Lue keskustelun säännöt.
Työttömänä on niin tottunut jo vapauteen, etten enää edes "uskalla" mennä töihin
08.03.2021 |
Tiedän että pitäisi ja olen paikkoja paljon hakenutkin, mutta salaa sisimmässäni toivon etten pääse niistä yhteenkään koska ahdistaa ajatus että pitäisi aina olla heräämässä aikaisin ja lusia jossain 8 tuntia raataen niska limassa ja koirakin joutuisi olemaan ikävissään ja yksin kotona. Muutenkin olen sitoutumiskammoinen, en pysty sitoutumaan edes sen vertaa että kävisin yksillä treffeillä, niin työpaikkoihinkaan en uskaltaisi sitoutua.
Kommentit (65)
Tolla menoll sulla tulee olemaan surullinen elämä, kun et uskalla mitään uutta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt työttömättmänä alkanut suunnittelemaan oman yrityksen perustamista. Takana todella paha burnout ja masennus enkä kyllä enää aio palata samankaltaisten työelämään, joka teki minut niin sairaaksi ja onnettomaksi.
Yrittäjänä sitä tekee töitä 6-7 päivää viikossa ja koko ajan on stressi päällä siitä, että menettää kaiken jos jokin menee vikaan.
Kokoomuksen kuntavaalikampanjointi käynnissä
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut yrittäjä suurimman osan aikuisiästäni. Kouluttauduin jossain välissä ns. oikeisiin töihin, jossa varma työllisyys, mutta en vaan kyennyt menemään sinne notkumaan koko päiväksi, joka päiväksi pöljien keskelle. Joten palasin yrittäjäksi. Suosittelen kaikille, joita ei huvita päiväorjuus kolhoosissa. Rahaa ei tule toki yhtään enempää, mutta eipä tarvitse aamulla herätä klo 7 ja viettää päiväänsä laitoksissa.
Minulla on samanlaisia fiiliksiä kuin AP:lla, ja olen yrittäjyyttä harkinnutkin. Liikeideakin on jo, mutta se on alalta, jolla ei nyt korona-aikana ole töitä, joten se idea saa nyt hetken kypsyä. Pystyn onneksi hyödyntämään tämän "aikalisän" tuotteeni kehittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt työttömättmänä alkanut suunnittelemaan oman yrityksen perustamista. Takana todella paha burnout ja masennus enkä kyllä enää aio palata samankaltaisten työelämään, joka teki minut niin sairaaksi ja onnettomaksi.
Yrittäjänä sitä tekee töitä 6-7 päivää viikossa ja koko ajan on stressi päällä siitä, että menettää kaiken jos jokin menee vikaan.
Mutta teet töitä itsesi ja oman unelmasi eteen, etkä ole toisten armoilla. Siinä on valtava ero. Kaikki yritysmallit eivät myöskään vaadi työskentelyä 7 päivää viikossa eivätkä valtavaa alkupääomaa yrityksen aloittamiseen. Uskon, että jos rakastat työtäsi tulet menestymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt työttömättmänä alkanut suunnittelemaan oman yrityksen perustamista. Takana todella paha burnout ja masennus enkä kyllä enää aio palata samankaltaisten työelämään, joka teki minut niin sairaaksi ja onnettomaksi.
Yrittäjänä sitä tekee töitä 6-7 päivää viikossa ja koko ajan on stressi päällä siitä, että menettää kaiken jos jokin menee vikaan.
Jos hinnoittelee tuotteensa ja palvelunsa oikein, eikä tavoittele maksimaalista voittoa, vaan ainoastaan kohtuullista toimeentuloa, ja osaa kieltäytyä toimeksiannoista, ei tarvitse tehdä 24/7 töitä. Toki joillakin aloilla on sesonkiajat, jolloin ei paljon kerkeä lakanoita kuluttamaan. Mutta niillä aloilla on vastaavasti sitten rauhallisempia aikoja, jolloin kerkeää lomaakin pitämään. Joillakin aloilla se hiljaisempi aika saattaa olla jopa puolet vuodesta.
