Miksi masentuneen pitäisi lähteä kävelylle?

Minulla menee talvet aina huonosti koska ulos lähteminen on liian vaivalloista, kun pitää erikseen pukea kaikki välikerrastot, ulkohousut, villasukat jne. Ulkona joutuu joko tarpomaan lumessa tai loskassa, ja hissuttelemaan liukkaita kohtia varoen. Puolen tunnin tai tunnin ulkoilua varten ihan liikaa vaivaa. Sen jälkeen kun lumet ovat sulaneet, keväästä syksyyn riittää kun laittaa lenkkarit jalkaan ja kylmemmillä ilmoilla takin päälle ja sen kun lähtee kävelemään, jaksaa jopa joinakin päivinä parikin kertaa jos huvittaa.

Saahan sitä tietysti könnätä jossain nurkassa jos haluaa.

Takanani on yli 10 vuoden masennusputki, josta nykyisen olen jo toipunut. Monet asiat auttoivat parantumisessa, kuten lääkitys ja terapia.

Ulkona kävelemisestä ei ole koskaan ollut minulle mitään hyötyä, jos masennuksen näkökulmasta asiaa katsotaan. Se ei koskaan auttanut mielialan kohoamisessa. Sen avulla ei koskaan rauhoittunut. Se ei ikinä auttanut kohti parempaa unta. Päinvastoin. Sain ulkona paniikkihäiriökohtauksia ja koin syvää huonommuutta siitä, etten pystynyt tekemään sellaista yksinkertaista asiaa kuin kävelyä johon kaikki muut tuntuivat pystyvän.

Nyt kun masennus on ohi, kävelen joka päivä ja nautin ulkona olemisesta. Ja ymmärrän, että sillä on paljon terveysvaikutuksia. Psyykkiseen terveyteen se ei valitettavasti omalla kohdallani vaikuttanut kuin engatiivisesti. Niin negatiivisesti, että lopulta psykiatrikin lopetti jatkuvat kehotukset ulkoiluun. Liikuin sen sijaan sitten sisällä, kun olin masentunut.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minulle olisi jo haaste pukeutua saatika saada kengät jalkaan.  Viikon olen yrittänyt hakeutua suihkuun. Onneksi olen yksin.

Minulle se siirtymävaihe on aina vaikein. Olenkin yrittäny tietoisesti ajatella, että esim. kävelylenkin ja minun välissä on vain yksi paksu muuri (pukeminen) ja kun olen voittanut sen, niin loppu sujuu itsestään. Toimisiko se sinulla, jos ajatteletkin niin, että vain puet ja menet ulos. Ja vastan sitten katsot mitä sen jälkeen tapahtuu. Mitään velvoitteita ei ole.

Suihkun kanssa. Riisut, menet suihkuun seisomaan ja laitat veden päälle. Älä mieti vielä mitä sitten tapahtuu. Se on sen ajan murhe.

Masennuksesta paranemisen ideana on, että aletaan pikku hiljaa tekemään myös niitä asioita, jotka eivät välttämättä sillä hetkellä tunnu kivalta. Tuskin kävelylenkin tai kuntoilun jälkeen kovin moni harmittelee, että kylläpäs on kova morkkis kun harrastin liikuntaa.

Koska kotona kököttäessä lääkkeitä napsien se masennus ei ainakaan parane.

Muutamia lyhyehköjä masennuskausia kokeneena ihmettelen tuota samaa. Tykkään kovastikin käveleskellä muuten, mutta masennuksen aikana tuntuu, että se vain pahentaa tilannetta, jos lähtee väkisin kävelylle. Siinä kävellessähän ne masennukseen johtaneet asiat vain pyörivät päässä. Sen lisäksi sitten meinaa jäädä auton alle, kun ei niiltä päässä pyöriviltä asioilta muista liikennettä tarkkailla eikä oikeastaan kiinnostakaan.

Mä en myöskään siedä kävelylenkkejä, mutta aina kun rahtaan hanurini ulos, on olo kuitenkin parempi. Ja teen niistä lenkeistä kivoja, eli tapaan niillä ystäviäni. Ja toinen on se, että lenkkeilytämme koirat yhdessä mieheni kanssa. Välillä sattuu henkisesti ja fyysisesti lähteä, mutta kertaakaan en ole katunut. Kokeile, siihen jää melkein koukkuun.

Olen ollut masentunut 10+ vuotta enkä ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa tuona aikana. Nyt kuitenkin lukenut kävelemisestä masentuneella niin paljon että päätin aloittaa vuosi sitten, eihän siitä mitään haittaakaan voi olla, ajattelin. Noh, tälläkin hetkellä pitkällä saikulla, itseasiassa pisimmällä tähän mennessä että eipä tuo kävely mitään ole auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta paranemisen ideana on, että aletaan pikku hiljaa tekemään myös niitä asioita, jotka eivät välttämättä sillä hetkellä tunnu kivalta. Tuskin kävelylenkin tai kuntoilun jälkeen kovin moni harmittelee, että kylläpäs on kova morkkis kun harrastin liikuntaa.

