Olen niin kateellinen menestyjille, joilla on kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmassa menestys on the juttu. Netti on täynnä guruja, jotka auttaa menestymään oivalluksentäyteisillä vinkeillään... Olen itsekin tuollaisia videoita sortunut katsomaan. Ei ole auttanut MITÄÄN. Olen edelleen täysin saamaton.

Tuolla joku kirjoitti aiemmin, että menestys on ASENTEESTA KIINNI. Niin, asenne varmaan vaikuttaa kaikkeen mitä ihminen tekee, mutta mistä se asenne sitten tulee? Miten saisin itseeni oikean asenteen? Olen vuosikausia ajatellut, että ehkä en ole vain hoksannut jotain oleellista. Sitten kun sen jonkin oivallan, niin simpsalapim, minusta tulee kykeneväinen ihminen!

Enkä edes halua olla sen kummemmin menestynyt kuin että pääsisin edes opiskelemaan ja töihin, mutta tuntuu tosi vaikealta uskoa, että kumpikaan näistä tapahtuisi, kun niin ei ole tähänkään mennessä käynyt. 

Juu näitä "oivalluksia" olen minäkin epätoivoisimpina hetkinä lukenut. Ei auta ei niin mitään vaikka kuinka niitä vääntelee ja asennoituu niin ettei ne mitään auta jos ei tosissaan usko ja yritä. Yritetty on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lähtökohdat on oikeat, ne itsessään jo tukevat sitä matkaa jota menestykseen tarvitaan, joten ihmisen ei tarvitse itse nähdä muuta vaivaa kuin olla sössimättä. Tekee vain itsestään selvät asiat kuten opiskelee ahkerasti jne.

Kun taas huonoilla lähtökohdilla ihmisen pitäisi kyetä yksin toisintamaan joka ikinen tarvittava vaihe, sellainenkin josta ne paremman lähtökohdan ihmiset eivät ole itsekään tietoisia. Pitäisi nähdä asiat eri tavalla kuin mitä ympäristö opettaa näkemään. Pitäisi kyetä ihmeisiin.

Tämä on taas niitä saamattomien ihmisten lässytyksiä. Tietysti hyvät lähtökohdat helpottavat asiaa, mutta jos oikeasti tahtoa löytyy ja jotain on korvienkin välissä, niin on mahdollisuudet vaikka mihin.

Tuo on taas niiden juttuja, jotka eivät tiedä mitä kaikkea etuja heillä on matkallaan ollut. Siitä seuraa juuri tuollaista ylimielistä asennetta muita kohtaan.

"jos oikeasti tahtoa löytyy ja jotain on korvienkin välissä, niin on mahdollisuudet vaikka mihin"

Niin, eli tajuat varmaan itsekin, että huonoilla lähtökohdilla tarvitsee muita enemmän tätä mystistä tahtoa, niin paljon ettei se ole monelle inhimillisesti mahdollista. Ja se mitä on "korvien välissä" on paljolti kiinni geeneistä ja ympäristöstä.

Toivottavasti et nyt luule, että hyvät lähtökohdat ovat sama asia kuin vaikkapa rikas perhe tai jokin muu klisee. Hyvät lähtökohdat voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.

Totta. Rikkaan perheen kakara joutuu näkemään ihan saman vaivan jos haluaa lääkäriksi kuin mitä köyhän yh:kin kakara. 

Vierailija kirjoitti:

Vastasit, ap itse kysymykseesi: sinulla ei on kunnianhimoa. Ei ne tutkinnot ym ihmisille itsestään putoa syliin.

Mistä sitä kunnianhimoa sitten saa? Minäkään en ole tipan vertaa kunnianhimoinen vaikka haluaisin olla. Olisi varmasti mahtavaa kyetä ajattelemaan että prkl minä vielä teille näytän täältä pesee ja mennä ja tehdä ja onnistua.

Masentuneet ei menesty, kun mikään ei tunnu miltään, niin miksi tekisi mitään. Kun ei ole motivaatiota tehdä mitään, ei tule menestystä.

