Lue keskustelun säännöt.
Michelin-ravintolassa työskennellyt kokki älähti suomalaisten nirsoilusta.
Nämä superinnokkaat trendiluulotautiset kuvittelevat allergiaksi ainesosia, joista vaan ei oikeasti tykätä.
Tämmöiset pyynnöt, että ei näkyvää sipulia, ei näkyvää porkkanaa, mutta sienikastiketta saa olla, jos se on siivilöitynä. Jos sipulipihvi pyydetään ilman näkyvää sipulia, niin mikä se sitten on?
päänsärkyä aiheuttaa myös asiakkaiden tilaukset. Hänen mukaansa asiakkaat eivät osaa kertoa tilauksiensa yhteydessä allergioistaan. Hän toivookin, että asiakkaat ilmoittaisivat allergioistaan jo pöytävarausta tehdessään.
Myöskin isoja ryhmämenuja on entistä vaikeampi tehdä.
– Viime viikolla minulla oli 42 henkilön ryhmä syömässä. Alkupalaksi oli 40 henkilölle skagenit ja kahdelle kanttarellikeittoa. Kun olin saanut nostettua 40 skagenia pöytään, tulikin tieto, että kanttarellikeittoja haluttaisiinkin kahden sijaan kuusi, sillä gluteeniallergioita alkoi tulemaan lisää esiin
Ei minulla ole oikeasti allergisia ihmisiä mitään vastaan, mutta se luulotauti.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Meillä Alkossa juoksee kanssa näitä luulotautisia. Muotia on olla allerginen tanniineille. Muitakin hörhöjä riittää.
Ravintolassa vegaanit pitää välillä aivan sairasta älämölöä omasta ruokavaliostaan. En tuomitse vegaaneja heidän valintansa takia , olen itsekin jättänyt punaisen lihan pois ruokavaliostani. Mutta se mikä ärsyttää vegaanien käytöksessä, että he eivät aina ole johdonmukaisia vegaaniudessaan. Esim viinin ei tarvitse olla vegaanista, joskus pitää laittaa juustoa muuten vegaaniseen annokseen, on jopa pekonia pyydetty vegaaniseen leipään, tyyliin "olen vegaani, mutta voin syödä tota ja tota lihaa".....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo lapsena sellainen, että se mitä tuodaan eteen, niin sitä syödään. Etenkin jos sen on tilannut itse. Olin sitten kaverin perheen kanssa Helsingissä (käytiin muistaakseni eläintarhassa), ja se oli jotain todella hienoa, kun käytiin hotellin ravintolassa päivällisellä.
Oli aika vähänlaisesti kokemusta ravintoloista siinä kohtaa, ja tilasin tartar-pihvin. Tarjoilija varmisti, että haluanko tosiaan raakalihapihvin, ja sanoin, että joo. Tajusin suunnilleen vasta sitten, kun tarjoilija lähti.
No, sain pihvin ja raa'an kananmunan. Kananmunan jätin syömättä, mutta raa'an jauhelihapihvin söin, kuin se olisi jokapäiväistä. XD Ei se pahaa edes ollut, eikä ällöttänyt syödä.
No, humble brag sikseen, sen jälkeen en kyllä ole tartar-pihviä tilannut, en oo edes koskaan nähnyt sitä ruokalistoissa sen jälkeen muistaakseni.
Enkä todellakaan tajua ravintolassa arpojia. Jos tilauksen jälkeen tuntuu siltä, että se toinen olis ehkä ollut parempi tai viereisen ruokailijan ruoka näyttää paremmalta, niin se on VOI VOI! Tilaa se paremman näköinen seuraavalla kerralla.
et tiennytv mitä on tartar.
No en alakouluikäisenä (olin varmaan 10 tai 11) tiennyt. Sen jälkeen tiesin. :D Kun lapsuuden ravintolakokemukset sitä reissua ennen oli tosiaan nakkikioski-osastoa ehkä pari ketaa vuodessa. Eikä kotonakaan tartar-pihvejä tehty, vaikka tavallinen jauhelihapihvi oli tuttu ruoka. En ollut ihan varakkaimmasta perheestä, mutta kaverin isäpuolella ilmeisesti massia riitti, jopa niin paljon, että minä pääsin heidän reissulle mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo lapsena sellainen, että se mitä tuodaan eteen, niin sitä syödään. Etenkin jos sen on tilannut itse. Olin sitten kaverin perheen kanssa Helsingissä (käytiin muistaakseni eläintarhassa), ja se oli jotain todella hienoa, kun käytiin hotellin ravintolassa päivällisellä.
