Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin kateellinen menestyjille, joilla on kaikkea
07.03.2021 |
Jo lapsuudesta asti harrastuksia, joissa tullut menestystä. Koulu sujunut hyvin, menty lukioon, kirjoitettu ylioppilaaksi. Sen jälkeen ehkä vaihtarivuosi kielitaitoa edistäen. Sitten yliopistoon ja maisterin tutkinto. Uran luomista, naimisiin toisen menestyneen ja älykkään kanssa, talon rakennus ja lapset. Lasten kanssa sama menestys jatkuu. Aktiivista elämää, yhdistyksiin osallistumista, vanhempain toimikuntia, harrastuksia. Lapsille luodaan mahdollisuuksia. Samalla pidetään huolta ulkonäöstä ja kunnosta ja parisuhteesta. Miten toiset ovat tuollaisia menestyjiä? Itsellä ei mitään kunnianhimoa ja juuri ja juuri selviän työstä ja perhearjesta. Olen tyhmä surkimus.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kateutta on kahdenlaista.
Negatiivinen kateus on sitä, että toivoo toiselle pahaa. Esim. toivoo, että menestyjän koti palaa tai auto menee lunastukseen tms.
Positiivinen kateus on sellaista, että kadehtii toisen autoa ja päättää, että jumalauta minä hommaan paremman ja isomman auton. Ja sen jälkeen määrätietoisesti ponnistelee saadakseen paremman auton.
Sitten on tää kolmas eli me jotka kateudesta vihreinä katsellaan sitä autoa ja märehditään kun ei saa itsestään irti sitä mitä sellaisen auton saaminen vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan aloittaja vastasi omaan ongelmaansa. PÄÄMÄÄRÄ. Miksi olet olemassa, mitä haluat elämältä, mitä haluat että sinulla on 5 vuoden päästä, missä asut 5 vuoden päästä, missä työskentelet 5 vuoden päästä? Aseta itsellesi päämäärä, mieti mistä päämäärä muodostuu, tee niistä tavoitteita, tavallaan portaita, joita nouset ylöspäin yksi kerrallaan. Jos kompastut etkä pääse tavoitteeseesi, ei muuta kuin yös (kukaan muu ei nosta sinua ylös, itse sieltä on noustava) ja yritä uudelleen.
Nykyään moni on kasvatettu "mullekaikkihetinyt" - ajatuksella. Oikeasti menestyvät ihmiset joutuvat tekemään töitä saavutustensa eteen. Harjoittelemaan, opiskelemaan, käymään salilla pysyäkseen kunnossa, tinkimään baari-illoista, löhöilyilloista, roskaruuasta jne jne. KYSE ON ASENTEESTA.
Ja mielestäsi kaikilla pitäisi olla jotain uratavoitteita ja vastaavaa, vai?
Eikö tavoitteeksi riitä olla onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.
Olen juuri apn kuvaama menestyjä. Usein ajattelen että olen vain yleisesti hyvä. Tietynlainen luonnehan tähän vaaditaan mutta ihan kivasti Suomessa koulutusputki on suunniteltu siten että kaltaisiamme menestyjiä tuottuu kun meitä yhteiskunta eniten tarvitsee. Olemme ne jotka maksavat palsta laisten työttömyyskorvaukset, kela rahat, mahdollistamme kaikki ihanat asiat joita verorahoilla huonompiosaisille kustannetaan.
Meillä on paljon sijoitusvarallisuutta yms. Suomen kannalta ikävä että yhä useampi meistä menestyjistä lähtee suomesta. Valtava aivovuoto on ulkomaille, hai ttamaah anmu uton ja työllisyystoimien ja tietynlaisen kateuden ja ulos sulkemisen vuoksi.
Ap, jos olet käynyt lukion niin mitäs jos menisit yliopistoon. Kymmenen vuoden kuluttua sinulla olisi tutkinto ja arvostettu ja hyvin palkattu työ. Tiedäthän ettei koskaan ole liian myöhäistä.