Suurin osa menestyjistä osaa delegoida työt oikeille tekijöille ja kuoria kermat päältä, tai sitten haistaa lähestyvän trendin ja rahastaa hyväuskoisia vaihtamalla tulppaaninsipuleita kerrostaloihin. Nytkin kymmenet miljoonat tekevät toisten pyynnöstä jotain vastenmielistä raporttia saaden vain murusia ja toiset kymmenet miljoonat puskevat rahaa pörssin härkämarkkinoille, samaan aikaan kuin suuret pelurit kerryttävät ostokassaa romahtaville markkinoille. Niin se omaisuus ja menestys karttaa vähäosaisia ja keskinkertaisuuksia, kertyen niille joilla sitä jo on.

Olen osittain ap:n kuvailun kaltainen. Totuus kulissin takana on osin toisenlainen. Kuuden tonnin palkka toi mukanaan jumalattoman stressin, vähäisen vapaa-ajan ja pitkittyessään verenpainelääkkeet. Perhe ja avioliitto voi onneksi hyvin.

Kaikki ei ole ap aina niin hienoa, miltä näyttää. Minä olen kuvaamasi ”menestyjä”: maisterinpaperit arvostetulta alalta, hienolta kuulostava työ, kuusinumeroinen vuosipalkka, menestynyt, komea ja hyväpalkkainen mies, iso koti hyvällä alueella, autona premium-merkin katumaasturi, on venettä ja mökkiä jne. Olen urheilullinen ja hoikka, ikäistäni nuoremman näköinen.

Mutta paitsi että olen opiskellut ja paiskinut kovasti töitä kaiken eteen, olen myös kokenut paljon menetyksiä. Läheisiäni on sairastunut ja kuollutkin, ja oman jaksamisen kanssa on välillä niin ja näin. Eikä minulla ole todellakaan hyvä itsetunto: olen epävarma, vertaan itseäni jatkuvasti muihin ja koen olevani kollegoitani tyhmempi.

Olen myös usein kateellinen niille, joilla menee vielä paremmin, on vielä hienompi työ ja vielä isompi palkka tai jotain muuta, mitä minulla ei ole jne. Lähipiirissä tällaisia ihmisiä on paljon, eli aina on joku, jolla menee (ainakin ulkoisesti) vielä paremmin.

Neuvoni onkin yrittää keskittyä siihen, mitä itsellä on; ei siihen, mitä ei ole. Itsekin tätä toki edelleen opettelen, eli osoitan neuvoni myös itselleni :-)

Ja on myös hyvä miettiä, mitä aidosti arvostaa ja elämältään haluaa, ja työskennellä sen eteen. Jos ei halua mainetta ja mammonaa, on ihan ok ottaa iisisti. Ei kaikkien tarvitse olla ”menestyjiä”.

En tunne enää kateutta, kun olen nähnyt läheltä tarpeeksi monen menestyjän elämää. Se on pääosin sielutonta suorittamista elämän joka osa-alueella, näyttää omaan silmään kamalan ankealta elämältä. Jokainen siihen halutessaan pystyy, jos haluaa ja jos oikeasti rakastaa rahaa ja imagoaan enemmän kuin mukavuutta, lepoa, stressitöntä elämää. Minusta ei ole siihen. Olen keskinkertaisena taviksena onnellisin. Rahan pakkomielteinen hamuaminen on yleensä sisäisen tyhjyyden paikkaamista ja tekee onnettomaksi. Elämän tärkeimmät asiat ei maksa mitään.

Itse en ole niinkään kiinnostunut mistään kalliista ja hienoista taloista tai autoista. Raha ylipäätään ei kiinnosta. Kai elämässä olisi hyvä kuitenkin olla joku päämäärä mitä kohti vaikka hiljakseen hiipiä. Mikä järki vaan olla ja katsella miten muut tekee ja menee?

Ärsyttää aina nää, jotka tulee sanomaan, että vaikka oonkin menestynyt ja on hienot omakotitalot, mökit, autot, veneet ja sijoitukset, niin olen kärsinyt paljon ja on ollut menetyksiä elämässä. Ihan samalla tavalla sairautta, kuolemaa, pahoinvointia on niillä, jotka ei menesty, jopa enemmän. Lisäksi menestyjillä on paremmat taloudelliset ja henkiset mahdollisuudet huolehtia terveydestään ja hyvinvoinnistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.

