietoja.  Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä.  On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun.  Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista.  Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019.   Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi.  Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin.  Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää.  Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus  

Sekavaa on kyllä. Ennen koronaa (ja jälkeen todnäk myös) oli tuo 4kk tarkastelukausi, jonka jälkeen tosiaan päätetään, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Jos katsotaan päätoimiseksi, ei ole oikeutettu työttömyystukeen, ellei sitten lopeta yritystoimintaa täysin.

Mistään en ole saanut selville, millä perusteella toiminta katsotaan pää-/sivutoimiseksi. Mielivaltaiselta vaikuttaa. Sivutoimista yrittäjyyttä ei puolestaan voida toimeentulotuella tukea pidempiä aikoja, joten voi joutua ongelmiin myös sivutoimisena, jos yritystoiminta on hyvin pienimuotoista/satunnaista eikä muita tuloja ole.

 Että siitä vaan yrittämään kaikki työttömät... Jos haluatte asianne lopullisesti umpisolmuun.

Opiskelin ukkomiehenä naisvaltaisella alalla, joten eipä tullut opiskelukavereita yliopistosta. Nyt olen pitkäaikaistyötön. Kannattaa välttää ainakin tällainen sudenkuoppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Myös minä pidän noita intohimojuttuja idealismina ja romanttisina mielikuvina. Olin viisitoista vuotta palkkatöissä ja lähdin sitten laittoman irtisanomisen vuoksi ammatinharjoittajaksi. Rakastin tuota työtä jo muutenkin, ja omana pomona oleminen teki siitä vielä upeampaa. Valitettavasti vajaat kymmenen vuotta kestäneen ilon jälkeen toimintakenttä muuttui radikaalisti ja työt loppuivat puolen vuoden sisällä. Kokonaan. Siinä ei intohimo paljon lämmitä.

Olen ollut työtön muutamia vuosia, koska epäonnistunutta yrittäjää ei haluta palkata mihinkään, ei edes hanttihommiin. Päivitin tilanteen uudella tutkinnolla, mutta sekään ei auttanut. Eläkeikään on viisitoista vuotta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että joudun olemaan tuon ajan työtön. Eläke tulee olemaan niin pieni, ettei eläkepäiviä kannata odotella ainakaan siinä luulossa, että elämä helpottuisi ja kituuttaminen loppuisi.

Kauppakorkeasta minäkin ja markkinointia tehnyt jo kauan. Lomautukset iski eikä kukaan palkkaa vajaa 50v mihinkään. PAITSI varhaiskasvatuksesta sain töitä heti. Palkka ei ole kummoinen, mutta on sentään työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy lähihoitajaksi. Niin tekevät muutkin pitkäaikaistyöttömät jotka haluavat työllistyä.

Tämä on ikävä kyllä täysin totta. Asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä paljoa ole edes aloja joita opiskella, niin kaikki jotka eivät muuta keksi alkavat lähihoitajiksi. Kamalaa edes ajatella, jos onnistuvat töitä saamaan ja noh, täällä saa. Kiusaajia, päihdeongelmaisia ja tooodella omahyväistä ja ilkeää porukkaa. Meneppä siinä sitten hoitoa saamaan, kun vastassa on pahimmassa tapauksessa koko kylän pahin juorukello.

Kyllä niitä muitakin vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, moneen työhön tarvitset vain tietokoneyhteyden. Kansainvälisessä ja digitaalisessa maailmassa voi tehdä etänä töitä Perähikiältä vaikka Japanissa toimivalle yritykselle. Ja jos kiinnostavia töitä ei omalta paikkakunnalta löydy, mikä pakottaa sinne loppuelämäksi jäämään?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko tehdä jonkinlaista freelancer hommaa? Katso esim. Upwork ja Fiverr sivustoilta ideoita minkälaisia freelancer hommia voisit tehdä.

Olen eri, mutta ei noita voi noin vaan tehdä. Freelancer pitää olla toiminimi, jolloin on yrittäjä, ja satunnaisella työllä ei elä, mutta yrittäjä ei saa mitään työttömyystukea. Eli ei voi vaan kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia".   Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään.   Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa.   Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla.  Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla.   Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se  paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.  

Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?

Haeskelin tietoja.  Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä.  On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun.  Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista.  Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019.   Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi.  Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin.  Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää.  Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus  

Sekavaa on kyllä. Ennen koronaa (ja jälkeen todnäk myös) oli tuo 4kk tarkastelukausi, jonka jälkeen tosiaan päätetään, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Jos katsotaan päätoimiseksi, ei ole oikeutettu työttömyystukeen, ellei sitten lopeta yritystoimintaa täysin.

