En pääse yli miehen ensimmäisestä avioliitosta
Tämä on ihan absurdia, tiedän. Mies oli ensimmäisen vaimonsa kanssa 10 vuotta, joista 6 vuotta naimisissa. Heillä on liitosta yksi lapsi. Itse olen lapseton enkä ole koskaan ollut naimisissa.
Ongelma ei siis ole se, että epäilisin miehen rakastavan vielä eksäänsä, mutta minua harmittaa, kun en koe hänen kanssaan näitä asioita "ensimmäisenä". Ei ole ensimmäistä raskautta (paitsi minulle) eikä mikään tule hänelle uutena, koska ne asiat on koettu jo. Rakastan miestä ja haluan hänet tietenkin, mutta nämä asiat harmittavat.
Minusta tuntuu jotenkin myös siltä, että toinen avioliitto ei ole yhtä merkityksellinen kuin se ensimmäinen.
Kommentit (221)
Noin oireilee äärimmäisen heikolla itseluottamuksella varustettu ihminen.
Olet sukua niille miehille, joilla on obsessio naisen koskemattomuudesta kun pelkäävät vertailua.
Eipä asiaa voi korjata muut kuin sinä itse muuttamalla ajatustapaasi niin, että miespä haluaa olla ja on nyt sinun kanssasi eikä sen exän.
Siitä eksästä on kuitenkin erottu ihan syystä.
Voit vaikka lohduttautua ajatuksella, että jos ette eroa naimisiin mentyänne, on se miehelle ensimmäinen avioliitto, josta ei ole eronnut 😁
Älä huoli, pian se mies sinut jättää. Huono itsetunto harvemmin on vaimomatskua.
No, jos et pääse yli, niin et pääse. Ero on sitten vissiin ainoa mahdollisuus.
Toi ongelma on vain sun päässäsi, kannattaa hoitaa se kuntoon. Mies ei mitään sille voi, että hänellä on normaaleja ihmiselämään kuuluvia asioita menneisyydessään.
No, minä en tule koskaan pääsemään naimisiin miehen entisten liittojensa takia ja hän esittelee itsensä aina poikamiehenä...
Miten se liittyy mitenkään itsetuntoon, jos haluaa kokea kumppaninsa kanssa merkittäviä virstanpylväitä yhdessä ja ensi kertaa?
Vierailija kirjoitti:
No, minä en tule koskaan pääsemään naimisiin miehen entisten liittojensa takia ja hän esittelee itsensä aina poikamiehenä...
Mies ei ole vakavissaan sinun suhteesi, miksi edes olet hänen kanssaan? Ei pidä olla noin epätoivoinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten se liittyy mitenkään itsetuntoon, jos haluaa kokea kumppaninsa kanssa merkittäviä virstanpylväitä yhdessä ja ensi kertaa?
No silloin pitää alunperin valita se naimaton/neitsyt/lapseton puoliso, eikä ulista siitä, mitä on jo tapahtunut.
Huono itsetunto tuossa kyllä haiskahtaa, vaikka sitä miten selittelisi. Ymmärrän kyllä teinisuhteissa, että silloin ollaan tekemässä asioita ensimmäistä kertaa. Aikuinen ihminen, varsinkaan keski-ikäinen, ei voi oikein enää odottaa samaa.
Ymmärrän tunteesi. Kyllä minuakin harmittaisi. Onhan se nyt ihan erilaista odottaa yhteistä esikoista ja mennä ensimmäistä kertaa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti!
Narsisti havaittu!
Samassa veneessä ollaan, mies on jo elänyt läpi yhden kerran nämä kaikki kokemukset ja mietinkin aluksi, onko esimerkiksi yhteisen lapsen saaminen hänelle vähän "hohhoijaa" sitten joskus, kun itse varmaan olen aivan ihmeissäni ja täpinöissäni kaikesta koska kaikki on uutta. Tai innostaako häntä häiden juhliminen, koska ne on jo kertaalleen juhlittu. Mutta toisaalta tiedän että suhteemme on uniikki, ja toisaalta tiedän etten miehen historiaa voi muuttaa. Olisin kyllä ensisijaisesti valinnut lapsettoman miehen joka ei ole ollut naimisissa, mutta arvomaailmalta sopivaa ei sitten tullut vastaan ja näin sitten kävi, että eronneeseen isään ihastuin.
Vierailija kirjoitti:
Siitä eksästä on kuitenkin erottu ihan syystä.
Tai eksä on eronnut miehestä ihan syystä.
Se ensimmäinen vaimo on aina se johon verrataan toista tai kolmatta vaimoa.
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan, mies on jo elänyt läpi yhden kerran nämä kaikki kokemukset ja mietinkin aluksi, onko esimerkiksi yhteisen lapsen saaminen hänelle vähän "hohhoijaa" sitten joskus, kun itse varmaan olen aivan ihmeissäni ja täpinöissäni kaikesta koska kaikki on uutta. Tai innostaako häntä häiden juhliminen, koska ne on jo kertaalleen juhlittu. Mutta toisaalta tiedän että suhteemme on uniikki, ja toisaalta tiedän etten miehen historiaa voi muuttaa. Olisin kyllä ensisijaisesti valinnut lapsettoman miehen joka ei ole ollut naimisissa, mutta arvomaailmalta sopivaa ei sitten tullut vastaan ja näin sitten kävi, että eronneeseen isään ihastuin.
Mua mietityttää juurikin tämä. Ja sitten, että haluaako mies enää "oikeita häitä", kun kerran on sellaiset jo juhlinut.
Oman ikäisissä on kyllä vielä runsaasti miehiä, joilla ei ole lapsia tai avioliittoja, mutta minkäs teet, kun rakastuin tähän.
Ikävä fakta sekin että exä on väkisinkin aina silloin tällöin mielessä. Tätähän ei kukaan myönnä mutta kaikilla miehillä joiden kanssa jutellut on exä mielessä hyvinkin usein juuri petipuuhissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se liittyy mitenkään itsetuntoon, jos haluaa kokea kumppaninsa kanssa merkittäviä virstanpylväitä yhdessä ja ensi kertaa?
Silloin kannattaa antaa mennä kertaalleen naimisissa olleen mennä ohi, vaikka kuinka ehtisi ihastua. Etsiä kunnes löytää sen, jolle kyse on myös ensimmäisestä kerrasta.
Uutinen: et ole ensimmäinen missään, edes provoaloituksessa tästä aiheesta.
0/5