Turha hakea töitä, kun ei kuitenkaan pääse minnekään

Sinuna menisin johonkin Talent Gaten F.E.C -koulutukseen.

Joo, et saa heti palkkaa ja niin edespäin, mutta et myöskään saa vähemmän rahaa kuin työttömänä, osaaminen kehittyy ja yli puolet työllistyy näiden kautta.

Siellä on juuri nyt haku päällä:

Kouluttaudu kasvumarkkinoinnin tai inbound-myynnin osaajaksi!

Certified Project Talent F.E.C.-ohjelma (projektikoordinaattori tms.)

Pahoittelu TE-täti larppauksesta, mutta suosittelen hakemaan. Itse on TE-toimiston järkkäämän työkokeilun kautta työllistynyt, oli todellakin sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin ukkomiehenä naisvaltaisella alalla, joten eipä tullut opiskelukavereita yliopistosta. Nyt olen pitkäaikaistyötön. Kannattaa välttää ainakin tällainen sudenkuoppa.

Sen välttää sillä että tutustuu naisiin, vaikka heistä ei suunnittelisi tyttöystävää. Mies ja nainen voivat olla kavereita.

Ei riitä että minulla ei ole ongelmaa tällaisen asian kanssa, kun pitäisi olla niin, ettei muillakaan ole. Monilla kursseilla olin ainoa mies ja muut jo valmiiksi kavereita keskenään olevat eivät olleet kiinnostuneita tutustumaan minuun. Eräällä kurssilla tulin hyvin juttuun muutaman ihmisen kanssa, mutta tämä päättyi siihen, että yhden mustasukkainen poikaystävä oli kuullut kotona juttua minusta ja tuli kurssille mukaan puolivälissä vahtimaan tilannetta. Sitten oli myös nainen, joka alkoi vaikuttaa liian kiinnostuneelta, joten jouduin torjumaan ehdotukset käydä yhdessä kahvilla jne.

Niin ja jos osaaminen on ongelma, niin itse suosittelisin tutkimaan, pääsisikö avoimen kautta tekemään vaikka Haaga-Heliassa niitä markkinoinnin ja viestinnän kursseja.

Toisin kuin yliopistossa, siellä tehdään oikeasti projekteja ja harjotellaan niität työkaluja (Photoshop, inDesign, somemainonnan työkalut, WordPress yms.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia".   Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään.   Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa.   Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla.  Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla.   Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se  paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.  

Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?

Haeskelin tietoja.  Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä.  On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun.  Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista.  Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019.   Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi.  Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin.  Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää.  Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus  

Sekavaa on kyllä. Ennen koronaa (ja jälkeen todnäk myös) oli tuo 4kk tarkastelukausi, jonka jälkeen tosiaan päätetään, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Jos katsotaan päätoimiseksi, ei ole oikeutettu työttömyystukeen, ellei sitten lopeta yritystoimintaa täysin.

Mistään en ole saanut selville, millä perusteella toiminta katsotaan pää-/sivutoimiseksi. Mielivaltaiselta vaikuttaa. Sivutoimista yrittäjyyttä ei puolestaan voida toimeentulotuella tukea pidempiä aikoja, joten voi joutua ongelmiin myös sivutoimisena, jos yritystoiminta on hyvin pienimuotoista/satunnaista eikä muita tuloja ole.

 Että siitä vaan yrittämään kaikki työttömät... Jos haluatte asianne lopullisesti umpisolmuun.

Olen sama jolle vastasit.  Olin itse myös vuoden verran sosiaalitoimistossa (siis ajalta ennen Kelaa) tekemässä toimeentulotukipäätöksiä.  Oli yrittäjiä, jotka saivat toimeentulotukea.  Näille prosessi oli todella rankka.  Jokaisessa  hakemuksessa piti toimittaa kirjanpito ja sitten se lähetettiin ulkopuoliseen lakitoimistoon, joka päätti asian.  Sen jälkeen tuki laskettiin.  Itse oikaisin asiaa aina sen verran, että tein näissä tapauksissa kolmen kuukauden päätöksen (koska homma vaikutti ihan järjettömältä).  Yhdelle sanoin puhelimessa, että "myy ihmeessä pois koko homma ja varastot, jos et tienaa kuin 300 euroa/kk ja sitten me lakataan kiusaamasta sinua".   Sitten oli yksi "työtön" yrittäjä, jolla oli netissä mainos pyörimässä "halvoista" kasvohoidoista ja kauneushoitolan osoite Helsingissä.  Poistin tältä tuet.  Se valitti ja hakemus meni toiselle käsittelijälle (sille joka oli häntä yleensä käsitellyt) ja yllätyt yllätys.  Sai taas toimeentulotukea.  En tiedä miten Kelan aikana toimitaan.  Niillä on siellä nyt kiire.

Minä olin "tietämättäni" vuoden sivutoimisen yrittäjän statuksella, koska otin vastaan yhden ainoan tilaustyön, josta 4kk tarkastelujakso lähti käyntiin. Luulin olevani "perus työtön", koska mitään muuta yritystoimintaa ei ollut ollut aikoihin, mutta sitten alkoi tulla Kelalta ukaaseja, että kannattamatonta yritystoimintaa ei voida tukea. Onneksi sain tuon yrittäjä-statuksen pois suht helposti. Mutta ei tällainen hauskaa ole, eikä kannusta työtöntä minkäänlaiseen yrittäjyyskokeiluun.

Pitäisi myös olla selvät säännöt, eikä mitään tapauskohtaisia (=mielivaltaisia) päätöksiä. Ongelmana on myös se, että kela ja työkkäri pelaa eri säännöillä.

Mikä tuossa siis oli se hirveä ongelma? Kun kerran sait yrittäjästatuksen helposti pois?