Mistään en ole saanut selville, millä perusteella toiminta katsotaan pää-/sivutoimiseksi. Mielivaltaiselta vaikuttaa. Sivutoimista yrittäjyyttä ei puolestaan voida toimeentulotuella tukea pidempiä aikoja, joten voi joutua ongelmiin myös sivutoimisena, jos yritystoiminta on hyvin pienimuotoista/satunnaista eikä muita tuloja ole.

 Että siitä vaan yrittämään kaikki työttömät... Jos haluatte asianne lopullisesti umpisolmuun.

Olen sama jolle vastasit.  Olin itse myös vuoden verran sosiaalitoimistossa (siis ajalta ennen Kelaa) tekemässä toimeentulotukipäätöksiä.  Oli yrittäjiä, jotka saivat toimeentulotukea.  Näille prosessi oli todella rankka.  Jokaisessa  hakemuksessa piti toimittaa kirjanpito ja sitten se lähetettiin ulkopuoliseen lakitoimistoon, joka päätti asian.  Sen jälkeen tuki laskettiin.  Itse oikaisin asiaa aina sen verran, että tein näissä tapauksissa kolmen kuukauden päätöksen (koska homma vaikutti ihan järjettömältä).  Yhdelle sanoin puhelimessa, että "myy ihmeessä pois koko homma ja varastot, jos et tienaa kuin 300 euroa/kk ja sitten me lakataan kiusaamasta sinua".   Sitten oli yksi "työtön" yrittäjä, jolla oli netissä mainos pyörimässä "halvoista" kasvohoidoista ja kauneushoitolan osoite Helsingissä.  Poistin tältä tuet.  Se valitti ja hakemus meni toiselle käsittelijälle (sille joka oli häntä yleensä käsitellyt) ja yllätyt yllätys.  Sai taas toimeentulotukea.  En tiedä miten Kelan aikana toimitaan.  Niillä on siellä nyt kiire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Myös minä pidän noita intohimojuttuja idealismina ja romanttisina mielikuvina. Olin viisitoista vuotta palkkatöissä ja lähdin sitten laittoman irtisanomisen vuoksi ammatinharjoittajaksi. Rakastin tuota työtä jo muutenkin, ja omana pomona oleminen teki siitä vielä upeampaa. Valitettavasti vajaat kymmenen vuotta kestäneen ilon jälkeen toimintakenttä muuttui radikaalisti ja työt loppuivat puolen vuoden sisällä. Kokonaan. Siinä ei intohimo paljon lämmitä.

Olen ollut työtön muutamia vuosia, koska epäonnistunutta yrittäjää ei haluta palkata mihinkään, ei edes hanttihommiin. Päivitin tilanteen uudella tutkinnolla, mutta sekään ei auttanut. Eläkeikään on viisitoista vuotta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että joudun olemaan tuon ajan työtön. Eläke tulee olemaan niin pieni, ettei eläkepäiviä kannata odotella ainakaan siinä luulossa, että elämä helpottuisi ja kituuttaminen loppuisi.

Tottakai vastoinkäymiset lannistaa, mutta jos oikeasti sitä intohimoa on niin ne keinot löytyy. Jos jos valmiiksi lähdet asenteella, että en tule mitään töitä seuraavaan viiteentoista vuoteen saamaan, niin todennäköisesti et tulekaan. Mutta jos uskot itseesi tarpeeksi niin varmasti löydät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy lähihoitajaksi. Niin tekevät muutkin pitkäaikaistyöttömät jotka haluavat työllistyä.

Tämä on ikävä kyllä täysin totta. Asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä paljoa ole edes aloja joita opiskella, niin kaikki jotka eivät muuta keksi alkavat lähihoitajiksi. Kamalaa edes ajatella, jos onnistuvat töitä saamaan ja noh, täällä saa. Kiusaajia, päihdeongelmaisia ja tooodella omahyväistä ja ilkeää porukkaa. Meneppä siinä sitten hoitoa saamaan, kun vastassa on pahimmassa tapauksessa koko kylän pahin juorukello.

Kyllä niitä muitakin vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, moneen työhön tarvitset vain tietokoneyhteyden. Kansainvälisessä ja digitaalisessa maailmassa voi tehdä etänä töitä Perähikiältä vaikka Japanissa toimivalle yritykselle. Ja jos kiinnostavia töitä ei omalta paikkakunnalta löydy, mikä pakottaa sinne loppuelämäksi jäämään?

