Miksi iäkkäänä +35v,lihoo ja laihtuminen on mahdotonta? :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ap et laihdu, se on sinun ongelmasi, ei kaikkien keskiikäisten, älä siis yleistä ja uhriudu, vaan perse ylös sohvalta.

N 46 52kg.

Tsemppasim, ja kävelin 6-7km 4-5x viikko, loka - Tammikuu, eli sen 4kk. Ja lihoin kilon per kuukausi!! Eli liikkua ei ainakaan kannata. Ap

Mikäli massaa on tullut enemmän koska liikuit tai urheilit enemmän mutta et muuten muuttanut esim. kalorimäärää tms. syömisiäsi niin se ei tarkoita että olet lihonnut, päinvastoin se tarkoittaa että kehosi on muuttanut läskiä lihakseksi. Lihas kun painaa enemmän. Se on aivan normaalia ja haluttu tulos, ylimääräisen rasvan määrä alkaa kyllä tippumaan ja kehosi kiinteytyy. Kokonaispainosi tulee kyllä tippumaan, mikäli ei pelkästään liikkumalla niin sitten muuttamalla muita elämäntapoja. Kokonaispainoa tai sen nousua prosessissa ei kannata kuitenkaan säikähtää, tärkeämpää on lihasten ja rasvan suhde kokonaispainosta.

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihdunta hidastuu, kun ikää tulee lisää. Silloin joutuu enemmän kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen.

Kiinnitin huomiota : molempia on paljon, liikuntaa ja syömistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ap et laihdu, se on sinun ongelmasi, ei kaikkien keskiikäisten, älä siis yleistä ja uhriudu, vaan perse ylös sohvalta.

N 46 52kg.

Tsemppasim, ja kävelin 6-7km 4-5x viikko, loka - Tammikuu, eli sen 4kk. Ja lihoin kilon per kuukausi!! Eli liikkua ei ainakaan kannata. Ap

Mikäli massaa on tullut enemmän koska liikuit tai urheilit enemmän mutta et muuten muuttanut esim. kalorimäärää tms. syömisiäsi niin se ei tarkoita että olet lihonnut, päinvastoin se tarkoittaa että kehosi on muuttanut läskiä lihakseksi. Lihas kun painaa enemmän. Se on aivan normaalia ja haluttu tulos, ylimääräisen rasvan määrä alkaa kyllä tippumaan ja kehosi kiinteytyy. Kokonaispainosi tulee kyllä tippumaan, mikäli ei pelkästään liikkumalla niin sitten muuttamalla muita elämäntapoja. Kokonaispainoa tai sen nousua prosessissa ei kannata kuitenkaan säikähtää, tärkeämpää on lihasten ja rasvan suhde kokonaispainosta.

Ok, tämä lihominen paljastui kuukausi sitten, en ole sen jälkeen uskaltanut liikkua. Ekan päivän itkin pettymystå, ja seuraavan viikon ahmin. Nyt olen 3 viikkoa miettinyt, miksi ruoka on tärkeämpää kuin laihtuminen... Ap

Monesti jopa v*iltelen itseäni, kun tuli taas repsahdettua syömään :( se on rangaistus

Ap

"Iäkkäänä" :D

35 vuotiaana iäkäs, miiiitääääää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä niiden herkkujen mässyttäminen, sokeri pois kokonaan. Tarkkaile syömistäsi muutenkin, syö runsaasti vihreitä ja kaikenlaisia kasviksia. Vähennä turhia ja nopeita hiilareita kuten leipää, pastaa ja perunaa, yms. Syö sopivassa suhteessa lihaa (tai kasviproteiinia) ja terveellisiä rasvoja. Sisällytä ruokavalioosi esim. pähkinöitä, marjoja, vaikkapa yksi hedelmä päivässä. Pienennä annoskokoja tai harvenna ruokailukertoja, kokeile esim. 18:6 rytmiä ruokailuun. Voit syödä ihan normaalimäärän kaloreita päivässä. Ei dieettejä vaan kokonaisvaltainen elämäntapamuutos. Kävele päivässä vaikkapa se 10 000 askelta. Ei tarvitse edes mitään raskasta liikuntaa harrastaa, ellei sitten erityisesti halua. Mikäli harrastaa enemmänkin liikuntaa niin sitten ruoka-annoksia/kalorimäärää täytyy lisätä sen mukaan. Itsensä näännyttäminen ei auta mitään, ja päinvastoin helposti aiheuttaa ahmimishaluja kun kroppa käy miinuskaloreilla.