Oli aika vähänlaisesti kokemusta ravintoloista siinä kohtaa, ja tilasin tartar-pihvin. Tarjoilija varmisti, että haluanko tosiaan raakalihapihvin, ja sanoin, että joo. Tajusin suunnilleen vasta sitten, kun tarjoilija lähti.
No, sain pihvin ja raa'an kananmunan. Kananmunan jätin syömättä, mutta raa'an jauhelihapihvin söin, kuin se olisi jokapäiväistä. XD Ei se pahaa edes ollut, eikä ällöttänyt syödä.
No, humble brag sikseen, sen jälkeen en kyllä ole tartar-pihviä tilannut, en oo edes koskaan nähnyt sitä ruokalistoissa sen jälkeen muistaakseni.
Enkä todellakaan tajua ravintolassa arpojia. Jos tilauksen jälkeen tuntuu siltä, että se toinen olis ehkä ollut parempi tai viereisen ruokailijan ruoka näyttää paremmalta, niin se on VOI VOI! Tilaa se paremman näköinen seuraavalla kerralla.
et tiennytv mitä on tartar.
No tuskin sitä kukaan syntyessään on tiennyt, nythän tuokin selvisi.
Itse otin nuorena lounaslistalta lihamurekkeen muusilla. Ihmettelin murekkeen makua, mutta kun muut sitä söivät ilman sen kummempaa, pistelin poskeeni. Kun hain kassalta jälkkärikahvia, katsoin listaa ja siinähän luki että lihamureke sinihomejuustolla. Olisin voinut lukea jo tilatessa tarkemmin, mutta enpä tunnistanut makua koska ekaa kertaa söin ko juustolla maustettua ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo lapsena sellainen, että se mitä tuodaan eteen, niin sitä syödään. Etenkin jos sen on tilannut itse. Olin sitten kaverin perheen kanssa Helsingissä (käytiin muistaakseni eläintarhassa), ja se oli jotain todella hienoa, kun käytiin hotellin ravintolassa päivällisellä.
Oli aika vähänlaisesti kokemusta ravintoloista siinä kohtaa, ja tilasin tartar-pihvin. Tarjoilija varmisti, että haluanko tosiaan raakalihapihvin, ja sanoin, että joo. Tajusin suunnilleen vasta sitten, kun tarjoilija lähti.
No, sain pihvin ja raa'an kananmunan. Kananmunan jätin syömättä, mutta raa'an jauhelihapihvin söin, kuin se olisi jokapäiväistä. XD Ei se pahaa edes ollut, eikä ällöttänyt syödä.
No, humble brag sikseen, sen jälkeen en kyllä ole tartar-pihviä tilannut, en oo edes koskaan nähnyt sitä ruokalistoissa sen jälkeen muistaakseni.
Enkä todellakaan tajua ravintolassa arpojia. Jos tilauksen jälkeen tuntuu siltä, että se toinen olis ehkä ollut parempi tai viereisen ruokailijan ruoka näyttää paremmalta, niin se on VOI VOI! Tilaa se paremman näköinen seuraavalla kerralla.
et tiennytv mitä on tartar.
No en alakouluikäisenä (olin varmaan 10 tai 11) tiennyt. Sen jälkeen tiesin. :D Kun lapsuuden ravintolakokemukset sitä reissua ennen oli tosiaan nakkikioski-osastoa ehkä pari ketaa vuodessa. Eikä kotonakaan tartar-pihvejä tehty, vaikka tavallinen jauhelihapihvi oli tuttu ruoka. En ollut ihan varakkaimmasta perheestä, mutta kaverin isäpuolella ilmeisesti massia riitti, jopa niin paljon, että minä pääsin heidän reissulle mukaan.