Myös sinulle aukeaisi koulutettuna mahdollisuus lähteä suomesta...
Ajattelet Han asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Ihanaaaa ap! Olet ihan kuin minä! Joten tavallaan ei ihanaa mutta kiva kuulla jonkun muunkin käyvän näitä samoja ajatuksia ja tunteita läpi. Mä olen aivan pohjattoman kateellinen ihmisille joilla on unelmia ja tavoitteita elämässä ja saavuttavat ne. Mulla ei ole kertakaikkiaan mitään päämäärää. Olisi hienoa jos olisi niin kyllä tekisin kaikkeni sen saamiseksi. Vellon vain ja odottelen mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään ja sen mukaan mennään. Moni asia on jooo ihan kiva muttei sitten kuitenkaan niin kiva että tekisin sen eteen mitään.
Johan on epäloogista. Sinulla ei ole mitään tavoitteita etkä halua mitään ja sitten ihmettelet kun sinulla ei ole mitään.
Miksi sinä olet kateellinen jollekin sellaiselle mitä et itse edes ole halunnut. Vai kuvitteletko noiden asioiden ihan vain tippuvan ihmisten syliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan aloittaja vastasi omaan ongelmaansa. PÄÄMÄÄRÄ. Miksi olet olemassa, mitä haluat elämältä, mitä haluat että sinulla on 5 vuoden päästä, missä asut 5 vuoden päästä, missä työskentelet 5 vuoden päästä? Aseta itsellesi päämäärä, mieti mistä päämäärä muodostuu, tee niistä tavoitteita, tavallaan portaita, joita nouset ylöspäin yksi kerrallaan. Jos kompastut etkä pääse tavoitteeseesi, ei muuta kuin yös (kukaan muu ei nosta sinua ylös, itse sieltä on noustava) ja yritä uudelleen.
Nykyään moni on kasvatettu "mullekaikkihetinyt" - ajatuksella. Oikeasti menestyvät ihmiset joutuvat tekemään töitä saavutustensa eteen. Harjoittelemaan, opiskelemaan, käymään salilla pysyäkseen kunnossa, tinkimään baari-illoista, löhöilyilloista, roskaruuasta jne jne. KYSE ON ASENTEESTA.
Ja mielestäsi kaikilla pitäisi olla jotain uratavoitteita ja vastaavaa, vai?
Eikö tavoitteeksi riitä olla onnellinen?
Täällähän vingutaan, kun muilla on hyväpalkkaiset työt ja kaikki kalliit asiat, eli ilmeisesti nuo tekisivät esimerkiksi AP:n onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lähtökohdat on oikeat, ne itsessään jo tukevat sitä matkaa jota menestykseen tarvitaan, joten ihmisen ei tarvitse itse nähdä muuta vaivaa kuin olla sössimättä. Tekee vain itsestään selvät asiat kuten opiskelee ahkerasti jne.
Kun taas huonoilla lähtökohdilla ihmisen pitäisi kyetä yksin toisintamaan joka ikinen tarvittava vaihe, sellainenkin josta ne paremman lähtökohdan ihmiset eivät ole itsekään tietoisia. Pitäisi nähdä asiat eri tavalla kuin mitä ympäristö opettaa näkemään. Pitäisi kyetä ihmeisiin.
Minulla on hyvät lähtökohdat. Oli onnellinen lapsuus, kivat ja kannustavat vanhemmat, harrastuksia, ystäviä, valmistuin haluamastani pääaineesta, löysin helposti ihanan puolison, samoin sain lapsia. Mutta: olen työtön. Mitään hyötyä ei ollut mistään tästä. Minua ei huolita ikinä mihinkään, olen laittanut satoja hakemuksia. Pelkkää pätkätyötä olen koko elämäni tuomittu tekemään. Ja kukaan ei tajua tätä, miten tämä on mahdollista, koska olen ns. hyvä tyyppi. Aivan turha olen.