Vaatii tietysti itsekuria ja sinnikkyyttä, pelkkä toivominen ja palstalle kirjoittaminen ei auta. Takaan 100%:sti että painosi tulee laskemaan. Jos ahdistaa niin joskus voi pitää vaikkapa fuskupäivän. Ja jos yhtenä päivänä sortuu, niin se ei ole mikään epäonnistuminen, jatkaa vain seuraavana päivänä normaalisti. Mutta mikäli noudatat elämäntapamuutostasi säntillisesti niin jokusen viikon jälkeen tuskin tekee edes mieli mitään herkkupäiviä.

Mikä avuksi, kun sorrun joka toinen päivä? Eilenkin aloitin elämäntapamuutoksen, mutta illalla kalorit jo 3000.

Pari kertaa kuussa voi olla vielä ihan ok sortua mutta ei joka toinen päivä, sehän on vain itsensä huijaamista. No lukko jääkaappin oveen ja avain puolisolle? Ei vaan. Älä osta sellaista ylimääräistä välipalaa kaappiin millä kalorimäärää saa hujauksessa nostettua. Harvemmin tuota määrää saa täyteen järsimällä pelkkiä porkkanoita. Tee vaikka kirjanpito ja pidät kirjaa paperille mitä syöt. Itsekuria ja pitkäjänteisyyttä se vaatii, ei siihen valitettavasti oikein mitään taikatemppuja ole. Tai itse en ole ainakaan keksinyt.

Tietysti jos kyse on pakonomaisesta syömisestä niin ehkä kyse on jonkin muun ongelman kompensoinnista ja syömishäiriö on sen seurausta? Ehkä voisit saada apua noihin ongelmiin joltain ammattilaiselta? Jonkinlaista valmennusta, hypnoterapiaa tai mikä vain auttaisi, jos ei itse pysty hallitsemaan syömistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä niiden herkkujen mässyttäminen, sokeri pois kokonaan. Tarkkaile syömistäsi muutenkin, syö runsaasti vihreitä ja kaikenlaisia kasviksia. Vähennä turhia ja nopeita hiilareita kuten leipää, pastaa ja perunaa, yms. Syö sopivassa suhteessa lihaa (tai kasviproteiinia) ja terveellisiä rasvoja. Sisällytä ruokavalioosi esim. pähkinöitä, marjoja, vaikkapa yksi hedelmä päivässä. Pienennä annoskokoja tai harvenna ruokailukertoja, kokeile esim. 18:6 rytmiä ruokailuun. Voit syödä ihan normaalimäärän kaloreita päivässä. Ei dieettejä vaan kokonaisvaltainen elämäntapamuutos. Kävele päivässä vaikkapa se 10 000 askelta. Ei tarvitse edes mitään raskasta liikuntaa harrastaa, ellei sitten erityisesti halua. Mikäli harrastaa enemmänkin liikuntaa niin sitten ruoka-annoksia/kalorimäärää täytyy lisätä sen mukaan. Itsensä näännyttäminen ei auta mitään, ja päinvastoin helposti aiheuttaa ahmimishaluja kun kroppa käy miinuskaloreilla.

Vaatii tietysti itsekuria ja sinnikkyyttä, pelkkä toivominen ja palstalle kirjoittaminen ei auta. Takaan 100%:sti että painosi tulee laskemaan. Jos ahdistaa niin joskus voi pitää vaikkapa fuskupäivän. Ja jos yhtenä päivänä sortuu, niin se ei ole mikään epäonnistuminen, jatkaa vain seuraavana päivänä normaalisti. Mutta mikäli noudatat elämäntapamuutostasi säntillisesti niin jokusen viikon jälkeen tuskin tekee edes mieli mitään herkkupäiviä.