Minusta tuo oli kuitenkin kunnioitettavaa, että söit annoksen mukisematta. Paljon aikuismaisempaa käytöstä kuin monella oikealla aikuisella. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo lapsena sellainen, että se mitä tuodaan eteen, niin sitä syödään. Etenkin jos sen on tilannut itse. Olin sitten kaverin perheen kanssa Helsingissä (käytiin muistaakseni eläintarhassa), ja se oli jotain todella hienoa, kun käytiin hotellin ravintolassa päivällisellä.
Oli aika vähänlaisesti kokemusta ravintoloista siinä kohtaa, ja tilasin tartar-pihvin. Tarjoilija varmisti, että haluanko tosiaan raakalihapihvin, ja sanoin, että joo. Tajusin suunnilleen vasta sitten, kun tarjoilija lähti.
No, sain pihvin ja raa'an kananmunan. Kananmunan jätin syömättä, mutta raa'an jauhelihapihvin söin, kuin se olisi jokapäiväistä. XD Ei se pahaa edes ollut, eikä ällöttänyt syödä.
No, humble brag sikseen, sen jälkeen en kyllä ole tartar-pihviä tilannut, en oo edes koskaan nähnyt sitä ruokalistoissa sen jälkeen muistaakseni.
Enkä todellakaan tajua ravintolassa arpojia. Jos tilauksen jälkeen tuntuu siltä, että se toinen olis ehkä ollut parempi tai viereisen ruokailijan ruoka näyttää paremmalta, niin se on VOI VOI! Tilaa se paremman näköinen seuraavalla kerralla.
et tiennytv mitä on tartar.
No en alakouluikäisenä (olin varmaan 10 tai 11) tiennyt. Sen jälkeen tiesin. :D Kun lapsuuden ravintolakokemukset sitä reissua ennen oli tosiaan nakkikioski-osastoa ehkä pari ketaa vuodessa. Eikä kotonakaan tartar-pihvejä tehty, vaikka tavallinen jauhelihapihvi oli tuttu ruoka. En ollut ihan varakkaimmasta perheestä, mutta kaverin isäpuolella ilmeisesti massia riitti, jopa niin paljon, että minä pääsin heidän reissulle mukaan.
Minusta tuo oli kuitenkin kunnioitettavaa, että söit annoksen mukisematta. Paljon aikuismaisempaa käytöstä kuin monella oikealla aikuisella. :)
Kiitos. :) Kyllä mä sillä vanhemmilleni ylpeilin, kun tulin siltä yön-yli-reissulta kotiin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä helvetin takia kukaan kävis tässä maassa 3 tähden ravintolassa, jonka loppusumma on ihan reilusti siinä 150€ tienoilla? Tuolla summalla ne samat ruokalajit voi valmistaa itse kotona vaikka kuinka isolle hengelle, kun tietää mitä tekee. YouTubesta löytyy lähes kaikki työvaiheet tai muualta netistä.
eräs poika ei voi syödä kalaa, lihaa, leipää jne. melkein kaikki on kielletyllä listalla, pojan äidin mukaan.
saa kuulemma oireita, kouluruuasta.
pojalle kelpaa mättöruoka, karkit ja limut. ei silloin ole yhtään allergiaa.
poika vedättää äitiänsä, joka uskoo.
kun ihminen on kaksi viikkoa syömättä, johan maistuu vaikka pienet kivetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen yliherkkä lukemattomille ruoka-aineille. Niissä määrä ratkaisee. Se ei ole nirsoilua, mutta ei myöskään sellaista allergiaa, että henki lähtisi pienestäkin palasta. Esim. voin syödä pizzaa, jossa on tomaattikastiketta, mutta en lautasellista tomaattikeittoa tai palaakaan raakaa tomaattia, tai vietän loppupäivän ja seuraavan yön järkyttävissä tuskissani vessan ja sängyn väliä ravaten. Samoin pystyn syömään kastiketta, jonka liemipohjassa on käytetty sipulia, mutta en syömään sitä sipulia, koska tulos on siitä täysin sama kuin tomaattiesimerkissäni. Siksi annoksessani ei saisi olla sitä näkyvää sipulia.
Ryhmäruokailussa ilmoitan tilanteeni aina etukäteen, samoin, jos teen pöytävarauksen. Mutta jos vain lampsin sisään ravintolaan, saan luonnollisesti kerrottua asiasta vasta tilausvaiheessa. Aina kyllä olen kertonut. Ja saanut syödäkseni.