Perähikiällä on myös varmaan joku toivottu palkkataso.  Samaa työtä tehdään nimittäin monessa maassa.  Itse ostan kovan luokan tietojärjestelmäsuunnittelua ja koodaamista noin 5-10 euron tuntihintaan (urakkapalkalla) Bangladeshistä ja kuvankäsittelyä ja editointia noin 2-3 euron tuntihintaan Intiasta.  Kaiken alan tekijöitä löytyy juuri fiverristä ja upworkistä.  Ainoat suomalaiset jotka siellä pyytävät kovaa palkaa ovat esim äänimainoksen kovan luokan ammattilaiset.  Yksi pyysi 200 euroa/minuutti, mikä sekin on naurettavan vähän.   Suomen kielen kääntämistä saa myös halvalla.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Myös minä pidän noita intohimojuttuja idealismina ja romanttisina mielikuvina. Olin viisitoista vuotta palkkatöissä ja lähdin sitten laittoman irtisanomisen vuoksi ammatinharjoittajaksi. Rakastin tuota työtä jo muutenkin, ja omana pomona oleminen teki siitä vielä upeampaa. Valitettavasti vajaat kymmenen vuotta kestäneen ilon jälkeen toimintakenttä muuttui radikaalisti ja työt loppuivat puolen vuoden sisällä. Kokonaan. Siinä ei intohimo paljon lämmitä.

Olen ollut työtön muutamia vuosia, koska epäonnistunutta yrittäjää ei haluta palkata mihinkään, ei edes hanttihommiin. Päivitin tilanteen uudella tutkinnolla, mutta sekään ei auttanut. Eläkeikään on viisitoista vuotta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että joudun olemaan tuon ajan työtön. Eläke tulee olemaan niin pieni, ettei eläkepäiviä kannata odotella ainakaan siinä luulossa, että elämä helpottuisi ja kituuttaminen loppuisi.

Tottakai vastoinkäymiset lannistaa, mutta jos oikeasti sitä intohimoa on niin ne keinot löytyy. Jos jos valmiiksi lähdet asenteella, että en tule mitään töitä seuraavaan viiteentoista vuoteen saamaan, niin todennäköisesti et tulekaan. Mutta jos uskot itseesi tarpeeksi niin varmasti löydät.

Kas vain, sinäpä luulet tietäväsi minun tilanteeni paremmin kuin minä itse.

Olen hakenut noin seitsemääsataa työpaikkaa ja päässyt viiteen haastatteluun, joista neljään minun piti ajaa satoja kilometrejä. Oletko todella sitä mieltä, että asenteessani on jokin vika? Uskon puutteesta sinun on ihan turha tuottaa kliseitä, koska uskomisella kukaan ei ole töitä saanut.

Ulkoistettuun taloushallintoon esim. Puolaan, Viroon, Latviaan, Kreikkaan, Maltalle. Varmasti pääsee, jos on kaupallista koulustusta korkeakoulusta. Sieltä ne meidän lasten työpaikat löytyy tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Myös minä pidän noita intohimojuttuja idealismina ja romanttisina mielikuvina. Olin viisitoista vuotta palkkatöissä ja lähdin sitten laittoman irtisanomisen vuoksi ammatinharjoittajaksi. Rakastin tuota työtä jo muutenkin, ja omana pomona oleminen teki siitä vielä upeampaa. Valitettavasti vajaat kymmenen vuotta kestäneen ilon jälkeen toimintakenttä muuttui radikaalisti ja työt loppuivat puolen vuoden sisällä. Kokonaan. Siinä ei intohimo paljon lämmitä.

Olen ollut työtön muutamia vuosia, koska epäonnistunutta yrittäjää ei haluta palkata mihinkään, ei edes hanttihommiin. Päivitin tilanteen uudella tutkinnolla, mutta sekään ei auttanut. Eläkeikään on viisitoista vuotta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että joudun olemaan tuon ajan työtön. Eläke tulee olemaan niin pieni, ettei eläkepäiviä kannata odotella ainakaan siinä luulossa, että elämä helpottuisi ja kituuttaminen loppuisi.

Tottakai vastoinkäymiset lannistaa, mutta jos oikeasti sitä intohimoa on niin ne keinot löytyy. Jos jos valmiiksi lähdet asenteella, että en tule mitään töitä seuraavaan viiteentoista vuoteen saamaan, niin todennäköisesti et tulekaan. Mutta jos uskot itseesi tarpeeksi niin varmasti löydät.

Kas vain, sinäpä luulet tietäväsi minun tilanteeni paremmin kuin minä itse.