Mikä avuksi, kun sorrun joka toinen päivä? Eilenkin aloitin elämäntapamuutoksen, mutta illalla kalorit jo 3000.

Pari kertaa kuussa voi olla vielä ihan ok sortua mutta ei joka toinen päivä, sehän on vain itsensä huijaamista. No lukko jääkaappin oveen ja avain puolisolle? Ei vaan. Älä osta sellaista ylimääräistä välipalaa kaappiin millä kalorimäärää saa hujauksessa nostettua. Harvemmin tuota määrää saa täyteen järsimällä pelkkiä porkkanoita. Tee vaikka kirjanpito ja pidät kirjaa paperille mitä syöt. Itsekuria ja pitkäjänteisyyttä se vaatii, ei siihen valitettavasti oikein mitään taikatemppuja ole. Tai itse en ole ainakaan keksinyt.

Tietysti jos kyse on pakonomaisesta syömisestä niin ehkä kyse on jonkin muun ongelman kompensoinnista ja syömishäiriö on sen seurausta? Ehkä voisit saada apua noihin ongelmiin joltain ammattilaiselta? Jonkinlaista valmennusta, hypnoterapiaa tai mikä vain auttaisi, jos ei itse pysty hallitsemaan syömistään.

Itken kyllä paljon, monta kertaa viikossa. Tuntuu että elämä on pelkkää kärsimystä, silloin syöminen auttaa.

Tai siis kun olo on se, että ei tässä ole mitään järkeä, elämä on kärsimystä, miksi pitäisi vielä kärsiä nälkää ja pupeltaa porkkanaa. Siinä tilanteessa aina repsahdan. Tätä sitten monta kertaa viikossa, joskus jopa päivässä.

Syömisen jälkeen harmittaa, kun taas kalorit plussalla. Ap

Sama provo toistuu eri muodoissa, melkein vastasin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisenä (ja huomattavasti vanhempanakin) painoin 52kg. Ei tuossa vaiheessa ikä lisää painoa van se mitä syöt🤣

Sitten kun ikää on 60v alka olemaan vaikeuksia pysyä normaalipainossa

n61v

Onhan se helppoa, kun ruoka on pelkkää polttoainetta. Meille joillekin se on ainoa syy nousta aamulla sängystä. Ap

Vierailija kirjoitti:

35 vuotiaana iäkäs, miiiitääääää

+35v eli kaikkea välillä 35v-105v

Vierailija kirjoitti:

Jätä niiden herkkujen mässyttäminen, sokeri pois kokonaan. Tarkkaile syömistäsi muutenkin, syö runsaasti vihreitä ja kaikenlaisia kasviksia. Vähennä turhia ja nopeita hiilareita kuten leipää, pastaa ja perunaa, yms. Syö sopivassa suhteessa lihaa (tai kasviproteiinia) ja terveellisiä rasvoja. Sisällytä ruokavalioosi esim. pähkinöitä, marjoja, vaikkapa yksi hedelmä päivässä. Pienennä annoskokoja tai harvenna ruokailukertoja, kokeile esim. 18:6 rytmiä ruokailuun. Voit syödä ihan normaalimäärän kaloreita päivässä. Ei dieettejä vaan kokonaisvaltainen elämäntapamuutos. Kävele päivässä vaikkapa se 10 000 askelta. Ei tarvitse edes mitään raskasta liikuntaa harrastaa, ellei sitten erityisesti halua. Mikäli harrastaa enemmänkin liikuntaa niin sitten ruoka-annoksia/kalorimäärää täytyy lisätä sen mukaan. Itsensä näännyttäminen ei auta mitään, ja päinvastoin helposti aiheuttaa ahmimishaluja kun kroppa käy miinuskaloreilla.