Minun tulee aina aika paha mieli, kun ammattilaiset usein paasaavat nirsoista ja niputtavat kaltaiseni sairaat samaan ryhmään ymmärtämättä, että asiassa voi olla tällainenkin puoli.
Miksi maksaa 150 vaikkapa jonkin huippukampaajan leikkauksesta kun normiparturi leikkaa kolmella kympillä? Miksi ostaa huipputelkkari, kun halvimmastakin näkee uutiset? Miksi mennään lomalle karibialle, kun turkkiin pääsee murto-osalla hinnasta. Samaa voi sanoa vaatteista, autoista, asunnoista, ihan mistä vaan. Miksi näin tehdään? Siksi kun voidaan. Ei kukaan mene kolmen tähden paikkaan vain siitä syystä, että on nälkä. Sinne mennään sen vuoksi, että halutaan kokea jotain erilaista, laadukasta, normiarjesta poikkeavaa. Luksusta arkeen. Toivottavasti kaikilla olisi mahdollisuus toimia näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo lapsena sellainen, että se mitä tuodaan eteen, niin sitä syödään. Etenkin jos sen on tilannut itse. Olin sitten kaverin perheen kanssa Helsingissä (käytiin muistaakseni eläintarhassa), ja se oli jotain todella hienoa, kun käytiin hotellin ravintolassa päivällisellä.
Oli aika vähänlaisesti kokemusta ravintoloista siinä kohtaa, ja tilasin tartar-pihvin. Tarjoilija varmisti, että haluanko tosiaan raakalihapihvin, ja sanoin, että joo. Tajusin suunnilleen vasta sitten, kun tarjoilija lähti.
No, sain pihvin ja raa'an kananmunan. Kananmunan jätin syömättä, mutta raa'an jauhelihapihvin söin, kuin se olisi jokapäiväistä. XD Ei se pahaa edes ollut, eikä ällöttänyt syödä.
No, humble brag sikseen, sen jälkeen en kyllä ole tartar-pihviä tilannut, en oo edes koskaan nähnyt sitä ruokalistoissa sen jälkeen muistaakseni.
Enkä todellakaan tajua ravintolassa arpojia. Jos tilauksen jälkeen tuntuu siltä, että se toinen olis ehkä ollut parempi tai viereisen ruokailijan ruoka näyttää paremmalta, niin se on VOI VOI! Tilaa se paremman näköinen seuraavalla kerralla.
et tiennytv mitä on tartar.
No en alakouluikäisenä (olin varmaan 10 tai 11) tiennyt. Sen jälkeen tiesin. :D Kun lapsuuden ravintolakokemukset sitä reissua ennen oli tosiaan nakkikioski-osastoa ehkä pari ketaa vuodessa. Eikä kotonakaan tartar-pihvejä tehty, vaikka tavallinen jauhelihapihvi oli tuttu ruoka. En ollut ihan varakkaimmasta perheestä, mutta kaverin isäpuolella ilmeisesti massia riitti, jopa niin paljon, että minä pääsin heidän reissulle mukaan.
Kaverini oli samanikäisenä käymässä Venäjällä ja tilasi ravintolassa borssikeittoa. Kaveri tietysti lievästi allerginen punajuurille (maha menee sekaisin ja tulee älytön väsymys), mutta samanlaisena uhmakkaana söi annoksensa. Ei noita hienoja nimiä voi lapsena tietää.
Se keittäjå eli nykyään suomeksi 'huippukokki' voisi vain keskittyä tekemään sitä ruokaa. Jo on aikoihin eletty että ihminen ei saa päättää itse mitä syö. Ei ole kyllä palvelualasta hajuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo lapsena sellainen, että se mitä tuodaan eteen, niin sitä syödään. Etenkin jos sen on tilannut itse. Olin sitten kaverin perheen kanssa Helsingissä (käytiin muistaakseni eläintarhassa), ja se oli jotain todella hienoa, kun käytiin hotellin ravintolassa päivällisellä.
