Olen niin kateellinen menestyjille, joilla on kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain ap:n kuvailun kaltainen. Totuus kulissin takana on osin toisenlainen. Kuuden tonnin palkka toi mukanaan jumalattoman stressin, vähäisen vapaa-ajan ja pitkittyessään verenpainelääkkeet. Perhe ja avioliitto voi onneksi hyvin.

Itse samassa tilanteessa! Haaveilen jostain vähemmän stressaavasta osapäivätyöstä. Onneksi asuntolainat yms. maksettu parin vuoden päästä ja sijoituksiakin mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Kyse ei ole siitä miten paljon duunia teet vaan miten fiksusti teet. Jos huomaat, että nykyistä duunia tekemällä et menesty, silloin kannattaa alkaa miettimään muita vaihtoehtoja miten menestyä. Olisiko esim. aika perustaa oma yritys?

No ei kaikista ole yrittäjiksi, eikä kaikilla aloilla edes voi olla yrittäjä. Mikä sitten on menestystä, eikä se jo riitä että tekee työnsä hyvin? Tai että edes on työ?

Mielestäni menestystä on se, että on onnellinen. Jos koko ajan tuntuu että ei saa minkäänlaista kiitosta työstään ja työ tuntuu paiskinnalta eikä nautinnolta niin silloin mielestäni kannattaa vaihtaa nyt ens alkuun ainakin työpaikkaa tai sitten alaa. Ei kaikki tietenkään halua yrittäjiksi, mutta kyllä minusta on ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että ihmisellä on työ josta nauttii eikä vain työ johon mennään kosks on pakko. Joillekin se menestyminen voi tarkoittaa vaikka muuttamista Lappiin ja eräoppaaksi ryhtymistä. Tärkeätä on miettiä mitä se menestyminen ja onnellisuus merkitsee juuri sinulle.

Niin, no jos on onnellinen vaikka siinä jokapäiväisessä duunissa ja kaikki on ihan ok, niin miksi pitäisi yrittää tavoitella jotain enemmän ja "menestyä"?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin olla menestynyt, mutta olen koko elämäni ollut surkea matematiikassa, kielissä, liikunnassa, sosiaalisissa taidoissa ja mitä nyt ikinä onkaan. En vain ole hyvä missään perusasioissa edes. :D

Ehkä olet opiskellut väärillä metodeilla ja asioita, jotka eivät motivoi sinua? Youtubessa, netissä ja kirjoista voi oppia paljon,vaikkapa sosiaalisista suhteista, kieliä, matikkaa ja liikuntatekniikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Kyse ei ole siitä miten paljon duunia teet vaan miten fiksusti teet. Jos huomaat, että nykyistä duunia tekemällä et menesty, silloin kannattaa alkaa miettimään muita vaihtoehtoja miten menestyä. Olisiko esim. aika perustaa oma yritys?

No ei kaikista ole yrittäjiksi, eikä kaikilla aloilla edes voi olla yrittäjä. Mikä sitten on menestystä, eikä se jo riitä että tekee työnsä hyvin? Tai että edes on työ?

Mielestäni menestystä on se, että on onnellinen. Jos koko ajan tuntuu että ei saa minkäänlaista kiitosta työstään ja työ tuntuu paiskinnalta eikä nautinnolta niin silloin mielestäni kannattaa vaihtaa nyt ens alkuun ainakin työpaikkaa tai sitten alaa. Ei kaikki tietenkään halua yrittäjiksi, mutta kyllä minusta on ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että ihmisellä on työ josta nauttii eikä vain työ johon mennään kosks on pakko. Joillekin se menestyminen voi tarkoittaa vaikka muuttamista Lappiin ja eräoppaaksi ryhtymistä. Tärkeätä on miettiä mitä se menestyminen ja onnellisuus merkitsee juuri sinulle.

Niin, no jos on onnellinen vaikka siinä jokapäiväisessä duunissa ja kaikki on ihan ok, niin miksi pitäisi yrittää tavoitella jotain enemmän ja "menestyä"?

Eihän sitä mikään pakko ole tavoitella jos on jo kaikin puolin onnellinen, ketjun aihe nyt vaan oli kateellisuus, joten silloin oletuksena on että henkilö ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Toiset myös kenties pitkästyvät, jos ei ole mitään haasteita eikä tavoitteita, mutta kukin tavallaan.