Vierailija kirjoitti:
Kun lähtökohdat on oikeat, ne itsessään jo tukevat sitä matkaa jota menestykseen tarvitaan, joten ihmisen ei tarvitse itse nähdä muuta vaivaa kuin olla sössimättä. Tekee vain itsestään selvät asiat kuten opiskelee ahkerasti jne.
Kun taas huonoilla lähtökohdilla ihmisen pitäisi kyetä yksin toisintamaan joka ikinen tarvittava vaihe, sellainenkin josta ne paremman lähtökohdan ihmiset eivät ole itsekään tietoisia. Pitäisi nähdä asiat eri tavalla kuin mitä ympäristö opettaa näkemään. Pitäisi kyetä ihmeisiin.[/quote
Määrittele ja perustele"menestys". Millä perusteella työtön kouluttamaton mt-potilas on vähemmän menestynyt kuin hienossa talossa asuva kirurgi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan aloittaja vastasi omaan ongelmaansa. PÄÄMÄÄRÄ. Miksi olet olemassa, mitä haluat elämältä, mitä haluat että sinulla on 5 vuoden päästä, missä asut 5 vuoden päästä, missä työskentelet 5 vuoden päästä? Aseta itsellesi päämäärä, mieti mistä päämäärä muodostuu, tee niistä tavoitteita, tavallaan portaita, joita nouset ylöspäin yksi kerrallaan. Jos kompastut etkä pääse tavoitteeseesi, ei muuta kuin yös (kukaan muu ei nosta sinua ylös, itse sieltä on noustava) ja yritä uudelleen.
Nykyään moni on kasvatettu "mullekaikkihetinyt" - ajatuksella. Oikeasti menestyvät ihmiset joutuvat tekemään töitä saavutustensa eteen. Harjoittelemaan, opiskelemaan, käymään salilla pysyäkseen kunnossa, tinkimään baari-illoista, löhöilyilloista, roskaruuasta jne jne. KYSE ON ASENTEESTA.
En tiedä, mitä haluan. En oikein halua mitään. Ei ole mitään tavoitteita tai päämääriä. Lapsille haluan tietysti terveyttä ja älyä.
Ap
No miksi sitten olet kateellinen sellaisista asioista mitä et edes halua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.
Olen juuri apn kuvaama menestyjä. Usein ajattelen että olen vain yleisesti hyvä. Tietynlainen luonnehan tähän vaaditaan mutta ihan kivasti Suomessa koulutusputki on suunniteltu siten että kaltaisiamme menestyjiä tuottuu kun meitä yhteiskunta eniten tarvitsee. Olemme ne jotka maksavat palsta laisten työttömyyskorvaukset, kela rahat, mahdollistamme kaikki ihanat asiat joita verorahoilla huonompiosaisille kustannetaan.
Meillä on paljon sijoitusvarallisuutta yms. Suomen kannalta ikävä että yhä useampi meistä menestyjistä lähtee suomesta. Valtava aivovuoto on ulkomaille, hai ttamaah anmu uton ja työllisyystoimien ja tietynlaisen kateuden ja ulos sulkemisen vuoksi.
Ap, jos olet käynyt lukion niin mitäs jos menisit yliopistoon. Kymmenen vuoden kuluttua sinulla olisi tutkinto ja arvostettu ja hyvin palkattu työ. Tiedäthän ettei koskaan ole liian myöhäistä.
Myös sinulle aukeaisi koulutettuna mahdollisuus lähteä suomesta...
Ajattelet Han asiaa!