Oli aika vähänlaisesti kokemusta ravintoloista siinä kohtaa, ja tilasin tartar-pihvin. Tarjoilija varmisti, että haluanko tosiaan raakalihapihvin, ja sanoin, että joo. Tajusin suunnilleen vasta sitten, kun tarjoilija lähti.
No, sain pihvin ja raa'an kananmunan. Kananmunan jätin syömättä, mutta raa'an jauhelihapihvin söin, kuin se olisi jokapäiväistä. XD Ei se pahaa edes ollut, eikä ällöttänyt syödä.
No, humble brag sikseen, sen jälkeen en kyllä ole tartar-pihviä tilannut, en oo edes koskaan nähnyt sitä ruokalistoissa sen jälkeen muistaakseni.
Enkä todellakaan tajua ravintolassa arpojia. Jos tilauksen jälkeen tuntuu siltä, että se toinen olis ehkä ollut parempi tai viereisen ruokailijan ruoka näyttää paremmalta, niin se on VOI VOI! Tilaa se paremman näköinen seuraavalla kerralla.
et tiennytv mitä on tartar.
No en alakouluikäisenä (olin varmaan 10 tai 11) tiennyt. Sen jälkeen tiesin. :D Kun lapsuuden ravintolakokemukset sitä reissua ennen oli tosiaan nakkikioski-osastoa ehkä pari ketaa vuodessa. Eikä kotonakaan tartar-pihvejä tehty, vaikka tavallinen jauhelihapihvi oli tuttu ruoka. En ollut ihan varakkaimmasta perheestä, mutta kaverin isäpuolella ilmeisesti massia riitti, jopa niin paljon, että minä pääsin heidän reissulle mukaan.
Minusta tuo oli kuitenkin kunnioitettavaa, että söit annoksen mukisematta. Paljon aikuismaisempaa käytöstä kuin monella oikealla aikuisella. :)
Kiitos. :) Kyllä mä sillä vanhemmilleni ylpeilin, kun tulin siltä yön-yli-reissulta kotiin. :D
Hienosti toimittu jo lapsena. Vanhempasi olivat varmasti ylpeitä. Kiva tarina.
Mikähän siinäkin on , ettei voida olla yhteydessä sinne ravintolaan jo hyvissä ajoin ja sopia rauhassa mitä kaikkea halutaan ja voidaan syödä/ saada. Jos kerran on tiedossa, että monta kymmentä päätä menee sinne jossain kohtaa. Miten k..pää voi olla, että jättää viime tippaan ja vielä monesti juuri sulkemisajan rajoihin sen menemisensä sinne hienoon ravintolaan...Urf!! Onneksi en ole enää missään tekemisissä ravintolatyön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se keittäjå eli nykyään suomeksi 'huippukokki' voisi vain keskittyä tekemään sitä ruokaa. Jo on aikoihin eletty että ihminen ei saa päättää itse mitä syö. Ei ole kyllä palvelualasta hajuakaan.
Eikä sun tapauksessa ilmeisesti luetun ymmärtämisestä hajuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yliherkkä lukemattomille ruoka-aineille. Niissä määrä ratkaisee. Se ei ole nirsoilua, mutta ei myöskään sellaista allergiaa, että henki lähtisi pienestäkin palasta. Esim. voin syödä pizzaa, jossa on tomaattikastiketta, mutta en lautasellista tomaattikeittoa tai palaakaan raakaa tomaattia, tai vietän loppupäivän ja seuraavan yön järkyttävissä tuskissani vessan ja sängyn väliä ravaten. Samoin pystyn syömään kastiketta, jonka liemipohjassa on käytetty sipulia, mutta en syömään sitä sipulia, koska tulos on siitä täysin sama kuin tomaattiesimerkissäni. Siksi annoksessani ei saisi olla sitä näkyvää sipulia.
Ryhmäruokailussa ilmoitan tilanteeni aina etukäteen, samoin, jos teen pöytävarauksen. Mutta jos vain lampsin sisään ravintolaan, saan luonnollisesti kerrottua asiasta vasta tilausvaiheessa. Aina kyllä olen kertonut. Ja saanut syödäkseni.
Minun tulee aina aika paha mieli, kun ammattilaiset usein paasaavat nirsoista ja niputtavat kaltaiseni sairaat samaan ryhmään ymmärtämättä, että asiassa voi olla tällainenkin puoli.