Minä olen kateellinen sosiaalisesti taitaville ihmisille, joilla on paljon hyviä ystäviä. Tsemppauksistani huolimatta persoonallisuuspiirteeni ovat mitä ovat.

Joku voi olla kateellinen minulle, jolla on ydinperhe, lapsia eikä rahahuolia. En ole kateellinen älykkäille, kovaa työtä tekeville akateemisille ihmisille, koska tiedän tehneeni parhaani.

Meillä kaikilla on heikkoutemme ja vahvuutemme ja on helpompaa keskittyä vahvuuksiin.

Oon nykyään taipuvainen ajattelemaan, että kunnianhimo on perseestä ja se saa vain aikaan tyytymättömyyttä, koska jatkuvasti vertaa itseään vain niihin menestyneempiin ihmisiin.

Myös liika omaisuus tuo usein mukanaan huolta, ylläpitovaivaa ja lisää kustannuksia. 

Että mitä vähempään on tyytyväinen, sitä onnellisempi saattaa ihminen olla. Hiiteen menestys. Kunhan on terve, katto päällä ja joku jonka kanssa puhua. Jotkut ehkä eivät tarvitse sitäkään.

Turhaan olet, me kaikki ollaan tässä vain max. muutama sata kuukautta enää ja sen jälkeen on ikuinen pimeys. Mikään täällä ei merkkaa loppupeleissä mitään.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.

Tunnen muutaman maisterin ja pari tohtoria, ovat huomattavasti ylipainoisia KAIKKI, joten eivät kai ole menestyneitä kaikilla elämän osa-alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan olet, me kaikki ollaan tässä vain max. muutama sata kuukautta enää ja sen jälkeen on ikuinen pimeys. Mikään täällä ei merkkaa loppupeleissä mitään.

Totta turiset.

Todellinen menestys on sitä, että ei tarvitse vastata puhelimeen jos ei huvita. Voi vetäytyä Välimerelle syksyksi, eikä yksikään sähköposti tai työpuhelu häiritse. Menestys on sitä, että voi loikoilla aamulla sängyssä kymmeneen ja saunoa puoleen yöhön ja rytmittää päivän omien ehtojensa mukaan. Kallispalkkainen orja on orja, vaikka olisi Audi, Rolex ja 500m2 tontilla oleva ruotsalainen valmistalo.

Mulle kävi niin, että teiniangsti vei ja johdatti nuoruusangstiin, joka taas johdatti aikuisuusangstiin. Lukiosta pelkkää L ja E, ka 9. Oli valintakoekirjat valtsikaan ostettu ja päämäärä kansainvälisessä urassa. Kävi jotain mielenterveyden kanssa ja valintakokeet jäi puolitiehen, yliopisto jäi kesken, mihinkään arvostettujen koulutusohjelmiin en päässyt edes opiskelemaan, koska en jaksanut edes avata kirjoja, pääsin johonkin humanistiseen lukematta, jätin kesken.

Lopulta olin niin pohjalla, että hain AMK-tutkintoon ja pääsin pelkästään olemalla olemassa sisään. Sitten löysin onneksi kyllä puolison, mutta en rikasta. Masennus söi kaiken motivaation tehdä minkäänlaista uraa. Mieltä kaivoi kun en saavuttanut niitä opiskeluhaaveita parikymppisenä.

Nyt olen kolmekymppinen rutiköyhä, edelleen masentunut, jolla perhe elätettävänä, ja edelleen haaveilen opiskelusta, urasta, mökistä ja iloisista ystävistä.

Vierailija kirjoitti:

Oon nykyään taipuvainen ajattelemaan, että kunnianhimo on perseestä ja se saa vain aikaan tyytymättömyyttä, koska jatkuvasti vertaa itseään vain niihin menestyneempiin ihmisiin.

Myös liika omaisuus tuo usein mukanaan huolta, ylläpitovaivaa ja lisää kustannuksia. 

Että mitä vähempään on tyytyväinen, sitä onnellisempi saattaa ihminen olla. Hiiteen menestys. Kunhan on terve, katto päällä ja joku jonka kanssa puhua. Jotkut ehkä eivät tarvitse sitäkään.

Ei pidä verrata itseään muihin vaan pyrkiä olemaan parempi versio omasta itsestään. Uskon kyllä että suurin osa ihmisistä olisi paljon mieluummin huolissaan siitä että on liikaa rahaa kuin siitä, että saa koko ajan laskeskella pennejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Kyse ei ole siitä miten paljon duunia teet vaan miten fiksusti teet. Jos huomaat, että nykyistä duunia tekemällä et menesty, silloin kannattaa alkaa miettimään muita vaihtoehtoja miten menestyä. Olisiko esim. aika perustaa oma yritys?

