Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli miehen ensimmäisestä avioliitosta
Tämä on ihan absurdia, tiedän. Mies oli ensimmäisen vaimonsa kanssa 10 vuotta, joista 6 vuotta naimisissa. Heillä on liitosta yksi lapsi. Itse olen lapseton enkä ole koskaan ollut naimisissa.
Ongelma ei siis ole se, että epäilisin miehen rakastavan vielä eksäänsä, mutta minua harmittaa, kun en koe hänen kanssaan näitä asioita "ensimmäisenä". Ei ole ensimmäistä raskautta (paitsi minulle) eikä mikään tule hänelle uutena, koska ne asiat on koettu jo. Rakastan miestä ja haluan hänet tietenkin, mutta nämä asiat harmittavat.
Minusta tuntuu jotenkin myös siltä, että toinen avioliitto ei ole yhtä merkityksellinen kuin se ensimmäinen.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Miten se liittyy mitenkään itsetuntoon, jos haluaa kokea kumppaninsa kanssa merkittäviä virstanpylväitä yhdessä ja ensi kertaa?
No ainakin on tehnyt huonon puolisovalinnan jos ottaa eronneen isän vaikka haluaisi olla eka vaimo ja saada molemmille ekan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta onhan kakkosenakin ihan ok. Se kolmas vaimo voi sitten verrata siihen ykköseen ja kakkoseen. Mut oikeasti. Onhan se niin, että ihmisellä on elämässä yksi oikea parisuhde ja se on se ensimmäinen missä on lapset hankittu. Sen jälkeiset on sitten niitä muita suhteita. Ja ne on mitä on huolimatta siitä oletko naimisissa vai et ja tuleeko niihin lapsia.
Ap tuolla asenteella ei kannata seurustella eronneiden isien kanssa.
Haluatko ikäisesi neitsytmiehen luulisi heitä löytyvän.
15 jatkaa vielä: oman miehen entinen avioliitto kesti vain hetken ja oli varsin ongelmainen, joten sinänsä jo se, jos ollaan useampi vuosi naimisissa ja onnellisia tulee olemaan uutta hänellekin :D Ja onneksi miehellä on asialliset välit eksäänsä yhteiseen lapseensa liittyen, ja toisaalta tiedän että miehelle on iso juttu (ja ensimmäinen) jos saadaan lapsia ja pääsee itse heidän arkeensa osallistumaan, nyt on ollut eksän valintojen takia etäisä. Eli ei olisi ykkösvalinta eronnut mies, mutta kyllä me tullaan uusia juttuja kokemaan. Toivon mukaan yhdessä vanheneminen :) Tiedän myös olevani miehelle ensimmäinen nainen johon rakastui päättömästi ja toisaalta hän ei ollut ensimmäinen mies johon itse rakastuin järjettömästi - eli tuleehan näitä kokemuksia molemmin puolin matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tuolla asenteella ei kannata seurustella eronneiden isien kanssa.
Haluatko ikäisesi neitsytmiehen luulisi heitä löytyvän.
Kenenkään ei pitäisi seurustella eronneiden isien kanssa.
Jos se on ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa hyväksyä, niin ehkä sun kannattaa hankkia ammattikeskusteluapua tunnelukkoihisi ja työskennellä niiden kanssa, ettei se jossain vaiheessa pahimmillaan muutu katkeruudeksi ja ala kuormittamaan suhdettanne liikaa.
Jos yhtään auttaa niin ajattele asiaa niin, että mies kokee asiat ensi kertaa _sinun_ kanssasi. Suhteenne ei ole kopio puolisosi ja eksänsä suhteesta, joten käytännössä kaikki on hänellekin uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suotta ole ole tarkoitettu, että avioliitto on elinkautinen, hyvällä tavalla.
Ainutlaatuinen.
Sydän särkyy parisuhteen rikkoutuessa. Elämässä mennään eteenpäin, mutta muistot eivät katoa tai poistu minnekään.
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan kakkosenakin ihan ok. Se kolmas vaimo voi sitten verrata siihen ykköseen ja kakkoseen. Mut oikeasti. Onhan se niin, että ihmisellä on elämässä yksi oikea parisuhde ja se on se ensimmäinen missä on lapset hankittu. Sen jälkeiset on sitten niitä muita suhteita. Ja ne on mitä on huolimatta siitä oletko naimisissa vai et ja tuleeko niihin lapsia.
Ihmisellä olla vaikka kuinka monta parisuhdetta, jossa hankitaan lapsia. Varsinkin miehillä. Mikäs niistä valitaan oikeaksi?
Taidat olla sellainen ex-vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mistä haaveilet.
Omalla kohdalla olen miettinyt asian niin, että meistä ei olisi tullut onnistunutta paria aikaisemmin, ilman nykyistä elämänkokemusta.
Ja mieheni ei ole tiennyt odottaa minua, niinkuin en minäkään häntä, ennenkuin kohtasimme.
Ollaan onnellisia ja kiitollisia siitä, että tapasimme ( vihdoin).
Tähän sopii ,
Suvi Teräsniskan , Rakkauslaulu
Vierailija kirjoitti:
Ikävä fakta sekin että exä on väkisinkin aina silloin tällöin mielessä. Tätähän ei kukaan myönnä mutta kaikilla miehillä joiden kanssa jutellut on exä mielessä hyvinkin usein juuri petipuuhissa.