Ongelma on siinä, että ei tiedä millä statuksella on.  Eikä tiedä mitä uskaltaa kertoa, jottei status vaihtuisi.  Tuo että "kannattamatonta yritystoimintaa ei voi tukea ja yritystoiminta pitää lopettaa" on kyllä ihan absrudi.  Sen sijaan kannattavaa yritystoimintaa yritystoimintaa ei voi tukea työttömyyskorvauksella ja se olisiki moraalisesti ihan väärin.  Nämä ongelmat liittyvät aloittavaan toimintaan, mikä muutenkin on vaikeaa.   Pitäisi tosiaan olla selvät sävelet ja Kela ja TE-toimistolla samat täännöt.  Oikeastaa koko TE-toimiston voisi lopettaa, kun eihän siellä mitään "työtä välitetä" (ennen kun oli työnvälitystoimisto).  Tämä säästynyt raha käytettäisiin uusyrityskeskuksiin, neuvontaan ja muihin työllisyyttä edistäviin juttuihin (eikä kyttäämiseen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Myös minä pidän noita intohimojuttuja idealismina ja romanttisina mielikuvina. Olin viisitoista vuotta palkkatöissä ja lähdin sitten laittoman irtisanomisen vuoksi ammatinharjoittajaksi. Rakastin tuota työtä jo muutenkin, ja omana pomona oleminen teki siitä vielä upeampaa. Valitettavasti vajaat kymmenen vuotta kestäneen ilon jälkeen toimintakenttä muuttui radikaalisti ja työt loppuivat puolen vuoden sisällä. Kokonaan. Siinä ei intohimo paljon lämmitä.

Olen ollut työtön muutamia vuosia, koska epäonnistunutta yrittäjää ei haluta palkata mihinkään, ei edes hanttihommiin. Päivitin tilanteen uudella tutkinnolla, mutta sekään ei auttanut. Eläkeikään on viisitoista vuotta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että joudun olemaan tuon ajan työtön. Eläke tulee olemaan niin pieni, ettei eläkepäiviä kannata odotella ainakaan siinä luulossa, että elämä helpottuisi ja kituuttaminen loppuisi.

Tottakai vastoinkäymiset lannistaa, mutta jos oikeasti sitä intohimoa on niin ne keinot löytyy. Jos jos valmiiksi lähdet asenteella, että en tule mitään töitä seuraavaan viiteentoista vuoteen saamaan, niin todennäköisesti et tulekaan. Mutta jos uskot itseesi tarpeeksi niin varmasti löydät.

Kas vain, sinäpä luulet tietäväsi minun tilanteeni paremmin kuin minä itse.

Olen hakenut noin seitsemääsataa työpaikkaa ja päässyt viiteen haastatteluun, joista neljään minun piti ajaa satoja kilometrejä. Oletko todella sitä mieltä, että asenteessani on jokin vika? Uskon puutteesta sinun on ihan turha tuottaa kliseitä, koska uskomisella kukaan ei ole töitä saanut.

Jos olet jo viiteen haastatteluun päässyt niin sehän on jo loistavaa, miksi ihmeessä luulet että et saa töitä?

Viisi haastattelua 700 hakemuksen tuloksena on loistavaa? Varsin erikoinen näkemys.

Jokaiseen paikkaan on otettu henkilö, joka on hoitanut tehtävää jo aiemmin tai on jo laitoksen työntekijä. Siitä, mikä rooli minulla on ollut jo ennalta päätetyssä hakuprosessissa, voi olla monta mieltä; yhdessä paikassa sanottiin aivan suoraan, että haluttiin vain nähdä, millainen yrittäjä se sieltä Helsingistä asti tulee tällaista sijaisuutta hakemaan. Kolmeen vuoteen en ole päässyt edes haastatteluihin, joten optimismiin ei ole pienintäkään aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy lähihoitajaksi. Niin tekevät muutkin pitkäaikaistyöttömät jotka haluavat työllistyä.

Tämä on ikävä kyllä täysin totta. Asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä paljoa ole edes aloja joita opiskella, niin kaikki jotka eivät muuta keksi alkavat lähihoitajiksi. Kamalaa edes ajatella, jos onnistuvat töitä saamaan ja noh, täällä saa. Kiusaajia, päihdeongelmaisia ja tooodella omahyväistä ja ilkeää porukkaa. Meneppä siinä sitten hoitoa saamaan, kun vastassa on pahimmassa tapauksessa koko kylän pahin juorukello.

Kyllä niitä muitakin vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, moneen työhön tarvitset vain tietokoneyhteyden. Kansainvälisessä ja digitaalisessa maailmassa voi tehdä etänä töitä Perähikiältä vaikka Japanissa toimivalle yritykselle. Ja jos kiinnostavia töitä ei omalta paikkakunnalta löydy, mikä pakottaa sinne loppuelämäksi jäämään?

Kun kyse on luonnevikaisista ja elämänhallinta ongelmaisista ihmisistä jotka ovat ikänsä täällä asuneet, niin mitäpä luulet riittääkö älli tai rahkeet ylipäätään lähtemään täältä mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy lähihoitajaksi. Niin tekevät muutkin pitkäaikaistyöttömät jotka haluavat työllistyä.

Tämä on ikävä kyllä täysin totta. Asun pienellä paikkakunnalla eikä täällä paljoa ole edes aloja joita opiskella, niin kaikki jotka eivät muuta keksi alkavat lähihoitajiksi. Kamalaa edes ajatella, jos onnistuvat töitä saamaan ja noh, täällä saa. Kiusaajia, päihdeongelmaisia ja tooodella omahyväistä ja ilkeää porukkaa. Meneppä siinä sitten hoitoa saamaan, kun vastassa on pahimmassa tapauksessa koko kylän pahin juorukello.