No ei kaikista ole yrittäjiksi, eikä kaikilla aloilla edes voi olla yrittäjä. Mikä sitten on menestystä, eikä se jo riitä että tekee työnsä hyvin? Tai että edes on työ?

Mielestäni menestystä on se, että on onnellinen. Jos koko ajan tuntuu että ei saa minkäänlaista kiitosta työstään ja työ tuntuu paiskinnalta eikä nautinnolta niin silloin mielestäni kannattaa vaihtaa nyt ens alkuun ainakin työpaikkaa tai sitten alaa. Ei kaikki tietenkään halua yrittäjiksi, mutta kyllä minusta on ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että ihmisellä on työ josta nauttii eikä vain työ johon mennään kosks on pakko. Joillekin se menestyminen voi tarkoittaa vaikka muuttamista Lappiin ja eräoppaaksi ryhtymistä. Tärkeätä on miettiä mitä se menestyminen ja onnellisuus merkitsee juuri sinulle.

Niin, no jos on onnellinen vaikka siinä jokapäiväisessä duunissa ja kaikki on ihan ok, niin miksi pitäisi yrittää tavoitella jotain enemmän ja "menestyä"?

Eihän sitä mikään pakko ole tavoitella jos on jo kaikin puolin onnellinen, ketjun aihe nyt vaan oli kateellisuus, joten silloin oletuksena on että henkilö ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Toiset myös kenties pitkästyvät, jos ei ole mitään haasteita eikä tavoitteita, mutta kukin tavallaan.

AP kuitenkin mainitsi, ettei hänellä ole kunnianhimoa. Siksi jäin miettimään mitä menestyksellä sitten tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen menestys on sitä, että ei tarvitse vastata puhelimeen jos ei huvita. Voi vetäytyä Välimerelle syksyksi, eikä yksikään sähköposti tai työpuhelu häiritse. Menestys on sitä, että voi loikoilla aamulla sängyssä kymmeneen ja saunoa puoleen yöhön ja rytmittää päivän omien ehtojensa mukaan. Kallispalkkainen orja on orja, vaikka olisi Audi, Rolex ja 500m2 tontilla oleva ruotsalainen valmistalo.

Paitsi että sekään ei ehkä kaikille sovi. Jotkut tarvitsevat jotain pakollista, joka rytmittää päivän ja patistaa nousemaan sängystä, muuten valuvat hunningolle. Rytmitetyn aikataulun onnistuneesta suorittamisesta voi saada myös omanlaista tyydytystä.

Hesarissa ilmestynyt yöllä Veera Luoma-ahon essee menestyksestä. Lukekaa.

Mulle jäi ap:n aloitus sinänsä hämärän peittoon, että tekstistä päätellen ap:lla on juuri ne perusasiat joita kadehditaan: vakituinen (?) työ ja perhe lapsineen. Ap:n ongelma ei siis ole siinä ettei hän olisi saavuttanut mitään, vaan siinä mihin hän vertaa itseään.

Miksi ihmeessä ap vertaat itseäsi vain ulkoisesti paremmin menestyviin? Se on loputon tie, koska ihan aina löytyy itseä menestyvämpi ihminen jos lähtee vertailemaan. Itse olen ainakin todella onnellinen omista saavutuksistani, koska minulla on niin paljon enemmän kuin vaikkapa 10v sitten. Tutkinto, vakituinen työ, kohta 2 lasta, aviomies, talo, säästöjäkin jonkin verran. Voisin toki ajatella etten ole saavuttanut mitään, koska tienaan koulutukseni nähden jopa alakanttiin, en ole edennyt uralla korkealle eikä miehenikään ole niin varoissaan kuin moni ystävänsä tai esimerkiksi veljensä. Mutta miksi vertaisin vaan paremmin pärjääviin enkä vaikka heihin jotka ovat jääneet koronan myötä työttömiksi? Kannattaa myös ajatella, miten hyvin suomalaisella keskiluokkaisella menee. Meillä on todellisuudessa vapautta vaikka mihin kun vertaa suurimpaan osaan maailman väestöstä.

Vertaan itseäni Elon Muskiin, jonka omaisuus on 153 MILJARDIA EUROA. Hän jatkaa edelleen vaurastumistaan.

