Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kateellinen menestyjille, joilla on kaikkea
07.03.2021 |
Jo lapsuudesta asti harrastuksia, joissa tullut menestystä. Koulu sujunut hyvin, menty lukioon, kirjoitettu ylioppilaaksi. Sen jälkeen ehkä vaihtarivuosi kielitaitoa edistäen. Sitten yliopistoon ja maisterin tutkinto. Uran luomista, naimisiin toisen menestyneen ja älykkään kanssa, talon rakennus ja lapset. Lasten kanssa sama menestys jatkuu. Aktiivista elämää, yhdistyksiin osallistumista, vanhempain toimikuntia, harrastuksia. Lapsille luodaan mahdollisuuksia. Samalla pidetään huolta ulkonäöstä ja kunnosta ja parisuhteesta. Miten toiset ovat tuollaisia menestyjiä? Itsellä ei mitään kunnianhimoa ja juuri ja juuri selviän työstä ja perhearjesta. Olen tyhmä surkimus.
Kommentit (122)
Mä en ole yhtään, en mä halua herätä klo 05 meikkaa, ottaa pari kuvaa instaan, lähteä salille, kun pitää tehdä työtä sen eteen että on aina hyvän näköinen, muuten ei ole kauan suosittu, sitten töihin, laskea kaloreita lounaalla, ehostaa meikkiä, illalla manikyyriin ja taas salille, lisää instan päivitystä.. Huh..
Mä haluun nukkua pommiin, laittaa rähjäisen nutturan, juosta kiireessä töihin, valittaa kuin väsyttää ja en ole ehtinyt edes kammata tukkaa, haluun syödä pakaste pitsaa lounaaksi, ostaa kotimatkalla fatzerin sinisen ja kaivautua sohvalle tv. n ääreen syömään sen... Ja kaikki tää siksi että mä oon mukavuuden haluinen, en menestyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan aloittaja vastasi omaan ongelmaansa. PÄÄMÄÄRÄ. Miksi olet olemassa, mitä haluat elämältä, mitä haluat että sinulla on 5 vuoden päästä, missä asut 5 vuoden päästä, missä työskentelet 5 vuoden päästä? Aseta itsellesi päämäärä, mieti mistä päämäärä muodostuu, tee niistä tavoitteita, tavallaan portaita, joita nouset ylöspäin yksi kerrallaan. Jos kompastut etkä pääse tavoitteeseesi, ei muuta kuin yös (kukaan muu ei nosta sinua ylös, itse sieltä on noustava) ja yritä uudelleen.
Nykyään moni on kasvatettu "mullekaikkihetinyt" - ajatuksella. Oikeasti menestyvät ihmiset joutuvat tekemään töitä saavutustensa eteen. Harjoittelemaan, opiskelemaan, käymään salilla pysyäkseen kunnossa, tinkimään baari-illoista, löhöilyilloista, roskaruuasta jne jne. KYSE ON ASENTEESTA.
En tosiaankaan tarkoittanut mitään instabeibejä. Vaan kaikilla elämän osa-alueilla menestyviä perheellisiä maistereita tai tohtoreita.
Joilla on kaikkea? Kuten jalkasilsa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö muut ole kateellisia tuollaisille menestyjille? Vai oletteko itse niitä?
Olen itse menestyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan aloittaja vastasi omaan ongelmaansa. PÄÄMÄÄRÄ. Miksi olet olemassa, mitä haluat elämältä, mitä haluat että sinulla on 5 vuoden päästä, missä asut 5 vuoden päästä, missä työskentelet 5 vuoden päästä? Aseta itsellesi päämäärä, mieti mistä päämäärä muodostuu, tee niistä tavoitteita, tavallaan portaita, joita nouset ylöspäin yksi kerrallaan. Jos kompastut etkä pääse tavoitteeseesi, ei muuta kuin yös (kukaan muu ei nosta sinua ylös, itse sieltä on noustava) ja yritä uudelleen.
Nykyään moni on kasvatettu "mullekaikkihetinyt" - ajatuksella. Oikeasti menestyvät ihmiset joutuvat tekemään töitä saavutustensa eteen. Harjoittelemaan, opiskelemaan, käymään salilla pysyäkseen kunnossa, tinkimään baari-illoista, löhöilyilloista, roskaruuasta jne jne. KYSE ON ASENTEESTA.
En tiedä, mitä haluan. En oikein halua mitään. Ei ole mitään tavoitteita tai päämääriä. Lapsille haluan tietysti terveyttä ja älyä.
Ap
No kaikilla on elämässään menestysjaksonsa ja ne huonot kaudet. Ehkä sinulla on menestys vielä tulossa? Ei niillä kadehtimillasi menestyneillä välttämättä ole lappu otsassa, että: ”minulla on pitkäaikaissyöpä”, ”isäni kuolee kohta”, ”avioliittoni on pelkkä kulissi”, ”lapsellani on mt-diagnoosi”, ”kohta ollaan konkurssissa”, ”meillä on surkea seksielämä” jne.
Turha kadehtia ketään, keskity omaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen kateellinen. Näitä ihmisiä yhdistää hyvä itsetunto. Tietävät mitä osaavat ja ovat saaneet tukea pyrkimyksissään. Itse en vieläkään tiedä minkälaisia kykyjä mulla on ja mitä voisin tehdä (voi olla, että en osaa mitään). Ei ole puolisoa eikä työpaikkaa. Ei mitään.