Vaatii tietysti itsekuria ja sinnikkyyttä, pelkkä toivominen ja palstalle kirjoittaminen ei auta. Takaan 100%:sti että painosi tulee laskemaan. Jos ahdistaa niin joskus voi pitää vaikkapa fuskupäivän. Ja jos yhtenä päivänä sortuu, niin se ei ole mikään epäonnistuminen, jatkaa vain seuraavana päivänä normaalisti. Mutta mikäli noudatat elämäntapamuutostasi säntillisesti niin jokusen viikon jälkeen tuskin tekee edes mieli mitään herkkupäiviä.

Vanhan uskomuksen mukaan saa olla yksi herkkupäivä viikossa, ja moni niin tekee, ei kaikesta tarvitse luopua kokonaan.

tee vaikka kasvissosekeitto jota puputat.

+40 paino tippuu keskiarvollisesti koko ajan mutta h i t a a s t i, eilisestä lähti 0,5kg vaikka söin runsaasti (kasvikset, juurekset, täysjyväpuuro ja -leipä, hedelmät, marjat, tonnikala ym.)  ja säännöllisesti ja jopa kahviherkkuja.

Vierailija kirjoitti:

tee vaikka kasvissosekeitto jota puputat.

Kokeiltu ei sitä kauan jaksa

35-vuotias on hyvin nuori ja suurin osa elämää edessä.  Minäkin katsoin 18-vuotiaana 25-vuotiaita pienen säälin ja kauhun vallassa - voiko näin vanhana olla enää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä ap et laihdu, se on sinun ongelmasi, ei kaikkien keskiikäisten, älä siis yleistä ja uhriudu, vaan perse ylös sohvalta.

N 46 52kg.

Tsemppasim, ja kävelin 6-7km 4-5x viikko, loka - Tammikuu, eli sen 4kk. Ja lihoin kilon per kuukausi!! Eli liikkua ei ainakaan kannata. Ap

Samma häär! Juuri kutakuinkin samoilla asetuksilla minulle kävi juuri noin. Mutta kävele silti. On se kummin kin mukava liikkua. Mutta laihtumista sillä ei saa aikaiseksi... Ei vaikka samaan aikaa vähensin syömistä ja jätin kaikki sokerit pois. Tilanne on nyt, että aina on nälkä. Koko ajan... Mutta pakko kestää. Kokeilen putooko kilot. Oli taannoin mainontaa "tarjoushaukalta" lehdes , että putoo matolla kävellen taatusti kilot. Kun vain olisi rahaa ostaa tuo matto... Onhan se tietty, jos kävelee 2 tuntia päiväs katsellen TVtä saiinä samalla... tai vaikka 5 tuntia... jos jakaa sen ajan jävellä ettei polvet ala paukkumaan... TV. 174cm 106 kg.... Ennen päivittäistä kävelyn aloittamista 174kg ja 98 kg...

Valitan läppärini aakkosten huonoa kytkentää eli siitä aiheutuvia kirj.vihreitä

Vierailija kirjoitti:

35-vuotias on hyvin nuori ja suurin osa elämää edessä.  Minäkin katsoin 18-vuotiaana 25-vuotiaita pienen säälin ja kauhun vallassa - voiko näin vanhana olla enää elämää.

No olen 35v, tunnen sääliä itseäni ja kaikkia ikäisiäni kohtaan. Elämä todellakin ohi. Miehet ei enää himoitse, niin mitä järkeä elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35-vuotias on hyvin nuori ja suurin osa elämää edessä.  Minäkin katsoin 18-vuotiaana 25-vuotiaita pienen säälin ja kauhun vallassa - voiko näin vanhana olla enää elämää.

No olen 35v, tunnen sääliä itseäni ja kaikkia ikäisiäni kohtaan. Elämä todellakin ohi. Miehet ei enää himoitse, niin mitä järkeä elää?

No ei kai himoitse kun ryvet itsesäälissä. Aloita siitä elämäntapamuutoksesta niin jo muuttuu mielialakin parempaan suuntaan. Jos viillellä pitää ja elämänhalu hukassa niin varmasti tarvitset muutakin apua. Ei elämän ydintarkoitus ole olla miesten himojen kohteena vaan elää omanlaistasi, hyvää elämää.