Ammattilainen ei paasannut tässä(kään) tapauksessa sellaisesta tilanteesta joka sinulla on. Ammattilaiset paasaa siitä, että tilauksen tekemisen jälkeen ne allergiat ja ongelmat muuttuu kun kaverin annos näyttää paremmalta.
Eikös yhden tähden Michelin ole kuin yhden tähden hotelli?
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikana yli 40 hengen ryhmä? Kuka väitti ettei ravintoloissa tartu koronaa?
Samaa ihmettelen,6 henkilöa saa kokoontua mutta bussiryhmässä saa olla 40.Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lainkaan sellaisia ihmisiä jotka menevät ravintolaan syömään, vaikka eivät voi syödä sitä mitä ravintola normaalisti listallaan tarjoaa.
Aivan yhtä typerää olisi mennä linja-autoon joka on menossa poriin ja pyytää kuskia ajamaan raumalle koska pori ei minulle oikein sovi.
Missä ihmeessä ruokarajoitteisten sun mielestä kuuluu syödä?
Aseman vessassa?
Näitä juttuja kun lukee niin alkaa tuntumaan että ravintolasulku voisi kestää vaikka vuoden. Ei tarvitsisi kokkien laittaa ruokaa nirsoille ihmisille. Sehän olisi ihan win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen yliherkkä lukemattomille ruoka-aineille. Niissä määrä ratkaisee. Se ei ole nirsoilua, mutta ei myöskään sellaista allergiaa, että henki lähtisi pienestäkin palasta. Esim. voin syödä pizzaa, jossa on tomaattikastiketta, mutta en lautasellista tomaattikeittoa tai palaakaan raakaa tomaattia, tai vietän loppupäivän ja seuraavan yön järkyttävissä tuskissani vessan ja sängyn väliä ravaten. Samoin pystyn syömään kastiketta, jonka liemipohjassa on käytetty sipulia, mutta en syömään sitä sipulia, koska tulos on siitä täysin sama kuin tomaattiesimerkissäni. Siksi annoksessani ei saisi olla sitä näkyvää sipulia.
Ryhmäruokailussa ilmoitan tilanteeni aina etukäteen, samoin, jos teen pöytävarauksen. Mutta jos vain lampsin sisään ravintolaan, saan luonnollisesti kerrottua asiasta vasta tilausvaiheessa. Aina kyllä olen kertonut. Ja saanut syödäkseni.
Minun tulee aina aika paha mieli, kun ammattilaiset usein paasaavat nirsoista ja niputtavat kaltaiseni sairaat samaan ryhmään ymmärtämättä, että asiassa voi olla tällainenkin puoli.
Ammattilainen ei paasannut tässä(kään) tapauksessa sellaisesta tilanteesta joka sinulla on. Ammattilaiset paasaa siitä, että tilauksen tekemisen jälkeen ne allergiat ja ongelmat muuttuu kun kaverin annos näyttää paremmalta.
No ihan vaan pokkana sitten laskuttaa sen uuden ylimääräisen ruuan, mikäli sellaisen pystyvät valmistamaan.
Aikuinen ihminen osaa kuitenkin käyttäytyä. Ja aikuinen ihminen pystyy tarvittaessa syömään myös sellaista ruokaa, josta ei erityisemmin pidä. Aina on mahdollista myös siirtää sivuun se osa, josta ei pidä. Ja jos on tilanne, että ollaan isossa porukassa syömässä ja menuun kuuluu alkupalaksi vaikka skagen, josta ei pidä, niin ei ole epäkohteliasta jättää se vain syömättä tekemättä siitä minkäänlaista numeroa.
Ihmisen maku voi myös muuttua ja ajan mittaan ne joskus pahalta maistuneetkin asiat saattavat muuttua ihan kelvollisiksi. Tätä voi myös tietoisesti harjoitella syömällä vaikkapa siitä skagenista vain osan.
Olen itsekin erittäin nirso, mutta harvemmin tulee vastaan sellaisia annoksia, jotka olisivat täysin syömäkelvottomia jonkun yksittäisen ainesosan takia. Hyvin valmistetussa annoksessa se itselleni epämiellyttävä ainesosa ei välttämättä edes maistu.