Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli miehen ensimmäisestä avioliitosta
Tämä on ihan absurdia, tiedän. Mies oli ensimmäisen vaimonsa kanssa 10 vuotta, joista 6 vuotta naimisissa. Heillä on liitosta yksi lapsi. Itse olen lapseton enkä ole koskaan ollut naimisissa.
Ongelma ei siis ole se, että epäilisin miehen rakastavan vielä eksäänsä, mutta minua harmittaa, kun en koe hänen kanssaan näitä asioita "ensimmäisenä". Ei ole ensimmäistä raskautta (paitsi minulle) eikä mikään tule hänelle uutena, koska ne asiat on koettu jo. Rakastan miestä ja haluan hänet tietenkin, mutta nämä asiat harmittavat.
Minusta tuntuu jotenkin myös siltä, että toinen avioliitto ei ole yhtä merkityksellinen kuin se ensimmäinen.
Kommentit (221)
Olen huomannut elämässä, että monet saattavat olla yhdessä velvollisuudesta vuosiakin. Jotkut ovat kertoneet jo alttarilla tienneensä, ettei tämä ihminen ole se oikea.
Jos takana on vaikka 10 vuotta yhteiseloa, ei se välttämättä merkitse, niinkuin vuosi sen "oikean" kanssa.
Itse koen jokaisen menneen ihmissuhteen olleen sillon se oikeita, jotka johtaneet juuri tähän hetkeen. Menneessä ei kannata elää. Eikä liikaa tulevaisuudessakaan. Tämän päivän pelot ovat vain haamuja menneestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieletön määrä katkeruutta tässä ketjussa! Enkä suinkaan puhu nyt ap:sta.
En minäkään haluaisi olla ap:n kengissä. Veisi kyllä suuren siivun onnesta pois, jos tietäisi että puoliso on kokenut ne suuret asiat jo ennen minua jonkun muun kanssa. Ei voisi kasvaa yhdessä vanhemmiksi, vaan hänellä olisi jo olemassa kokemus, roolitus ja tavat tehdä asiat. Olihan se itsellekin ihan erilaista saada 1. lapsi kuin toinen, kun asiat olivat jo tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi olla ap:n kengissä. Veisi kyllä suuren siivun onnesta pois, jos tietäisi että puoliso on kokenut ne suuret asiat jo ennen minua jonkun muun kanssa. Ei voisi kasvaa yhdessä vanhemmiksi, vaan hänellä olisi jo olemassa kokemus, roolitus ja tavat tehdä asiat. Olihan se itsellekin ihan erilaista saada 1. lapsi kuin toinen, kun asiat olivat jo tuttuja.
Pitäisiköhän tämän toisen lapsesi olla pahoillaan siitä ettei pystynyt tarjoamaan sinulle mitään uutta, vaan kaikki oli jo koettu ensimmäisen kohdalla. Kunhan mietin...
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa, mitä tilaa. Kukaan ei ole pakottanut ottamaan miestä, joka on jo kertaalleen ollut naimisissa. Vähän niinkuin toisen vanha "jätös", käytetty, kierrätetty roska. En ymmärrä avioeroja, enkä mitään eron jälkeen solmittavia, toisia avioliittoja. Kakkosvaihtoehtoja. Paitsi silloin, jos kumppani on esim. uskoton, väkivaltainen, juoppo tai joku hullu narsisti. Lesket ovat eri asia. Heillä on oikeus mennä uudelleen naimisiin. Muuten on oltava sen kanssa, kenet on puolisoksi valinnutkin. Etsi oma mies. Sellainen, joka ei ole ollut kenenkään toisen.