Olen juuri apn kuvaama menestyjä. Usein ajattelen että olen vain yleisesti hyvä. Tietynlainen luonnehan tähän vaaditaan mutta ihan kivasti Suomessa koulutusputki on suunniteltu siten että kaltaisiamme menestyjiä tuottuu kun meitä yhteiskunta eniten tarvitsee. Olemme ne jotka maksavat palsta laisten työttömyyskorvaukset, kela rahat, mahdollistamme kaikki ihanat asiat joita verorahoilla huonompiosaisille kustannetaan.

Meillä on paljon sijoitusvarallisuutta yms. Suomen kannalta ikävä että yhä useampi meistä menestyjistä lähtee suomesta. Valtava aivovuoto on ulkomaille, hai ttamaah anmu uton ja työllisyystoimien ja tietynlaisen kateuden ja ulos sulkemisen vuoksi.

Ap, jos olet käynyt lukion niin mitäs jos menisit yliopistoon. Kymmenen vuoden kuluttua sinulla olisi tutkinto ja arvostettu ja hyvin palkattu työ. Tiedäthän ettei koskaan ole liian myöhäistä.

Myös sinulle aukeaisi koulutettuna mahdollisuus lähteä suomesta...

Ajattelet Han asiaa!

Millä perusteella olet"menestyneempi" kuin työtön yksiössä asuva mt-potilas? Puhut niin kuin sinun paskasi ei haisisi.

OH, siellähän raivostutti. Apple ne vinkit kuitenkin oli juuri siihen mitä aloituksessaan pyysi. Toki saa käyttää ihan jokainen, jopa sinä yksiössäsi homehtuva haiseva mielenterveysongelmainen, koetappas sinäkin maistaa menestystä!

Olen 50-vuotias. Elämässäni on ollut menestyskausia ja alamäkiä. Nyt elän suvantovaihetta, ja etsin uutta työtä, haluaisin vakituisen työn mitä tehdä eläkeikään. Työ antaa sitä menestystä, ainakin minulle on antanut. Menestystä ja elintasoa. Työttömyys on ahdistavaa ja ei anna oikein mitään. Olen positiivinen ajattelutavaltani ja uskon, että vielä pääsen taas sille seuraavalle menestysosiolle ja minulla on unelmia, on aina ollut, nämä kantavat eteenpäin. Antaisin nuorille sellaisen elämänohjeen, asioita tapahtuu, ei välttämättä juuri silloin kun sitä haluat, se voi tulla vaikka se unelmatyö parin vuoden kuluttua. Kannattaa unelmoida.

Vierailija kirjoitti:

Vastasit, ap itse kysymykseesi: sinulla ei on kunnianhimoa. Ei ne tutkinnot ym ihmisille itsestään putoa syliin.

AP on kateellinen menestyjien saavutuksille. Ei raadannalle ja itsekurille. Tutustu menestyjään ja aloita yhteinen harrastus. Seura tekee kaltaisekseen ja ryhdyt ajattelemaan isosti. Sitä kautta alkaa tapahtumaan hyviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla ap kuvailema menestyjä. En tiedä kannattaako kadehtia. Kovaa työtä se on vaatinut. Ei välttämättä näy päällepäin. Voisi vaikuttaa, että kaikki on tullut helposti. Lukiosta suoraan yliopistoon, sieltä akateeminen puoliso, vaihto-oppilasvuosi Ranskassa, sieltä hyvä kielitaito. Vaikituinen työpaikka heti valmistuttua, talo, kolme lasta, eteneminen uralla toimitusjohtajaksi.

Lapsuudenkodista en ole välttämättä saanut parhaita eväitä. Omat rahat olen tienannut 14-vuotiaasta. Lukihäiriön vuoksi jouduin tekemään koulussa kovasti töitä. Uralla etenemisen vuoksi olen uhrannut vapaa-aikaa. Aina ei ole huvittanut työstää esityksiä viikonloppuina tai iltaisin. Herään joka aamu ennen klo 6. Kohta menen silittämään lasten viikon vaatteet. Oma tavoitteni on mukavampi elämä, johon kuuluu vähemmän töitä, enemmän löhöilyä ja telkkarin katsomista.