Kyllä niitä muitakin vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, moneen työhön tarvitset vain tietokoneyhteyden. Kansainvälisessä ja digitaalisessa maailmassa voi tehdä etänä töitä Perähikiältä vaikka Japanissa toimivalle yritykselle. Ja jos kiinnostavia töitä ei omalta paikkakunnalta löydy, mikä pakottaa sinne loppuelämäksi jäämään?

Kun kyse on luonnevikaisista ja elämänhallinta ongelmaisista ihmisistä jotka ovat ikänsä täällä asuneet, niin mitäpä luulet riittääkö älli tai rahkeet ylipäätään lähtemään täältä mihinkään?

Oletetaanko nyt kuitenkin, että kaikki pikkukaupungissa asuvat ei ole luonnevikaisia, elämänhallintaongelmaisia tyhmyreitä?

Suomessa on lisätty tietoisesti liikaa korkeakoulutyöpaikkoja silloin, kun on päätetty ottaa maahan kymmeniä, ellei jopa satoja tuhansia halpatyövoimaa ulkomailta. Osa nuorista on aiemmin aina jäänyt kesätyöpaikkoihinsa ja tehnyt niitä hommia useamman vuoden. 

Tiedossa on hyvin ollut, ettei kaikille korkeakoulujen käyneille riitä työpaikkoja, mutta se ei kaikkia puolueita kiinnosta. Perussuomalaiset ajavat suomalaisten etuja, toisin kuin muut puolueeet, vaikka tätä puoluetta mediassa ja yliopistomaailmassa kovasti mollataankin. Kannattaa miettiä asioita omilla aivoillaan, eikä uskoa kaikkea ulkoapäin syötettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Myös minä pidän noita intohimojuttuja idealismina ja romanttisina mielikuvina. Olin viisitoista vuotta palkkatöissä ja lähdin sitten laittoman irtisanomisen vuoksi ammatinharjoittajaksi. Rakastin tuota työtä jo muutenkin, ja omana pomona oleminen teki siitä vielä upeampaa. Valitettavasti vajaat kymmenen vuotta kestäneen ilon jälkeen toimintakenttä muuttui radikaalisti ja työt loppuivat puolen vuoden sisällä. Kokonaan. Siinä ei intohimo paljon lämmitä.

Olen ollut työtön muutamia vuosia, koska epäonnistunutta yrittäjää ei haluta palkata mihinkään, ei edes hanttihommiin. Päivitin tilanteen uudella tutkinnolla, mutta sekään ei auttanut. Eläkeikään on viisitoista vuotta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että joudun olemaan tuon ajan työtön. Eläke tulee olemaan niin pieni, ettei eläkepäiviä kannata odotella ainakaan siinä luulossa, että elämä helpottuisi ja kituuttaminen loppuisi.

Tottakai vastoinkäymiset lannistaa, mutta jos oikeasti sitä intohimoa on niin ne keinot löytyy. Jos jos valmiiksi lähdet asenteella, että en tule mitään töitä seuraavaan viiteentoista vuoteen saamaan, niin todennäköisesti et tulekaan. Mutta jos uskot itseesi tarpeeksi niin varmasti löydät.

Kas vain, sinäpä luulet tietäväsi minun tilanteeni paremmin kuin minä itse.

Olen hakenut noin seitsemääsataa työpaikkaa ja päässyt viiteen haastatteluun, joista neljään minun piti ajaa satoja kilometrejä. Oletko todella sitä mieltä, että asenteessani on jokin vika? Uskon puutteesta sinun on ihan turha tuottaa kliseitä, koska uskomisella kukaan ei ole töitä saanut.

Jos olet jo viiteen haastatteluun päässyt niin sehän on jo loistavaa, miksi ihmeessä luulet että et saa töitä?

Viisi haastattelua 700 hakemuksen tuloksena on loistavaa? Varsin erikoinen näkemys.

Jokaiseen paikkaan on otettu henkilö, joka on hoitanut tehtävää jo aiemmin tai on jo laitoksen työntekijä. Siitä, mikä rooli minulla on ollut jo ennalta päätetyssä hakuprosessissa, voi olla monta mieltä; yhdessä paikassa sanottiin aivan suoraan, että haluttiin vain nähdä, millainen yrittäjä se sieltä Helsingistä asti tulee tällaista sijaisuutta hakemaan. Kolmeen vuoteen en ole päässyt edes haastatteluihin, joten optimismiin ei ole pienintäkään aihetta.

Haastatteluihin pääsemisestä tsemppaaminen on laihaa lohduttamista. Ilman haastattelua ei toki työllisty, mutta haastatteluihin liian usein otetaan turisteja ketä mistäkin syystä ilman todellista mahdollisuutta edes työllistyä.

Itseni on kutsuttu haastatteluun mm. siksi, että "haluamme tavata kaikki hyvät tyypit!" ja jo kahvikupillisen aikana kerrottiin, että ei heillä oikeasti ole mitään auki. Kiva kiva. Mulla on erikoinen aineyhdistelmä yliopistosta ja kerran sattui just eikä melkein siihen sopiva paikka, johon pääsinkin haastatteluun. Toiselle kierrokselle valittiin peräti viisi tyyppiä, enkä minä ollut heistä kukaan, he olivat kilpailijoilta tulevia. Miksi minut piti kutsua edes ekaan haastatteluun??

On tuo käynyt toisinkin päin. Kerran olin jo paperilla kirkkaasti paras hakija, silti haastatteluun oli otettu kolme muutakin tyyppiä. Sain sen paikan, eikä niillä muilla ollut mitään mahdollisuutta.

