Olen niin kateellinen menestyjille, joilla on kaikkea

Kyllä lapsuuden lähtökohdilla on merkitystä mihin asti tulee etenemään. Mun lapsuudenperhe oli suhteellisen köyhä, joka mielestäni vaikutti siihen etten noussut aivan eliittiin. Olin taviskoulussa yleensä se paras, menin yliopistoon, pääsin kohtuu hyviin hommiin, mutta suhteet/kunnianhimo ei riittänyt etenemään uralla. Olen kyllä erittäin tyytyväinen elämääni.

Omissa lapsissani huomaan eron omaan lapsuuteeni. He periaatteessa saavat kaiken mahdollisen henkisen/kultuurillisen/taloudellisen tuen ja kun älykkyys ja sosiaaliset taidot ovat erinomaiset, niin polku huipulle on selkeästi näkyvissä. Opiskelu ns eliittikoulussa on luonut aivan uusia verkostoja, joista itse en saman ikäisenä tiennyt mitään. Jo nyt he suunnittelevat opiskeluja ulkomaisissa huippuyliopistoissa ja tavoitteena heillä on päästä töihin maailman parhaimpiin yhtiöihin. Unelmia, joita en osannutedes unelmoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lähtökohdat on oikeat, ne itsessään jo tukevat sitä matkaa jota menestykseen tarvitaan, joten ihmisen ei tarvitse itse nähdä muuta vaivaa kuin olla sössimättä. Tekee vain itsestään selvät asiat kuten opiskelee ahkerasti jne.

Kun taas huonoilla lähtökohdilla ihmisen pitäisi kyetä yksin toisintamaan joka ikinen tarvittava vaihe, sellainenkin josta ne paremman lähtökohdan ihmiset eivät ole itsekään tietoisia. Pitäisi nähdä asiat eri tavalla kuin mitä ympäristö opettaa näkemään. Pitäisi kyetä ihmeisiin.

Minulla on hyvät lähtökohdat. Oli onnellinen lapsuus, kivat ja kannustavat vanhemmat, harrastuksia, ystäviä, valmistuin haluamastani pääaineesta, löysin helposti ihanan puolison, samoin sain lapsia. Mutta: olen työtön. Mitään hyötyä ei ollut mistään tästä. Minua ei huolita ikinä mihinkään, olen laittanut satoja hakemuksia. Pelkkää pätkätyötä olen koko elämäni tuomittu tekemään. Ja kukaan ei tajua tätä, miten tämä on mahdollista, koska olen ns. hyvä tyyppi. Aivan turha olen.

Miksi ihmiset saadaan ajattelemaan näin ja "ruoskimaan" ja haukkumaan itseään? Eihän välttämättä sussa mitään vikaa ole, ympäristö vain saa sut ajattelemaan niin. Eli kun pätkätyökierteeseen joutuu, niin ilmeisesti ei helpolla vakityötä löydy? Mutta ainahan se mahdollista on; yhdessä ope-ketjussakin eräs sanoi, että oli löytänyt vakityön (tai tarkemmin viran) 13 (muistaakseni, mutta pitkä oli aika kuitenkin) vuodenkin jälkeen. Mutta en tiedä, kuinka yleistä on, mutta aina kaikki voi olla mahdollista. Älytöntä sitkeyttä ja periksiantamattomuutta kyllä tarvitsee kuitenkin. Enkä yhtään ihmettele vaikka joku luovuttaisikin, eikä siinäkään mielestäni mitään pahaa ole, vaan ymmärrettävää. Mutta kyllä sitä rakenteisiinkin jotain muutosta kyllä kaipaisi.

Huomio! Kyse on myös onnesta. Jos ei ole vastoinkäymisiä elämässä, on helppo saavuttaa välitavoitteet ja päämäärä. Osa "huonompiosaisista, joiden elämän me menestyjät kustannamme" ovat oikeasti fiksuja ihmisiä, joille elämä on näyttänyt ikävät puolensa pitkin matkaa. Sairauksia, läheisten kuolemia ei voi oikein estääkään.

Nöyryys on se mikä erottaa onnistujista ne todelliset menestyjät. Ymmärrys siitä, että oman ahkeruuden lisäksi kyse tähtien oikeista asennoista. Hämmästyttävän moni lankeaa oman ylivertaisuutensa harhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.

Olen juuri apn kuvaama menestyjä. Usein ajattelen että olen vain yleisesti hyvä. Tietynlainen luonnehan tähän vaaditaan mutta ihan kivasti Suomessa koulutusputki on suunniteltu siten että kaltaisiamme menestyjiä tuottuu kun meitä yhteiskunta eniten tarvitsee. Olemme ne jotka maksavat palsta laisten työttömyyskorvaukset, kela rahat, mahdollistamme kaikki ihanat asiat joita verorahoilla huonompiosaisille kustannetaan.