Mulla nimenomaan nyt masentuneena tulee kun en jaksa tehdä edes puolta siitä mitä normaalissa tilassa teen. Tänäänkin jaksoin vain 15 min ja harmitti ja sätin itseäni kun olen tälläinen l uuseri kun ei jaksa edes tuon pidempään kävellä :(

Naapurin kohtaaminen ahdistaa ja kävelessä pohdin paljon yksinäisyyttäni. Yritän nauttia sisälläolostani ja kotiaskareistani. Kunto ei näistä kohene. :(

Kävin tänään kävelyllä ja pian sen jälkeen tuttava soitti ja kertoi, että minun pitäisi joka päivä käydä kävelyllä samaan aikaan, jotta siitä tulisi hyvä tapa. Tulin heti huonolle tuulelle tuosta puhelusta. Käyn töissä enkä halua lähteä kävelylle joka päivä samaan aikaan esim. kesken hyvän työvireen. En muutenkaan välttämättä halua lähteä kävelylle joka päivä. Tajuan, että oli hyvää tarkoittava neuvo. Mikähän siinä on, että hyvää tarkoittavat neuvot aiheuttavat joskus ikäviä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta on tutkitusti paras lääke masennukseen. Masennuksesta ei selvitä lääkkeillä vaan omilla toimilla, tyhmät ihmiset eivät koskaan toivu masennuksesta. Älykkäät sitten taas usein pääsevät masennuksesta jaloilleen.

Olet varmaan joku trolli. Riippuu varmaan paljon mistä masennus johtuu. Se on yksi asia mikä pitäisi selvittää.

Joku voi masentua siitä, ettei pysty liikkumaan.

Joku terve perusreiska täällä taas "neuvomassa".

Jos kykenee liikkumaan niin se saattaa auttaa esim. Päivän rytmittämisessä. Tai päivä ikäänkuin katkeaa kun käy ulkona (vaikka sitten penkillä istumassa). Siihen siis oletan suosituksen perustuvan. Ja toki liikunta saa tietyt kemikaalit liikkeelle.. Mutta ei kaikille. Ja ehkäisee kunnon rapistumista.

No joka asiaanhan aina tarjotaan liikuntaa lääkkeeksi.

Minä hoidan päivittäin mielenterveyttäni kävelemällä. Joskus oli myös vaikeaa ahdistusta joten lähdin kävelemään. Siinä kun ilta alkaa pimetä, olet kävellyt yli 17km ja tajuat yhtäkkiä että olet täysin poikki, et ehkä jaksa kotiin, on jo kylmäkin ja seisot keskellä tuulisia peltoja niin kumma kyllä masennus ja ahdistus häviää. Haluat vain kotiin lämpimään. Kun henkinen taistelu vaihtuu fyysiseksi ja selviämiseksi, niin kummasti häviää mielestä kaikki masennukset ja ahdistus. Silloin tajuaa sen, että mieli valitsee sen mihin keskityt ja se on se mille on annettu tilaa.

Kävely auttaa jos kävelee kauppaan ostamaan kaljaa tai siideriä. Muita lääkkeitä ei masennukseen saa omin luvin. Eikä lääkäristäkään muuta kuin niitä hyödyttömiä mielialalääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on rakennettu kävelemään. Sitä olemme tehneet kymmeniä tuhansia vuosia. Ei se voi haitaksi olla. 

Ihminen on rakennettu menemään suihkuun ja olemaan oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on rakennettu kävelemään. Sitä olemme tehneet kymmeniä tuhansia vuosia. Ei se voi haitaksi olla. 

Ei se haitaksi olekkaan, mutta jos se on väkinäistä eikä tuota mitään mielihyvää niin enemmin vaikka leipoo jos se piristää.

Leipoo --> syö --> lihoo --> masentuu lisää. Saadaan suomalainen versio 300-kiloisista. Meiltä vain puuttuu dr Now.

Sanoisin että masentuneelle se kehotus "ulos liikkumaan" annetaan siksi että kohde KOKEILISI muutaman kerran tuntuuko olo sen jälken paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta paranemisen ideana on, että aletaan pikku hiljaa tekemään myös niitä asioita, jotka eivät välttämättä sillä hetkellä tunnu kivalta. Tuskin kävelylenkin tai kuntoilun jälkeen kovin moni harmittelee, että kylläpäs on kova morkkis kun harrastin liikuntaa.

Mulla nimenomaan nyt masentuneena tulee kun en jaksa tehdä edes puolta siitä mitä normaalissa tilassa teen. Tänäänkin jaksoin vain 15 min ja harmitti ja sätin itseäni kun olen tälläinen l uuseri kun ei jaksa edes tuon pidempään kävellä :(

Sun pitää opetella ajattelemaan toiste päin. Ajattele, että tänään kuitenkin sain itseni ylös sohvalta ja ulkoilin 15 minuuttia. Ei kukaan odota masentuneen juoksevan maratonia. Tärkeää ei ole se kesto vaan se että alkaa luomaan rutiinia ja luoda niitä pieniä onnistumisen tunteita. Vaikka olisi vain korttelin ympäri se on jo hyvä kunhan tekee sen joka päivä. Sitten joskus kun se korttelin ympäri meneminen sujui helposti voidaan lisätä matkaa. Sama on terveellisen ruokavalion kanssa, aloitetaan alkuun vaikka vaihtamalla yksi ateria päivässä terveelliseksi tai juomalla yksi kupillinen kahvia vähemmän. .