Olen myös hakenut valtiolle, eikä hyvin mennyt haastattelu ole kantanut jatkoon, koska... valittu henkilö työskenteli siellä jo.

Julkiselle puolelle on myös valittu sellaisia, jotka Linkkarin perusteella ovat vaihtaneet aiempaa tasoa alempiin töihin. Ei siinä paljoa ole mahdollisuutta sellaisella, joka hakee samaa tai korkeampaa tasoa. Tämäkin on koettu haastattelun kautta. Sisäiset hakijat myös usein voittavat ulkoiset, yksityiselläkin.

Suurimmasta osasta haastatteluita ei tule mitään palautetta, ei edes niissä hirveissä "ei kiitos"-soitoissa.

t. 20 haastattelulla 3 paikkaa, ei paljoa haastatteluun pääseminen lohduta, pettymykseen päättyy kuitenkin

Jep

Oli sama tilanne. Olin vuokratyövoimaa siihen asti sekatöissä, että sain oman alan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä taida ulkomailla olla sen paremmat mahdollisuudet jos on vuosien työttömyys takana. Osaaminen vanhenee työnantajien silmissä kuitenkin joten kuka palkkaisi random suomalaisen pitkäaikaistyöttömän. Eri asia jos ulkomaille hakee vastavalmistunut jolla on verkostoja sinne päin tai jotain erityisosaamista. Ei ulkomaille hakeminen ole välttämättä oikotie onneen.

On yksi mihin pääsee varmasti: callcenter työt. Saa "siistin sisätyön" mutta siinäpä se. Palkka niin pieni että sillä tuskin elää, asuttava kimppakämpässä jne. Eikä työkään ole vaan lokoisaa puhelimeenvastailua kun kaikissa paikoissa on LAATUvalvonta. Eli kuunnellaan nauhalta että olitko nyt tarpeeksi ihanan kuuloinen sille ja tälle mt-ongelmaiselle ränkälle.

Kannattaa mennä puhelinvaihteeseen! Niitä ei voi laatuvalvoa, koska puheluita ei voi tallentaa, kun siitä ei pysty infoamaan etukäteen. :DD

Olin itse vaihteessa ja kyllä silti kuunneltiin.

On yksi mihin pääsee varmasti: callcenter työt. Saa "siistin sisätyön" mutta siinäpä se. Palkka niin pieni että sillä tuskin elää, asuttava kimppakämpässä jne. Eikä työkään ole vaan lokoisaa puhelimeenvastailua kun kaikissa paikoissa on LAATUvalvonta. Eli kuunnellaan nauhalta että olitko nyt tarpeeksi ihanan kuuloinen sille ja tälle mt-ongelmaiselle ränkälle. [quote

Kannattaa mennä puhelinvaihteeseen! Niitä ei voi laatuvalvoa, koska puheluita ei voi tallentaa, kun siitä ei pysty infoamaan etukäteen. :DD

Olin itse vaihteessa ja kyllä silti kuunneltiin. Kerran hain 020202:een missä ei mitään varoitusta ja ilmeni että puhelut kuunnellaan visusti jotta kuuluuko nyt "hymy äänessä" >D

Jätin haun kesken kun jotain 500 puhelua päivässä olisi pitänyt virnottaa. Paikan työntekijöillä jo selviä pysyviä rasitusvammoja äänihuulissaan ~kähin kähin~

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Opiskelin yliopistossa markkinointia. Valmistumisen jälkeen olen ollut osa-aikatöissä vähittäiskaupassa ja call-centerissä. Asun pääkaupunkiseudulla. Minulla oli vielä vähän aikaa sitten Linkedin-tili, mutta poistin sen, koska sain jonkin verran ivallisia yhteydenottoja opiskelutovereilta, jotka ovat oman alan töissä. "Oliko järkeä mennä 5 vuodeksi yliopistoon ja työllistyä sitten kaupan kassalle :D? Tai "Huomasin, että työskentelet vielä x tehtävässä. Eikö sua kiinnosta jo oman alan työt?" On näin kyllä sanottu ihan livenäkin päin naamaa. Kyllähän tässä itsetunto on aika murentunut nyt.

Ap

Ei noista kannata välittää. Pää pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en vain millään saisi töitä valmistumisen jälkeen, niin perustaisin yrityksen. Valitsisin jonkin kivan (ja ei ihan hullun, vaan sellaisen jolle voisi riittää asiakkaita) liikeidean ja pistäisin pystyyn vaikka oman kaupan tai kahvilan. Olisi ihan mukavaa myydä jotain varsinkin jos olisi sellaisia tuotteita, joista itse on kiinnostunut. Itse tykkään asiakaspalvelutyöstä ja saisin itse päättää omat työaikanikin. Paljon mukavampaa ainakin kuin työttömänä ja toimettomana masentuminen, siinä saisi myös tuntea olevansa hyödyksi yhteiskunnalle jos myyt ihmisille joka päivä vaikkapa ruokaa, vaatteita tai mitä nyt ikinä, vaikka urheilutarvikkeita.

Saattaisi myös olla, että kun muutaman vuoden olisi toiminut yrittäjänä, niin alkaisi myös olla kiinnostava hakija ja saisi työpaikan muualtakin (koska näyttää rekrytoijalle ahkeralta, toimeliaalta ja aktiiviselta, kun on pyörittänyt omaa liiketoimintaa ja työllistänyt itsensä) jos nyt enää siinä vaiheessa haluaa. Voihan olla, että siihen omaan yritykseen tykästyykin niin paljon ettei enää muualle haluakaan töihin! Siitä tulee sellainen oma projekti.