Tunnistan samat fiilikset, hieman eri syistä. Takana pitkä ja raskas työura, tuntuu kuin olisi vapautunut jostain kamalasta orjuudesta tai vankeudesta. Enää ei tarvitse olla sunnuntaina vatsa sykkyrällä, ei iltaisin miettiä työpaikan draamoja, ei pohtia miten organisaatio taas muuttuu.
Olen ajatellut itsekkäästi, että minulla on oikeus nauttia tästä "onnettomuudesta" ja kun menen töihin olen viisaampi. En pane kaikkia paukkujani töihin, en myy sieluani, en välitä niin paljon ihmissuhteista vaan keskityn vain työhöni ja elämä on "muualla".
Haluaisin myös työn, jossa minulta ei vaadita niin paljon vaan saan vain tehdä sen ja mennä kotiin. Palkalla ei ole enää väliä.
Ap sinullakin on oikeus tunteisiisi. Kyllä se sopiva paikka vielä löytyy ja opit asettamaan rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua edes mennä töihin. Olen tyytyväinen kotosalla, saan rauhassa tehdä mitä huvittaa sillä aikaa kun lapsi on koulussa ja mies töissä, illat vietetään yhdessä. Teen mukisematta kotitöistä jättiosan ja mies arvostaa kotonaoloani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt työttömättmänä alkanut suunnittelemaan oman yrityksen perustamista. Takana todella paha burnout ja masennus enkä kyllä enää aio palata samankaltaisten työelämään, joka teki minut niin sairaaksi ja onnettomaksi.
Yrittäjänä sitä tekee töitä 6-7 päivää viikossa ja koko ajan on stressi päällä siitä, että menettää kaiken jos jokin menee vikaan.
Jos hinnoittelee tuotteensa ja palvelunsa oikein, eikä tavoittele maksimaalista voittoa, vaan ainoastaan kohtuullista toimeentuloa, ja osaa kieltäytyä toimeksiannoista, ei tarvitse tehdä 24/7 töitä. Toki joillakin aloilla on sesonkiajat, jolloin ei paljon kerkeä lakanoita kuluttamaan. Mutta niillä aloilla on vastaavasti sitten rauhallisempia aikoja, jolloin kerkeää lomaakin pitämään. Joillakin aloilla se hiljaisempi aika saattaa olla jopa puolet vuodesta.
Joillain aloilla on myös mahdollista tehdä passiivista tuloa ja esimerkiksi markkinoinnin automaatiotoiminnot vapauttavat aikaa itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin. Kyllä normaali koira pärjää työpäivän ajan.
Siinä ja siinä
Ihmettelen, mikä saa ihmisen lähtemään aamuisin töihin (jossei kyseessä ole esim. asuntolaina). Puoliso herää kukonlaulun aikaan, lähtee töihin. Töissä kärsii paskasta ilmapiiristä ja huonosta johtamisesta 7,5h jonka päätteeksi on aivan puhki, palaa kotiin stressaantuneena. Istuu koneella loppuillan, ei jaksa tehdä mitään tai mennä mihinkään. Illalla pitää mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaa koko rumban taas alusta, joten ainoat aktiviteetit ovat syöminen ja suihku ennen pikaista seksiä (pidempään ei ole arkisin aikaa) ja nukahtamista. Tilipäivänä käteen jää suunnilleen sama, mitä Kelan minimietuuksilla ollessa opiskelijana. Hullun hommaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokoomuksen kuntavaalikampanjointi käynnissä
Tätä riittää nyt kesäkuulle. Kaikkien puolueiden trollit saivat lisää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos normaalit, koulutetut, työhaluiset suomalaiset eivät pääse töihin, et sinäkään sinne noin vain "mene". Ole siis huoleti. Arvosi työmarkkinoilla on negatiivisen puolella.