Olen hakenut noin seitsemääsataa työpaikkaa ja päässyt viiteen haastatteluun, joista neljään minun piti ajaa satoja kilometrejä. Oletko todella sitä mieltä, että asenteessani on jokin vika? Uskon puutteesta sinun on ihan turha tuottaa kliseitä, koska uskomisella kukaan ei ole töitä saanut.

Jos olet jo viiteen haastatteluun päässyt niin sehän on jo loistavaa, miksi ihmeessä luulet että et saa töitä?

Mulla on lähes valmis tohtorintutkinto. Päätin kuitenkin olla jättämättä papereita sisään, koska pitkäaikaistyöttömälle ko. oppiarvo on enemmän dismeriitti kuin hyöty. Pitäisi olla relevantteja näyttöjä suhteessa koulutukseen tai muuten pidetään naurettavana.

Vierailija kirjoitti:

Mitä opiskelit kauppakorkeassa? Jos opiskelit markkinointia, niin tilanne on oikeasti tiukka, koska kouluista valmistuu liukuhihnalta tyyppejä, jolla ei ole noin suurta aukkoa cv:ssä. Mieti objektiivisesti itse kumman valitsisit, henkilön, joka on vasta valmistunut tai henkilön, jolla ei ole valmistumisen jälkee työkokemusta ollenkaan.

Ainoa konkreettinen neuvo on, että haet mitä tahansa töitä ja jatka sitten hakemista niihin oman alan paikkoihin, kun olet saanut työn. Pääset kyllä halutessasi esimerkiksi K-markettiin extraajaksi tai osa-aikaiseksi työntekijäksi. Töihin valitaan 100x todennäköisemmin, kun on jo valmiiksi töissä. Nyt vaaditaa sitä, että riisut sen maisterin statuksesi ihan ensin ja aloitat etenemisen matalalta ylöspäin. Käy avoimessa suorittamassa lisäopintoja.

Ei niihin ruokakauppoihin niin vain mennä hyllyttäjiksi ja extraajiksi. Työttömyys on niin korkea, että sadat ihmiset hakevat näitä paikkoja. Olen itse ruokakaupassa töissä, ja meillä avoinna ollutta 15 h/vko -työpaikkaa haki päälle 300 ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia".   Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään.   Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa.   Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla.  Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla.   Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se  paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.  

Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?

Haeskelin tietoja.  Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä.  On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun.  Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista.  Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019.   Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi.  Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin.  Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää.  Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus  

Sekavaa on kyllä. Ennen koronaa (ja jälkeen todnäk myös) oli tuo 4kk tarkastelukausi, jonka jälkeen tosiaan päätetään, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Jos katsotaan päätoimiseksi, ei ole oikeutettu työttömyystukeen, ellei sitten lopeta yritystoimintaa täysin.

Mistään en ole saanut selville, millä perusteella toiminta katsotaan pää-/sivutoimiseksi. Mielivaltaiselta vaikuttaa. Sivutoimista yrittäjyyttä ei puolestaan voida toimeentulotuella tukea pidempiä aikoja, joten voi joutua ongelmiin myös sivutoimisena, jos yritystoiminta on hyvin pienimuotoista/satunnaista eikä muita tuloja ole.

 Että siitä vaan yrittämään kaikki työttömät... Jos haluatte asianne lopullisesti umpisolmuun.

Olen sama jolle vastasit.  Olin itse myös vuoden verran sosiaalitoimistossa (siis ajalta ennen Kelaa) tekemässä toimeentulotukipäätöksiä.  Oli yrittäjiä, jotka saivat toimeentulotukea.  Näille prosessi oli todella rankka.  Jokaisessa  hakemuksessa piti toimittaa kirjanpito ja sitten se lähetettiin ulkopuoliseen lakitoimistoon, joka päätti asian.  Sen jälkeen tuki laskettiin.  Itse oikaisin asiaa aina sen verran, että tein näissä tapauksissa kolmen kuukauden päätöksen (koska homma vaikutti ihan järjettömältä).  Yhdelle sanoin puhelimessa, että "myy ihmeessä pois koko homma ja varastot, jos et tienaa kuin 300 euroa/kk ja sitten me lakataan kiusaamasta sinua".   Sitten oli yksi "työtön" yrittäjä, jolla oli netissä mainos pyörimässä "halvoista" kasvohoidoista ja kauneushoitolan osoite Helsingissä.  Poistin tältä tuet.  Se valitti ja hakemus meni toiselle käsittelijälle (sille joka oli häntä yleensä käsitellyt) ja yllätyt yllätys.  Sai taas toimeentulotukea.  En tiedä miten Kelan aikana toimitaan.  Niillä on siellä nyt kiire.