Tiedän, että heti joku tulee sanomaan tähän että joopa joo yrittäjyys ei sovi kaikille. Ei kai sovikaan, mutta ihmetyttää silti miten se nykyään aina tyrmätään heti niin helposti. Tietenkin se on enemmän itsenäisen ihmisen vaihtoehto, täytyy pystyä tekemään itse asioita eikä vain pomon ohjeistamana. Kaipa minulla on tähän erilainen katsantokanta kuin monilla muilla, kun itse olen yrittäjäperheen lapsi ja isovanhempanikin jo olivat yksityisyrittäjiä. Olen siis tottunut siihen, että se on hyvä tapa tehdä työtä ja elättää itsensä, eikä mulla ole sellaista yrittäjävastaisuutta kuin monella tuntuu olevan.

Mielestäni yrittäjäksi kannattaa ryhtyä ainoastaan jos oikeasti haluaa yrittäjäksi. Ei todellakaan kannata perustaa kahvilaa, jos ei ole kiinnostunut siitä ja tavoitteena on jokin ihan toinen työ muutaman vuoden sisällä. Jos se kahvilan perustaminen taas on intohimo niin sitten toki ehdottomasti sellainen perustamaan.

Yrityksen perustamiseen liittyy useimmiten isojakin riskejä. Olen toki vahvasti sitä mieltä, että riskin otto kannattaa silloin kun on kyse oman unelman toteuttamisesta, mutta riskin otto jonkun random yrityksen perustamisesta, joka ei sillä hetkellä edes kiinnosta on kyllä hölmöä. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista intohimoa yritystään kohtaan niin yritys tuskin tulee menestymään ja yrittäjä vaan stressaantuu ja turhaantuu.

Ei yrittäjyys ole intohimoa sen enempää kuin palkkatyö, vaan arkista työntekoa. Mutta vaikeaa on ryhtyä yrittäjäksi, jos työelämästä ei ole kokemusta.

Kyllä ne menetyneimmät yrittäjät yleensä aina ovat niitä, joilla on myös intohimo työhönsä. Sama koskee myös muita työntekijöitä, työn rakastaminen on paras lähtökohta menestymiselle, muuten voi tulla vaikka mitä burn outtia ja työmasentumista. Toki lahjakas ja fiksu intohimotonkin yrittäjä voi menestyä, mutta miksi uhrata elämänsä asialle joka ei tee onnelliseksi?

Tuo on idealismia, johon 5 vuotta työttömänä olleella ei ole varaa. Ap ei voi miettiä mitä syvää intohimoa toteuttaa ja mitä rakastaa. Ja tällä hetkellä ap:lla ei ole myöskään kovin hyviä edellytyksiä nousta menestyneimpien yrittäjien kärkeen. Luulen että noilla neuvoilla ap on työtön edelleen 5 vuoden päästä. Joskus on ihan fiksua vain kääriä hihat ja tehdä jotain. Esim juuri silloin kun on tuhlannut edelliset 5 vuotta.

Myös minä pidän noita intohimojuttuja idealismina ja romanttisina mielikuvina. Olin viisitoista vuotta palkkatöissä ja lähdin sitten laittoman irtisanomisen vuoksi ammatinharjoittajaksi. Rakastin tuota työtä jo muutenkin, ja omana pomona oleminen teki siitä vielä upeampaa. Valitettavasti vajaat kymmenen vuotta kestäneen ilon jälkeen toimintakenttä muuttui radikaalisti ja työt loppuivat puolen vuoden sisällä. Kokonaan. Siinä ei intohimo paljon lämmitä.

Olen ollut työtön muutamia vuosia, koska epäonnistunutta yrittäjää ei haluta palkata mihinkään, ei edes hanttihommiin. Päivitin tilanteen uudella tutkinnolla, mutta sekään ei auttanut. Eläkeikään on viisitoista vuotta, ja olen täysin vakuuttunut siitä, että joudun olemaan tuon ajan työtön. Eläke tulee olemaan niin pieni, ettei eläkepäiviä kannata odotella ainakaan siinä luulossa, että elämä helpottuisi ja kituuttaminen loppuisi.

Tottakai vastoinkäymiset lannistaa, mutta jos oikeasti sitä intohimoa on niin ne keinot löytyy. Jos jos valmiiksi lähdet asenteella, että en tule mitään töitä seuraavaan viiteentoista vuoteen saamaan, niin todennäköisesti et tulekaan. Mutta jos uskot itseesi tarpeeksi niin varmasti löydät.

Kas vain, sinäpä luulet tietäväsi minun tilanteeni paremmin kuin minä itse.

Olen hakenut noin seitsemääsataa työpaikkaa ja päässyt viiteen haastatteluun, joista neljään minun piti ajaa satoja kilometrejä. Oletko todella sitä mieltä, että asenteessani on jokin vika? Uskon puutteesta sinun on ihan turha tuottaa kliseitä, koska uskomisella kukaan ei ole töitä saanut.

Jos olet jo viiteen haastatteluun päässyt niin sehän on jo loistavaa, miksi ihmeessä luulet että et saa töitä?

Viisi haastattelua 700 hakemuksen tuloksena on loistavaa? Varsin erikoinen näkemys.

Jokaiseen paikkaan on otettu henkilö, joka on hoitanut tehtävää jo aiemmin tai on jo laitoksen työntekijä. Siitä, mikä rooli minulla on ollut jo ennalta päätetyssä hakuprosessissa, voi olla monta mieltä; yhdessä paikassa sanottiin aivan suoraan, että haluttiin vain nähdä, millainen yrittäjä se sieltä Helsingistä asti tulee tällaista sijaisuutta hakemaan. Kolmeen vuoteen en ole päässyt edes haastatteluihin, joten optimismiin ei ole pienintäkään aihetta.