Millä perusteella olet"menestyneempi" kuin työtön yksiössä asuva mt-potilas? Puhut niin kuin sinun paskasi ei haisisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaikilla on elämässään menestysjaksonsa ja ne huonot kaudet. Ehkä sinulla on menestys vielä tulossa? Ei niillä kadehtimillasi menestyneillä välttämättä ole lappu otsassa, että: ”minulla on pitkäaikaissyöpä”, ”isäni kuolee kohta”, ”avioliittoni on pelkkä kulissi”, ”lapsellani on mt-diagnoosi”, ”kohta ollaan konkurssissa”, ”meillä on surkea seksielämä” jne.
Turha kadehtia ketään, keskity omaan elämääsi.
Noi sun lappujen tekstit koskee hyvin usein niitä menestymättömiä surkimuksiakin.
Vierailija kirjoitti:
Kun lähtökohdat on oikeat, ne itsessään jo tukevat sitä matkaa jota menestykseen tarvitaan, joten ihmisen ei tarvitse itse nähdä muuta vaivaa kuin olla sössimättä. Tekee vain itsestään selvät asiat kuten opiskelee ahkerasti jne.
Kun taas huonoilla lähtökohdilla ihmisen pitäisi kyetä yksin toisintamaan joka ikinen tarvittava vaihe, sellainenkin josta ne paremman lähtökohdan ihmiset eivät ole itsekään tietoisia. Pitäisi nähdä asiat eri tavalla kuin mitä ympäristö opettaa näkemään. Pitäisi kyetä ihmeisiin.
Tämä on taas niitä saamattomien ihmisten lässytyksiä. Tietysti hyvät lähtökohdat helpottavat asiaa, mutta jos oikeasti tahtoa löytyy ja jotain on korvienkin välissä, niin on mahdollisuudet vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla ap kuvailema menestyjä. En tiedä kannattaako kadehtia. Kovaa työtä se on vaatinut. Ei välttämättä näy päällepäin. Voisi vaikuttaa, että kaikki on tullut helposti. Lukiosta suoraan yliopistoon, sieltä akateeminen puoliso, vaihto-oppilasvuosi Ranskassa, sieltä hyvä kielitaito. Vaikituinen työpaikka heti valmistuttua, talo, kolme lasta, eteneminen uralla toimitusjohtajaksi.
Lapsuudenkodista en ole välttämättä saanut parhaita eväitä. Omat rahat olen tienannut 14-vuotiaasta. Lukihäiriön vuoksi jouduin tekemään koulussa kovasti töitä. Uralla etenemisen vuoksi olen uhrannut vapaa-aikaa. Aina ei ole huvittanut työstää esityksiä viikonloppuina tai iltaisin. Herään joka aamu ennen klo 6. Kohta menen silittämään lasten viikon vaatteet. Oma tavoitteni on mukavampi elämä, johon kuuluu vähemmän töitä, enemmän löhöilyä ja telkkarin katsomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En 9tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.
Olen juuri apn kuvaama menestyjä. Usein ajattelen että olen vain yleisesti hyvä. Tietynlainen luonnehan tähän vaaditaan mutta ihan kivasti Suomessa koulutusputki on suunniteltu siten että kaltaisiamme menestyjiä tuottuu kun meitä yhteiskunta eniten tarvitsee. Olemme ne jotka maksavat palsta laisten työttömyyskorvaukset, kela rahat, mahdollistamme kaikki ihanat asiat joita verorahoilla huonompiosaisille kustannetaan.
Meillä on paljon sijoitusvarallisuutta yms. Suomen kannalta ikävä että yhä useampi meistä menestyjistä lähtee suomesta. Valtava aivovuoto on ulkomaille, hai ttamaah anmu uton ja työllisyystoimien ja tietynlaisen kateuden ja ulos sulkemisen vuoksi.
Ap, jos olet käynyt lukion niin mitäs jos menisit yliopistoon. Kymmenen vuoden kuluttua sinulla olisi tutkinto ja arvostettu ja hyvin palkattu työ. Tiedäthän ettei koskaan ole liian myöhäistä.
Myös sinulle aukeaisi koulutettuna mahdollisuus lähteä suomesta...