Meillä on paljon sijoitusvarallisuutta yms. Suomen kannalta ikävä että yhä useampi meistä menestyjistä lähtee suomesta. Valtava aivovuoto on ulkomaille, hai ttamaah anmu uton ja työllisyystoimien ja tietynlaisen kateuden ja ulos sulkemisen vuoksi.

Ap, jos olet käynyt lukion niin mitäs jos menisit yliopistoon. Kymmenen vuoden kuluttua sinulla olisi tutkinto ja arvostettu ja hyvin palkattu työ. Tiedäthän ettei koskaan ole liian myöhäistä.

Myös sinulle aukeaisi koulutettuna mahdollisuus lähteä suomesta...

Ajattelet Han asiaa!

No et kyllä ole. Et ole edes oppinut kirjoittamaan suomea. Et ole edes hyvä provoilemaan.

Älä ole kateellinen.

Minulla on melkeinpä nuo kaikki paitsi lapsia en ole halunnut.

Vuonna 2015 kävin tosi lähellä itsemurhaa. Nyt tämä koronavuosi on ollut yhtä helvettiä, tuntuu että olen vajonnut taas tosi syvälle ja kamppailen mielentervyden ja fyysisen terveyden ongelmien kanssa.

Jos sinulla on päänuppi kunnossa niin sinulla on kaikki mitä tarvitset. Jos taas ongelmia mielen kanssa niin mikään noista listaamistasi asioista ei tee sinua onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä helpottuu paljon kun hoksaa että toisen ihmisen menestys ei ole itseltään pois. Keskity tekemään omasta tilanteestasi parhaimman mahdollisen, sen sijaan että tuhlaat voimavarasi muiden tekemisistä ja saavutuksista murehtimiseen. 

T. Kokoomussika

Tätä aina hoetaan, että ei se ole itseltä pois. Mutta onhan se! Jos jaossa on yksi himoittu työpaikka jo joku toinen saa sen, silloin olen kateellinen tälle henkilölle. Oma elämäni olisi parempi ja olisin onnistuneempi, jos itse olisi saanut tuon työpaikan. Silloin on vaikea iloita toisen puolesta.

Niinpä. Kaikkea on muutenkin rajallisesti maapallolla, ja kun asiat eivät jakaudu tasaisesti ihmisten välillä, niin kyllähän se, mitä toisella on, voi olla siltä toiselta pois.

Älä vertaa itseäsi muihin ja määrittele menestystä sitä kautta. Et tiedä miten onnellisia tai tyytyväisiä - tai onnettomia - ne ovat joihin itseäsi vertaat, ulkoisista puitteista huolimatta. Rakenna omat päämääräsi, unelmasi ja ala liikkua niitä kohti päivä kerrallaan työtä tehden, verraten nykyistä minääsi vain eiliseen minääsi.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa on mitään menestystä tulossa. En ole koskaan ollut menestyjä missään asiassa ja olen jo nelikymppinen.

Sun ongelma on se, että vertaat itseäsi paremmin menestyneisiin. Jos mietit jonkun pirinistin, ihmiskaupan uhrin tai vakavasti masentuneen päivittäistä elämää, niin joko alkaa oma elämä näyttämään vähän paremmalta?

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Älä vertaa itseäsi muihin ja määrittele menestystä sitä kautta. Et tiedä miten onnellisia tai tyytyväisiä - tai onnettomia - ne ovat joihin itseäsi vertaat, ulkoisista puitteista huolimatta. Rakenna omat päämääräsi, unelmasi ja ala liikkua niitä kohti päivä kerrallaan työtä tehden, verraten nykyistä minääsi vain eiliseen minääsi.

Näkeehän sen melkein päällepäin, miten tyytyväisiä tai onnellisia ollaan. Ainakin fyysinen terveys ja muukin terveys näkyy kyllä päällepäin. Juurihan on uutisoitu, miten hyvin toisilla menee, ja niillä menee vielä huonommin, joilla ennenkin meni huonosti. Tosin tilanne nyt voi olla muuttunut, kun koronatilannekin on vielä jatkunut. Eli toisilla menee hyvin kaikesta huolimatta, kun ovat jo ennestään hyvässä asemassa.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.

Ehkä jos tapaisit minut pikaisesti vanhempainillassa, luokittelisit minut juuri menestyjä-lokeroon. Meillä on ydinperhe, hyvä taloudellinen tilanne, hienot tittelit.

Mutta huolia riittää, yksi lapsi on hyvin yksinäinen ja syömishäiriöinen, itse selviydyn työstäni niukin naukin ja lähinnä odotan milloin ne älyävät antaa mulle potkut. Parisuhdetta meillä ei ole ollut sitten vuoden 2015..

Että älä tuijota ulkokuorta, kaikilla on omat ongelmansa. Toki olemme hyväosaisia, mutta monesti tuntuu että olen enemmän hukassa kuin moni muu.