Haastatteluihin pääsemisestä tsemppaaminen on laihaa lohduttamista. Ilman haastattelua ei toki työllisty, mutta haastatteluihin liian usein otetaan turisteja ketä mistäkin syystä ilman todellista mahdollisuutta edes työllistyä.

Itseni on kutsuttu haastatteluun mm. siksi, että "haluamme tavata kaikki hyvät tyypit!" ja jo kahvikupillisen aikana kerrottiin, että ei heillä oikeasti ole mitään auki. Kiva kiva. Mulla on erikoinen aineyhdistelmä yliopistosta ja kerran sattui just eikä melkein siihen sopiva paikka, johon pääsinkin haastatteluun. Toiselle kierrokselle valittiin peräti viisi tyyppiä, enkä minä ollut heistä kukaan, he olivat kilpailijoilta tulevia. Miksi minut piti kutsua edes ekaan haastatteluun??

On tuo käynyt toisinkin päin. Kerran olin jo paperilla kirkkaasti paras hakija, silti haastatteluun oli otettu kolme muutakin tyyppiä. Sain sen paikan, eikä niillä muilla ollut mitään mahdollisuutta.

Olen myös hakenut valtiolle, eikä hyvin mennyt haastattelu ole kantanut jatkoon, koska... valittu henkilö työskenteli siellä jo.

Julkiselle puolelle on myös valittu sellaisia, jotka Linkkarin perusteella ovat vaihtaneet aiempaa tasoa alempiin töihin. Ei siinä paljoa ole mahdollisuutta sellaisella, joka hakee samaa tai korkeampaa tasoa. Tämäkin on koettu haastattelun kautta. Sisäiset hakijat myös usein voittavat ulkoiset, yksityiselläkin.

Suurimmasta osasta haastatteluita ei tule mitään palautetta, ei edes niissä hirveissä "ei kiitos"-soitoissa.

t. 20 haastattelulla 3 paikkaa, ei paljoa haastatteluun pääseminen lohduta, pettymykseen päättyy kuitenkin

Tuosta kahvikupillisesta tuli mieleeni haastattelu omien alojeni erityisasiantuntijan virkaan yli 300 kilometrin päässä kotoa kello 9 aamulla. Henkilöstöpäällikkö ensi töikseen osoitti sormellaan kahvion suuntaan ja sanoi, että tuolta voit hakea kahvia, omakustanteisesti tietenkin. Neukkariin saapui kaksi muuta haastattelijaa kahvimukit käsissä, ja henkilöstöpäällikkö sanoi, että voisin hakea kahviosta kahvia itselleni, omakustanteisesti tietenkin. Kun lähdin viereiseen neukkariin valmistelemaan työnäytettä, hän kehotti minua jälleen hakemaan kahvia, omakustanteisesti tietenkin. Kun haastattelu oli ohi, hän sanoi, että ennen kotimatkalle lähtöäni voisin käydä kanttiinissa lounastamassa, omakustanteisesti tietenkin. En mennyt, koska kirjaimellisesti viimeiset rahani olivat menneet vanhan autoni tankkiin (omakustanteisesti, tietenkin; tuolloin olin työtön mutta yrittäjä). Myöhemmin lueskelin hieman hämmentyneenä lehdistä, kuinka tuon puljun edustajia riepoteltiin käräjillä eräistä viinantuoksuisista Lapin-peijaisista, joissa ei tarjottavista ollut pihistelty.

Nyt muistin käyneeni kuudennessakin työpaikkahaastattelussa. Olen yrittänyt unohtaa sen aktiivisesti. Firma oli jäänyt mieleeni Kauppalehden kahden aukeaman kokoisesta artikkelista, jossa annettiin yrityksen toiminnasta erittäin hyvä kuva. Firman omistajakaksikko tenttasi minua tunnin. Tajusin nopeasti, että heidän ainoa tarkoituksensa oli saada minulta yritysasiakkaideni nimet, kontaktihenkilöt ja hinnat, joten annoin heille vain tietoja, joista heille ei ollut hyötyä. Kun minusta ei enää irronnut mitään, toinen heistä sanoi: "Ei meillä ole sinulle töitä." Muutaman viikon kuluttua toinen heistä soitti minulle ja kertoi, että nyt olisi minulle iso freelance-urakka eräässä valtion laitoksessa, mutta tämä laitos haluaisi kilpailutuksen yhteydessä saada tietoonsa kaikki minun yritykseni asiakkaat yhteystietoineen viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Kieltäydyin, ja puhelu loppui siihen. Soitin k.o. laitoksen asianomaiselle henkilölle, joka oli kuulemastaan aika pöyristynyt.

Tässä siis kaksi kokemusta niistä kuudesta haastattelusta, joihin olen päässyt. Olen yhdeltä kannalta suorastaan iloinen siitä, ettei ole tarvinnut käydä useammassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia".   Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään.   Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa.   Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla.  Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla.   Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se  paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.  

Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?

Haeskelin tietoja.  Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä.  On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun.  Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista.  Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019.   Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi.  Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin.  Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää.  Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus  

Sekavaa on kyllä. Ennen koronaa (ja jälkeen todnäk myös) oli tuo 4kk tarkastelukausi, jonka jälkeen tosiaan päätetään, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Jos katsotaan päätoimiseksi, ei ole oikeutettu työttömyystukeen, ellei sitten lopeta yritystoimintaa täysin.

Mistään en ole saanut selville, millä perusteella toiminta katsotaan pää-/sivutoimiseksi. Mielivaltaiselta vaikuttaa. Sivutoimista yrittäjyyttä ei puolestaan voida toimeentulotuella tukea pidempiä aikoja, joten voi joutua ongelmiin myös sivutoimisena, jos yritystoiminta on hyvin pienimuotoista/satunnaista eikä muita tuloja ole.