Esim. hoitoalalla on jatkuva pula sijaisista, että todellakin mennään jos on tuon alan koulutus ja vielä työkokemustakin. Muitakin vastaavia aloja on. Älä siis puhu asioista joista et tiedä mitään, äläkä nosta itseäsi muiden yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tosi hyvin! Työrytmiin sopeutuminen on vaikeaa kaikille pitkään työelämästä poissa olleille.Osa- aikatyö voisi olla ratkaisu pehmeään siirtymään.Etätyöt tuo myös tosi paljon omaa vapautta. Itse innostuin eilen sunnuntaina istumaan pitkään koneella kun oli kurja ilma. Tänään pidän vapaata kun työt on jo tehty.
Tässä on taas oletuksena se, että työttömyys muuttaa ihmisen joksikin ihme vajakiksi jolta puuttuu rytmi ja joka ei sopeudu. Siihen sopeutumiseen menee ehkä viikko, ja sekin on unirytmin hakemista jos pitää herätä kovin aikaisin tai outoihin aikoihin.
Itse olin ihan samaa mieltä kun olin töissä, ja vielä enemmän kuin olin vuorotöissä. Olisikin mahdollisuus etätyöhön, tai edes normitahtiseen, mielekkääseen päivätyöhön. Osa-aikatyö on kyllä hyvä ratkaisu jos siihen vain on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tosi hyvin! Työrytmiin sopeutuminen on vaikeaa kaikille pitkään työelämästä poissa olleille.Osa- aikatyö voisi olla ratkaisu pehmeään siirtymään.Etätyöt tuo myös tosi paljon omaa vapautta. Itse innostuin eilen sunnuntaina istumaan pitkään koneella kun oli kurja ilma. Tänään pidän vapaata kun työt on jo tehty.
Tässä on taas oletuksena se, että työttömyys muuttaa ihmisen joksikin ihme vajakiksi jolta puuttuu rytmi ja joka ei sopeudu. Siihen sopeutumiseen menee ehkä viikko, ja sekin on unirytmin hakemista jos pitää herätä kovin aikaisin tai outoihin aikoihin.
Itse olin ihan samaa mieltä kun olin töissä, ja vielä enemmän kuin olin vuorotöissä. Olisikin mahdollisuus etätyöhön, tai edes normitahtiseen, mielekkääseen päivätyöhön. Osa-aikatyö on kyllä hyvä ratkaisu jos siihen vain on varaa.
Kyllä yksinäisyys ja toimettomuus yhdistelmänä aiheuttaa todella paljon pahaa oloa ja jaksamattomuutta monille työttömille.
Kaikilla pitäisi olla joku paikka mihin voisi halutessaan mennä tapaamaan ihmisiä ja tekemään jotain hyödyllistä.
Jos ei ole pakko käydä töissä jättäkää se tekemättä.Hölmöä juosta oravanpyörässä rahan perässä nykyisessä maailmassa missä kaikki on ilmaista
Minulla on kohta vuoden jatkuneiden etätöiden jälkeen samankaltaiset mietteet, eli en enää varmaan sopeutuisi siihen että aamuisin pitäisi ensin polkea säässä kuin säässä 20 kilometriä työpaikalle ja siellä veittää koko päivä hälisevässä maisemakonttorissa. Onneksi alan olla siinä iässä että jään viimeistään siinä vaiheessa eläkkeelle.
Soitin viime viikolla yhteen tarjolla olevaan työpaikkaan. Siinä puhelun aikana huomasin yhtäkkiä, että minua jännittää puhua vieraan ihmisen kanssa. Johtuisiko tästä korona-ajasta, kun ei ole kontakteja muihin kuin ihan lähipiiriin. Koskaan ennen en ole sillä tavalla "panikoitunut".
Suomessa on mahdollista tukien avulla saada itselleen liian mukava elintaso, jos tuollaiset pohdinnat ovat edes mahdollisia. Juuri mistään ei tarvitse jäädä paitsi, vaikka ei töissä kävisikään. Tukia tulisi tuntuvasti laskea ja toisaalta minimipalkkoja korottaa, jotta tilanne muuttuisi.
Itse olen nyt työttömättmänä alkanut suunnittelemaan oman yrityksen perustamista. Takana todella paha burnout ja masennus enkä kyllä enää aio palata samankaltaisten työelämään, joka teki minut niin sairaaksi ja onnettomaksi.