Musta se että saa rakennettua elämänsä edes joten kuten järkevästi ja kasvatettua lapset, on jo iso juttu johon ei moni pysty.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Mitä jos elämässä ei ole mitään päämääriä? Mikään ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljoa, että näkisin vaivan arvoiseksi. Nyt elän ihan tyytyväisenä keskiluokkaista elämää yksin. Olen varmaan saanut lapsena niin surkean mallin elämästä, että olen vain tyytyväinen kun saa työpäivän jälkeen (ja teen muuten osa-aikaista, koska täyspäiväinen työ ei kiinnosta) maata kotona tekemättä mitään. Olen ollut aktiivisempi jossain vaiheessa mutta motivaatio mihinkään puuttuu. Koskaan ei ole ollut mitään erityistä kiinnostusta panostaa mihinkään, AMK tuli käytyä, nyt töissä, erilaisia työpaikkoja, harrastuksia, matkustelua jne tullut kyllä katseltua mutta kaikki vaan menee. Tämmöstä tää elämä sitten on.

Minäkin olen melkoinen surkimus ja luuseri, mutta tuollainen "älykkäiden ja menestyvien kiiltokuvaelämä" näyttää minusta todella tylsältä. Kaikille tulee ennemmin tai myöhemmin elämässään vastoinkäymisiä, joista ei ulkopuolisille välttämättä kerrota tai kehdata kertoa. Monet osaavat pitää kulissit kasassa somessa, jos kulissien ylläpito kiinnostaa. Mutta loppujen lopuksi kaikkien paska haisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Kyse ei ole siitä miten paljon duunia teet vaan miten fiksusti teet. Jos huomaat, että nykyistä duunia tekemällä et menesty, silloin kannattaa alkaa miettimään muita vaihtoehtoja miten menestyä. Olisiko esim. aika perustaa oma yritys?

Siis tottakai joillain on paremmat lähtökohdat menestymiseen, mutta kyllä moni huonommistakin lähtökohdista oleva on saavuttanut haluamansa. Pahinta mitä voi tehdä on uhriutuminen ja vain valittaa, että mitään ei voi saada kun ei syntynyt tarpeeksi rikkaaseen perheeseen. Valittamalla ei ole kukaan päässyt ikinä minnekään. Menneisyyttäsi et voi muuttaa, mutta tulevaisuutesi pystyt.

Sitten on ne menestyjät, jotka on luonnostaan kauniita, fiksuja, laihoja, varakkaasta perheestä. Polku on niin pedattu, että tätä seuraa komea ja menestynyt puoliso, oma menestys työuralla, kauniit lapset. Kaikki on niin helppoa ja kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on ne menestyjät, jotka on luonnostaan kauniita, fiksuja, laihoja, varakkaasta perheestä. Polku on niin pedattu, että tätä seuraa komea ja menestynyt puoliso, oma menestys työuralla, kauniit lapset. Kaikki on niin helppoa ja kivaa.

Ja se komea ja menestynyt puoliso voi pettää tai olla narsisti. Ja laihat eivät yleensä ole laihoja luonnostaan vaan koska syövät terveellisesti tai harrastavat liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Kyse ei ole siitä miten paljon duunia teet vaan miten fiksusti teet. Jos huomaat, että nykyistä duunia tekemällä et menesty, silloin kannattaa alkaa miettimään muita vaihtoehtoja miten menestyä. Olisiko esim. aika perustaa oma yritys?

No ei kaikista ole yrittäjiksi, eikä kaikilla aloilla edes voi olla yrittäjä. Mikä sitten on menestystä, eikä se jo riitä että tekee työnsä hyvin? Tai että edes on työ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Kyse ei ole siitä miten paljon duunia teet vaan miten fiksusti teet. Jos huomaat, että nykyistä duunia tekemällä et menesty, silloin kannattaa alkaa miettimään muita vaihtoehtoja miten menestyä. Olisiko esim. aika perustaa oma yritys?

No ei kaikista ole yrittäjiksi, eikä kaikilla aloilla edes voi olla yrittäjä. Mikä sitten on menestystä, eikä se jo riitä että tekee työnsä hyvin? Tai että edes on työ?

Mielestäni menestystä on se, että on onnellinen. Jos koko ajan tuntuu että ei saa minkäänlaista kiitosta työstään ja työ tuntuu paiskinnalta eikä nautinnolta niin silloin mielestäni kannattaa vaihtaa nyt ens alkuun ainakin työpaikkaa tai sitten alaa. Ei kaikki tietenkään halua yrittäjiksi, mutta kyllä minusta on ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että ihmisellä on työ josta nauttii eikä vain työ johon mennään kosks on pakko. Joillekin se menestyminen voi tarkoittaa vaikka muuttamista Lappiin ja eräoppaaksi ryhtymistä. Tärkeätä on miettiä mitä se menestyminen ja onnellisuus merkitsee juuri sinulle.