Kaikki miehet ajattelevat aina exäänsä petipuuhissa, se on vain hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan kakkosenakin ihan ok. Se kolmas vaimo voi sitten verrata siihen ykköseen ja kakkoseen. Mut oikeasti. Onhan se niin, että ihmisellä on elämässä yksi oikea parisuhde ja se on se ensimmäinen missä on lapset hankittu. Sen jälkeiset on sitten niitä muita suhteita. Ja ne on mitä on huolimatta siitä oletko naimisissa vai et ja tuleeko niihin lapsia.
Kyllä tämä nyt on ihan kakkapuhetta ainakin yleistettynä. Ehkä jossain prinsessojen satumaassa näin. Ihmisen elämä on niin pitkä että siihen mahtuu kaikenlaista, jopa monta rakkautta joita ei ole syytä laittaa mihinkään typeriin tärkeysjärjestyksiin, eikä usein edes osaisi. Kannattaa kasvaa vähän ihmisenä.
Etkö voi ajatella tuota positiivisesti eli mies on oppinut paljon parisuhteesta ja itsestään tuon ensimmäisen suhteen ansiosta ja voi näin ollen olla paljon kypsempi miehenä ja ihmisenä ja tietenkin isänä. Eli hän osaa hoitaa vastasyntynyttä ja olla tukenasi paremmin (ehkä, kaikki miehet eivät tietystikään sitä ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ajatella niin, että eronneella, jo lapsen tai lapsia saaneella miehellä on elämänkokemusta sekä erilaisia valmiuksia ja taitoja, joista on paljon hyötyä ja iloa uudessa liitossa? Tuollainen kokenut mies on varmasti turvallinen aviomiehen ja isän roolissa kun ei tarvitse jokaista asiaa hätkähtää?
Mulla on vähän sama juttu, itse olen siis parikymppinen ja mies 14 vuotta vanhempi. En siis tietenkään syytä miestä tästä ja tajuan että nämä ajatukset ovat naurettavia, en halua myöskään erota koska välitän miehestä ja muuten meillä menee hyvin, mutta silti tuntuu pahalta.
Olisiko teillä kommentoijilla jotain ehdotuksia näiden tunteiden käsittelemiseen, vähän turhaa tää syyllistäminen kun kyllä me aapeen kanssa itsekin tajutaan, ettei olla reiluja.
Onnea vaan uusperhekiirastuleen.
Hups, olihan täällä sittenkin ihan hyviä ehdotuksia! Sorry, luin vain ensimmäiset kommentit. -36
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama juttu, itse olen siis parikymppinen ja mies 14 vuotta vanhempi. En siis tietenkään syytä miestä tästä ja tajuan että nämä ajatukset ovat naurettavia, en halua myöskään erota koska välitän miehestä ja muuten meillä menee hyvin, mutta silti tuntuu pahalta.
Olisiko teillä kommentoijilla jotain ehdotuksia näiden tunteiden käsittelemiseen, vähän turhaa tää syyllistäminen kun kyllä me aapeen kanssa itsekin tajutaan, ettei olla reiluja.
Jep, ihme huutelua puskista.
Mun mielestä tämä tilanne ei kyllä ole verrattavissa mihinkään neitsyt-naiseen. Lapsen saaminen ja avioliitto nyt vaan sattuvat olemaan sellaisia tärkeitä kokemuksia elämässä, jotka täydellisessä maailmassa olisin halunnut kokea ensi kertaa mieheni kanssa yhdessä. Toki sekin on totta, että mies on varmasti oppinut ensimmäisestä liitostaan paljon, ja on itselleen myös rehellinen. Ja olenhan päässyt näkemään myös sen, kuinka ihana ja hyvä isä mies on lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan kakkosenakin ihan ok. Se kolmas vaimo voi sitten verrata siihen ykköseen ja kakkoseen. Mut oikeasti. Onhan se niin, että ihmisellä on elämässä yksi oikea parisuhde ja se on se ensimmäinen missä on lapset hankittu. Sen jälkeiset on sitten niitä muita suhteita. Ja ne on mitä on huolimatta siitä oletko naimisissa vai et ja tuleeko niihin lapsia.
Ihmisellä olla vaikka kuinka monta parisuhdetta, jossa hankitaan lapsia. Varsinkin miehillä. Mikäs niistä valitaan oikeaksi?
Taidat olla sellainen ex-vaimo.
Olen tiennyt myös paikkani muissa suhteissa. Lapsia ei tehdä kuin yhdelle miehelle. En ole ikinä tajunnut naisia jotka harrastaa ympäri kyliä lisääntymistä kaiken kanssa jonka kiinni saa.
Olen samaa vähän tuskaillut mutta mies onnistui vakuuttamaan, että tottakai oman lapsen syntymä on aina ainutlaatuinen asia. Sen kokee myös varmasti hyvin eri tavalla kun vierellä on eri ihminen, ja lapsikin on tietenkin erilainen kuin se aiempi. Kyllähän ydinperheissäkin vanhemmat jaksavat olla innoissaan toisen ja kolmannen lapsen syntymästä eivätkä ajattele, että tämä on jo niiiin nähty.
Ymmärrän kyllä nuo pohdinnat mutta jos tämä on sellainen mies kenen kanssa lapsia tahdot ja haluat olla, kannattaa käsitellä nuo asiat ja hyväksyä, että kunkin ihmisen elämässä on aina omanlaistaan historiaa.
Tuo oli oikeastaan hyvä vertaus ylempänä niihin miehiin jotka kokevat ei-neitsytnaisen jotenkin uhkana tai käytettynä. Jos pidät sellaista ajattelua itsellesi vieraana, mieti miksi suhtautuisit tässä asiassa eri tavalla.