 Että siitä vaan yrittämään kaikki työttömät... Jos haluatte asianne lopullisesti umpisolmuun.

Olen sama jolle vastasit.  Olin itse myös vuoden verran sosiaalitoimistossa (siis ajalta ennen Kelaa) tekemässä toimeentulotukipäätöksiä.  Oli yrittäjiä, jotka saivat toimeentulotukea.  Näille prosessi oli todella rankka.  Jokaisessa  hakemuksessa piti toimittaa kirjanpito ja sitten se lähetettiin ulkopuoliseen lakitoimistoon, joka päätti asian.  Sen jälkeen tuki laskettiin.  Itse oikaisin asiaa aina sen verran, että tein näissä tapauksissa kolmen kuukauden päätöksen (koska homma vaikutti ihan järjettömältä).  Yhdelle sanoin puhelimessa, että "myy ihmeessä pois koko homma ja varastot, jos et tienaa kuin 300 euroa/kk ja sitten me lakataan kiusaamasta sinua".   Sitten oli yksi "työtön" yrittäjä, jolla oli netissä mainos pyörimässä "halvoista" kasvohoidoista ja kauneushoitolan osoite Helsingissä.  Poistin tältä tuet.  Se valitti ja hakemus meni toiselle käsittelijälle (sille joka oli häntä yleensä käsitellyt) ja yllätyt yllätys.  Sai taas toimeentulotukea.  En tiedä miten Kelan aikana toimitaan.  Niillä on siellä nyt kiire.

Minä olin "tietämättäni" vuoden sivutoimisen yrittäjän statuksella, koska otin vastaan yhden ainoan tilaustyön, josta 4kk tarkastelujakso lähti käyntiin. Luulin olevani "perus työtön", koska mitään muuta yritystoimintaa ei ollut ollut aikoihin, mutta sitten alkoi tulla Kelalta ukaaseja, että kannattamatonta yritystoimintaa ei voida tukea. Onneksi sain tuon yrittäjä-statuksen pois suht helposti. Mutta ei tällainen hauskaa ole, eikä kannusta työtöntä minkäänlaiseen yrittäjyyskokeiluun.

Pitäisi myös olla selvät säännöt, eikä mitään tapauskohtaisia (=mielivaltaisia) päätöksiä. Ongelmana on myös se, että kela ja työkkäri pelaa eri säännöillä.

Mikä tuossa siis oli se hirveä ongelma? Kun kerran sait yrittäjästatuksen helposti pois?

Minä sain statuksen korjattua helposti, koska minulla ei sattumoisin ollut yhtään mitään yritystoimintaa, mutta kaikille ei käy yhtä hyvin ja helposti, jos vaikka pientä toimintaa on ollut. Päätökset kun ovat "tapauskohtaisia". Lisäksi asian selvittely vie aikaa ja mahdollisesti katkaisee tuet. Kaipa sinäkin haluaisit olla tietoinen siitä, oletko työtön, sivutoiminen yrittäjä, päätoiminen yrittäjä, vai kaikkea yhtä aikaa? Montako tilausta voi ottaa vastaan, ennen kuin sivutoiminen katsotaankin yhtäkkiä päätoimiseksi? Arvioidaanko tilanne käytettyjen työtuntien vai hankitun rahan mukaan? Mistä nämä säännöt pitäisi tietää kun kukaan ei niitä kerro? Kas kun ovat tapauskohtaisia, niin ei niitä etukäteen voi oikein kertoa.

Työttömän ei missään tapauksessa kannata harkita ainakaan mitään pienimuotoista yrittäjyyttä. Joko täysillä tai ei ollenkaan. Suosittelen jälkimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna menisin johonkin Talent Gaten F.E.C -koulutukseen.

Joo, et saa heti palkkaa ja niin edespäin, mutta et myöskään saa vähemmän rahaa kuin työttömänä, osaaminen kehittyy ja yli puolet työllistyy näiden kautta.

Siellä on juuri nyt haku päällä:

Kouluttaudu kasvumarkkinoinnin tai inbound-myynnin osaajaksi!

Certified Project Talent F.E.C.-ohjelma (projektikoordinaattori tms.)

Pahoittelu TE-täti larppauksesta, mutta suosittelen hakemaan. Itse on TE-toimiston järkkäämän työkokeilun kautta työllistynyt, oli todellakin sen arvoista.

Piti myös suositella noita FEC-koulutuksia ja kannattaa katsoa koko maan haulla. Teoriapäivät ovat nyt verkossa ja yrityspaikan voit hakea omalta alueelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjä ei menetä "kaikkia tukia".   Yrittäjä "saa" tienata 500 euroa/kk ja työmarkkinatuesta ei vähene yhtään mitään.   Tulojen kasvaessa eurolla vähenee työmarkkinatuki 0,5 euroa.   Työmarkkinatukea saa siis vielä 1500 euroa tuloilla.  Asumistuki nollaantuu vasta 1400/kk tuloilla.   Toimeentulotuelle tuskin pääsee, mutta se  paikkaa vielä aukot pahimman sattuessa.  

Laitatko lähdettä tähän? Eikös yrittäjän työmarkkinatuki ole nyt voimassa vain koronan takia?