Vaikka mies ei olisi ollut naimisissa, onhan silti voinut seurustella jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 jatkaa vielä: oman miehen entinen avioliitto kesti vain hetken ja oli varsin ongelmainen, joten sinänsä jo se, jos ollaan useampi vuosi naimisissa ja onnellisia tulee olemaan uutta hänellekin :D Ja onneksi miehellä on asialliset välit eksäänsä yhteiseen lapseensa liittyen, ja toisaalta tiedän että miehelle on iso juttu (ja ensimmäinen) jos saadaan lapsia ja pääsee itse heidän arkeensa osallistumaan, nyt on ollut eksän valintojen takia etäisä. Eli ei olisi ykkösvalinta eronnut mies, mutta kyllä me tullaan uusia juttuja kokemaan. Toivon mukaan yhdessä vanheneminen :) Tiedän myös olevani miehelle ensimmäinen nainen johon rakastui päättömästi ja toisaalta hän ei ollut ensimmäinen mies johon itse rakastuin järjettömästi - eli tuleehan näitä kokemuksia molemmin puolin matkan varrella.
Mistä tiedät olevasi ensimmäinen nainen, johon mies rakastui päättömästi? Koska hän sanoi niin? Ja uskot, että se on totta? Luuletko, että miehesi kertoisi sinulle, että rakastui päättömästi ensimmäiseen vaimoonsa.
Jos mies ei enää ole rakastunut ensimmäiseen vaimoonsa, niin eihän sillä ole enää mitään väliä, että hän on joskus ollut tähän rakastunut.
Ja on mies ehkä joskus ollut rakastunut muihinkin kuin ensimmäiseen vaimoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Olen suojannut tämän keskustelun niin, että tätä ei pysty poistamaan.
Lällällää.
Miten??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää ! Kun et kerta yli pääse niin mene ali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kykenisi edes seurustelemaan, jos miehellä olisi jo kaikki saavutettu (lapsi, on naimisissa, oma talo yms) ei rakkaus riitä enkä kykenis rakastamaan kun tulis nuo kaikki mieleen mitä itse en ole kokenut vielä kenenkään kanssa
Just siks kannattaakin ottaa itselle sopiva kumppani. Mä en vois kuvitellakaan olevani miehen kanssa jolla ei ole jo aikuisia lapsia. Lapseton ei käy, koska elämästä puuttuu silloin osa jonka minä vaadin suhteessa miehellä olevan.
Ei sitä voi valita, onko sillä itselle sopivalla kumppanilla lapsia vai ei.
Eikä varmaan sitäkään onko itselle sopiva kumppani alkoholisti, väki
valtainen tai 97-vuotias?
Typerä kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli aivan mahtavaa etsiä nainen, jolla ei ollut entisiä suhteita menneisyydessä.
Tätä nostellaan nyt vain trollailu mielessä, vaikka tässä on ihan keskustelemisen arvoinen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin vanhemmat jaksavat huonosti lapsiperheen arkea ja eroavat. Erolapsi on uusi normaali. Meilläkin oli kaikki hyvin ja oli terveet ja ihanat pienet lapset. Puoliso alkoi viihtyä paremmin kavereiden kanssa ja lapsiperhe jäi taakse, alkoi uusi lapsivapaa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on samanlainen. Vieläkään ei voi edes puhua miesvainaansa ensimmäisestä avioliitosta saati olla tekemisissä tämän tyttären kanssa. Parisuhde alkoi siis miehen ollessa vielä naimisissa. Avioon asti pääsivät kuitenkin vasta ensimmäisen vaimon tehtyä lopulta itsemurhan.
Tavallaan ensimmäinen vaimo kuitenkin voitti, sillä siellä he nyt lepäävät vierekkäin miehen sukuhaudassa. Toiselle vaimolle ei ole enää sukuhaudassa tilaa, sillä sen hautapaikat ovat täynnä.
Voitti? Ensimmäinen vaimo on ikuisuuden jumissa pettävän miehen ja tämän suvun kanssa, en todellakaan pitäisi tuota voittona. Itse olisin tuollaisessa tilanteessa halunnut päätyä hautaan oman sukuni lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrään hyvin AP:ta. Tuollaiset asiat tuntuvat isoilta vähän nuorempina, ja elämää nähtyä on taas uudenlaiset pohdinnat ja prioriteetit. Se että lähemmäksi 40 vuotias miettii ja murehtii eri asioita kuin 30 vuotias ei tee sen 30v murheista vähäpätöisempiä.