Ajattelet Han asiaa!
En ole käynyt lukiota. Teen suorittavaa työtä. Palkka tarvitaan laskujen maksamiseen. Ei ole enää mahdollisuutta menestyä. Mahdollisuus menestykseen luodaan jo lapsuudessa. Menestyjille tulee menestyviä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan aloittaja vastasi omaan ongelmaansa. PÄÄMÄÄRÄ. Miksi olet olemassa, mitä haluat elämältä, mitä haluat että sinulla on 5 vuoden päästä, missä asut 5 vuoden päästä, missä työskentelet 5 vuoden päästä? Aseta itsellesi päämäärä, mieti mistä päämäärä muodostuu, tee niistä tavoitteita, tavallaan portaita, joita nouset ylöspäin yksi kerrallaan. Jos kompastut etkä pääse tavoitteeseesi, ei muuta kuin yös (kukaan muu ei nosta sinua ylös, itse sieltä on noustava) ja yritä uudelleen.
Nykyään moni on kasvatettu "mullekaikkihetinyt" - ajatuksella. Oikeasti menestyvät ihmiset joutuvat tekemään töitä saavutustensa eteen. Harjoittelemaan, opiskelemaan, käymään salilla pysyäkseen kunnossa, tinkimään baari-illoista, löhöilyilloista, roskaruuasta jne jne. KYSE ON ASENTEESTA.
ROK JUU DEI!
[url]
[/url]Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan aloittaja vastasi omaan ongelmaansa. PÄÄMÄÄRÄ. Miksi olet olemassa, mitä haluat elämältä, mitä haluat että sinulla on 5 vuoden päästä, missä asut 5 vuoden päästä, missä työskentelet 5 vuoden päästä? Aseta itsellesi päämäärä, mieti mistä päämäärä muodostuu, tee niistä tavoitteita, tavallaan portaita, joita nouset ylöspäin yksi kerrallaan. Jos kompastut etkä pääse tavoitteeseesi, ei muuta kuin yös (kukaan muu ei nosta sinua ylös, itse sieltä on noustava) ja yritä uudelleen.
Nykyään moni on kasvatettu "mullekaikkihetinyt" - ajatuksella. Oikeasti menestyvät ihmiset joutuvat tekemään töitä saavutustensa eteen. Harjoittelemaan, opiskelemaan, käymään salilla pysyäkseen kunnossa, tinkimään baari-illoista, löhöilyilloista, roskaruuasta jne jne. KYSE ON ASENTEESTA.
En tiedä, mitä haluan. En oikein halua mitään. Ei ole mitään tavoitteita tai päämääriä. Lapsille haluan tietysti terveyttä ja älyä.
ApNo miksi sitten olet kateellinen sellaisista asioista mitä et edes halua?
No tuohan se ongelman ydin tavallaan kai on. Halu haluta niitä joitain asioita. Ei minkään eteen loputtomasti jaksa nähdä vaivaa jos sitä ei tosissaan halua. Toki voihan sitä ollakkin joku asia jonka haluaisi mutta jos on realisti ja tietää itse mihin kykenee niin turha se on uneksia jos tietää ettei saa ikinä sitä mitä haluaa.
Jäin miettimään tuota tavoitteellisuutta ja päämäärien asettamista. Se on oikeastaan ainoa tapa saavuttaa haluamansa, lottovoittoa ei kannata jäädä odottamaan. Eli töitä pitää jollain tavalla tehdä päämäärän saavuttamiseksi.
Onko onnellisuus päämäärä? Varmasti se on hyvä tavoite, mutta onko se päätepiste? Kun lapset kasvavat, esim nuorin täyttää 10 vuotta, kannattaa oikeasti miettiä mitä elämältään haluaa. olisiko nyt aika mennä opiskelemaan tai hakea töihin? Entä se oma yritys, jos olet aikaansaavaa tyyppiä? Kannattaa pistää ihan paperille (ei tietokoneelle, vaan ihan paperille) asioita mitä haluat tehdä ennen kuin täytät 50. Siinä päämäärä.