Haeskelin tietoja.  Kyllä näyttää olevan kaikenlaista tietoa liikkeellä.  On tosiaan korona takia erityisaika joka päättyi ensin maaliskuussa ja nyt kesäkuun lopussa ja taas varmaan siirretään ehkä vuoden loppuun.  Toisissa paikoissa puhutaan että 500 euron suojaosa laskee normaaliin 300 euroon. Sietten on 4kk pitkä "yrittäjyyden tarkastelukausi", jolloin yrittäjä saa alussa työmarkkinatukea ja sitten vasta päätetään, että onko yritystoiminta päätoimista.  Itse "jouduin" vahintossa tälle tarkastelukaudelle, kun sanoin työkkärille puhelimessa että eika tilaus tuli nn.nn. 2019.   Sen jälkeen yritystoiminta on tulkittu ei-täysiaikaiseksi.  Ohjeet ovat todella sekavat ja työkkäri voi olla mielivaltainenkin.  Palkansaajilla on tässä mielessä helpompää.  Tässä ehkä paras ja silti sekava linkki https://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus  

Sekavaa on kyllä. Ennen koronaa (ja jälkeen todnäk myös) oli tuo 4kk tarkastelukausi, jonka jälkeen tosiaan päätetään, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista. Jos katsotaan päätoimiseksi, ei ole oikeutettu työttömyystukeen, ellei sitten lopeta yritystoimintaa täysin.

Mistään en ole saanut selville, millä perusteella toiminta katsotaan pää-/sivutoimiseksi. Mielivaltaiselta vaikuttaa. Sivutoimista yrittäjyyttä ei puolestaan voida toimeentulotuella tukea pidempiä aikoja, joten voi joutua ongelmiin myös sivutoimisena, jos yritystoiminta on hyvin pienimuotoista/satunnaista eikä muita tuloja ole.

 Että siitä vaan yrittämään kaikki työttömät... Jos haluatte asianne lopullisesti umpisolmuun.

Olen sama jolle vastasit.  Olin itse myös vuoden verran sosiaalitoimistossa (siis ajalta ennen Kelaa) tekemässä toimeentulotukipäätöksiä.  Oli yrittäjiä, jotka saivat toimeentulotukea.  Näille prosessi oli todella rankka.  Jokaisessa  hakemuksessa piti toimittaa kirjanpito ja sitten se lähetettiin ulkopuoliseen lakitoimistoon, joka päätti asian.  Sen jälkeen tuki laskettiin.  Itse oikaisin asiaa aina sen verran, että tein näissä tapauksissa kolmen kuukauden päätöksen (koska homma vaikutti ihan järjettömältä).  Yhdelle sanoin puhelimessa, että "myy ihmeessä pois koko homma ja varastot, jos et tienaa kuin 300 euroa/kk ja sitten me lakataan kiusaamasta sinua".   Sitten oli yksi "työtön" yrittäjä, jolla oli netissä mainos pyörimässä "halvoista" kasvohoidoista ja kauneushoitolan osoite Helsingissä.  Poistin tältä tuet.  Se valitti ja hakemus meni toiselle käsittelijälle (sille joka oli häntä yleensä käsitellyt) ja yllätyt yllätys.  Sai taas toimeentulotukea.  En tiedä miten Kelan aikana toimitaan.  Niillä on siellä nyt kiire.

Minä olin "tietämättäni" vuoden sivutoimisen yrittäjän statuksella, koska otin vastaan yhden ainoan tilaustyön, josta 4kk tarkastelujakso lähti käyntiin. Luulin olevani "perus työtön", koska mitään muuta yritystoimintaa ei ollut ollut aikoihin, mutta sitten alkoi tulla Kelalta ukaaseja, että kannattamatonta yritystoimintaa ei voida tukea. Onneksi sain tuon yrittäjä-statuksen pois suht helposti. Mutta ei tällainen hauskaa ole, eikä kannusta työtöntä minkäänlaiseen yrittäjyyskokeiluun.

Pitäisi myös olla selvät säännöt, eikä mitään tapauskohtaisia (=mielivaltaisia) päätöksiä. Ongelmana on myös se, että kela ja työkkäri pelaa eri säännöillä.

Mikä tuossa siis oli se hirveä ongelma? Kun kerran sait yrittäjästatuksen helposti pois?

Ongelma on siinä, että ei tiedä millä statuksella on.  Eikä tiedä mitä uskaltaa kertoa, jottei status vaihtuisi.  Tuo että "kannattamatonta yritystoimintaa ei voi tukea ja yritystoiminta pitää lopettaa" on kyllä ihan absrudi.  Sen sijaan kannattavaa yritystoimintaa yritystoimintaa ei voi tukea työttömyyskorvauksella ja se olisiki moraalisesti ihan väärin.  Nämä ongelmat liittyvät aloittavaan toimintaan, mikä muutenkin on vaikeaa.   Pitäisi tosiaan olla selvät sävelet ja Kela ja TE-toimistolla samat täännöt.  Oikeastaa koko TE-toimiston voisi lopettaa, kun eihän siellä mitään "työtä välitetä" (ennen kun oli työnvälitystoimisto).  Tämä säästynyt raha käytettäisiin uusyrityskeskuksiin, neuvontaan ja muihin työllisyyttä edistäviin juttuihin (eikä kyttäämiseen).

Kyllä sulle siitä sivutoimisesta yrittäjyydestä on aikanaan annettu lausunto, Ei se ole mikään työttömältä salassa tapahtuva asia.

Itse työllistyin oman alan vakipaikkaan F.E.C koulutuksen kautta, iso suositus

Työelämässä on kova kilpailu ja enää pitkään aikaan töihin ei ole vain kävelty. Jos ei töitä omalla osaamisella ja taustalla irtoa, sitten pitää realistisesti kartoittaa työmarkkinoita ja miettiä miten saisi hankittua arvokasta osaamista josta joku on valmis maksamaan. Käytännössä samalla koulutustaustalla itsekin tehnyt kaikenlaista aspahommaa uran alkuaikoina ja kartoittanut kokemusta ja osaamista eri aloilta sekä järjestelmistä. Olen myös opiskellut koodausta ja muita alalla hyödyttäviä taitoja ihan siltä pohjalta mille on kysyntää.