Minä olin "tietämättäni" vuoden sivutoimisen yrittäjän statuksella, koska otin vastaan yhden ainoan tilaustyön, josta 4kk tarkastelujakso lähti käyntiin. Luulin olevani "perus työtön", koska mitään muuta yritystoimintaa ei ollut ollut aikoihin, mutta sitten alkoi tulla Kelalta ukaaseja, että kannattamatonta yritystoimintaa ei voida tukea. Onneksi sain tuon yrittäjä-statuksen pois suht helposti. Mutta ei tällainen hauskaa ole, eikä kannusta työtöntä minkäänlaiseen yrittäjyyskokeiluun.

Pitäisi myös olla selvät säännöt, eikä mitään tapauskohtaisia (=mielivaltaisia) päätöksiä. Ongelmana on myös se, että kela ja työkkäri pelaa eri säännöillä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin ukkomiehenä naisvaltaisella alalla, joten eipä tullut opiskelukavereita yliopistosta. Nyt olen pitkäaikaistyötön. Kannattaa välttää ainakin tällainen sudenkuoppa.

Sen välttää sillä että tutustuu naisiin, vaikka heistä ei suunnittelisi tyttöystävää. Mies ja nainen voivat olla kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia".   Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään.   Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa.   Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla.  Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla.   Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se  paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.  

Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?

Haeskelin tietoja.  Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä.  On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun.  Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista.  Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019.   Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi.  Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin.  Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää.  Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus  

Sekavaa on kyllä. Ennen koronaa (ja jälkeen todnäk myös) oli tuo 4kk tarkastelukausi, jonka jälkeen tosiaan päätetään, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Jos katsotaan päätoimiseksi, ei ole oikeutettu työttömyystukeen, ellei sitten lopeta yritystoimintaa täysin.

Mistään en ole saanut selville, millä perusteella toiminta katsotaan pää-/sivutoimiseksi. Mielivaltaiselta vaikuttaa. Sivutoimista yrittäjyyttä ei puolestaan voida toimeentulotuella tukea pidempiä aikoja, joten voi joutua ongelmiin myös sivutoimisena, jos yritystoiminta on hyvin pienimuotoista/satunnaista eikä muita tuloja ole.

 Että siitä vaan yrittämään kaikki työttömät... Jos haluatte asianne lopullisesti umpisolmuun.

Olen sama jolle vastasit.  Olin itse myös vuoden verran sosiaalitoimistossa (siis ajalta ennen Kelaa) tekemässä toimeentulotukipäätöksiä.  Oli yrittäjiä, jotka saivat toimeentulotukea.  Näille prosessi oli todella rankka.  Jokaisessa  hakemuksessa piti toimittaa kirjanpito ja sitten se lähetettiin ulkopuoliseen lakitoimistoon, joka päätti asian.  Sen jälkeen tuki laskettiin.  Itse oikaisin asiaa aina sen verran, että tein näissä tapauksissa kolmen kuukauden päätöksen (koska homma vaikutti ihan järjettömältä).  Yhdelle sanoin puhelimessa, että "myy ihmeessä pois koko homma ja varastot, jos et tienaa kuin 300 euroa/kk ja sitten me lakataan kiusaamasta sinua".   Sitten oli yksi "työtön" yrittäjä, jolla oli netissä mainos pyörimässä "halvoista" kasvohoidoista ja kauneushoitolan osoite Helsingissä.  Poistin tältä tuet.  Se valitti ja hakemus meni toiselle käsittelijälle (sille joka oli häntä yleensä käsitellyt) ja yllätyt yllätys.  Sai taas toimeentulotukea.  En tiedä miten Kelan aikana toimitaan.  Niillä on siellä nyt kiire.

Minä olin "tietämättäni" vuoden sivutoimisen yrittäjän statuksella, koska otin vastaan yhden ainoan tilaustyön, josta 4kk tarkastelujakso lähti käyntiin. Luulin olevani "perus työtön", koska mitään muuta yritystoimintaa ei ollut ollut aikoihin, mutta sitten alkoi tulla Kelalta ukaaseja, että kannattamatonta yritystoimintaa ei voida tukea. Onneksi sain tuon yrittäjä-statuksen pois suht helposti. Mutta ei tällainen hauskaa ole, eikä kannusta työtöntä minkäänlaiseen yrittäjyyskokeiluun.

Pitäisi myös olla selvät säännöt, eikä mitään tapauskohtaisia (=mielivaltaisia) päätöksiä. Ongelmana on myös se, että kela ja työkkäri pelaa eri säännöillä.

Mikä tuossa siis oli se hirveä ongelma? Kun kerran sait yrittäjästatuksen helposti pois?