Tavoitteet joilla etenet päämäärääsi, tarvitseeko ne koulutusta, opiskelua, työpaikan vaihtoa, ehkä asuinkunnan vaihtoa kun lapsi lähtee lukioon tms, jne jne jne. Sijoita itseesi kun saat lapset maailmalle, silloin voit elää itsellesi, käydän välillä moikkaamassa lapsiasi ja lastenlapsiasi ja jatkaa taas maailmalla tekemällä sitä mistä olet onnellinen tai mikä tavoitteesi olikaan. No meni saarnaksi...
Vastasit, ap itse kysymykseesi: sinulla ei on kunnianhimoa. Ei ne tutkinnot ym ihmisille itsestään putoa syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lähtökohdat on oikeat, ne itsessään jo tukevat sitä matkaa jota menestykseen tarvitaan, joten ihmisen ei tarvitse itse nähdä muuta vaivaa kuin olla sössimättä. Tekee vain itsestään selvät asiat kuten opiskelee ahkerasti jne.
Kun taas huonoilla lähtökohdilla ihmisen pitäisi kyetä yksin toisintamaan joka ikinen tarvittava vaihe, sellainenkin josta ne paremman lähtökohdan ihmiset eivät ole itsekään tietoisia. Pitäisi nähdä asiat eri tavalla kuin mitä ympäristö opettaa näkemään. Pitäisi kyetä ihmeisiin.
Tämä on taas niitä saamattomien ihmisten lässytyksiä. Tietysti hyvät lähtökohdat helpottavat asiaa, mutta jos oikeasti tahtoa löytyy ja jotain on korvienkin välissä, niin on mahdollisuudet vaikka mihin.
Tuo on taas niiden juttuja, jotka eivät tiedä mitä kaikkea etuja heillä on matkallaan ollut. Siitä seuraa juuri tuollaista ylimielistä asennetta muita kohtaan.
"jos oikeasti tahtoa löytyy ja jotain on korvienkin välissä, niin on mahdollisuudet vaikka mihin"
Niin, eli tajuat varmaan itsekin, että huonoilla lähtökohdilla tarvitsee muita enemmän tätä mystistä tahtoa, niin paljon ettei se ole monelle inhimillisesti mahdollista. Ja se mitä on "korvien välissä" on paljolti kiinni geeneistä ja ympäristöstä.
Toivottavasti et nyt luule, että hyvät lähtökohdat ovat sama asia kuin vaikkapa rikas perhe tai jokin muu klisee. Hyvät lähtökohdat voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.
Kannattaako olla kateellinen jossei ole itse valmis pistämään tikkua ristiin omaa elämää parantaakseen?
Alue: Aihe vapaa
Nykymaailmassa menestys on the juttu. Netti on täynnä guruja, jotka auttaa menestymään oivalluksentäyteisillä vinkeillään... Olen itsekin tuollaisia videoita sortunut katsomaan. Ei ole auttanut MITÄÄN. Olen edelleen täysin saamaton.
Tuolla joku kirjoitti aiemmin, että menestys on ASENTEESTA KIINNI. Niin, asenne varmaan vaikuttaa kaikkeen mitä ihminen tekee, mutta mistä se asenne sitten tulee? Miten saisin itseeni oikean asenteen? Olen vuosikausia ajatellut, että ehkä en ole vain hoksannut jotain oleellista. Sitten kun sen jonkin oivallan, niin simpsalapim, minusta tulee kykeneväinen ihminen!
Enkä edes halua olla sen kummemmin menestynyt kuin että pääsisin edes opiskelemaan ja töihin, mutta tuntuu tosi vaikealta uskoa, että kumpikaan näistä tapahtuisi, kun niin ei ole tähänkään mennessä käynyt.