N40
Kun lähtökohdat on oikeat, ne itsessään jo tukevat sitä matkaa jota menestykseen tarvitaan, joten ihmisen ei tarvitse itse nähdä muuta vaivaa kuin olla sössimättä. Tekee vain itsestään selvät asiat kuten opiskelee ahkerasti jne.
Kun taas huonoilla lähtökohdilla ihmisen pitäisi kyetä yksin toisintamaan joka ikinen tarvittava vaihe, sellainenkin josta ne paremman lähtökohdan ihmiset eivät ole itsekään tietoisia. Pitäisi nähdä asiat eri tavalla kuin mitä ympäristö opettaa näkemään. Pitäisi kyetä ihmeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa on mitään menestystä tulossa. En ole koskaan ollut menestyjä missään asiassa ja olen jo nelikymppinen.
Ihanaaaa ap! Olet ihan kuin minä! Joten tavallaan ei ihanaa mutta kiva kuulla jonkun muunkin käyvän näitä samoja ajatuksia ja tunteita läpi. Mä olen aivan pohjattoman kateellinen ihmisille joilla on unelmia ja tavoitteita elämässä ja saavuttavat ne. Mulla ei ole kertakaikkiaan mitään päämäärää. Olisi hienoa jos olisi niin kyllä tekisin kaikkeni sen saamiseksi. Vellon vain ja odottelen mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään ja sen mukaan mennään. Moni asia on jooo ihan kiva muttei sitten kuitenkaan niin kiva että tekisin sen eteen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö muut ole kateellisia tuollaisille menestyjille? Vai oletteko itse niitä?
En ole kateellinen. Jos ei sairauksia oteta huomioon, niin kaikilla on mahdollisuudet tehdä nuo listaamasi asiat. Toiset vain ovat välkympiä ja kovempia tekemään töitä ja kunnianhimoisesti haluavat sinne määränpäähänsä. Toiset vain keksii tekosyitä ja viettää aikansa esimerkiksi tällä palstalla.
Mielestäni kateutta on kahdenlaista.
Negatiivinen kateus on sitä, että toivoo toiselle pahaa. Esim. toivoo, että menestyjän koti palaa tai auto menee lunastukseen tms.
Positiivinen kateus on sellaista, että kadehtii toisen autoa ja päättää, että jumalauta minä hommaan paremman ja isomman auton. Ja sen jälkeen määrätietoisesti ponnistelee saadakseen paremman auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen kateellinen. Näitä ihmisiä yhdistää hyvä itsetunto. Tietävät mitä osaavat ja ovat saaneet tukea pyrkimyksissään. Itse en vieläkään tiedä minkälaisia kykyjä mulla on ja mitä voisin tehdä (voi olla, että en osaa mitään). Ei ole puolisoa eikä työpaikkaa. Ei mitään.
N40
Sama juttu. Olen itsestäni niin epävarma, etten edes uskalla lähteä yrittämään mitään. Olen tosin myös aika tyhmä joten kovin suuria on turha unelmoida. Tieto ei vaan jää mun päähän.
Minäkin haluaisin olla menestynyt, mutta olen koko elämäni ollut surkea matematiikassa, kielissä, liikunnassa, sosiaalisissa taidoissa ja mitä nyt ikinä onkaan. En vain ole hyvä missään perusasioissa edes. :D
Minäkin olen mielestäni turha surkimus. Mutta jokainen elää omaa elämäänsä.
Me ostettiin just uusi auto (maksoi yli 100000 eur)
Mutta minulle tämä on ihan normaalia
Eli olen tehnyt jotain oikein. Olen vaatinut lapsilta huoneen siivoamista, roskien viemistä jne. Ilman sitä ei yksinkertaisesti saa viikkorahaa tai jotain juttua. Olen pitänyt pääni. Eli jos haluaa jotain on opittava tekemään töitä sen eteen.
15v haluaa ensi kesäksi mönkijän. Joo, mutta nyt on saanut tehdä töitä sen eteen, talven lumityöt, paikallinen lehdenjako 2x viikossa, lisäksi kerran kuussa huoneensa täyssiivous jne. Ajokorttia lähti nyt suorittamaan, sen isänsä lupasi maksaa. No, osallistuu se mönkijän ostoonkin, mutta poika saa itse tienata yli puolet. Minä maksan osan ja isoisä (ex appiukkoni) lupasi maksaa viimeisen tonnin.
Ihailen tuota nuoren optimismia asioiden hoitumiseen, kunhan tekee osuutensa. olemme kyllä yrittäneet ruokkia itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseensä. Päämääriä pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kateutta on kahdenlaista.
Negatiivinen kateus on sitä, että toivoo toiselle pahaa. Esim. toivoo, että menestyjän koti palaa tai auto menee lunastukseen tms.
Positiivinen kateus on sellaista, että kadehtii toisen autoa ja päättää, että jumalauta minä hommaan paremman ja isomman auton. Ja sen jälkeen määrätietoisesti ponnistelee saadakseen paremman auton.
No sitten et paljoa kateudesta tiedä. On muunlaistakin kateutta kuin nuo.
Eikö muut ole kateellisia tuollaisille menestyjille? Vai oletteko itse niitä?