Mulla ei ole mitään mahkuja saada häntä koskaan kiinni...

Hahhah, eli olet kateellinen mulle. Mulla on kaikkea materialistista, mitä menestyjillä JA sen lisäksi AIKAA, koska mun ei ole tarvinnut hankkia mitään siitä, mitä mulla on, itse.

Eli mulla on pitkälti päälle miljoonan omaisuus.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko oikeasti, että kaikki menestyneet ovat menestyneitä koska ovat onnekaita? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta menestyneet ihmiset ovat menestyneitä siksi, että he tekevät ihan hemmetisti hommia menestymisen eteen ja nousevat ylös joka kerta kuin tulee vastoinkäymisiä. Sen sijaan, että kadehdit niitä joilla menee hyvin, ala kiinnittää huomiota siihen mitä he tekevät päästäkseen huipulle ja sitten alat tehdä samankaltaisia asioita. Kun tajuat oman arvosi, etkä enää vain yksinkertaisesti suostu tyytymään huonoon uraan tai huonoon suhteeseen parempaa tulee takuu varmasti tilalle kunhan olet varmis tekemään töitä asian puolesta.

Kyllä täällä muutkin ja suoritustason työntekijätkin paiskii duunia. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa ymmärtää, että jo rakenteet ja muutkin ihmiset vaikuttavat kaikkeen. Vaikka kuinka paljon duunia tekisit, niin ei siitä aina kiitosta saa, korkeintaan ehkä terveys menee.

Kyse ei ole siitä miten paljon duunia teet vaan miten fiksusti teet. Jos huomaat, että nykyistä duunia tekemällä et menesty, silloin kannattaa alkaa miettimään muita vaihtoehtoja miten menestyä. Olisiko esim. aika perustaa oma yritys?

No ei kaikista ole yrittäjiksi, eikä kaikilla aloilla edes voi olla yrittäjä. Mikä sitten on menestystä, eikä se jo riitä että tekee työnsä hyvin? Tai että edes on työ?

Mielestäni menestystä on se, että on onnellinen. Jos koko ajan tuntuu että ei saa minkäänlaista kiitosta työstään ja työ tuntuu paiskinnalta eikä nautinnolta niin silloin mielestäni kannattaa vaihtaa nyt ens alkuun ainakin työpaikkaa tai sitten alaa. Ei kaikki tietenkään halua yrittäjiksi, mutta kyllä minusta on ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että ihmisellä on työ josta nauttii eikä vain työ johon mennään kosks on pakko. Joillekin se menestyminen voi tarkoittaa vaikka muuttamista Lappiin ja eräoppaaksi ryhtymistä. Tärkeätä on miettiä mitä se menestyminen ja onnellisuus merkitsee juuri sinulle.

Niin, no jos on onnellinen vaikka siinä jokapäiväisessä duunissa ja kaikki on ihan ok, niin miksi pitäisi yrittää tavoitella jotain enemmän ja "menestyä"?

Eihän sitä mikään pakko ole tavoitella jos on jo kaikin puolin onnellinen, ketjun aihe nyt vaan oli kateellisuus, joten silloin oletuksena on että henkilö ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä. Toiset myös kenties pitkästyvät, jos ei ole mitään haasteita eikä tavoitteita, mutta kukin tavallaan.

AP kuitenkin mainitsi, ettei hänellä ole kunnianhimoa. Siksi jäin miettimään mitä menestyksellä sitten tarkoitetaan.

Ehkä sitä, että ois 0,5 miljoonan osakesalkku osinkoineen ja 10 sijoitusasuntoa velattomina.

Vähän niin kuin mulla. (Noh, puolet tuosta.)

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Todellinen menestys on sitä, että ei tarvitse vastata puhelimeen jos ei huvita. Voi vetäytyä Välimerelle syksyksi, eikä yksikään sähköposti tai työpuhelu häiritse. Menestys on sitä, että voi loikoilla aamulla sängyssä kymmeneen ja saunoa puoleen yöhön ja rytmittää päivän omien ehtojensa mukaan. Kallispalkkainen orja on orja, vaikka olisi Audi, Rolex ja 500m2 tontilla oleva ruotsalainen valmistalo.

Miksi rikas tai menestynyt ei vastaisi puhelimeen? Todella menestynyt vastaa totta kai puhelimeen ja sanoo soittajalle, mitä haluaa.

t.kristallikissa, joka vastaa aina puhelimeen ilman mitään ongelmia