Me olemme oman miehemme kanssa eläneet jo 15 vuotta yhdessä, saaneet lapsia, ostaneet kodin jne. Mutta, jos ajattelisin että nyt sen tekisin uudestaan jonkun toisen kanssa, niin kyllä se ensimmäinen lapsi uuden henkilön kanssa tuntuisi myös erittäin spesiaalilta, ja omalla tapaa myös jännittävältä, koska lapsen saaminen mullistaa myös parisuhteen kuviot melko totaalisesti. Toinen lapsi saman henkilön kanssa ei tietenkään aikaansaa samaa mullistusta.
Elämä ei etene kuin elokuvissa ja hyvä niin. Mitä jos ap ajattelet tämän niin että tämä teidän tilanteenne vain tekee juuri teidän parisuhteestanne erityisen ja ainutlaatuisen. Jos kaikkien suhteet menisivät samaa juonikaavaa niin olisihan se aika tylsää. Ennemminkin eletty elämää tuo lihaa luiden päälle. Se on vain hyvä asia.
Jokainen suhde on ainutlaatuinen. Älä turhaan mieti menneitä. Tärkeintä on se mitä on tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, pian se mies sinut jättää. Huono itsetunto harvemmin on vaimomatskua.
Juuri sellainen on varsin hyvää. Ole avoin. Hyvä mies osaa tukea. Minulla kävi niin. Mies tukee ja ymmärtää. On itse päinvastainen itsetunnoltaan...Erittäin hyvä itsetunto ja hyvin empaattinen rakkailtaan kohtaan. Suojelee, mutta antaa myös tilaa. Puolustaa omiaan.
Ole aapee myt vaan hyvin mielin se oman elämäsi ykkönen.
Se ero on haavoittunut ja kasvattanut. Nyt sinulla on se mies kaikkine kokemuksineen. Teillä kenties juuri siksi on suhde. Sinulle on hyväksi tämä ihminen ja sinä olet hänelle se sopiva ja hänelle hyväksi.
Jos olisitte kumpikin ihan untuvikkoja ja sinulla heikko itsetunto, niin voi olla että tämä tilanne on sitä parempi. Tämä tilanne on nyt. Tämä on.
Jos muuta haet, niin hae.
Mun nykyinen mies jätettiin kuin nalli kalliolle. Osaa arvostaa luottamusta. Ei tarvi olla kedon kaunein tai villein. Riittää, että on oma itsensä. Sen olen oppinut mieheltäni. Luotettavalta. Ei ottaisi sitä kenen kanssa oli naimisissa mistään hinnasta. Se meni jo. Äitinsä oli vähän kumma... piti yhteyttä siihen exminiään jonkin aikaa. Tai en tiedä onko vieläkin. Ei ole minun asiani.
Kiinnosti aapee sinun ja miehesi suhteesta. Ei ne muut ole niin tärkeitä. Oikeesti. Hoida omaa itseäsi. Liiku syö nuku lue.
Voit olla osana kokonaisuutta. Kerro epävarmuutesi. Se helpottaa. Kerro myös, että tarvitset mieheltäsi tukea. Se on iso luottamuksen osoitus. Sitä viisas arvostaa.
Pakko sanoa, että koen myötätuntoa sinua kohtaan. Aika monella saattaisi vähintään hetkellisesti nousta tuon tapaisia tuntemuksia. Minusta se on täysin inhimillistä. Niitä ei ole hyvä hautoa sisällään, mutta vauva.fi:ssä saat tällaisella aloituksella lähinnä "paskaa niskaan". Tämän tyyppisistä huolista kannattaisi keskustella jonkun ammattilaisen kanssa luottamuksellisesti, koska he osaavat (ainakin teoriassa) reagoida asianmukaisella tavalla huoliisi.
Suomen laiki ei mahdollista ihmisen omistamista, joten tuo hölinäsi on vain tuulen huminaa.