Eikö toimitusjohtaja voisi palkata vaikka au pairia silittämään niitä lasten vaatteita, tai auttaisiko se akateeminen puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää aina nää, jotka tulee sanomaan, että vaikka oonkin menestynyt ja on hienot omakotitalot, mökit, autot, veneet ja sijoitukset, niin olen kärsinyt paljon ja on ollut menetyksiä elämässä. Ihan samalla tavalla sairautta, kuolemaa, pahoinvointia on niillä, jotka ei menesty, jopa enemmän. Lisäksi menestyjillä on paremmat taloudelliset ja henkiset mahdollisuudet huolehtia terveydestään ja hyvinvoinnistaan.

Niin on monenlaista surua myös ei-menestyneillä. Mutta en mitä todellisuudessa tajua, kuka vakavissaan kadehtii materiaa! Minä kadehdin niitä, joilla (ainakin luulen) olleen vähemmän niitä todellisia suruja kuin minulla. Kyllä on naurettavaa, jos joku tällä hetkellä kadehtii vaikka meidän venettä, kun meillä on nyt valtavasti surua perheessä. Toki vain lähimmät tietävät ne surut ja vene tai talo taas näkyy helpommin ulospäin.

Elämä helpottuu paljon kun hoksaa että toisen ihmisen menestys ei ole itseltään pois. Keskity tekemään omasta tilanteestasi parhaimman mahdollisen, sen sijaan että tuhlaat voimavarasi muiden tekemisistä ja saavutuksista murehtimiseen. 

T. Kokoomussika

Kyllä sitä kaikkea on yritetty. Mutta pitkäaikaiset kiusaamiset sun muut estivät itseäni kehittymästä täyteen potentiaaliin. Eli liikaa vastoinkäymisiä, mitkä veivät terveydenkin. Alunperin melko normi oppija, mutta paremminkin olisi voinut mennä, mutta vajavainen tuki ja turvakin on vaikuttanut liikaa elämääni. Lähtöympäristölleni en mitään ole voinut, mutta on vaikuttanut liikaa myöhempään elämääni.

Eli ts. kun on hyvät lähtökohdat niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin, niin onhan se helpompaa menestyä. Kapuloita muuten saattaa tulla rattaisiin aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä helpottuu paljon kun hoksaa että toisen ihmisen menestys ei ole itseltään pois. Keskity tekemään omasta tilanteestasi parhaimman mahdollisen, sen sijaan että tuhlaat voimavarasi muiden tekemisistä ja saavutuksista murehtimiseen. 

T. Kokoomussika

Tätä aina hoetaan, että ei se ole itseltä pois. Mutta onhan se! Jos jaossa on yksi himoittu työpaikka jo joku toinen saa sen, silloin olen kateellinen tälle henkilölle. Oma elämäni olisi parempi ja olisin onnistuneempi, jos itse olisi saanut tuon työpaikan. Silloin on vaikea iloita toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Elämä helpottuu paljon kun hoksaa että toisen ihmisen menestys ei ole itseltään pois. Keskity tekemään omasta tilanteestasi parhaimman mahdollisen, sen sijaan että tuhlaat voimavarasi muiden tekemisistä ja saavutuksista murehtimiseen. 

T. Kokoomussika

Vähän  vaikea keskittyä omaan tekemiseen kun kokoajan joutuu tuhlaamaan voimavaroja siihen kun pelkää mitä keinoja riistokapitalistit ja kommunistit taas keksivät että saavat ryöstettyä omaisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole yhtään, en mä halua herätä klo 05 meikkaa, ottaa pari kuvaa instaan, lähteä salille, kun pitää tehdä työtä sen eteen että on aina hyvän näköinen, muuten ei ole kauan suosittu, sitten töihin, laskea kaloreita lounaalla, ehostaa meikkiä, illalla manikyyriin ja taas salille, lisää instan päivitystä.. Huh..

Mä haluun nukkua pommiin, laittaa rähjäisen nutturan, juosta kiireessä töihin, valittaa kuin väsyttää ja en ole ehtinyt edes kammata tukkaa, haluun syödä pakaste pitsaa lounaaksi, ostaa kotimatkalla fatzerin sinisen ja kaivautua sohvalle tv. n ääreen syömään sen... Ja kaikki tää siksi että mä oon mukavuuden haluinen, en menestyjä.

Tuskimpa avauksen menestyneiden ja älykkäiden ihmisten elämällä viitattiin mihinkään instabimboiluun.